Avainsanat: ‘Reilun Kaupan tuottajat’

« Older Entries

Reilun kaupan viljelijöiden ansiot nousivat

01.15.2012 - Antti

Maailma.net 13.1.2012

Reilun kaupan tuotteiden kasvanut myynti on kasvattanut myös viljelijöiden ja työntekijöiden saamaa Reilun kaupan lisää, kertoo Fairtrade Internationalin tuore raportti.

Raportin mukaan vuosina 2009–2010 maksettu Reilun kaupan lisä kasvoi 22 prosenttia, mikä tarkoittaa 80 000 euron lisää tuottajaorganisaatiota kohti.

Reilun kaupan tuotteiden myyntien kasvu näkyy kehitysmaissa, missä sekä myyntivolyymit että niiden tuomat tulot kasvoivat. Huomattavaa kasvu on etenkin kaakaonviljelijöiden kohdalla, joiden tulot nousivat 163 prosenttia. Muista tunnetuimmista Reilun kaupan tuotteista kahvin ja teen myynnit pysyivät tasaisina ja kukkien myynnit laskivat hieman.

Lisä ei kuitenkaan jakautunut tasaisesti maittain, vaan myyntien mukaan. Maittain eniten Reilun kaupan lisää saivat Peru, Kenia, Dominikaaninen tasavalta ja Kolumbia.

Raportin mukaan Reilun kaupan lisää käytettiin sekä tuotannon kehittämiseen että koko yhteisöjä hyödyntäviin projekteihin, kuten koulutukseen, ympäristön hyvinvointiin ja terveydenhoitoon.

Raportissa näkyy myös viljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden määrän kasvu kuluneen vuoden aikana. Mukaan tuli myös uusia maita, kuten Fidži ja Uruguay.

Eniten Reilun kaupan järjestelmään kuuluvia viljelijöitä ja suurtilan työntekijöitä on Tansaniassa, Keniassa, Intiassa, Etiopiassa, Ghanassa ja Kolumbiassa.

Reilun kaupan edistämisyhdistyksen juttu uutisesta.

Avainsanat:
Kommentit: Ei kommentteja »

”Reilun kaupan vaate” -pilottiprojekti

09.02.2011 - Antti

Huomasin Reilun kaupan kansainvälisen yhteistyöjärjestön (FLO) uutisten joukosta tiedon ”Reilun kaupan vaate”-projektin etenemisestä ja ajattelin kirjoittaa siitä hieman myös teille. Suomessakin eri jälleenmyyjillä on myynnissä tuotteita, joita mainostetaan ekologisiksi ja/tai eettisiksi lukuisien sertifikaattien nojalla. Ymmärrettävästi asiakas ihmettelee, että mihin tässä nyt pitäisi luottaa ja mitä tämä kaikki tarkoittaa? Moniko tietää mitä WFTO (World Fair Trade Organization), GOTS (Global Organic Textile Standard), FLO-CERT, Soil Association Organic Standard, Fair Wear Foundation, Organic Trade Association, Fair Labour Association ovat ja kumman (eettisen vai ekologisen) kategorian puolesta järjestö tekee töitä? Toisaalta, tarvitseeko asiakkaan edes välttämättä tietää edellämainituista organisaatioista/niiden merkeistä sen enempää, onhan merkin saamisen takeena yleensä ulkopuolinen, puolueeton valvonta?

Mielestämme tässä esiin tulee meidän yritysten vastuu – ottaa asioista selvää ja tuoda asiakkaiden saataville mahdollisimman eettisesti ja ekologisesti valmistettuja, laadukkaita tuotteita. Tämä toki vaatii yrityksiltä ja niissä työskenteleviltä ihmisiltä tietoa ja halua tutustua myös eettisten ja ekologisten organisaatioiden/sertifikaattien viidakkoon. Suomessakin eettisten ja ekologisten vaatteiden saatavuus on parantunut huomattavasti näiden reilun 4 vuoden aikana, jotka Karma-verkkokauppa on ollut olemassa. Vauhti on ollut hurjaa, uusia vaatemerkkejä on tullut markkinoille huomattavasti ja sitä myöten myös uusia yrityksiä. Itse toivoisin, että myös tuotteiden jälleenmyyjillä olisi selvillä myymiensä tuotteiden taustat, eivätkä ”puurot ja vellit” menisi sekaisin (ja ettei tätä kautta myös kuluttajille välittyvästä tiedosta tulisi entistä vaikeaselkoisempaa). Yhtenä esimerkkinä tästä huomasin erään suomalaisen yrityksen sivuilla maininnan, että tuote on valmistettu ”WFTO-sertifioidusta puuvillasta” -tällaista sertifikaattia ei ikävä kyllä ole edes olemassa. Itse tuotteen valmistusprosessi (esim. ompelu) kuuluu WFTO:n piiriin, mutta materiaaleja WFTO ei selvitä/sertifioi. Vielä nykyisellään koko tuotteen Reiluksi sertifoivaa merkkiä ei siis ole, vaan esimerkiksi itse puuvilla raaka-aineen (ja sen tuotannon reiluuden) sertifioi FLO-CERT (FLO-merkki on tuttu monelle mm. kahvipaketin kyljestä tai banaaneista) ja WFTO:ssa, joka työskentelee lähinnä käsityötuotteita prosessoivien, pienten yhteisöjen kanssa, on kyse entisestä IFAT:sta (International Fair Trade Association), joka nykyisin tunnetaan nimellä World Fair Trade Organization (WFTO). Suomessa WFTO:n käsityötuotteita ovat perinteisesti tuoneet maahan Maailmankaupat jo 70-luvulta lähtien. WFTO:lla on käynnissä oma projektinsa Reilun kaupan tuotteen sertifioinniksi (Sustainable Fair Trade Management System, SFTMS), mutta tämä ei kuitenkaan suoraan liity juttuni aiheeseen.

Itse Reilun kaupan puuvilla tuli markkinoille vuonna 2004 Fairtrade International:in (FLO) toimesta. Reilun kaupan standardien mukaisesti puuvilla ostetaan sertifioiduilta Reilun kaupan puuvillan pienviljelijöiden organisaatioilta, jotka saavat puuvillastaan taatun vähimmäishinnan, Reilun kaupan lisän sekä muita etuja. Tekstiilituotantoketjussa toimivien valmistajien on tämän jälkeen osoitettava noudattavansa kansainvälisen työjärjestön ILO:n standardeja. Tällä hetkellä koko tuotantoketjua ei siis ole sertifioitu Reilun kaupan mukaiseksi, ainoastaan vaatteen raaka-aineena käytettävä puuvilla. Reilun kaupan valvontaorganisaatio FLO-CERT, tarkastaa suoraan vain osan tuotetta prosessoivista tekstiilitehtaista, joten tämän vuoksi tuotteet myydään kuluttajille ”Valmistettu Reilun kaupan puuvillasta”-merkinnällä ja Reilun kaupan logolla varustettuna – eikä esim. ”Reilun kaupan T-paita”.

FLO käynnisti kaksi vuotta sitten laajan hankkeen tutkiakseen miten Reilun kaupan hyödyt laajennettaisiin koskemaan kaikkia tekstiiliteollisuuden työntekijöitä. Käynnissä olevassa projektissa tutkitaan mahdollisuutta määritellä Reilun kaupan ehdot kattamaan koko puuvillan tuotantoketju – itse puuvillan tuotannosta, sen jalostukseen ja tuotteen valmistukseen – aina kuluttajan lopputuotteeseen saakka. Tavoitteena on siis selvittää olisiko mahdollista saada kehitettyä koko tuotantoketjun kattava Reilun kaupan standardi tekstiilialalle, jolloin tulevaisuudessa markkinoilla olisi saatavilla se ”Reilun kaupan t-paita”, josta kuluttaja tietäisi, että tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa noudatetaan tiettyjä standardeja.

Tällä hetkellä FLO tekee yhteistyötä eri yritysten ja organisaatioiden kanssa, joiden kanssa käynnistettiin vuosi sitten viisi erillistä rinnakkain toimivaa pilottiprojektia. Tänä syksynä FLO:n hallitus saa projektien perusteella suosituksen, jonka mukaisesti Reilun kaupan tekstiilistrategiaa pyritään tulevaisuudessa kehittämään. Suositus voi perustua yhteen viidestä pilottiprojektista saatuihin kokemuksiin tai usean pilottiprojektin yhdistelmään. Kaikki riippuu siitä, mitä käynnissä olevista projekteista opitaan. Projektien tulokset ja niiden vaikutukset Reilun kaupan tekstiilistrategiaan esitellään 17-18. lokakuuta 2011 Utrechtissä, Hollannissa.

Katsotaan millaisia tuloksia projekteista kuullaan ja millaiset standardit ”Reilun kaupan vaate” tulevaisuudessa saa?

Tässä lyhykäisesti esiteltynä käynnissä olevat pilottiprojektit:

Pilottiprojekti nro 1.) Tarkastus kolmannen osapuolen toimesta

Tätä pilottiprojektia johtaa Sveitsin Max Havelaar yhteistyössä Fair Wear Foundation:in (FWF) sekä Alankomaiden Max Havelaarin kanssa. Projektissa tarkastellaan, missä määrin ulkopuolisen tahon todentaja voi osaltaan mitattavasti parantaa Reilun kaupan puuvillan tuotantoketjussa työskentelevien työntekijöiden työ- ja elinoloja. FWF auditoi tekstiilien toimittajia ja tarkastaa tekstiilitoimittajien käyttämiä palkka-asteikkoja omiinsa sekä vertaa todellisia palkkoja erilaisiin määritelmiin kyseisen maan minimipalkasta ja riittävästä toimeentulosta. Projektista toivotaan opittavan, jos ja miten Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä voisi sisällyttää tarkastuksiinsa elinkustannuksiin suhteutetut palkat ja miten useita toimijoita koskeva aloite voitaisiin soveltaa Reilun kaupan tekstiilien tuotantoketjuun.

Projektissa on mukana Sveitsiläinen brändi Switcher ja heidän kumppaninsa Prem Durai, Nudie Jeans sekä heidän Intian Tirupurissa toimiva tavarantoimittajansa Armstrong Knitting Mills, Hollantilainen brändi Charlie & Mary ja heidän Pohjois-Intiassa toimiva huivituotantoon liittyvä hankkeensa.

Näiden yritysten tiloissa on suoritettu tarkastukset FWF:n tarkastusmenetelmien mukaisesti ja tarkastus on käsittänyt kaikki tuotantovaiheet ja -tilat, joissa käsitellään Reilun kaupan puuvillaa (siementenpoistoteollisuus, kehruu, neulonta, kudonta, värjäys, painaminen, leikkaus, ompelu ja viimeistely).

FWF:n ja FLO:n edustajien kanssa käydyissä neuvotteluissa valmistajien kanssa nousi esiin ongelmia kuten; työvoimapula, kestävän kehityksen mukaisia ostokäytäntöjä ei ole saatavilla sekä se että Intian Tirupurissa toimivia värjäystehtaita on suljettu ympäristön pilaantumisen vuoksi. Karmashopin Heidi kirjoitti aiemmassa blogi-jutussaan juuri Tirupurin värjäysasiasta – aiempaan blogijuttuun pääset TÄSTÄ.

Pilottiprojekti nro 2.) Tekstiiliteollisuuden työntekijöiden voimaantuminen ja vaikutusvallan lisääminen

Tätä pilottiprojektia johtaa Fairtrade Foundation Britanniassa, yhdessä TRAID:n (Textile Recycling for Aid and International Development) ja FLO:n kanssa. Projektissa tavoitteena on tutkia mahdollisuuksia laajentaa Reilun kaupan hyödyt työntekijöille tuotantoketjun kautta (keskittyen erityisesti lopputuotteen valmistukseen) käyttäen mallia, joka mahdollistaa työntekijöiden kehityksen ja edistää laajemmin parannuksia paikallisissa yhteisöissä. Projektissa tutkitaan mahdollisuutta vaikuttaa yhteisöjen hyvinvointiin Reilun kaupan lisää maksamalla.

Projektissa olevat kolme järjestöä vierailivat Intiassa Tirupurissa Reilun kaupan järjestelmään sitoutuneiden vaatevalmistajien luona. Mukana olivat seuraavat valmistajat; Armstrong Knitting Mills, Armstrong Spinning Mills, Jupiter Knitting, Hero Fashions sekä Pants to Poverty ja Tesco. Järjestöt kävivät keskusteluja johtoryhmien ja henkilökunnan kanssa ja esittelivät tavoitteita sekä toimintasuunnitelmia pilottiprojektista. Lisäksi FLO isännöi projektiin liittyvän konferenssin paikallisten ammattiyhdistysten kanssa, johon osallistui edustajia myös Intian tekstiilityöntekijöiden liitosta sekä yhteiskuntavastuuseen, työntekijöiden oikeuksiin ja koulutukseen liittyvät sidosryhmät SAVE ja CARE.

Pilottiprojekti nro 3.) Reilun kaupan puitteet mahdollisen standardin kehittämiseksi tekstiileille

FLO ja Etelä-Afrikan Reilun kaupan edistämisyhdistys suorittavat tämän pilottiprojektin yhteistyössä Etelä-Afrikkalaisen vaate- ja tekstiilityöntekijöiden liiton (SACTWU) kanssa. Tavoitteena on tunnistaa järjestäytyneet ja/tai työntekijöiden omistamat tekstiilitehtaat ja tutkia onko Kapkaupungissa mahdollista valmistaa tuotantoketjultaan järjestäytynyttä vaatetta Reilun kaupan puuvillan tuotannosta valmiiseen vaatteeseen asti. Tutkimuksen tulosten perusteella pohditaan, mitä standardeja Reilun kaupan tekstiiliin tulisi sisällyttää.

Ammattijärjestöt ja työntekijöiden oikeuksiin keskittyneet kansalaisjärjestöt auttavat tutkimuksessa ja havaintojen arvioinnissa. Projektissa ollaan erityisen kiinnostuneita siitä, mitä palkoista ja elämiseen riittävistä toimeentulolaskelmista voidaan oppia. Projektissa on mukana myös Keedo-merkki ja heidän tavarantoimittajansa, jotka kuuluvat vaate- ja tekstiilityöntekijöiden liittoon (SACTWU).

Pilottiprojekti nro 4.) Reilun kaupan lisän hyöty ja sosiaaliset investoinnit työntekijöille

Fair Trade USA:n (ent. Transfair USA) Fairtrade Certified ™ Apparel & Linens pilottiprojektissa tutkitaan mahdollisuuksia ja vaikutuksia maksaa Reilun kaupan lisää työntekijöille CMT-tehtaissa (leikkaus, ompelu ja viimeistely). Tavoitteena on lisätä työntekijöiden ja johdon tietoisuutta työntekijöiden oikeuksista ja Reilun kaupan periaatteista sekä rakentaa paremmat työ- ja elinolosuhteet tekstiilityöntekijöille. Työntekijät voivat investoida Reilun kaupan lisän yhteiskunnallisiin hankkeisiin parantaakseen omia työ- ja elinolojaan tai jakaa sen halutessaan keskenään käteisbonuksena. Ohjelma seuraa ja arvioi tuloksia sekä tehtaan, että työntekijöiden osuuskunnan näkökulmasta. FLO toimii läheisessä yhteistyössä Fair Trade USA:n kanssa pilottiprojektissa.

Osana tätä pilottiprojektia Fair Trade USA julkisti joulukuussa 2010 listan Yhdysvalloissa saatavilla olevista Fair Trade Certified ™ vaatteista. Tämän vuoden aikana useiden tuotemerkkien kanssa on aloitettu työ vaatevalikoiman lisäämiseksi. Nämä vaatteet ovat peräisin Intiasta, Liberiasta, Perusta ja Costa Ricasta. Projektin yhteistyökumppanien joukossa on Sosial Accountability International (SAI), Social Accountability Accrediton Services (SAAS) ja useita Yhdysvaltalaisia eettisiä muotimerkkejä kuten Maggie’s Organics ja prAna. Myöhemmin tänä syksynä Karmashopin valikoimasta löytyy naisille prAnan trikoopaita, joka on valmistettu Reilun kaupan luomupuuvillasta pilottiprojektin tuotantopaikoissa.

Pilottiprojekti nro 5.) Reilun kaupan puuvillastandardin parantaminen

FLO pyrkii tunnistamaan ja toteuttamaan keinoja, joilla voitaisiin parantaa nykyistä tapaa varmistaa, että tuotantoketjun toimijat osoittavat “pyrkimyksiä noudattaa” ILO:n yleissopimuksen ohjeita. FLO tekee useita tutkimuksia uudelleenarvioidakseen käytössä olevat standardit ja arvioidakseen, millä tavalla tekstiiliteollisuuden yritykset voivat osoittaa, että heidän työntekijöillään on sopimusten mukaiset oikeudet. Tutkimuksissa on myös tarkoitus arvioida eri tuotestandardeja, joilla on vaikutusta tekstiiliteollisuuden tuoteturvallisuuteen tai ympäristövaikutuksiin ja verrata vaatimuksia FLO:n standardeihin. Esimerkkinä tutkitaan mahdollisuuksia säätää ja yhdenmukaistaa FLO:n standardeja GOTS:n (Global Organic Textile Standard) ympäristöstandardin mukaiseksi. Projektissa ovat mukana Helvetas (Sveitsin kehitysyhteistyötaho) ja FLO-CERT. Lisäksi osana tutkimusta arvioidaan tekstiiliteollisuuden palkkoja ja riittävää toimeentuloa sekä näiden vaikutusta kansainvälisen Reilun kaupan järjestelmään.

Avainsanat: , , , , ,
Kommentit: Ei kommentteja »

Syksyn tuulahduksia

08.14.2011 - Heidi

Upean aurinkoisen kesän jälkeen alkaa ensimmäisiä merkkejä syksystä olla ilmassa pimenevien iltojen ja viileämpien päivien myötä. Myös meille on saapunut ensimmäisiä tuotteita syksyn 2011 mallistoista.

Mm. People Treen syksy-talvi 2011 mallisto on nimeltään “Forest and Floral” ja sitä kuvailee vaatemerkin perustaja Safia Minney näin: “Mallistomme on kokonaan valmistettu käyttäen Reilun kaupan luomupuuvillaa sekä käsinkudottuja kankaita. Syksyn 2011 malleja inspiroi 50-luku ja vintage -räätälöidyt leikkaukset, käsintehdyt kirjailut sekä ommelyksityiskohdat. Mallistossa on aiempiin sesonkeihin verrattuna hieman pidemmät helmat ja hihan pituudet sekä istuvammat silhuetit.” Paljon uutta ja ihanaa on siis taas tulossa kauppaamme sitä mukaa kun Reilun kaupan valmistajat saavat tuotteita valmiiksi Intiassa, Nepalissa ja Bangladeshissa ja ne saadaan laivakuljetuksilla Eurooppaan!

Lucy-ruutumekko, kudottu käsin Bangladeshissa

Lucy-ruutumekko, kudottu käsin Bangladeshissa

Suzie-mekko, Reilun kaupan luomupuuvillaa Intiasta

Suzie-mekko, Reilun kaupan luomupuuvillaa Intiasta

Sonia-mekko

Sonia-mekko, kudottu ja painettu käsin Bangladeshissa

Avainsanat: , ,
Kommentit: Ei kommentteja »

Terveiset People Treen perustajalta Safia Minneyltä ja Intian puuvillan viljelijöiltä!

03.25.2011 - Heidi

People Tree -merkki täytti tänä keväänä 20 vuotta ja vaikka yritys onkin kasvanut alkuajoistaan aika roimasti, edelleen merkin perustaja, Safia Minney (ja hänen suunnittelutiiminsä) vierailee itse säännöllisesti vaatteiden valmistajien luona ja kerää tietoa Reilun kaupan ja luomuviljelyn merkityksestä People Treen vaatteita valmistaville ihmisille. Viimeisimmän matkansa Safia teki Intiaan ja vieraili mm. syrjäisillä seuduilla Intian ja Pakistanin rajalla Agrocellin puuvillan viljelijöiden luona. Näiden viljelijöiden Reilun kaupan luomupuuvillasta on myös meillä myynnissä olevat People Treen trikoovaatteet tehty. Itse vierailimme Gujaratin viljelijöiden luona pari vuotta sitten ja toivomme pääsevämme uudelle tuottajamatkalle heidän luokseen mahdollisimman pian. Kun pääsee omin silmin näkemään ne realiteetit, minkä kanssa syrjäisillä seuduilla asuvat kehitysmaiden tuottajat kamppailevat ja toisaalta, mitä etuja Reilun kaupan järjestelmästä on niin monille ihmisille, saa perspektiiviä myös sille ajoittaiselle kritiikille, jota Reilun kaupan järjestelmä tai luomutuotanto ovat osakseen saaneet.

Gujaratin puuvillanviljelijöitä ja People Treen perustaja Safia Minney

Gujaratin puuvillanviljelijöitä ja People Treen perustaja Safia Minney

Rappan alueella Gujaratin osavaltiossa on 1005 Agrocel-viljelijää, joista kaikki kuuluvat Reilun kaupan järjestelmään ja lisäksi 672:n viljelijän puuvilla on samaan aikaan myös luomusertifioitua. Vuoden 2009-2010 aikana Rappan viljelijöille maksettu Reilun kaupan lisä oli yli 76 000 euroa ja luomulisät olivat 23 000 euroa -näistä lisistä ovat eri kylät mm. parantaneet kaivoja ja lampia, jotka ovat ainoa juoma- ja pesuveden lähde tuhansille ihmisille tällä alueella. Reilun kaupan lisät ovat myös auttaneet naisia perustamaan oma-apuryhmiä, joiden kautta jokainen nainen on voinut avata oman pankkitilin ja aloittaa säästämisen. Ryhmissä naiset ovat oppineet ”taloudellista lukutaitoa” eli talouden suunnittelua sekä säästämistä ja saaneet näin lisää itsemääräämisoikeutta asioihinsa. Agrocellin edustajat kertovat, että näillä syrjäseuduilla naiset eivät normaalisti ole paljoa kontaktissa perheen ulkopuolisiin ihmisiin ja siksi naisten ryhmillä onkin niin suuri merkitys. Kesäaikaan kun naisilla on enemmän vapaata, he saavat myös luku- ja kirjoitustaito-opetusta 2-3 tuntia päivässä ja lisäksi heille opetetaan terveysasioita sekä kuinka parantaa puuvillan laatua mm. hyvän kompostin avulla. Agrocellin kautta viljelijät pääsevät myös ajoittain maanviljelys- ja käsityötapahtumiin. Viljelijät ovat kertoneet, että ennen Agrocelliin liittymistä he tunsivat itsensä todella eristäytyneiksi, mutta enää tilanne ei ole sama.

Viljelijöitä perheineen

Viljelijöitä perheineen

Aiemmin Länsi-Intian viljelijöiden piti matkustaa vähintään päivä viedäkseen puuvillansa markkinoille ja heidän oli todella hankalaa neuvotella raaka-aineelleen hyvää hintaa. Siksi Agrocellin neuvoja Sailash Patel sanookin, että on todella tärkeää saada viljelijät järjestäytymään ryhmiksi ja antaa heille teknistä tietoa kuten myös tarjota hyvälaatuisia siemeniä kohtuuhintaan -nämä kaikki ovat Agrocellin perustehtäviä. Yksi naisviljelijöistä, Amrut Charda, sanookin että Agrocellin tarjoamat siemenet ovat hyvälaatuisia, luomua ja GMO-vapaita -ja kaiken lisäksi viljelijät saavat niitä murto-osalla normaalista hinnasta. ”Ennen maksoimme siemenistä 900 rupiaa kilolta, nyt saamme saman määrän 30 rupialla Agrocellilta”.

Viljelijä Amrut Charda

Viljelijä Amrut Charda

Safia sai yhden toiveen Länsi-Intian viljelijöiltä -he haluaisivat rakentaa vedenottopisteitä lähemmäksi taloja, jotta naiset ja tytöt säästyisivät pitkiltä vedenhakumatkoilta. Nykyisin lähes kaikki alueen lapset aloittavat koulun 5-vuotiaina -tytöt jatkavat sitä 16-vuotiaiksi ja pojat 18-vuotiaiksi. Pojilla on edelleen tyttöjä paljon paremmat mahdollisuudet päästä jatkokoulutukseen, koska tyttöjä ei mielellään lähetetä pitkien matkojen päähän opiskelemaan. Tasa-arvo on yksi Reilun kaupan periaatteista ja tyttöjen ja naisten aseman parantaminen kuuluu myös People Treen tavoitteisiin. People Treen edustajat aikovat vierailla kylissä säännöllisesti nähdäkseen muutosten tapahtuvan ja tukeakseen kyliä eritoten tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamisessa.

Giddya Nagar-kylän lapsia

Giddya Nagar-kylän lapsia

Kaikki kuvat copyright: People Tree.

Avainsanat: , , , , , ,
Kommentit: 1 Kommentti »

”Reilun kaupan kahvin hintahyöty jää Suomessa enimmäkseen kaupalle”

11.23.2010 - Heidi

”Reilun kaupan kahvi ei ole tutkimuksen mukaan tehokas keino siirtää tuloja suomalaiskuluttajilta kahvin viljelijöille”

Näillä otsikoilla uutisoitiin Helsingin yliopiston tutkimusta Reilun kaupan kahvin hinnasta ja pääsipä lyhyt juttu asiasta lauantain YLE:n uutisiinkin. Jo heti uutista tv:stä katsoessa alkoivat hälytyskellot soida; asiasta uutisoitiin tavalla, josta kävi ilmi että koko lähtökohta-asetelma oli ylösalaisin tai toisin sanoen, tutkimus tuntui jo alkuunsa nollatutkimukselta. Toki aina kun puhutaan erityistä tietämystä vaativista järjestelmistä, kuten Reilu kauppa tai vaikkapa ympäristöasiat, käy helposti niin että media oikoo mutkia tai kiireessä jutun tehnyt toimittaja esittää asiat mustavalkoisemmin kuin mitä alkuperäinen tiedonlähde (tässä tapauksessa tutkimus/tutkija) on ne esittänyt. Kritiikkiä ja mielipiteitä saa toki esittää, mutta tosiasioiden vääristäminen tai pelkistäminen on aina harmillista.

Tutkimuksen uutisoinnissa (en ole lukenut itse tutkimusta, niin sen sisältöä en suoranaisesti voi parjata) koko kysymyksenasettelu on virheellinen, monestakin syystä:

”Reilun kaupan kahvi ei ole tutkimuksen mukaan tehokas keino siirtää tuloja suomalaiskuluttajilta kahvin viljelijöille.”

Reilussa kaupassa olennaista on se, että kun raaka-aine siirtyy tuottajalta tukkuostajalle, saa viljelijä tuotteestaan hinnan, joka ylittää tuotantokustannukset ja antaa mahdollisuuden säälliseen elämiseen. Otsikon odotus ”tulonsiirrosta suomalaiskuluttajilta kahvin viljelijöille” ei siis sisälly Reilun kaupan ideaan, eikä siitä siis ole edes kysymys. Toki Reilu kauppa tarvitsee kuluttajakysyntää ja ostajaa reiluille tuotteille, muuten ei koko järjestelmää voi olla olemassa. Kuten Pirjo Virtaintorppa mainitsee, fakta on kuitenkin se, että Reilun kaupan kahvista jää tuottajalle enemmän kuin ei-reilusta kahvista. Reilun kaupan systeemi ei pysty vaikuttamaan siihen, miten markkinat hinnoittelevat tuotteen vähittäiskaupassa eli mitä tapahtuu sen jälkeen kun raaka-aine on ostettu viljelijöiltä. Mahdollisimman suuren osuuden kuluttajahinnasta siirtäminen (jälkikäteen) kehitysmaihin ei ole mahdollista eikä se näin ollen ole edes Reilun kaupan tehtävä. Jokainen yritys, niin eettinen kuin epäeettinenkin, tarvitsee katetta toimiakseen ja maksaakseen toimintaansa tarvittavat kulut -erityisesti Suomessa nämä kulut, kuten kuljetukset, työnantajamaksut, eläkemaksut, vakuutukset, pankkimaksut, moninaiset verot jne jne. ovat korkeat. Tämä siis yhtenä syynä sille, miksi vähittäishinta kuulostaa monesti niin korkealta verrattuna siihen, mikä osuus kuluttajan vähittäishinnasta jää tuottajalle, myös Reilun kaupan tuotteen kohdalla. Tämä on kuitenkin ihan normaalia markkinalogiikkaa -vaikken toki mikään suuryrityksten puolustaja olekaan.

Kun ajatellaan kuinka kaikki markkinat toimivat, otsikko ”Reilun kaupan kahvin hintahyöty jää Suomessa enimmäkseen kaupalle” ei ole kovinkaan penkiltä tipauttava ilmoitus -tämähän on fakta jokaikisen Suomessa myytävän tuotteen kohdalla, oli sitten kyseessä tomaatti tai hammasharja. Tärkeintä on siis Reilun kaupan tuotteesta tuottajalle suoraan maksettava hinta ostoketjun alkupäässä ja tae Reilun kaupan takuuhinnasta -huolimatta siitä, millä hinnalla tuote myydään marketissa. Niin suuri Reilun kaupan vaikutusvalta ei sentään ole, että se voisi sotkeentua isojen yritysten hinnoittelupolitiikkaan ja itse asiassa koko ajatus on absurdi. Suurilla yrityksillä, kuten kahvipaahtimoilla tai suomalaisittain hyvin keskittyneellä ruokakaupalla on toki muita aloja parempi mahdollisuus hinnoitella tuotteensa kuinka haluavat, koska kilpailu tapahtuu pääosin muutaman toimijan kesken. Tästä vinoutumasta tuskin voidaan syyttää kansainvälistä Reilun kaupan järjestelmää.

Reilu kauppa ei ole hyväntekeväisyyttä (johon tuo oletus kuluttajahinnan tai sen isomman osuuden siirtymisestä suoraan viljelijälle viittaa), vaan se perustuu normaaliin, kannattavaan kaupankäyntiin kehitysmaiden viljelijöiden kanssa. Reilun kaupan avulla kehitysmaiden ihmiset voivat elättää itsensä omalla työllään ja järjestelmä ennemmin aktivoi kuin passivoi järjestelmään kuuluvia ihmisiä. Reilu kauppa pyrkii laajentumaan niin, että siihen liittyisi entistä enemmän suuriakin yrityksiä ja tätä kautta syntyisi mahdollisimman suuri kysyntä Reilun kaupan tuottajien tuotteille. Saadakseen suuria ja pysyviä muutoksia aikaan on järjestelmän oltava kannattava kaikille osapuolille ja sen on oltava myös uskottava. Pelkkä hyväntekeväisyys kehitysmaiden ihmisiä kohtaan ei tätä olisi, eikä se mahdollistaisi yritysmaailman muutosta.

Itse ajattelen Reilua kauppaa turvaverkkona, joka antaa tuottajalle ainakin tietyn vähimmäishinnan raaka-aineestaan. Toki jos raaka-aineen maailmanmarkkinahinta nousee yli Reilun kaupan hinnan, saavat kaikki viljelijät tämän paremman hinnan. Mutta on vain niin paljon tavallisempaa, että maailmassa paljon kulutetut, kehitysmaista tulevat hyödykkeet kuten kahvi, sokeri tai puuvilla ovat alihinnoiteltuja, eikä maailmanmarkkinahinta kata edes tuotannon kustannuksia (kehitysmaiden viljelijöillähän ei ole mahdollisuus saada samanlaisia tukia kuin länsimaiden viljelijöillä) -ja silloin Reilun kaupan takuuhinta toimii turvana viljelijöille, jotka ajautuisivat muuten ahdinkoon.

Toinen asia, mikä uutisoinnissa oli jätetty mainitsematta, oli Reilun kaupan pelkkää hintaa paljon laajempi vaikutus viljelijäyhteisöissä. Myös Reilun kaupan takuuhinnan lisäksi maksettavan Reilun kaupan lisän vaikutusta oli vähätelty. Itse näkemissäni Intian puuvillan viljelijäyhteisöissä Reilun kaupan lisillä oli kuitenkin saatu hyötyjä aikaan, kuten parannettu kylien infrastruktuuria ja perustettu kouluja. Tämän lisäksi on otettava huomioon, että vaikka Reilun kaupan raaka-aineet eivät ole suoraan luomukriteerien mukaan viljeltyjä (elleivät ne siis ole erikseen luomuja JA reiluja), on tuotannossa otettava huomioon tiukemmat ympäristönormit kuin ”tavallisessa” tuotannossa. Reilu kauppa tuo mukanaan myös yleisempää tietoisuuden nousua ja omanarvon tuntoa ja kuten valvottuihin järjestelmiin yleensäkin, kuuluu Reilun kaupan järjestelmäänkin jatkuva parantaminen. Reilun kaupan kattojärjestö FLO valvoo tuotantoa jatkuvasti, mutta seuraa toisaalta myös markkinoilla ja tuotantokustannuksissa tapahtuvia muutoksia ja muuttaa Reilun kaupan hintoja tarpeen tullen. Usean hyödykkeen Reilun kaupan takuuhintaa on tarkastettu ja nostettu viime vuosien aikana. Reiluun kauppaan kuuluvat pitkät ja pysyvät kauppasuhteet ostajien ja tuottajien välillä estävät sitä, että ostaja vaihtaisi tuottajaa halvemman hinnan perässä, kuten muussa kaupassa on hyvin tavallista. Myös tulevien satojen varaaminen etukäteen ja ennakkorahoitus tuottajille on hyvin tavallista, mikä mahdollistaa pitkäaikaisten suunnitelmien tekemistä ja tuotannon jatkumisen kehitysmaiden viljelijöiden näkökulmasta.

Verrattuna ”normaaliin” järjestelmään, jossa ostajat voivat polkea hintoja ja hyödykkeitä tuotetaan ilman mitään sääntöjä tai valvontaa, on Reilun kaupan järjestelmä aivan eri lähtökohdista ponnistava toimintatapa. On vain niin harmi, että monesti kriitikot (oli sitten kyseessä tutkija, toimittaja tai kuluttaja) eivät vertaakaan Reilua kauppaa tai reilua tuotetta normaaleihin markkinatoimijoihin ja tuotteisiin, vaan Reilua kauppaa heijastellaan jotain täydellistä maailmanparannuskoneistoa vasten, jossa kaikki ongelmat pitäisi ratkaista ja koko maailma pelastaa kerralla -kuten Pirjo Virtaintorppakin Reilun kaupan edistämisyhdistyksestä mainitsee blogissaan. Näin epäreilu ja monesti erilaisille alistussuhteille perustuva globaali kauppa jätetään rauhaan -sehän on ”business as usual” ja kriitiikki kohdistuu aina järjestelmään, joka yrittää sentään tehdä asioille jotain, oli sitten kyse Reilusta kaupasta tai luomusta… Parempaan pyrkiminen ja muutoksen mahdollisuuteen uskominen tuntuu asettavan helposti alttiiksi tämän tyyliselle kritiikille -ainakin täällä Suomessa se tuntuu tapahtuvan luonnostaan (pessimistejä kun olemme). Valitettavasti maailman epätasa-arvo tai köyhyys eivät ole minnekään häviämässä, ainakaan lähiaikoina, ja niiden vähentäminen vaatii jatkuvia ponnisteluja. Joten Reilun kaupan toimijana sanoisin; ”give us some slack”, ainakin tässä yritetään tehdä jotain asioille, jotka tuntuvat joskus ylitsepääsemättömän vaikeilta. Mutta sehän ei kuitenkaan saa olla syy luovuttaa kokonaan, eihän?

Avainsanat: , , , ,
Kommentit: 2 Kommenttia »

“Reilua kauppaa arvostetaan – ja arvostellaan”

11.21.2010 - Antti

Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Pirjo Virtaintorppa kirjoittaa reilun kaupan blogissa YLEn uutisoimasta tutkimuksesta.

*********

Vaikuttaako Reilu kauppa kehitysmaiden ihmisten elämään, meiltä kysytään. Me tiedämme, että vaikuttaa. Siitä on lukemattomia esimerkkejä ja tutkittua tietoa. Reilun kaupan viikolla Suomessa vierailleet malawilaiset sokerinviljelijät kertoivat elävästi konkreettisista parannuksista oman yhteisönsä elämässä.

Aika ajoin me saamme myös vastata kritiikkiin, jota esitetään mitä erilaisimmin perustein. Usein arvostelu kohdistuu siihen, että emme paranna kaikkia maailman ongelmia tai poista kaikkea köyhyyttä kehitysmaista. Taloudellisen liberalismin näkökulmasta katsottuna kritiikki kohdistuu muun muassa siihen, että kaikki kysynnän ja tarjonnan “normaalia” tasapainoa häiritsevät tekijät ovat haitallisia.

Tänään YLE uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan suurin hyöty Reilun kaupan kahvista jäisi Suomessa kaupalle. Kuten uutisessa mainittiin, suomalaisessa vähittäiskaupassa myytävä tavallinen kahvi on Länsi-Euroopan halvinta, ja sitä myydään erittäin pienellä katteella. Siksi kuluttajahinnasta tuottajamaahan päätyvän prosenttiosuuden vertailu on tarkoituksenhakuista ja harhaanjohtavaa; vertaillut tuotteet (tavallinen kahvi vs. Reilun kaupan kahvi) eivät ole hintamuodostukseltaan vertailtavissa ja volyymitkin ovat valitettavasti vielä kovin erilaiset.

Tutkimuksessa esitetyt luvut kuvaavat tuottajan saamaa osuutta lopputuotteen hinnasta. Tuottajan kannalta oleellista on kuitenkin se, että absoluuttisena rahana Reilun kaupan kahvintuottajille päätyy enemmän kuin ei-reilun (ja se ero on suurempi kuin tutkijan väittämä 5 prosenttia). Tällä korvauksella tuottaja pystyy kattamaan tuotannon kustannukset. Absoluuttisena rahana tutkimuksenkin laskemien mukaan tuottajamaahan päätyy Reilun kaupan kahvista 2,80 euroa/kg. Näiden laskelmien mukaan ei-reilusta kahvista jää tuotantomaahan 2,30 euroa/kg. On tärkeä erottaa se puhutaanko osuudesta vai absoluuttisesta rahasta. Tuottaja kun ei ruoki perhettään prosenteilla vaan rahalla.

Lisäksi laskelmissa puhutaan tuottajamaahan jäävästä osuudesta, ei tuottajan saamasta hinnasta. Yksi Reilun kaupan kiistattomia ansioita on se, että osuuskunniksi järjestäytyneiden viljelijöiden ei tarvitse enää myydä kahviaan polkuhintaan paikallisille välittäjille, joita saattaa kahvissakin olla useita. Tutkimuksen päätelmissä tuottajamaahan kanavoituva ei tarkoita samaa kuin tuottajien saama raha.

Reilun kaupan takuuhinnat ovat julkisia, ja kuluttaja voikin tarkistaa Reilun kaupan kansainvälisen yhteistyöjärjestön FLO:n sivuilta että nicaragualainen kahvin tuottaja saa vähintään 2,03 euroa/kg Reilun kaupan takuuhintaa myymästään Reilun kaupan kahvista. Lisäksi osuuskunnalle maksetaan 15 senttiä/kg Reilun kaupan lisää. Samanlaista tietoa ei mistään muusta kahvista ole saatavilla. Koska takuuhinnassa on kyse vain ns. minimihinnasta, pitää tässä mainita, että esimerkiksi vuonna 2008 Reilun kaupan kahvin tuottajat saivat Reilun kaupan kahvista keskimäärin 2,31 euroa kilolta, mikä oli enemmän kuin Reilun kaupan takuuhinta.

Reilun kaupan lisää käytetään tuottajayhteisön demokraattisesti päättämiin yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, minkä lisäksi muun muassa kattava kiellettyjen kemikaalien lista, lapsityövoiman hyväksikäyttökielto ja pyrkimys pitkiin kauppasuhteisiin tuovat kiistattomia hyötyjä alueelle. Lue lisää Reilun kaupan lukuisista hyödyistä.

Siihen, mitä kahvin hinnalle tapahtuu sen jälkeen, kun se on tuottajalta ostettu, ei Reilu kauppa pysty vaikuttamaan. Kuluttajahinta muodostuu normaalien kaupankäynnin sääntöjen mukaan. Mutta se, mistä suomalaiset voivat olla varmoja, on että Reilun kaupan kahvin viljelijä saa Reilun kaupan kahvista aina vähintään korvauksen, joka kattaa vähintään kestävän tuotannon kustannukset. Samaa ei voi sanoa muista kahveista.

Myös Reilun kaupan banaaneista maksetaan tuottajalle Reilun kaupan takuuhintaa. Esimerkiksi Ecuadorissa 18,14 kilon banaanilaatikosta maksetaan vähintään takuuhintaa 8,20 dollaria eli noin 5,70 euroa. Takuuhinnan lisäksi Reilun kaupan järjestelmässä maksetaan myös Reilun kaupan lisää, joka käytetään yhteisöä hyödyttäviin elinolojen parannuksiin, esimerkiksi koulutukseen ja terveydenhuoltoon. (Toisin kuin YLEn uutisissa väitettiin, tuottajayhteisö ei voi itse päättää kuinka suuren osan Reilun kaupan lisätulosta se investoi yhteisiin hankkeisiin. Reilun kaupan lisä maksetaan erillisille tilille, sitä hallinnoidaan erillään muusta tulosta ja sen käyttöä valvotaan.)

Reilun kaupan lisää maksetaan kaikkialla dollari eli noin 0,70 euroa jokaisesta banaanilaatikosta. 18,14 kilon laatikko maksaa ostajalle siis vähintään 6,40 euroa. Tämä tieto on arvokas – ja julkinen – sillä muiden banaanien osalta meillä ei ole hinnasta harmainta aavistustakaan. Mitä jää tuottajalle banaanista, joka maksaa Suomessa kaupassa 0,99 euroa kilolta? Tai kahvista, jota myydään kaupassa sisäänheittotuotteena? Kuka tutkisi sitä ja kertoisi siitä kuluttajalle?

Kirjoittaja on Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Pirjo Virtaintorppa

Avainsanat: , ,
Kommentit: Ei kommentteja »

Tänään 19.11. on käymäläpäivä – ja muita tapahtumia

11.19.2010 - Heidi

Käymäläseura Huussi ry suosittelee: World Toilet Day – Maailman käymäläpäivä 19. marraskuuta!

Käymälä ansaitsee vuotuisen tunnustuksen kaikesta hyvästä mitä tekee: pitää tytöt koulussa, säästää naisia väkivallalta, huolehtii että lapset saavat viettää viidettä syntymäpäiväänsä, että aikuiset jaksavat tehdä työtä ja huolehtia perheistään. Käymälä on ehdoton! Ja silti 2.6 miljardia ihmistä on yhä vailla kelvollista sanitaatiota.

Pidä melua tai vietä hiljainen hetki. Tai siivoa vessa! Lisää ehdotuksia Maailman käymäläpäivän viettotavoiksi Maailman käymäläpäivän sivuilta.

Käymälä – yhteinen asiamme, kaikkialla maailmassa.
Lisätietoja: www.worldtoilet.org
—–
Yhden Karmashopin nepalilaisen Reilun kaupan tuottajan, Children Nepalin, edustaja on parhaillan vierailulla Suomessa ja hän matkasi tänne kylmään ja lumiseen Ouluun tapaamaan meitä ja CN:llä kesällä harjoittelussa olleita opettajaopiskelijoita. “Ramin” aikataulu on tällä viikolla sisältänyt paljon koulu- ja järjestövierailuita, joissa on kerrottu ihmisille Children Nepalin toiminnasta, Reilun kaupan merkityksestä valmistajille ja järjestön lapsia ja köyhiä perheitä tukevista projekteista, joihin he yrittävät kerätä parhaillaan varoja. Tänään meidän on tarkoitus antaa Ramille tuotekehitystipsejä Skandinaavisia markkinoita ajatellen, mennä katsomaan Joulukadun avajaisia Tiernapoikaesityksineen sekä syödä suomalaista perinneruokaa. Viikonloppuna Ram puolestaan kokkaa meille nepalilaista ruokaa, josta mekin jaksamme jälleen olla innoissamme -onhan Nepalista paluusta kulunut jo joitakin kuukausia :) . Haastattelemme Ramia CN:n uudesta “Training center”-hankkeesta ja järjestön kuulumisista ja kirjoittelemme niistä tänne myöhemmin.
—–
Huomenna lauantaina 20.11. pidetään Oulun cavella Suomi cup- osakilpailu boulderkiipeilyssä ja Karma sponsoroi kisoja tapansa mukaan Pranan ja Monkeen sporttisilla tuotteilla. Jos oma kiipeilykisakunto on rapistunut (niin kuin meillä:), voi kisoista nauttia myös seinän viereltä kurkistellen -kisat alkavat klo 12 osoitteessa Vellamontie 9 (Nallisport).

Avainsanat: , , ,
Kommentit: Ei kommentteja »

Safia Minney ja Emma Watson Bangladeshissa

09.26.2010 - Antti

People Treen perustaja Safia Minney sekä näyttelijätär Emma Watson vierailulla People Treen tuottajien luona Bangladeshissa.

httpv://www.youtube.com/watch?v=NdLfqk-JLc&feature=player_embedded

Avainsanat: , ,
Kommentit: Ei kommentteja »

Käsityökoulutusta Pokharassa

06.09.2010 - Antti

Olemme viettäneet viime viikon Pokharassa, Länsi-Nepalissa, jossa Heidi, Teija ja Iida ovat pitäneet koulutusta Medep:n käsityöläisille. Teija ja Iida tulivat reilu kuukausi sitten Nepaliin Heidin aikaisemman blogikirjoituksen innoittamina suorittamaan ohjaustoiminnan artenomiopintoihinsa kuuluvaa reilun parin kuukauden työharjoittelua.

Katmandussa tehdyn käsityöläiskoulutuksen suunnittelutyön ja Medep-byrokratian jälkeen oli aika kääriä hihat ylös ja lähteä pitämään itse koulutusta. Koulutuksen tavoitteena oli keskittyä parantamaan pienyrittäjien ompelukoneen käsittelytaitoja, opettaa heille kaavoitusta ja värioppia sekä parantaa käsityöläisten tieto-taitoa tuotteiden laatuun sekä tuotteiden viimeistelyyn liittyen. Lisäksi Teija ja Iida olivat kaavoittaneet käsityöläisille muutaman uuden tuotteen, joiden teko oli tarkoitus opettaa 5-päiväisen koulutuksen aikana.

Medep:n paikallinen projektitoimisto yhdessä Pokharassa toimivien kaupanpitäjien, Suntin ja Buddhin kanssa (kirjoitamme heistä lisää myöhemmin blogissamme) olivat kutsuneet koulutukseen 10 Medep-projektin käsityöläisnaista Länsi-Nepalin vuoristokylistä.

Medep:n käsityöläisiä koulutuksessa

Medep:n käsityöläisiä koulutuksessa

Koulutus sujui hyvin, mutta tänä aikana Heidi huomasi jälleen, että suomalainen koululaitos ja jo ala-asteella annettava käsityöopetus nousi arvoon arvaamattomaan. Käsityöläisnaisilta puuttui lähes kokonaan tieto tietyistä perustaidoista ompelukoneiden käyttöön liittyen, kuten esim. ompelukoneella peruutus ja saumojen viimeistely. Lisäksi käsityöläisillä ei ollut mitään käsitystä ompelun laadusta – selvästi tuotteen hinta merkitsee paikallisille paljon enemmän kuin se, että laatu olisikin hyvää? Välillä Heidin, Teijan ja Iidan piti piti purkaa tehdyt ompeleet useampaankin otteeseen, jotta käsityöläinen ymmärsi mitä koulutuksella haettiin takaa puhuttaessa suorista ja päätellyistä ompeleista. Laadun suhteen täällä on hieman ”hälläväliä”-asenne, sillä köyhistä oloista tulevalle ompelijalle hänen kaupungissa myymänsä tuote on ns. kertakauppa ja ainoa tavoite tässä on ollut päästä eroon tuotteesta ja saada siitä rahat pois ja siten itselle tehdystä työstä palkka. Tämän ajatusmallin murtaminen vaatii aikaa, jotta niin käsityöläinen kuin paikallinen kaupanpitäjäkin ymmärtävät, että on taloudellisesti kannattavampaa keskittyä hyvälaatuisten tuotteiden tekemiseen ja saatujen kauppasuhteiden säilyttämiseen sekä mahdollisesti paremman hinnan saamiseen tuotteesta. Laatu ja viimeistely liittyy keskeisesti ekologisuuteen tuotannossa – huonoon tuotteeseen tarvitaan sama määrä raaka-ainetta kuin hyvin tehtyyn tuotteeseen ja mikäli tuotetta ei ole edes tarkoitettu kestämään, niin tämä on täysin raaka-aineiden haaskaamista.

Heidi opettaa Humaa kaavojen käytössä.

Heidi opettaa Humaa kaavojen käytössä.

Koulutuksen päättyessä, kaikki naiset olivat saamaansa koulutukseen tyytyväisiä, vaikka itse koulutus ympäripyöreineen päivineen olikin kaikille rankka. Osa naisista kommentoi, että he luulivat osaavansa ommella, sillä he ovat tehneet tätä työtä jo 10 vuotta, mutta silti koulutuksen aikana tuli paljon uusia asioita, joihin he eivät olleet aiemmin kiinnittäneet huomiota. Osa puolestaan sanoi, että tämä 5-päiväinen koulutus oli paljon kattavampi ja opettavaisempi kuin heidän saamansa kahden kuukauden käsityökoulutus yrittäjätoimintansa alussa. Mahtavaa kuitenkin, että osallistujat jaksoivat olla motivoituneita, vaikka työnteko ja toimintatapojen opettelu aloitettiin ihan alusta. Toisaalta väliltä kouluttajista tuntui, että pitävätköhän nämä paikalliset heitä ihan hulluina, kun jokaista saumaa käytiin nykimissä ja pienenkin virheen sattuessa ratkoja oli välittömästi esillä.

Deurupa ompelee mekkoa Dhaka-kankaasta.

Deurupa ompelee mekkoa Dhaka-kankaasta.

Koulutuksen lopussa Heidi antoi käsityöläisnaisille vielä hieman koulutusta tuotteiden hinnoittelusta ja selvitti millainen olisi käsityöläisnaisten oma arvio päivä-/kuukausipalkastaan kylissä ja millaiset elinkustannukset heidän perheillään kylissä on. Tämän jälkeen kaikille osallistujille jaettiin todistus koulutukseen osallistumisesta.

Virallisen koulutuksen jälkeen, eilen sitten vietimme Heidin kanssa ”vapaapäivää” Suntin ja Buddhin ompelukatoksessa yhdessä heidän räätäliensä, Laksmanin, Jonin ja Harin kanssa ja otimme aikaa kun he tekivät muutamia uusia laukkumalleja ja uusia versioita myös verkkokaupassammekin myytävistä Medep-laukuista. Käytämme valmistusajasta sekä kulutetusta materiaalimäärästä saatuja tietoja hyväksi tarkkojen tuotantokustannusten laskemiseen ja pyrimme opettamaan nämä valmistajille, jotta jatkossa he osaavat hinnoitella tuotteensa kestävällä tavalla. World of Good Development Organization on kehittänyt työkalun, jonka avulla voimme selvittää mikä on reilu palkka räätälille työhön käytettyyn aikaan nähden. Työkalun avulla voi verrata räätälin saamaa palkkaa alueelliseen ja kansalliseen tasoon. Työkalu käyttää hyväksi Maailman Työjärjestö ILO:n tietokantaa palkoista eri alueilla, tässä mm. otetaan huomioon, asuuko henkilö maalla vai kaupungissa (lisätietoa: www.worldofgood.org). Tähän saakka ongelmaksi projektin käsityöläisten kanssa on muodostunut se, etteivät käsityöläiset osaa itse arvioida tuotteen tekemiseen käytettyä aikaa saatikka laskea siihen tarvittavien materiaalien kustannuksia oikein. Yleensä toinen tai molemmat arvioidaan joko alakanttiin tai sitten täysin epärealistisesti ylöspäin, jolloin tuote ei ole enää myyntikelpoinen paikallisillakaan markkinoilla Heidi kirjoittikin tästä ”liian reilusta kaupasta” aiemmin blogissamme. Tarkoitus on nyt tehdä erittäin hyvää jälkeä ja painottaa laatua, nopeuden sijasta, sillä valmiin tuotteen ompelujäljen korjaus, kuten minkä tahansa muun työn korjaus jälkikäteen on aina paljon hankalampaa kuin, että tekisi kerralla hyvää työtä. Muutama uusi hieno tuote eilen syntyikin ja pyydämme Suntia ja Buddhia valmistamaan näitä verkkokauppaamme enemmänkin. Verrattuna aikaisempaan Dhaka-kraka yritykseen Tehratumin pienyrittäjien kanssa (selvityksen alla vielä on, että mihin ihmeeseen ne krakat jäivät tai miksei niitä koskaan tehty? …eli ne ovat yhä tuotteen alkutaipaleella. :) ) Suntin ja Buddhin kanssa asioiden hoito on huomattavasti vähemmän hankalaa… pitää sanoa näin, sillä yhteisymmärrykseen pääseminen haluamastamme tuotteesta tai sen laatuvaatimuksista ei aina ole helppoa jo pelkän kielimuurin takia. Päivän tuloksena kuitenkin syntyi kaavat tuotteille, niin vanhoille kuin uusillekkin ja näiden ansiosta räätälien ei tarvitse jatkossa arvailla minkä kokoinen haluamamme tuote olikaan ja jatkossa kaikki olisivat myös täysin samankokoisia. Tässä pitää vain pitää peukut pystössä ja sormet ristissä, että toivottavasti nyt tehdyt kaavat vain säilyvät tallessa?!

Joni ompelee Hari-laukkua.

Joni ompelee Hari-laukkua.

Laksman ompelee uutta kurpitsa-laukkua.

Laksman ompelee uutta kurpitsa-laukkua.

Täällä siis laatukäsitys ja mieltymykset tuotteissa käytettävien värien suhteen ovat täysin erilaiset, ainakin näin länsimaalaisen silmin katsoessa. Nyt Heidin, Teijan ja Iidan pitämä lyhyt koulutus oli täynnä väärinymmärryksiä, hutilointeja ja aikaa kului yllättävän paljon ihan todella pienien asioiden korjaamiseen ja niiden selvittämiseen. Voi vain nostaa hattua People Treelle heidän tekemästä työstä tuottajien kouluttamisessa ja ihmetellä kuinka he oikeasti ovat saaneet koko tuotantoketjunsa pyörimään näin hyvin? Sormia napsauttamalla esim. Bora Aksun suunnittelema reilun kaupan luomupuuvillasta World Fair Trade Organizationin jäsenellä Assisilla Intiassa valmistettu designer-tunika ei verkkokauppaamme tullut! Edelliseen kappaleeseen viitaten katsotaan saammeko ikinä selville mitä tilaamillemme Dhaka-krakoille tapahtui ”tuotantoketjussamme” ja miten nyt tehtyjen uusien laukkumallien teko onnistuu? :)

Seuraavaksi matkamme jatkuu täältä Pokharasta länteen päin Dhaulagirin suuntaan ja sen kupeessa sijaitsevaan Beniin, jossa Teija, Iida ja Heidi järjestävät toisen samanlaisen koulutuksen uudelle ryhmälle Medep-käsityöläisnaisia.

Avainsanat: , , , ,
Kommentit: 2 Kommenttia »

“Tiedän mihin pukeudut ensi pikkujouluissa…”

04.19.2010 - Heidi

…Uskokaa tai älkää, näin se on; en ehkä tiedä mitä teit viime kesänä mutta sen sijaan saatan tietää mihin pukeudut ensi talvena! Eli nyt on viimeistään se aika vuodesta, jolloin on jo hyvinkin alettava suunnittelemaan ensi syksyn ja talven vaatevalikoimaa Karmashoppiin. On ollut aika katsella värejä, malleja, antaa palautetta sekä toiveita vaatevalmistajille ja käydä keskusteluja mahdollisten uusien tuotemerkkien kanssa. Tiedän, että siellä Suomessa te kaikki odotatte kesää, lämmintä tuulenvirettä ja aikaa, jolloin voi nauttia auringosta kevyissä kutimissa. Siksipä en turhaan puhukaan vielä ensi syksyn ja talven muodista –ketäpä se nyt kiinnostaa (kun on ensin ihana kesä edessä)?!? Eikä tarvitsekaan kiinnostaa… :)

Malleja tepastelemassa Lontoon muotiviikoilla 09, jolloin talven 2010 mallistot esiteltiin.

Malleja tepastelemassa Lontoon muotiviikoilla 09, jolloin talven 2010 mallistot esiteltiin.

Täytyy myöntää, että itselläkin tuntuu eritoten ehkä täällä Nepalissa asuessa hieman hankalalta sovittaa tätä muotiajatusta (vaikkakin Reilua ja ekologista sellaista) yhteen kehitysyhteistyön kanssa –tämä johtuu ihan täysin siitä, että tiedän, että tuskin yksikään nepalilainen miettii, mikä on ensi sesongin muotiväri tai mihin hameen helman täytyy päättyä, että on super-chick, hot tai ajassa kiinni. Sen sijaan suurin osa kansalaisista miettii, mistä hankkia rahat jatkuvasti nouseviin ruokakuluihin (inflaatio on noussut vuoden 2009 aikana viidestä prosentista 13,5 prosenttiin; vrt Suomen inflaatioon 0,9 %!), seuraavaan ateriaan tai kuinka maksaa lastensa koulupuvut ja lukukausimaksut. Niin, viime viikolla oli nepalilainen uusi vuosi ja elämme siis nyt paikallisen kalenterin mukaan vuotta 2067 (ja samalla koulutkin päättivät kevätlomansa, lapset palasivat ahertamaan ja äänekkäät koulubussit palasivat kaduille kaasuttelemaan).

Yritä nyt miettiä ensi syksyn muotia näissä maisemissa tepastellessa... heh-heh

Yritä nyt miettiä ensi syksyn muotia näissä maisemissa tepastellessa... heh-heh

No, vaikka muodin oikut tuntuvatkin aika mitättömiltä asioilta kehitysmaiden ihmisten arjen ongelmiin ja nälkään nähden, niin on tästä etukäteissuunnittelusta hyötyä ainakin Reilun kaupan tuottajille, jotka Karmashopissa myytäviä vaatteita valmistavat. Reilun kaupan mallistot suunnitellaan toista vuotta etukäteen, tilaukset tehdään tuottajille vuosi etukäteen, jolloin he saavat etukäteismaksun tilauksesta (yleensä 50 %) Reilun kaupan sääntöjen mukaan ja käsityöläiset tietävät työllään olevan jatkuvuutta tänä ja ensi vuonnakin. Toisaalta, kyllä jollain tavalla tuntee, että viime vuosi oli taloudellisesti hankala myös isommille vaatevalmistajillemme; tämän vuoden tilaukset on tehty juuri viime vuoden epävarmuuden aikaan, mikä näkyy nyt pienempinä varastoina ja suppeampina valikoimina –samaan saumaan on esimerkiksi Intiassa ja Bangladeshissa ollut myös hankalat sääolosuhteet, mistä johtuen esim. People Treen tuotteet lähtivät myöhässä Eurooppaan (laivarahti kun muutoinkin kestää pari kuukautta).

Aurinkoista kevään odotusta Suomeen ja Onnellista Uutta vuotta 2067! Älkää vain uhratko ajatustakaan ensi syksylle tai talvelle –me uhraamme sille muutaman ajatuksen ja yritämme valita mallistoista mahdollisimman kivat suosikkituotteet syksylle!


Avainsanat: , , ,
Kommentit: Ei kommentteja »

« Older Entries