Puuvillan matka pellolta paidaksi

Halusimme koota yhteen kaikki vaiheet, jotka vaaditaan siihen, että Intiassa pellolle istutettu puuvilla on vuoden kuluttua vaatteen muodossa täällä Suomessa. Kypsyttyään puuvilla käy läpi lähes 10 käsittelyvaihetta puuvillatehtaalla. Sitten siitä tehdään lankaa, se värjätään, kudotaan kankaaksi ja vasta sen jälkeen aletaan ommella itse vaatetta. Vaatteeseen lisätään usein monenlaisia viimeistelyjä ja kirjailuja ennen kuin se on valmis pakattavaksi ja lähetettäväksi meille Eurooppaan. Kun ajatellaan, että vaatteen materiaalin on joku kasvattanut ja sen jälkeen vaatteen valmistuksessa on käyty kaikki nämä vaiheet ja työllistetty matkan varrella kymmeniä ihmisiä, kuinka on mahdollista että vaatteita myydään meille muutamalla eurolla? Arvostakaamme, huoltakaamme ja pitäkää hyvänä vaatteitamme, sillä niihin on tarvittu erilaisia raaka-aineita, niitä on tehnyt moni eri ihminen ja ne ovat matkanneet meille yleensä kaukaa!

Vaatteissamme käytettyä reilun kaupan luomupuuvillaa viljellään Länsi-Intiassa, Gujaratin osavaltiossa, jossa vierailimme keväällä-08. Siellä kuvassa olevan Bravin Bhin kaltaiset perheviljelijät viljelevät luomupuuvillaa viljelykierrossa, jossa puuvillasatojen välissä pelloilla kasvaa mm. vehnää, mausteita ja sokeriruokoa. Viljelijät saavat puuvillastaan reilun kaupan takuuhinnan lisäksi reilun kaupan lisän sekä luomulisän jokaiselta puuvillakilolta.

Luomuviljely suojelee niin viljelijän terveyttä kuin maaperää ja vesistöjäkin, koska siinä ei saa käyttää kemiallisia lannoitteita tai torjunta-aineita. Luonnonmukaisina torjunta-aineina käytetään mm. neem-öljyä, mausteita ja lehmänvirtsaa; lannoitteet tulevat omasta kompostista johon alla oleva linssiludekin antaa oman osansa.

Varmora Bravin Bhin mukaan sadot voivat pienentyä luomuviljelyyn siirryttäessä, mutta ne on mahdollista pidemmällä ajalla saada nousemaan lähes samalle tasolle kuin kemiallisilla lannoitteilla. Viljelijä itse ei pitänyt satojen laskua merkittävänä, koska tärkeintä hänen mukaansa ovat terveysnäkökohdat sekä se, että kemiallisten torjunta-aineiden ja lannoitteiden pois jättäminen pienentää viljelyn kuluja todella paljon. Vierailumme aikaan villakilpikirva (alla) oli ”hyökännyt" muutamien pensaiden kimppuun ja ne piti poistaa, jottei sato tuhoutuisi laajemmin.

Kun puuvilla on kypsää, viljelijä palkkaa kylän väkeä apuun sadonkorjuuseen tai naapuriviljelijät tekevät työpäivien vaihtoa eli keräävät vuoron perään puuvillan toistensa apuna. Intian pienillä viljelmillä puuvilla kerätään käsin, toisin kuin suurtiloilla (esim. USA:ssa ja Kiinassa).

Sadon kerättyään viljelijät tuovat puuvillan Agrocel:in tehtaalle, jossa se punnitaan ja sen laatua, mm. kuidun pituutta tarkastellaan. Puuvilla kulkee separaattorien läpi, joissa kuidut puhdistuvat. Puuvilla pakataan paaleiksi ja siemenet ym. kasvinosat kulkevat eri linjaa pitkin. Koneet ovat meluisia ja tehtaassa on paljon puuvillasta irtoavaa pölyä.

Intiassa kaikki osat puuvillakasvista hyödynnetään. Kun puuvillakuidut on otettu talteen, jäljelle jäävät siemenet kuivataan ja niistä puristetaan öljyä, joka puhdistetaan ja varastoidaan. Öljyä voidaan käyttää ruoan valmistuksessa. Siemenjätteestä tehdään kuivattuja kakkuja karjalle ruoaksi.

Puuvillasta kehrätään lankaa koneellisesti tehtaassa, jonka jälkeen langat värjätään käsin tai koneella. Tekstiilien kemialliseen värjäykseen liittyy paljon ympäristö- ja terveyshaittoja. People Tree ja Prana värjäävät tuotteensa turvallisilla ja mahdollisimman haitattomilla väreillä, jotka ovat mm. Ökö-Tex:in tai Soil Association:in hyväksymiä. Pienet erikoistuneet käsityöläisyhteisöt voivat käyttää tuotteissaan myös kasvivärejä. Kuvassa batiikkivärjäystä Intiassa.

Suurin osa Intiassa valmistetuista luomuvaatteistamme kudotaan kankaaksi koneilla, koska tasalaatuisia ja ohuita trikookankaita ei käsinkutomalla voi valmistaa. Käsinkudotut kankaamme on valmistettu pienissä yhteisöissä (Folk, Swallows, Artisan Hut) Bangladeshissa, jossa käsinkutominen työllistää ihmisiä köyhissä syrjäkylissä. Kankaan valmistus suurilla kangaspuilla on raskasta työtä.

Vasta kaikkien näiden vaiheiden jälkeen päästään valmistamaan itse tuotetta. Myymämme reilun kaupan luomuvaatteet valmistaa Assisi Garments, joka on nunnien perustama sosiaalinen yritys, joka työllistää vammaisia ja huono-osaisia naisia Etelä-Intiassa. Bangladeshin puuvillavaatteet valmistetaan todella pienissä yhteisöissä, joissa kankaat painetaan käsityönä ja ommellaan polkuompelukonein. Alla naiset tekevät peilikirjailua Anokhin vaatteisiin ja mies painaa kangasta perinteisellä blockprinting-menetelmällä.

Vaatteet matkaavat lähimpään satamaan junan/rekan kyydissä. Vaatteiden laivamatka Eurooppaan kestää Intiasta noin 1,5 kuukautta.

Ns. tavallisen puuvillan* viljelyssä käytetään valtavat määrät myrkyllisiä torjunta-aineita, jotka pilaavat viljelijän terveyden, saastuttavat vesistöjä ja maaperää sekä niistä saattaa jäädä jäämiä valmiisiin tuotteisiin. Yksi ongelma on mm. se että länsimaissa jo kiellettyjä vaarallisia myrkkyjä viedään edelleen kehitysmaihin, joissa viljelijät eivät tiedä aineiden terveysvaikutuksista, eivätkä osaa suojautua kasveja myrkyttäessään. Lisäksi Intiassa kymmenet tuhannet viljelijät ovat ajautuneet velkoihin tuholaistorjuntayhtiöille ja tehneet siksi itsemurhan.

* Käytän perinteisen puuvillan sijaan käsitettä tavallinen, sillä Intiassa puuvillaa on viljelty jo tuhansia vuosia ja viljely oli perinteisesti luonnonmukaista ennen tuholaistorjuntayhtiöiden tuloa alueelle.