Avainsanat: ‘ympäristö’

People Treelle WFTO-reilun kaupan merkki ensimmäisenä vaatemerkkinä maailmassa

11.24.2013 - Heidi

Valtaosa Karmashopissa myytävistä People Treen tuotteista on valmistettu Reilun kaupan järjestö FLO:n (Fair Labelling Organization) sertifioimasta Reilun kaupan puuvillasta. Tuotteen valmistus tehdään myös reilun kaupan ehdoilla WFTO-järjestöön (World Fair Trade Organization) kuuluvissa tuottajaryhmissä kehitysmaissa. People Tree itse valvoo tuotteidensa valmistusta ja omaa suorat ja kiinteät suhteet tuottajiinsa, mutta myös WFTO:n toimintatapoihin on kuulunut tehdä pistokokeita ja vierailuja sen lähes 400:ssä jäsenjärjestössä kehitysmaissa.

WFTO päätti vuonna 2011 uudistaa jäsentensä Reilun kaupan toiminnan arvioinnin ja sertifioinnin. 2012 järjestelmää kehitettiin ja tämän vuoden alkupuoliskolla toteutettiin ensimmäiset pilotit. People Tree oli yksi WFTOn pilottiyrityksistä ja ilmoitti lokakuussa 2013 saaneensa ensimmäisenä vaatebrändinä maailmassa uuden WFTO-merkin, joka People Treen mukaan kuvastaa heidän sitoutumistaan Reilun kaupan periaatteisiin läpi koko tuotantoketjunsa.

WFTO-merkin saaminen vaatii yritykseltä tuottajineen auditointiprosessin läpikäyntiä, joka toteutetaan mm. riskiarvioinnin, itsearvioinnin, vertaistarkastuskäyntien sekä ulkopuolisen tarkastusten kautta. Itse WFTOn auditointiprosessi perustuu kymmenelle reilun kaupan periaatteelle*, ja niihin liittyvälle kriteeristölle.

Tässä People Treen sekä tuotteiden valmistajien mietteitä uuden WFTO-merkin merkityksestä:

Kuinka WFTO:n merkki toimii FLO-merkin rinnalla, Reilun kaupan asiantuntija Christine Gent?

WFTO on maailmanlaajuinen, reiluun kauppaan 100 prosenttisesti sitoutuneiden yritysten ja yhdistysten verkosto. Uutta WFTO-merkkiä voi käyttää vain yritys/yhdistys, joka on saanut tämä reilun kaupan merkin eli on sertifioitu ”reilun kaupan organisaatioksi”. Järjestelmä takaa, että yritys, joka on saanut sertifikaatin, on läpikäynyt tiukan auditoinnin ja on sertifioitu reiluksi koko valmistuksensa osalta. FLO-merkkiä taas voi käyttää tuotteissaan mikä tahansa yritys, joka käyttää raaka-aineita, joilla on reilun kaupan merkki. Esimerkiksi suuryritys, jonka tuotevalikoimasta vain pieni osa on reilun kaupan sertifioitua, voi käyttää FLO-merkkiä näissä tuotteissaan. People Tree jatkaa myös FLO-merkin käyttöä, koska se tekee edelleen töitä myös puuvillanviljelijöiden kanssa ja käyttää tuotteissaan reilun kaupan sertifioitua puuvillaa.

Useilla People Treen tuotteilla on myös luomu- tai Soil Association –merkki. Eikö tämä sisälly WFTO-merkkiin?

People Tree jatkaa myös Soil Association-merkin käyttöä, sillä se todistaa että tuotteet on tehty luomustandardien mukaan pellolta varastointiin saakka. Vaikka ympäristö onkin tärkeä osa reilua kauppaa, WFTO:n täytyy vielä vahvistaa ympäristövaatimuksiaan. People Tree on pioneeri luomupuuvilla-alalla ja jatkaa yhteistyötä Soil Associationin kanssa, koska se täydentää WFTO:n toimintaa. Soil Association –merkki on todiste People Treen halusta tehdä ympäristön hyväksi enemmän kuin reilun kaupan järjestelmän vaatiman minimitason.

Mitä uusi WFTO-merkki merkitsee People Treelle?

”People Tree on iloinen, että merkki tekee näkyväksi sitoutumisemme WFTOn Reilun kaupan periaatteiden noudattamiseen. Auditointiprosessissa tarkasteltiin jokaista aspektia yritystoiminnassamme, reilusta palkkauksesta työoloihin, läpinäkyvyyttä, valmistajien kapasitointia, käytäntöjen ympäristömyötäisyyttä, sukupuolten välistä tasa-arvoa ja paljon muuta. People Treen saama merkki toimii takuuna sidosryhmille, kuten yrityksille, viranomaisille ja kuluttajille, että WFTOn tarkastuksen mukaisesti olemme sitoutuneet Reilun kaupan periaatteisiin ja toimiin käytännössä. Merkki tarkoittaa, että tuotteemme ovat 100 % reiluja valmistuksesta myyntiin saakka!”

Mitä WFTO:n merkki merkitsee People Treen perustajalle ja toimitusjohtajalle, Safia Minneylle?

“Bangladeshin Rana Plazan tragediasta* lähtien kuluttajat ovat halunneet tietää, mihin heidän pitäisi kiinnittää huomiota varmistaakseen, että työntekijöitä kohdellaan hyvin. People Tree aloitti toimintansa yli 20 vuotta sitten ja on toiminut pioneerina Reilun kaupan ja luomupuuvillan tuotantoketjujen luomisessa. People Tree julkisti Soil Associationin sertifioiman, kehitysmaassa valmistetun luomutekstiilituotteen ensimmäisenä kymmenen vuotta sitten. Pioneerina toiminen ei siis ole uutta People Treelle ja olemme iloisia saadessamme ensimmäisen vaatteille tarkoitetun Reilun kaupan sertifiointimerkin käyttöömme kevät-kesä 2014 -mallistosta alkaen”.

*Bangladeshissa Huhtikuussa 2013 tapahtuneessa tekstiilitehtaan romahduksessa kuoli 1133 ihmistä, 2500 loukkaantui, joista useat vammautuivat pysyvästi.

Mitä WFTO-tuotemerkki merkitsee People Treen tuottajille?

”Olemme iloisia Reilun kaupan merkistä –se juhlistaa ainutlaatuista käsityötämme ja yhteistyösuhdettamme! Reilun kaupan käsityöläisryhmät, kuten KTS, ovat työskennelleet People Treen kanssa yli 20 vuotta. Reilun kaupan kumppanuus on vahvistanut suunnittelumme (design) laatua ja ympäristöasioita samalla kun olemme voineet tarjota reilun palkan ja työllistymismahdollisuuksia yli 2000 naiselle, jotka kutovat tuotteita kotonaan ympäri Kathmandun laaksoa. Tuotannon voitoilla tuetaan koulua ja orpokotia sekä ammattikoulutusjärjestelmää, joka hyödyttää yli 300 nuorta ihmistä. Reilun kaupan merkki kertoo siitä, että tuotteemme ovat todella ainutlaatuisia. Ne muuttavat monen ihmisen elämän! Toivomme kuluttajien etsivän näitä tuotteita käsiinsä ja tukevan siten Reilun kaupan muotia.” -Kiran Bahadur Khadgi, Kumbeshwar Technical Schoolin johtaja, Nepal.

Mitä WFTO-merkki merkitsee kuluttajalle?

WFTO-tuotemerkki tarkoittaa että voit ostaa esimerkiksi People Treen vaatteita hymyillen ja tietäen, että ostamalla näitä tuotteita, olet tärkeä osa Reilun kaupan ketjua. Olet auttanut vahvistamaan Reilun kaupan ryhmiä, tukenut ympäristöystävällisempiä tuotantotapoja, yhteisöjen omia projekteja ja pienlaina-aloitteita, tuottajien koulutusta sekä lisännyt painetta muille yrityksille parantaa käytäntöjään ja paljon muuta!

*10 WFTO:n Reilun kaupan periaatetta:
1. Toimeentulomahdollisuuksien luominen heikossa asemassa oleville tuottajille
2. Läpinäkyvyys ja tilivelvollisuus
3. Reilut osto- ja valmistuskäytännöt
4. Reilun hinnan maksaminen
5. Lapsityövoiman ja pakkotyön käytön kielto
6. Syrjimättömyyteen, Sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja naisten taloudelliseen voimaantumiseen sekä yhdistymisvapauteen sitoutuminen
7. Hyvät ja turvalliset työskentelyolosuhteet
8. Koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen työntekijöille
9. Reilun kaupan edistäminen
10. Ympäristön kunnioittaminen

Yhteistyö Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran kanssa

04.28.2013 - Antti

Suomen Ympäristökasvatuksen Seura eli Sykse ry on ympäristökasvatuksen edistämiseen ja tukemiseen erikoistunut asiantuntijajärjestö. Järjestön toiminnan tavoitteena on konkreettisesti edistää kestävää elämäntapaa ympäristökasvatuksen keinoin. Järjestö tekee työtä sen puolesta, että Suomessa yhä laajenevalla joukolla kasvattajia on halua ja edellytyksiä välittää lapsille ja nuorille kestävän kehityksen mukaisia tietoja, taitoja ja asenteita.

Näkyvimmät toimintamuodot ovat kestävän kehityksen Vihreä lippu -ohjelma, valtakunnalliset Ympäristökasvatuspäivät ja Ympäristökasvatus -lehti. Seura toimii myös ympäristökasvatustyötä tekevien luonto- ja ympäristöjärjestöjen edustajana ympäristökasvatusasioissa.

Me Karmashopissa ajattelemme, että Suomen Ympäristökasvatuksen Seura tekee hyvää työtä ja siksi olemme ryhtyneet yhteistyöyritykseksi, josta Syksen jäsenet saavat jäsenetuja.

Lisätietoa jäseneduista sekä Syksen toiminnasta löydät järjestön kotisivuilta osoitteesta: www.ymparistokasvatus.fi

Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ry

Tarinaa pullotetusta vedestä.

04.15.2010 - Antti

Eettisen ja ekologisen muodin tuolla puolen

03.05.2010 - Heidi

Pohdintaa Greenfashionfreak-blogissa 4.3.2010 olleeseen kirjoitukseen liittyen.

Päätin näin People Treen tuotteita jälleenmyyvänä pienyrittäjänä liittyä tähän keskusteluun (olemmehan kamppailleet pian 3 vuotta tehdäksemme aiemmin Suomessa tuntematonta tuotemerkkiä ja Reilua kauppaa & luomumuotia tunnetuksi), pyrin tässä valottamaan muutamia seikkoja ”kulissien takaa”. Olen itse käyttänyt People Treen tuotteita täysipäiväisesti tämän 3 vuoden ajan ja oma kokemukseni on, että suurin osa tuotteista on ollut hyviä, yksi trikoopaita ja pari t-paitaa ovat ”kulahtaneet” mielestäni liian nopeaa. Laatuongelma onkin koskenut siis meidän tietojemme mukaan vain joitain ohuita trikoovaatteita.

Laatuongelmia voi välttää muistamalla muutamat seikat, joten tässä pari vinkkiä laadukkaiden ostosten tekoa helpottamaan:

  • PT:n luomupopliinista tai paksummasta trikoosta tehdyt vaatteet ovat olleet laadullisesti todella hyviä, ohut kangas ei ole yhtä kestävää kuin vahvemmat laadut.
  • Yksi suomalaisen verkkokaupan etu on asiakkaalle ilmainen 14 vrk:n vaihto- ja palautusoikeus, eli jos ompelussa on vikaa, niin lähetä tuote takaisin asiakaspalautuksena. Tuote kannattaa siis aina sovittaa ja tarkastaa kun saat sen kotiisi, sillä käyttöönotto on ostopäätös.
  • Pese tuotteet 30 asteessa, tarkoituksenmukaisella pesuaineella (värikkäille tuotteille ei valkaisuaineita sisältävää pesuainetta,eikä lycraa sisältäville tuotteille huuhteluainetta jne.); 10 asteen lämpötilan lasku kohtelee kuituja selvästi paremmin ja säästää energiaa sekä tuotteen värejä. Nykyisillä tehokkailla pesukoneilla lämpötilan lasku 30 asteeseen ei vaikuta pesutulokseen normaalilaikaisten tuotteiden ollessa kyseessä.

Kankaan kestävyys (esim. nyppyyntyminen) tulee esiin vasta käytössä ja pesuissa. Koska muutamissa blogeissa on mainittu PT:n vaatteiden laadusta (kyseessä ovat tietääkseni olleet juuri tietyt ohuet trikoovaatteet) olemme olleet tästä yhteydessä PT:hin ja pyrimme selvittämään, mistä tämä voisi johtua. Asiaa täytyy siis selvittää luomupuuvillapelloilta lähtien, langan kehräämiseen ja kankaan kutomiseen asti. Yksi selvitettävä asia on puuvillakuitujen laatu eli pituus, mikä vaikuttaa kankaankin laatuun. Monesti sanotaan, että luomupuuvilla tuntuu käyttäjälle paljon pehmeämmältä kuin kemiallisesti kasvatettu puuvilla, joten voisiko tämä pehmeys johtaa myös aikaisempaan kulumiseen? Joka tapauksessa viestimme on mennyt People Treen perustajalle, Safia Minneylle saakka ja vaikka näiden asioiden tarkastaminen vaatiikin aikaa, niitä pyritään siis koko ajan selvittämään. Joten enää vaaditaan vain kärsivällisyyttä niin meiltä tuotemerkin myyjiltä kuin vaatteiden käyttäjiltäkin.

Muutamat Greenfashionfreak:n juttua kommentoineet osuvat osaltaan oikeaan; valitettavasti kaikkea, eli halpaa hintaa, täydellistä laatua, luomumateriaalia, reilun kaupan työoloja ja luomusertifikaatteja on aika hankala saada samassa paketissa… Ainakin vielä, maailmankin mittakaavassa nuorella eettisellä & ekomuotialalla. Mielestäni jutussa mainituista ruotsalaismerkeistä ei voi puhua edes samassa lauseessa PT:n kanssa, niin eri pohjalta ne ponnistavat. Vuonna 2008 tehdyn tutkimuksen mukaan Suomessa suosituista ruotsalaisketjuista monelta puuttui vielä tuolloin yhteiskuntavastuun ohjeisto täysin. Lisäksi näiden kahden vuoden aikana on tullut esiin paljon uutisia lapsityövoiman käytöstä puuvillan keräämisessä, puuvillan viljelijöiden sairastumisista ja velkakierteestä sekä itsemurhista (Intia) myrkyllisten kemikaalien käytön vuoksi. Lisäksi haitallisista kemikaaleista (puuvillan torjunta-aneista sekä väreistä) saattaa jäädä jäämiä vaatteisiin asiakkaille ja eipä ompelijoidenkaan tai muiden tuotantoprosessiin osallistuvien työolot ole aina kummoiset.

PT on tehnyt vuosikausia töitä pienten kehitysmaiden käsityöläisyhteisöjen kanssa ja vienyt Reilun kaupan idean (+ Reilun kaupan ehdot & edut) heille -samalla PT on käyttänyt hurjasti rahaa ja aikaa vaatesuunnittelijoiden kouluttaessa käsityöläisiä paikan päällä kehitysmaissa, rakentamalla yhteisöjen kapasiteettia valmistaa tuotteita ja tukemalla kouluja yhteisöjen lapsille jne. Monet käsityöpaikat esim. Aasiassa sijaitsevat pienissä kylissä ja käsityöläisiksi koulutetut ihmiset ovat naisia, köyhiä ja kastittomia, joilla harvoin on valmiiksi mitään koulutusta (niin perus- kuin ammatillistakaan). Pieni ajatusleikki blogimme lukijoille; jos itse olisit eko- tai eettisyyteen aidosti pyrkivä vaatevalmistaja ja lukisit jutun, jossa omaa Reilun kaupan luomumerkkiäsi verrataan halpaketjujen merkkeihin, mitä tekisit? Purisitko hammasta ja jatkaisit köyhien käsityöläisten kouluttamista kylissä, joissa koneiden ja ammattitaidon puutteen vuoksi ompeleiden saamiseen täydellisiksi olisi vielä matkaa (vaikka olisit jo tehnyt tämän eteen töitä useita vuosia läheisesti käsityöläisten kanssa) vai sanoisitko, että: ”Moro, tuolla kaupungeissa löytyy suuria ompeluyksiköitä, joissa työ on tehokkaampaa ja halvempaa eli siirretään ompelu sinne, niin päästään paljon helpommalla!”? No, todennäköisesti iso osa kyläläisistä muuttaisi myös kaupunkiin jäätyään työttömäksi ja menisi asumaan luultavimmin johonkin isoon slummiin, koska PT on monessa pikkukylässä sen suurimpia ulkopuolisia työllistäjiä… Tämä jälkimmäinen skenaario on ollut valitettavan yleinen toimintatapa isoilla ostajilla myrkky- ja lapsityövoimadokumenttien sekä -uutisten tultua julki koskien niiden raaka-aineiden hankintaa ja tuotteiden valmistusoloja.

Ompelun laatua parantaisi toki se, että vaatteet olisivat mahdollisimman yksinkertaisia, eikä olisi kausittain vaihtuvia mallistoja -eli samoja tuotteita pidettäisiin valmistuksessa kauan, jolloin ompelijat voisivat oikeasti keskittyä parantamaan taitojaan samojen tuotteiden kanssa. People Tree:lle tilanteen tekee haastavaksi se, että se on halunnut erottautua muista ekovaatemerkeistä juuri ekoMUOTImerkkinä ja siksi se valmistaa eri mallistot vähintään 2 kertaa vuodessa (mikä onkin mieletön haaste kehitysmaiden toimintaympäristössä!!!). PT on päättänyt yrittää tehdä asiat toisin ja luulen, että tällä ajatuksella se vastaa monen kuluttajan toiveisiin. Esim. Gossypium-tuotemerkki toimii juuri em. periaatteilla eli tekee samoja perusvaatteita vuodesta toiseen, mutta niistäpä ovatkin kuluttajat sanoneet, että ne ovat tylsiä! Mikä siis neuvoksi? Vaikka PT työskenteleekin kovasti tullakseen vakavasti otettavaksi muotimerkiksi (ja lisäksi samalla koko tuotantoketjuun on ulotettu ympäristö- ja eettiset standardit), itse toivoisimme ettei laatu heikentyisi muodikkuuden ja nopeampaan vaihtuvien mallistojen vuoksi. Tuotteen laatu on kuitenkin yksi tärkeimpiä ekologisia tekijöitä, kun tarkastellaan koko vaatteen elinkaarta ja tätä viestiä olemme pyrkineet toitottamaan vaatevalmistajille aina kun mahdollista!

Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus suututtaa ketään, mutta tuoda avoimesti esiin eko- ja Reilun kaupan vaatemerkkien todellisuus ja se, kuinka mielettömän haastavaa on yrittää valmistaa laadukkaita, tyylikkäitä, ekologisia , eettisiä ja kuluttajalle turvallisia tuotteita, erityisesti kun joutuu kilpailemaan ns. ”ota 3, maksa 2”-vaatemerkkien kanssa, jotka saavat tehdä mitä haluavat (niin vaatteiden valmistajille kuin ympäristöllekin) ja halvan hinnan vuoksi niiltä ei kukaan edes odota eettisyyttä, ekologisuutta tai laatua -kolminkertainen kilpailuetu eko- ja Reilun kaupan merkkeihin verrattuna! Tasavertaista vertailua suuryritysten ja People Treen välillä on mahdoton tehdä; People Tree on Reilun kaupan ja ekomerkkien edelläkävijä, mutta silti se on lähtenyt liikkeelle 10 vuotta sitten vain yhden ihmisen työllä , joka otti henkilökohtaisen taloudellisen riskin edistääkseen reilumpaa tuotantoa ja kauppaa ja vasta nyt merkki on pikkuhiljaa lyömässä läpi ja pääsemässä taloudellisesti nollatulokseen. Tämä siis suuryritysten hallitsemassa vaateteollisuudessa, josta esimerkkinä mainittakoon H&M:n liikevaihto, reilu 9 miljardia euroa.

Olemme seuranneet People Treen tuotteiden valmistusta ja merkin sosiaalista työtä läheltä ja tavanneet tuotteiden valmistajia täällä Nepalissa sekä aiempina vuosina Intiassa ja uskomme, että muutamien tuotteiden kohdalla esiin tulleista heikkouksista huolimatta tuotemerkillä on omat uskolliset kannattajansa -me ainakin kuulumme heihin :)

Safia Minney on tulossa tämän kuun lopulla taas vierailemaan Reilun kaupan tuottajiensa luo Nepaliin, joten katsotaan ehdimmekö tavata hänet ja josko voimme keskustella laatuasioista hänen kanssaan täällä kasvokkain?

Muutoksia ja muistoja Katmandussa

01.15.2010 - Heidi

Kävimme eilen kuuntelemassa Social Science Baha-luentosarjan luennon: ”Landscape Change and Life History, jonka piti amerikkalainen maantieteen professori David Zurick. Hän on tutkinut jo kolmatta kymmentä vuotta luonnontilan ja maankäytön/maiseman muutosta Tiibetissä, Bhutanissa ja Nepalissa. Teknisempien välineiden ja satelliittikuvien yms. käytöstä hän oli siirtynyt ihan maan tasalta otettujen valokuvien käyttöön ja nyt Nepalissa hän oli päässyt käsiksi 100 vuotta vanhoihin, kuninkaallisen perheen valokuva-arkistoihin. Sieltä hän siis valitsi vanhoja kuvia eri puolilta Kathmandua ja on mennyt juuri noihin samoihin paikkoihin ottamaan uudet kuvat. Kun nämä kaksi kuvaa -50 tai 100 vuotta vanha laitetaan rinnakkain nykymaisemaa kuvaavan kuvan kanssa, ei kenellekään jää epäselväksi täällä tapahtuneen ja edelleen tapahtuvan muutoksen nopeus.

Ympäristön, mutta myös Kathmandun asukkaiden, kannalta suurimpia muutoksia ovat mm. Liikenteen ja väestön kasvu, joka johtaa teiden ja talojen rakentamiseen entisille maanviljelysalueille, maaperän ja vesistöjen saastumiseen ja vesipulaan, hökkelien pystyttämiseen jokien varsille ja uskonnollisten tai kulttuuristen rakennusten häviämiseen uudisrakennusten ”keskelle”. Jokainen paikallinen, kenen kanssa olen asioista jutellut (onhan kaupunki muuttunut hurjasti sinäkin 8 vuoden aikana, joka on kulunut oman ensimmäisen Nepalin matkani ja nykyhetken välillä…) on tuntunut olevan täysin voimaton näiden muutosten edessä. Eksponentiaalisesti lisääntynyt liikenne on toki lähes jokaisen kaupunkilaisen omaa syytä, mutta osa syystä liittyy myös poliittisiin toimijoihin. Tällaisissa maissa, joissa hallinto on heikko tai poliittinen tilanne on epävakaa, on yrityksillä ja kiinteistökeinottelijoilla helppoa tehdä mitä haluavat.

Oli mm. mielenkiintoista lukea lehdestä pari päivää sitten, että USA:han muuttaneet nepalilaiset (maasta lähtee tällä hetkellä ainakin 600 ihmistä päivittäin töihin ulkomaille, todellisuudessa luku on varmaan vieläkin suurempi) myyvät nyt vauhdilla omistamiaan taloja ja kiinteistöjä pois ja ostavat niillä rahoilla taloja USA:sta. Kathmandussa kiinteistöjen hinnat ovat nousseet järkyttävällä tahdilla ylös samalla kun USA:ssa ne ovat laskeneet talouskriisin myötä; lopputuloksena on se että Amerikoista saa asunnon halvemmalla kuin täältä -mikä kyllä tuntuu täysin hullulta paikallista rakennuslaatua katsellessa! Epävakaan poliittisen tilanteen ja turvattoman tulevaisuuden vuoksi kukaan ulkomailla asuva ei halua jättää rahojaan ”kiinni” kotimaahansa ja tietotaidon ja koulutetun väen lisäksi maasta valuu ulos suuria summia rahaa, jotka ovat kaikki pois tämän maan ja yhteiskunnan kehittämisestä.

Joka tapauksessa em. luennon aikana oli mm. liikuttavaa kuunnella nepalilaisen 72-vuotiaan herran ”life storya” eli omaa kokemustaan kotikaupunkinsa muutoksesta. Hän kertoi, kuinka hänellä ystävineen oli lapsena tapana aina mennä Bagmati-joelle vilvoittelemaan, leikkimään ja uimaan. Hänen mukaansa vesi oli tuolloin niin puhdasta ja kirkasta, että oli mahdollista erottaa jokainen hiekan jyväkin joen pohjassa. Nykyisin Bagmati-joki (joka kulkee kilometrin päässä asunnostamme), on enää pikkuruinen, kutistunut vesivana, joka löyhkää kammottavalta suht. kauas, se on täynnä roskia ja sen varrelle on ilmestynyt köyhien ihmisten rakentamia hökkeleitä. Vanhan herran kertomuksen viimeinen lause oli: ”se mitä täällä on tapahtunut ja missä kunnossa joki nyt on, tekee minut hulluksi, jos ajattelen sitä”. Moni paikallisista kysyikin, kuinka esim. David Zurickin valokuvista ja työstä saisi voimakkaan välineen, jolla vaikuttaa poliitikkoihin, gründereihin ja kaupunkisuunnittelijoihin ennen kuin koko kaupunki ja sen ympäristö on täysin ”tuhottu”.

Tuntuu kyllä itsestäkin hullulta, että vuoristoisessa maassa tämä Kathmandun laakso on koko Nepalin hedelmällisintä maanviljelysaluetta ja nyt sitä täytetään parhaillaan betonilla ja pakokaasulla. Kaupunkilaisten ruokaturva heikkenee koko ajan ja pian kaikki elintarvikkeet tuodaan tänne jostain ulkopuolelta. Luennon jälkeen tekee mieli lukea uudelleen uskomattoman venäläisen, Boris Lissanevitcin (mm. kuuluisa balettitanssija, Cathay Pasific-lentoyhtiön perustaja ja mies, joka avasi Nepalin ulkomaalaisille 50-luvulla) tarina: ”Tiger for Breakfast” (kirjoittaja Michel Peissel). Uskomaton kuvaus Nepalista aikana, jolloin täällä ei vielä ollut yhden yhtäkään moottoriajoneuvoa, ulkomaalaista/turistia ja ensimmäisistä Himalajan huippujen valloituksista vasta haaveiltiin.

Autoton päivä Nepalissa

12.08.2009 - Antti

Itsenäisyyspäivänä meidän oli tarkoitus osallistua suurlähetystön vastaanotolle kaupungin toisella puolella, mutta Maiostien julistaman maanlaajuisen yleislakon sekä YK:n turvallisuuspuolelta tulleen ”pysy kotona ja vältä liikkumista”- kehoituksen  johdosta päivän ohjelma menikin uusiksi.

Täällä näitä maoistien julistamia lakkoja kutsutaan nimellä ”bandha” ja ne tarkoittavat yleensä sitä, että kaikkia kulkuneuvoja kielletään liikkumasta ja kaikki kaupat pitävät ovensa kiinni tuhotöiden pelossa. Mm. tänä sunnuntaina yksi apteekki tuhottiin, moottoripyöriä poltettiin ja lakkoa seraamaan tulleiden toimittajien autoa kivitettiin. Maoistit pysäyttävät jopa polkupyöräilijät ja tapauksesta riippuen joko rikkovat kumit tai kiltin maoistin kohdalle osuessa, vain tyhjentävät venttiilit…

Syy ajoneuvojen liikkumiskieltoon ei ollut Kööpenhaminan ilmastokokous vaan Nepalin hallituksen turvallisuusjoukkojen toiminta Länsi-Nepalissa.  Hallituksen joukot olivat häätäneet arviolta 1500 metsään majoittunutta maatonta ihmistä ja operaation yhteydessä 5 maatonta oli saanut surmansa. Tästä johtuen maoistit määräsivät bandhan, joka pysäytti liikenteen koko maassa päiväksi ja suurin osa liikkeistä ainakin täällä Katmandussa sulki ovensa levottomuuksien pelossa. Toki omat sympatiat ovat juuri tällaisten maattomien ja kodittomien puolella, joille esim. tuo metsä tai vastaavasti täällä Katmandussa joen penkalle rakentunut slummi on tarjonnut ainoan suojan. Hallitus on määrännyt tällaisia alueita purettavaksi metsän suojelun tai joen saastumisen takia, mutta heillä ei ole ollut  tarjota vaihtoehtoista paikkaa näille ihmisille. Tilanne ei aina ole täysin musta-valkoinen eli ”hyvä vastaan paha”, vaan kolikon toisena puolena on se, että juuri maoistit tukijoineen ovat itse pyrkineet luomaan tällaisia tilanteita joiden avulla saavat aikaiseksi levottomuuksia ja horjutettua nykyistä hallitusta. Maoistit mm. maksavat pieniä summia työttömille ja kouluttamattomille henkilöille, jotta saavat heidät mukaan mielenosoituksiinsa ja he jopa houkuttelevat ihmisiä muuttamaan alueille, joihin hallitus ei asukkaita halua. Loppujen lopuksi näistä lakoista ei ole haittaa kellekään muulle, kuin tälle maalle ja sen asukkaille itselleen (kenen asialla maoistit väittävät olevansa), kun pienyrittäjät joutuvat pitämään kauppansa kiinni, turistit miettivät kahdesti tuloaan Nepaliin ja kaikki muukin toimnta pysähtyy täysin.

Itse kärsin jonkin asteen kulttuurishokkia tämän maan liikenteen kanssa, joten siinä mielessä otan mielelläni vastaan enemmänkin tällaisia päätöksiä kieltää ajoneuvojen liikkuminen. :) Ilma oli raikas, melusaaste olematon ja ihmiset pelasivat mm. jalkapalloa yleensä täysin tukossa olevalla tiellä. Tässä pieni videopätkä ”kotikatumme” rauhallisesta liikenteestä;

Väriasiaa osa II

10.19.2009 - Heidi

Toinen seikka värjäykseen liittyen on värinkestävyys. Viime viikonloppuna leikin tekstiililaboratoriota kylpyhuoneessamme kun mittailin kuumemittarilla pesukonelämpöistä vettä saaviin ja liottelin siellä työprojektini pienyrittäjien taidokkaasti käsinkutomia, perinteisiä Dhaka-huiveja. Onneksi huivien värit eivät olleet moksiskaan lämpimästä vedestä. Yleensähän kehitysmaiden toreilta/turistikaupoista ostetut halpiskamppeet päästävä kaiken värin jopa käsin pestessä… Moni meidänkin vaatemerkkejämme vielä tuntematon ihminen on saattanut kysyä, ovatko esim. People Treen vaatteiden värit pesunkestäviä, nämä vaatteet kun on myös valmistettu kehitysmaissa. Näinhän ei tietenkään ole, vaan värit ovat länsimaista, tutkittua tasoa, onhan vaatteiden valmistuttaja länsimainen yritys. Omia, alkeellisia väritestejä tehdessäni huomasin, kuinka lämmintä + 40-asteinen vesi oikeasti on ja ajattelin, että jos se tuntuu näin kuumalta, mitä 60-, saatikka 90-asteinen vesi tekee tekstiilille?

Sekä People Tree, että Prana-vaatemerkit puhuvat pesulämpötilojen alentamisen puolesta ekologisista syistä. Pranan myyntijohtaja kirjoitti meille äskettäin, että nykyajan pesuaineet ja pesukoneet ovat niin tehokkaita, että lika lähtee tekstiilistä helposti ja siksi pesulämpötiloja voi alentaa pesutuloksen siitä kärsimättä. Sen lisäksi, että sähköä (eli myös rahaa) säästyy paljon, myös vaatteet pysyvät parempina pidempään, sillä esim. 30-asteisessa vedessä vaatteen kuidut eivät kärsi yhtä paljon kuin kuumemmassa vedessä (+ 40) ja myös värit säilyvät kirkkaampina. Luulen, että monella on syntynyt mielikuva ”ainoasta ja oikeasta” pesutavasta kuumassa vedessä jostain isovanhempiemme ajoilta, jolloin huivipäiset naiset pesivät lakanoita järven rannalla kiehuvassa vedessä. Niin idylliseltä kuin edellinen kuulostaakin, niin nykyajan hygieniaolot ovat toista luokkaa kuin tuolloin ja harvoin tekstiilit ovat enää samalla tavalla pinttyneessä liassa. Meillekin tulee aina välillä kyselyjä, mistä saa ”kunnon vanhanajan puuvillasta” valmistettuja vaatteita, jotka kestävät suurin piirtein 90-asteisen pesun. Valitettavasti täytyy myöntää, etten todellakaan tiedä, mistä sellaista/niin kestävää kangasta (esim. puuvillatrikoota) saa (varsinkin kun sen meidän kriteerien mukaan pitäisi olla viljelty reilun kaupan ehdoilla ja luomuna, sekä kehrätty, kudottu ja värjätty reilun kaupan ehdoilla/haitattomilla väreillä)… Miten siis vastata kaikkiin näihin eettisiin ja ekologisiin kriteereihin sekä saavuttaa vielä rankkojen pesujen vaatima huippulaatu? Aina ei käy kateeksi vaatevalmistajiakaan..! Joka tapauksessa itse toivoisin, että me kuluttajat opettelisimme uusia pesutapoja ja testaisimme, jääkö 30-asteisessa vedessä pesty vaate todella silminnähden likaisemmaksi kuin kuumemmassa (esim. 40 asteessa) pesty vaate, vai onko kyseessä vain opittu tapa/mielikuva. Näin olen ainakin omalla kohdallani huomannut tapahtuneen. Vaikka pesen kaikki vaatteeni (joitakin valkopyykin tehopuhdistuskertoja lukuun ottamatta) kolmessa kympissä, en ole koskaan huomannut kulkevani likaisissa vaatteissa… Jos näin on, niin kaverit; pliis kertokaa ja huomauttakaa asiasta! =)

P.S. Nyt kun kaikki pyykit joutuu pesemään käsin täällä Nepalissa (mikä vie tuhottomasti aikaa ja on yllättävän raskasta), ei kaikkia vaatteita teekään mieli nakata pyykkikoriin yhden käyttökerran jälkeen vaan tulee oikeasti mietittyä, milloin vaate on likainen ja milloin ei.

Väriasiaa osa I

10.17.2009 - Heidi

Tämä juttu paisui niin pitkäksi, että päätin jakaa sen kahteen osaan. Kun on tottunut kirjoittamaan akateemiseen tyyliin ja analysoimaan kaiken perin pohjin, täytyisi todellakin opetella tätä blogimaista kirjoittamista. Asiaa on kuin Ruuneperilla ja loppua tekstille ei vaan näy… :)

Joka tapauksessa, olin sitten vapaaehtoisena kehitysmaatuotteita myyvillä järjestöillä, töissä omassa yrityksessä tai nykyisessä leipätyössäni YK:n alaisessa pienyritysprojektissa, huomaan aina törmääväni samaan asiaan tekstiilituotantoa tutkaillessani, nimittäin värjäykseen. Tekstiilituotteiden tuotantoketju on muutenkin pitkä ja usein vaikeaselkoinen, mutta värjäys sen yhtenä osana on jo itsessään hankala osa-alue. Värjäyksellä saattaa (kuten esim. ”tavallisen” puuvillan viljelyllä viljelijälle) olla haitalliset vaikutukset värjärien terveydelle, jos käytetään vääränlaisia värejä ilman suojavaatetusta/-välineitä. Lisäksi värjäys kuluttaa paljon vettä ja puhdistamattomat värjäysvedet pilaavat paikalliset vesistöt. Eivätkä vaikutukset välttämättä aina jää ”vain” tuotteen valmistusmaahan; ihan vasta farkuista löydettiin monia vaatteen käyttäjällekin haitallisia aineita ja onpa julkisuuteen pullahdellut säännöllisesti muitakin tuotteita, joissa on tutkimuksissa havaittu olevan haitallisia kemikaalijäämiä, kuten rintaliivit ja lastenvaatteet. Tämän lisäksi olen huomannut, että jopa joillakin ekovaatekaupoilla on hankaluuksia erottaa erilaiset värjäystavat/väriaineet toisistaan ja esim. kemiallisia, kylläkin haitattomia, värejä saatetaan kutsua kasviväreiksi jne.

Se, että väriasiat ovat olleet taas mielessäni, johtuu siitä että olen selvitellyt millä väreillä YK-projektini käsityöläisten tuotteet on värjätty tai lähinnä mistä he hankkivat langat tuotteisiinsa ja kuka ne on värjännyt. Yllättäen lankojen myyjällä oli kuin olikin AZO-vapaa sertifikaatti lähes kaikille väreille, itse kun en olisi todellakaan odottanut sitä. Olen myös yrittänyt selvittää, onko Nepalissa tekstiililaboratoriota, missä testauttaa projektini käsityöläisten mallituotteita. No, eihän täällä tietenkään sellaista ole, kertoivat paikalliset reilun kaupan tuottajat, jotka itsekin lähettävät tuotteensa labraan Intiaan tai sitten tuotteet testataan yhdessä eurooppalaisten ostajien kanssa Euroopassa. Kuten olen aiemmin kertonut, projektini kouluttaa yrittäjiksi kaikista köyhimpiä ihmisiä Nepalin syrjäseuduilla, pääasiassa kastittomia ja naisia. Tätä taustaa vasten tuotteiden saattaminen vientikelpoisiksi olisi todella tärkeää, jotta nämä aiemmin nälkäkuoleman partaalla eläneet ihmiset voisivat nousta köyhyydestä omalla työllään (toki Nepal maana kaipaa myös kipeästi ulkomaista valuttaa/vientituloja).

Kun itse aloittelin reilun kaupan tuotantoon ja erityisesti tekstiili- ja kemikaaliasioihin tutustumista Intiassa joitakin vuosia sitten, ajattelin että isot yritykset ovat aina niitä ”pahimpia” ja että juuri ne (ja ainoastaan ne) tuhoavat surutta kehitysmaiden ympäristöä halpatuotannollaan. (Toki en edelleenkään kiistä suuryritysten toimintamaissaan saamaa ylisuurta valtaa ympäristö- ja yhteiskunnallisissa asioissa sekä niiden ylipitkiä valmistusketjuja, joissa eettiset ja ekologiset seikat jäävät usein valvomatta, tuotannon volyymeistä puhumattakaan). Mutta haastatellessani erästä intialaista reilun kaupan yhteisön johtajaa, kuulin, että hänen mielestään värjäysasioiden kanssa enemmän ongelmia saattaa olla pienillä tuottajayhteisöillä ja värjäyspaikoilla kuin isoilla tehtailla, minkä olen itsekin sittemmin todennut. Suuremmilla yrityksillä kun voi jo olla käytössään tehokkaat koneet (jolloin värjärit eivät altistu kemikaaleille), tietotaitoa kemikaalisäädöksistä tai ainakin varaa palkata näihin asioihin erikoistunut neuvonantaja/valvoja. Totuus ei siis aina ole niin musta-valkoinen kuin yhdeltä kannalta katsottuna näyttää, etenkin jos yrittää ottaa huomioon sekä eettiset seikat että ympäristöasiat. Tämä kirjoitus ei todellakaan ole suuryritysten ylistys, vaan toteamus, että tosielämässä kehitysmaaoloissa eettisen ja ekologisen tuotannon kehittäminen kouluttamattomien (usein lukutaidottomien) ja kemikaalien haitoista tai ympäristöasioista tietämättömien käsityöläisten kanssa on usein haasteellista, hidasta ja hankalaa.

Yksi seikka, mikä tekee ihmiselle myrkyllisten värien käytön (sekä ympäristöstä piittaamattomat toimintatavat) edelleen mahdolliseksi, on erilainen kemikaalilainsäädäntö Euroopan ja Aasian välillä. Esimerkiksi AZO-värit (voivat aiheuttaa yliherkkyyttä ja jopa syöpää) ovat kiellettyjä Euroopassa, mutta niitä saa edelleen käyttää Aasiassa. Hassuinta on se, että Suomen liityttyä EU:n AZO-värien käyttö elintarvikkeissa sallittiin Suomessakin (nämä värit esim. karkeissa aiheuttavat ylivilkkautta ym. mukavaa lapsilla) eli näitä aineita saa syödä, mutta niitä ei saa olla tekstiileissä..! Haastatellessani kehitysmaiden käsityöläisiä, lähes aina esille on tullut myös se harmillinen seikka, kuinka AZO-vapaat värit ovat kalliimpia kuin ”haitalliset” värit ja siksi jälkimmäisiä saatetaan edelleen käyttää värjäyksissä. Käsityöläisten kouluttaminen väriasioissa on vaatinut monilta vaatevalmistajilta (kuten Prana ja People Tree ym. ym.) valtavan määrän laboratoriotestejä ja tiedottamista, jotta värit todellakin on vaihdettu turvallisiin väreihin. Toki monilla värjäyspaikoilla itselläänkin on antaa todistus käyttämiensä värien turvallisuudesta ja sen lisäksi esim. luomutekstiilimerkit, kuten Soil Associationin merkki tai Ökö Tex-merkki, takaavat jo itsessään kaikkien valmistuksessa käytettyjen kemikaalien haitattomuuden. Viimeisenä linkkinä Suomen Tulli valvoo ja myös testailee maahantuotuja tekstiilejä niiden sisältämistä kemikaaleista omassa laboratoriossaan.

Omia kysymyksiä, kokemuksia sekä mielipiteitä väreihin ja kemikaaleihin liittyen voi kirjoitella tänne jos jotain tulee mieleen?! Jos en itse tiedä aiheesta enempää, niin varmasti joukostamme löytyy joku, jolta kyseinen tieto löytyy tai sitten otetaan selvää! :) Tekstiilituotantoaiheista juttua luvassa seuraavaksikin…

Reilun kaupan luomupuuvilla pähkinänkuoressa

09.08.2009 - Antti

Lisää tietoa puuvillan matkasta pellolta vaatteeksi löydät sivuiltamme.

”Vaatteet ennemmin kaatopaikalle kuin köyhille.”

09.01.2009 - Antti

Vaateliikkeet kärräävät myymättä jääneet vaatteet mieluummin kaatopaikalle kuin antavat ne hyväntekeväisyyteen. Vaatteiden antaminen pois ei muotiliikkeiden mukaan ole hyväksi imagolle.

Kaatopaikalle päätyy joka päivä kasoittain vaatteita, jotka eivät kelpaa ostajille edes alennuksella. Jopa viisi prosenttia vaatteista saattaa jäädä myymättä, Tampereen teknillisen yliopiston professori Heikki Mattila arvioi YLE Uutisille.

Turun Sanomien mukaan eri avustusjärjestöt ottaisivat mielellään myymättömät vaatteet vastaan. Muotikaupan liiton toimitusjohtajan Yrjö Gorskin mukaan yritysten maine ei kuitenkaan kestäisi hyväntekeväisyyttä.

– Ei ole ylvästä todeta, että ostot ovat niin huonoja, että joudutaan pitämään useita alennusmyyntejä ja vielä sen jälkeen lahjoittamaan tuotteita pois, Gorski arvioi YLE Uutisille.

Kaatopaikalle päätyviä myymättömiä vaatteita ei tilastoida, joten vaatevuorten tarkka koko on arvoitus. Taloussanomat 30.8.2009 (lisää…)