Avainsanat: ‘saasteet’

Lakko jatkuu…

05.03.2010 - Heidi

Eipäs täällä sen kummempia kuin että lakko ja mielenosoitukset jatkuvat… kaupat ovat kiinni (salaa metallisia rullaoviaan raottaneita pikkukioskeja lukuunottamatta), suurin osa kollegoista pysyi kotona (itse asun kävelymatkan päässä toimistolta, eli töihin oli mentävä:) ja liikennettä ei ole laisinkaan -mikä on ihan superhypermahtava ja upea asia!!!! Liikenteen sulkeminen ja nyt lisääntyneet ukkoset ja sateet ovat tehneet ilmasta hengitettävän ja nyt kävelystä töihin voi oikeasti nauttia! (Viikko sitten MEDEP:ille harjoitteluun saapuneet Iida ja Teija myös päivittelivät, kuinka kaupunki tuntuu nyt täysin erilaiselta ilman liikennettä.

Kotikatumme Pulchowk, joka yleensä pursuaa liikennettä aamusta iltaan ja jossa moottoripyörät ajelevat myös pitkin jalkakäytäviä.

Kotikatumme Pulchowk, joka yleensä pursuaa liikennettä aamusta iltaan ja jossa moottoripyörät ajelevat myös pitkin jalkakäytäviä.

Uskaltauduimme eilen käveleskelemään naapurustomme kujille ja myös paikalliset ihmiset tuntuivat nauttivan katujen uudenlaisesta rauhasta -ihmiset pyöräilivät ja kävelivät ja lapset pelasivat sulkapalloa keskellä katuja. Isommissa risteyksissä nuoria maolaisporukoita istuskeli bambukeppeineen lakkorikkureita vartioimassa (yleensä he kyllä pysäyttävät pyörätkin ja tyhjentävät kumit, mutta täällä päin oli kai vähän armeliaampi meininki). Tunnelma oli kaikessa raikkaudessaan ja hiljaisuudessaan aika surrealistinen -näin autioina en näitä katuja ole koskaan nähnyt.

Sivukadut olivat täysin autiot

Sivukadut olivat täysin autiot

Olemme ihmetelleet, että kauankohan tämä lakko voi jatkua eli kuinka kauan aikaa lakkoilijoilla on ”varaa” olla täällä pääkaupungissa näillä töin (ja toisaalta kuinka kauan esim. nepalilaisilla pienyrittäjillä on varaa pitää yrityksensä ja kauppansa kiinni)? Viimeisen vuoden aikana nämä lakot eli Bandhat (tulleeko sanoista banda garnus, nepaliksi sulkea) ovat kestäneet vain päivän tai pari, mutta nyt on vähän eri tilanne, koska maolaiset ovat veisanneet samaa virttä todella pitkään, he eivät ole saaneet tahtoaan periksi ja ovat varmasti menettäneet uskottavuuttaan.

Paikallisen toimittajan mukaan tilanne on monellakin tapaa lukossa; maolaiset ovat saaneet näinkin paljon kannatusta ainoastaan koska pääministeri ei ole kovin pidetty ja hänen johtamansa hallitus on tehoton. Toisaalta, muut suuret puolueet haluavat ennemmin pitää kiinni epäsuositusta pääministeristä kuin vaihtaa hänet maolaiseen johtajaan ideologioineen (vieläpä kun maolaiset eivät suostu sitoutumaan edes kaikkien rauhansopimuksen ehtojen noudattamiseen, mm. väkivaltaisen nuorisosiipensä suitsimiseen, mitä pääministeri on pitänyt oman mahdollisen eroamisensa ennakkoehtona). Lakon kestosta työkaverini Bhimendra kommentoi tänään tyyliin ”Ei ne täällä voi loputtomiin lakkoilla. Viimeistään parin viikon päästä pitää maalta olevien maolaisten palata istuttamaan satonsa tälle keväälle ja ehkä tää lakko sitten viimeistään loppuu”. Lohduttavaa :) Nuudeleiden tullessa jo muutenkin korvista ulos soittelin epätoivoissani tutulle ravintolanpitäjälle tuossa lähistöllä (”pliis, sanokaa että te ootte salaa auki!?”). Olivat kuulemma yrittäneet pitää ovea salaa auki aamutuimaan, mutta maolaiset olivat tulleet uhittelemaan, joten nuudeleilla mennään tämäkin ilta…

Antin vakioparturikin oli sulkenut ovensa...siis luukkunsa...

Antin vakioparturikin oli sulkenut ovensa...siis luukkunsa...

Tuntuu vähän omituiselta kun ei voi tehdä muuta kuin yrittää seurata tilannetta, eikä oikein tiedä mitä toisella puolen kaupunkia tapahtuu. Tähän saakka mielenosoitukset ovat kai sujuneet rauhallisesti, mutta nyt iltakahdeksan aikaan kuulin radiopuhelimesta ensimmäisistä yhteenotoista turvallisuusjoukkojen ja maolaisten välillä. Ei ole kuitenkaan kerrottu, kuinka vakavasta välikohtauksesta on kyse. Jotain huutoa ja möykkää tuolta kadulta aina välillä kuulee, mutta taatusti nyt yöksi taas hiljenee (jos ei lasketa kulkukoirien joka öistä ulvontaa ja rähinää). Huomenna tavalliseen tapaan töihin, tilannetta tarkkaillen.

Toimistoni katu, työpaikkani sijaitsee vasemmalla, n. 100 metriä kuvan ottamispaikasta

Toimistoni katu. Työpaikkani sijaitsee vasemmalla, n. 100 metriä kuvan ottamispaikasta (enpä muuten muista milloin KTM:n taivas olisi viimeksi ollut noin sininen???!)

Tasan 6kk Kathmandussa

01.27.2010 - Heidi

Nepalilla on ollut erikoisasema mielessäni ja muistoissani siitä lähtien kun tulin tänne ensi kerran… Tuolloin kiehtoi maan kulttuurit, perinteinen elämäntyyli, vuoret sekä ihmisten ystävällisyys. No, nyt asuttuamme täällä puoli vuotta, Nepal herättää edelleen vahvoja mielikuvia, mutta hieman toisenlaisia kuin aiemmin… Tai lähinnä nämä ”kokemukset” koskevat vain Kathmandua, joka suoraan sanottuna on kuin maailman loppua odottelisi…

Aiemmin olen täällä kirjoitellut monia juttuja Kathmandusta ympäristön näkökulmasta. Seuraavat seikat koskevat enemmänkin meitä ihmisiä. Eikö se ollut näin, että tutkimusten mukaan ihmisen katsellessa kuvaa metsästä tai luonnosta, alkaa jokin ”rauhallisuus-hormoni” virrata kehossa tai syke ja stressitaso laskee? Entäpä jos ympäristö ja siitä saatavat aistimukset ovat ainoastaan negatiivisia, niin mitäs siitä sitten seuraa? Jos korvissa soi linnunlaulun sijaan pelkkä liikenteen vihlova melu aamusta iltaan, jos kukkien tuoksun sijaan sieraimet täyttää mädäntyvien roskien (tai poltetun muovin) haju, jos vehreyden sijaan näkeekin vain betonia, asfalttia ja harmaana pölisevää ilmaa (mitä vielä hengittää keuhkoihinsa joka vetäisyllä), niin mitä sitten? Joka aamu puoliksi ahdistun ja puoliksi naurahdan (kun en muuta voi), että tämä nyt on tätä tämän maan meininkiä kun kävelen toimistolle ja näen samojen nälkäisten kulkukoirien laihtuvan päivä päivältä ja samalla syyhyn tai kapin leviävän eläimestä toiseen, tehden niiden turkista paljaan laikukkaan ja saaden koirat raapimaan itsensä verisille ruhjeille. Saman kadun varrella myös voi seurata vuohien odottavan teurastamon edessä kohtalon hetkeään, sidottuna lähes polvilleen, usein vain puolen metrin pituiseen narunpätkään, pystymättä liikkumaan. Vaikka katulapsiakin täällä näkee, enemmän kuin ennen, jostain syystä itseäni järkyttää aina puolustuskyvyttömien eläinten ahdinko (no vuohellakin menee täällä ihan hyvin koiriin ja kissoihin verrattuna, niiden ei sentään tarvi olla kärsimystensä kanssa kovin kauaa). Joka tapauksessa juuri mistään, mitä tässä kaupungissa näkee, tuntee, haistaa tai maistaa ei voi sanoa nauttivansa. Tänään töistä lähtiessäni pieni koiranpentu, jolta myös turkki oli lähtenyt, järsi lähes itsensä kokoista rottaa kadunvarressa. Melkein kaikkeen tottuu, muttei ihan kaikkeen.

Joka tapauksessa nyt kun puhdistavista monsuunisateista on jo kuukausia, Kathmandun ilmassa on nelinkertainen määrä pienhiukkasia WHO:n riskirajoihin verrattuna! Kuka se sanoikaan, että päivän oleskelu Kathmandussa vastaa vähintään yhden tupakka-askin polttamista?! Edellisen tutkimustuloksen voi helposti todeta, koska Anttia vaivaa ihmeellinen yskä, minua vaivaavat poskiontelontulehdukset ja molempien sieraimet täyttää musta mönjä. Oma terveys täällä siis ensimmäisenä huolestuttaa, muttei suinkaan maolaississien vuoksi, vaan ihan ulkoilmassa oleilun takia! Naturally Nepal!!! (Nepalin turismivuoden 2011 mainoslause!) Alla on kaksi välinettä, joita pitäisi opetella käyttämään, jotta olo helpottuisi vähän; Jala Neti-nenähuuhtelukannu (josta jostain syystä sain hirveän päänsäryn ja paineentunteen päähän) ja hengityssuojain, johon hönkiminen ei sekään ole vielä tuntunut tarpeeksi houkuttelevalta. Jos joku osaa antaa hyviä vinkkejä Jala Netistä niin kertokaa!

Jala Neti nenähuuhtelukannu

Jala Neti nenähuuhtelukannu

Hengityssuojain

Hengityssuojain

Alla myöskin kaksi tuotetta, mitä ilman emme olisi tulleet toimeen. Koska sisällä kotona ja toimistolla on niin kylmä, ovat sormeni ja varpaani turvonneet –niissä on niveltulehdus (ja hei, me olemme Suomesta!!!). Kävimme ostamassa ACP:ltä eli yhdeltä Reilun kaupan tuottajalta nämä upean lämpimät huovutetut tossut, mitkä ovat ihan mahtavat! Lisäksi hankimme kaasulämmittimen, jolla huoneilma lämpenee monta astetta!

ACP:n reilun kaupan huopikkaat

ACP:n reilun kaupan huopikkaat

Kaasulämmitin

Kaasulämmitin

Kahteen ongelmaan en vielä ole löytänyt ratkaisua, nimittäin siihen että ilmeisesti saasteiden (tai veden) takia iho on kamalan näköinen ja lisäksi hiukset tippuvat päästä. Tuli mieleeni, että voisiko tämä johtua juomavedestä..? Juomme toki jollain tavalla puhdistettua vettä, mutta sen laatu tai sen sisältämät kemikaalit eivät olekaan tiedossamme. Tuttavamme olivat täällä 10 vuotta sitten ja yksi matkaseurueesta osti ennen lähtöä mineraalivesipullon ja vei sen Suomeen Ympäristökeskukselle tutkittavaksi. Tulos oli hätkähdyttävä; ei kelpaisi edes karjalle (veden sisältämän kolibakteerimäärän vuoksi)!!! Minä itse olin kuullut tai muistin tämän jutun niin, että kyseessä oli Gangesista otettu vesi, mutta eipä ollutkaan; kyse oli pullotetusta Evianista tm. merkistä! Eli en sitten tiedä, mitä itse juomme täällä päivittäin, mutta joka tapauksessa pelkään olevani kalju kun pesti täällä päättyy!

Mutta hei! Jos hiukset tippuvat päästä ja muutenkaan olo ei ole kaikista hehkein, niin ei haittaa; sähkökatkot kestävät nimittäin jo 11 tuntia päivässä, joten kynttilänvalossa kaikki näyttää paremmalta tai oikeammin, ei näe paljon mitään!!! Summa summarum, ne alun vatsanpurut tai ruokamyrkytykset, joista puoli vuotta sitten kirjoittelimme, eivät itse asiassa olleetkaan paljon mitään :)

Vettä vai viiniä?

08.18.2009 - Heidi

Tässä se nyt on; uusi vesikanisterimme, johon saimme hankittua myös kätevän pumpun. Näin ostettuna vesi maksaa selvästi vähemmän ja jätekuormamme pienenee selvästi kun yksittäisiä muovipulloja ei tarvitse enää ostaa. Kanisterista veden voi pumpata kovaa muovia olevaan retkipulloon mukaan otettavaksi -ohutta muovia olevista pulloista kun voi (myös Suomessa) ilmeisesti liueta (eritoten niiden lämmetessä) veteen kaikenlaisia kemikaaleja…eli tämä uusi käytäntö on parempi monessakin mielessä! Kuulimme myös, ettei täälläkään vesipulloja yms. jätetä täysin hyödyntämättä; muovi- ja lasipulloista sekä metallitölkeistä maksetaan kuulemma jonkinlainen palkkio ja niitä kierrätetään. Samanlainen käytäntö on muistaakseni Intiassakin, jossa köyhät junasiivoojat ym. keräävät muovisia vesipulloja junien lattioilta. Luulisi tosiaan, ettei näin köyhällä maalla olisi varaa nakata arvokkaita materiaaleja, kuten muovia, suoraan luontoon tai kaatopaikalle. (lisää…)