Alla hieman esimakua juuri valikoimaamme saapuneesta tuotemerkki-uutuudesta! Monkee Clothing on uusi saksalainen tuotemerkki, joka täydentää Karmashopin ekologisten & eettisten vapaa-ajan vaatteiden valikoimaa, haluammehan että nauttiessasi liikkumisesta tai rentoutuessasi, voit tehdä sen tehdä hyvillä mielin -myös vaatteiden valmistajien ja ympäristön kannalta! Monkee sai “parhaan tulokasbrändin” palkinnon tämän vuoden ISPO-messuilla, eko- ja Reilun kaupan sarjassa. ISPO-messut ovat sportti-muodin ja urheiluvälineiden ykkösmessut Euroopassa ja maailmanlaajuisestikin.
Monkeen perustajina on pari kiipeilijää; siitä kertovatkin vaatteiden yksityiskohdat, mm. ylöspäin suunnatut nuoliprintit! …Miksei tämä voisi myös kertoa Monkee-vaatteiden energisestä ja sporttisesta fiiliksestä..?! Kaikki Monkee Clothing -vaatteet on valmistettu GOTS-sertifioidusta luomupuuvillasta ja ulkopuolinen valvoja Fair Wear Foundation auttaa yritystä toteuttamaan ja valvomaan asetettuja sosiaalisia standardeja koko tuotantoprosessissa. Monkeelta löytyy pirteän värikkäitä ja sporttisia vaatteita niin miehille kuin naisillekkin! Alla olevien videoiden kautta pääset Monkee-tunnelmaan!
Itsenäisyyspäivänä meidän oli tarkoitus osallistua suurlähetystön vastaanotolle kaupungin toisella puolella, mutta Maiostien julistaman maanlaajuisen yleislakon sekä YK:n turvallisuuspuolelta tulleen “pysy kotona ja vältä liikkumista”- kehoituksen johdosta päivän ohjelma menikin uusiksi.
Täällä näitä maoistien julistamia lakkoja kutsutaan nimellä “bandha” ja ne tarkoittavat yleensä sitä, että kaikkia kulkuneuvoja kielletään liikkumasta ja kaikki kaupat pitävät ovensa kiinni tuhotöiden pelossa. Mm. tänä sunnuntaina yksi apteekki tuhottiin, moottoripyöriä poltettiin ja lakkoa seraamaan tulleiden toimittajien autoa kivitettiin. Maoistit pysäyttävät jopa polkupyöräilijät ja tapauksesta riippuen joko rikkovat kumit tai kiltin maoistin kohdalle osuessa, vain tyhjentävät venttiilit…
Syy ajoneuvojen liikkumiskieltoon ei ollut Kööpenhaminan ilmastokokous vaan Nepalin hallituksen turvallisuusjoukkojen toiminta Länsi-Nepalissa. Hallituksen joukot olivat häätäneet arviolta 1500 metsään majoittunutta maatonta ihmistä ja operaation yhteydessä 5 maatonta oli saanut surmansa. Tästä johtuen maoistit määräsivät bandhan, joka pysäytti liikenteen koko maassa päiväksi ja suurin osa liikkeistä ainakin täällä Katmandussa sulki ovensa levottomuuksien pelossa. Toki omat sympatiat ovat juuri tällaisten maattomien ja kodittomien puolella, joille esim. tuo metsä tai vastaavasti täällä Katmandussa joen penkalle rakentunut slummi on tarjonnut ainoan suojan. Hallitus on määrännyt tällaisia alueita purettavaksi metsän suojelun tai joen saastumisen takia, mutta heillä ei ole ollut tarjota vaihtoehtoista paikkaa näille ihmisille. Tilanne ei aina ole täysin musta-valkoinen eli “hyvä vastaan paha”, vaan kolikon toisena puolena on se, että juuri maoistit tukijoineen ovat itse pyrkineet luomaan tällaisia tilanteita joiden avulla saavat aikaiseksi levottomuuksia ja horjutettua nykyistä hallitusta. Maoistit mm. maksavat pieniä summia työttömille ja kouluttamattomille henkilöille, jotta saavat heidät mukaan mielenosoituksiinsa ja he jopa houkuttelevat ihmisiä muuttamaan alueille, joihin hallitus ei asukkaita halua. Loppujen lopuksi näistä lakoista ei ole haittaa kellekään muulle, kuin tälle maalle ja sen asukkaille itselleen (kenen asialla maoistit väittävät olevansa), kun pienyrittäjät joutuvat pitämään kauppansa kiinni, turistit miettivät kahdesti tuloaan Nepaliin ja kaikki muukin toimnta pysähtyy täysin.
Itse kärsin jonkin asteen kulttuurishokkia tämän maan liikenteen kanssa, joten siinä mielessä otan mielelläni vastaan enemmänkin tällaisia päätöksiä kieltää ajoneuvojen liikkuminen. Ilma oli raikas, melusaaste olematon ja ihmiset pelasivat mm. jalkapalloa yleensä täysin tukossa olevalla tiellä. Tässä pieni videopätkä “kotikatumme” rauhallisesta liikenteestä;
Kirjoitimme alkusyksystä blogissamme Fair Trade Group Nepalin perustajajäsenestä KTS:stä, jonka kanssa Karmashop ja People Tree tekevät yhteistyötä. Järjestön johtaja Kiran toimii tällä hetkellä myös FTGN:n puheenjohtajana ja tapaamisemme yhteydessä hän kysyi voisimmeko auttaa heitä järjestämään Katmandussa reilun kaupan edistämistapahtumaa. Hän kertoi, että kyseinen tapahtuma on järjestetty joitakin vuosia sitten Australian ja Britannian suurlähetystöissä, joten lupasimme kysyä asiaa omasta lähetystöstämme. Ajattelimme, että onhan presidentti Tarja Halosen puoliso Pentti Arajärvi toiminut reilun kaupan lähettiläänä ja reilulla kaupalla Suomessa on muutenkin mielestämme erittäin hyvä maine, joten olimme toiveikkaita asian suhteen heti alusta alkaen. Saimmekin asiainhoitaja Pirkko-Liisa Kyöstilältä myönteisen vastaanotan tapahtuman järjestämiseen suurlähetystön puutarhassa.
Tapahtuma järjestettiin nyt toissa viikonloppuna (14.11.09) aurinkoisessa säässä lähetystön puutarhassa. Tapahtuman tavoitteena oli edistää nepalilaisten käsityöläisten tuotteita, tiedottaa ihmisille reilun kaupan positiivisesta vaikutuksesta pientuottajien arkeen sekä nauttia joulun tunnelmasta. Tämä blogi-postaus on vain jäänyt, sillä meihin molempiin iski jonkinlainen influenssa tapahtuman jälkeen ja kaatoi patjalle (sanoisin, että sänkyyn, mutta spartalaistyylisessä asunnossamme on vain patja) lähes viikoksi.
Puutarhatapahtumaan osallistuivat kaikki 16 Nepalin reilun kaupan tuottajaa sekä UNDP:n tukema Nepalin hallituksen alainen Medep-projekti (Micro Enterprise Development Programme), jossa Heidi tällä hetkellä työskentelee. Medep:n ja FTGN:n jäsenet keskittyvät toiminnoissaan naisten, köyhien ja Nepalin syrjäseuduilla asuvien ihmisten olojen parantamiseen. Näiden ihmisten kouluttamisella yrittäjiksi on useita positiivisia vaikutuksia. Kehitysavun antamisen sijasta ihmiset voivat ansaita elantonsa omalla työllään – tämä vahvistaa ihmisten itsetuntoa ja erityisesti naiset ansaitessaan omaa rahaa, saavat enemmän arvostusta yhteisöissään. Kun aikuisilla on töitä, voivat lapsen mennä kouluun ja rakentaa tulevaisuutta uudella tavalla. Maailmanlaajuisesti reilun kaupan liike ajaa läpinäkyviä ja yhtäläisiä sääntöjä maailmankaupalle, mistä aiemmin blogissa olikin pieni videopätkä. Reilu kauppa perustuu kehitysmaiden pitkäaikaisille suhteille kehitysmaiden työläisten/tuottajien kanssa ja reilun kaupan säännöt sisältävät mm. hyvät työolosuhteet ja riittävän palkan työläisille, korkovapaat ennakkomaksut tuottajille, sekä tukea paikallisille projekteille liittyen terveydenhuoltoon sekä lasten koulutukseen. Lapsityövoiman käyttö on kielletty ja sukupuolten välinen tasa-arvo sekä yhdistymisvapaus ovat myös järjestelmän kulmakiviä. Raaka-aineiden tuottajia koskien reilu kauppa takaa vakaat, maailmanmarkkinahintoja korkeammat hinnat raaka-aineille (kuten kahvi, tee ja puuvilla) ja lisäksi tuottaja saa joka kilolta erillisen reilun kaupan lisän.
Ennen tätä reilun kaupan tapahtumaa ainoana kysymysmerkkinä oli lähinnä se, kuinka Medep-projektin käsityöläisten tuotteita saataisiin myyntiin -- pienyrittäjät kun asuvat hajallaan ympäri Nepalin vuoristoista maaseutua… Edellisellä kenttämatkallaan Heidi oli ilmoittanut useammalle käsityöläisyhdistykselle milloin tapahtuma järjestetään ja mitä tuotteita he voisivat toimittaa Katmandun ”keskuskaupan” kautta myyntiin (kauppa on perustettu valtion ja UNDP:n tuella tarjoamaan yhden myyntikanavan näille syrjäseutujen pienyrittäjille). Tapahtumaa edeltävänä iltana Heidi auttoi liikettä tuotteiden pakkaamisessa ja hinnoittelussa, henkilökunnalla kun on ollut aikamoisia vaikeuksia hallinnoida kauppaa ja se tuottaakin tällä hetkellä tappiota…
Jännitystä Medepin tuotteiden osalta lisäsi, että ennalta arvaamaton kaupanpitäjä oli lähtenyt paketoimisen yhteydessä hakemaan pankista vaihtokassaa seuraavan päivän tapahtumaa varten, eikä häneen tämän jälkeen saatu yhteyttä… Kaiken piti muka olla kunnossa seuraavan päivän tapahtumaa varten; tuotteet hinnoiteltu, messutarpeet paketoitu ja kuljetus sovittu kaupanpitäjän kanssa. Aamukuudelta kaupalle mentäessä miestä ei näkynyt mailla eikä halmeilla, puhelin oli kiinni, eikä vaihtorahoja tai kuljetustakaan oltu järjestetty. Onneksi pääsimme liikkeeseen sisään myyntiapulaisen avaimilla, saimme tuotteet mahtumaan Heidin projektin autoon ja olimme ajoissa lähetystössä järjestelemässä tuotteita yms. Kaupanpitäjä saatiin myöhemmin kiinni puhelimitse ja hän tulikin paikalle vain hetkeä ennen tilaisuuden alkua. Syy poissaoloon selvisi tässä vaiheessa; ”häntä oli väsyttänyt”. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä… sitä täällä työskentely vaatii (varsinkin kun olimme järjestäneet tapahtumaa edelliset viikot ja heränneet tapahtumapäivän aamuna ennen viittä) ja kuulin kuinka rauhallisesti Heidi kaupanpitäjälle kertoi mielipiteensä hänen ”katoamistempustaan” ja kuinka lähellä koko tärkeä tapahtuma oli peruuntua Medep:in osalta.
Medep:n johtaja Tri. Laksman Punin puhe
Itse tilaisuus alkoi avajaisseremonialla, jossa asiainhoitaja Pirkko-Liisa Kyöstilä puhui siitä, miksi köyhyydenvähentämistavoitteiden tukeminen tulonhankintaprojektien kautta on tärkeää Nepalin kaltaisessa maassa. Perinteisen öljylamppuseremonian ja puun istutuksen jälkeen vieraille tarjoiltiin mausteista masalateetä suomalaisten korvapuustien sekä karjalanpiirakoiden kera ja ohjelmassa oli pienyrittäjistä kertovaan valokuvanäyttelyyn sekä esittely-/myyntipisteisiin tutustumista. Työnäytöksiä kankaan kudonnassa, savenvalannassa ja puutöiden tekemisessä antoivat reilun kaupan käsityöläiset, joista etenkin savenvalantapiste saavutti suuren suosion tapahtumaan osallistuneiden nuorten parissa.
Nuoriso pääsi kokeilemaan savenvalantaa myös itse.
Tapahtuma oli oiva tilaisuus näistä asioista kiinnostuneiden ihmisten tavata toisiaan sekä pientuottajien ja reilun kaupan järjestöjen tavata uusia ostajia. Loppujen lopuksi tapahtuma meni erittäin hyvin ja paikalla kävi arviolta 300–400 ihmistä päivän aikana. Järjestäjien puolesta tilaisuus ylitti odotukset ja tällä hetkellä Norjan suurlähetystö sekä YK:n maajohtaja ovat ilmoittaneet haluavansa järjestää vastaavanlaisen tilaisuuden ensi vuonna. Katsotaan kumpi tapahtuman saakaan järjestää?
Videossa People Treen perustaja Safia Minney kertoo yrityksensä sekä reilun kaupan merkityksestä viljelijöiden ja käsityöläisten elämään kehitysmaissa.
Uusimmat People Tree -tuotteet löydät verkkokaupastamme!
Monsuuni alkaa olla lopuillaan Nepalissa ja siihen liittyy perinteisesti kaksi suurta juhlaa: Dashain ja Tihar. Koko maa suurin piirtein pysähtyy pariksi viikoksi, ihmiset juhlivat sukuineen ja valmistavat perinteisiä ruokia sekä rukoilevat ja kunnioittavat eri päivinä erilaisia asioita. Mm. ajoneuvoille ja työkoneille on myös oma juhlapäivänsä! Ystävämme kertoi, että tuolloin on hankala saada esim. hiustenleikkuuta, koska parturit rukoilevat saksiensa puolesta… Autoissa on jo alkanut näkemään monenlaisia kukkia ja seppeleitä kun niitä on siunattu -no, paikallista liikennekulttuuria seuratessa voi ehkä myöntää, että lisärukoukset ja siunaukset eivät liene pahitteeksi (viimeisen 24 tunnin aikana maassa on kuollut 6 ihmistä ja kymmeniä on loukkaantunut erinäisissä onnettomuuksissa)! Tänään kävimme kaupunginosamme, Patanin, vanhassa kaupungissa ja huomasimme kuinka kaikki pankkien edustat olivat täynnä tungeksivia ihmisiä. Pankkiautomaateille on ollut viime päivinä valtavat jonot ja tänään useat niistä oli suljettu. Tämä johtuu siitä, että ihmiset nostavat säästönsä tileiltään vuoden suurimman juhlan kunniaksi ja laittavat kaikki rahansa ruokaan ja ostavat perheelleen mm. uudet vaatteet. Turhaan ei tätä juhlaa ole verrattu meikäläiseen jouluun! Nyt on vain käynyt niin, että käteinen on alkanut loppua pankeista ja osa ihmisistä taitaa jäädä ilman rahaa? Jos näin käy, niin tarvitaan varmaan poliisi ja armeija hillitsemään vihaisia väkijoukkoja…
Nepalilaisiin juhliin liittyy myös usein uhrilahjoja jumalille; kirjoitin aiemmin lentokoneen siunaamisesta uhraamalla vuohi, viime viikolla luin sanomalehdestä, että uusi kaatopaikkakin oli avattu eläinuhrein. Dashainiksi Katmanduun aiotaan raahata jostain (jos oikein muistan) 70 000 vuohta, syötäväksi ja uhrattavaksi. Vuokraemäntämme mukaan vuohi maksaa 12 000 Nepalin rupiaa eli 120 euroa, mikä täällä on todella suuri summa. Vain rikkailla on siis varaa moiseen luksukseen tai sitten köyhemmät perheet todellakin pistävät kaikki rahat likoon, jos meinaavat hankkia itselleen vuohen. Hurjaa meininkiä siis! Kuulemma myös sherpat eli kantajat iloitsevat, koska heillä riittää ylen määrin töitä heidän kantaessaan ruoka- ym. tarvikkeita vuoristokyliin, jonne ei mene teitä. Lehdessä oli haastateltu 65-vuotiasta sherpaa, joka iästään huolimatta ahkeroi koko festivaaliajan, keskimääräisen taakan ollessa kuulemma 50 kg. Monet näkemäni sherpat ovat n. 150-senttisiä, max. 45-kiloisia sitkeitä kavereita, joten voi vain miettiä, kuinka he jaksavat kantaa päivätolkulla itsensä painoisia lasteja jyrkkiä vuorenrinteitä ylös alas. Juhla-ajasta on myös se hyöty, että maolaiset eli kommunistit, jotka koko ajan mellakoivat ja yrittävät lyödä kapuloita hallituksen rattaisiin, ovat luvanneet olla rauhassa pyhien yli -toivottavasti näin tapahtuu. Hallituksesta sen verran, että pääministerin ja ulkoministerin välit ovat tulehtuneet, koska pääministeri ei suostunut tuosta vain nimittämän ulkoministerin tytärtä varapääministeriksi! Korruptiota on siis ihan JOKA paikassa ja paikallisetkin tietävät sen hidastavan kaikkea kehitystä, mutta kukaan ei oikein voi tehdä mitään, eivät ulkomaalaiset eivätkä yksittäiset paikalliset ihmisetkään. Poliitikkojen monkey-busineksistä toisiin: maanantaina juhlittiin muslimien Id-juhlaa ja vapaapäivän kunniaksi vierailimme Swayambunath-apinatemppelissä, josta näkymiä alla.
