Avainsanat: ‘Nepal’

Lakko jatkuu…

05.03.2010 - Heidi

Eipäs täällä sen kummempia kuin että lakko ja mielenosoitukset jatkuvat… kaupat ovat kiinni (salaa metallisia rullaoviaan raottaneita pikkukioskeja lukuunottamatta), suurin osa kollegoista pysyi kotona (itse asun kävelymatkan päässä toimistolta, eli töihin oli mentävä:) ja liikennettä ei ole laisinkaan -mikä on ihan superhypermahtava ja upea asia!!!! Liikenteen sulkeminen ja nyt lisääntyneet ukkoset ja sateet ovat tehneet ilmasta hengitettävän ja nyt kävelystä töihin voi oikeasti nauttia! (Viikko sitten MEDEP:ille harjoitteluun saapuneet Iida ja Teija myös päivittelivät, kuinka kaupunki tuntuu nyt täysin erilaiselta ilman liikennettä.

Kotikatumme Pulchowk, joka yleensä pursuaa liikennettä aamusta iltaan ja jossa moottoripyörät ajelevat myös pitkin jalkakäytäviä.

Kotikatumme Pulchowk, joka yleensä pursuaa liikennettä aamusta iltaan ja jossa moottoripyörät ajelevat myös pitkin jalkakäytäviä.

Uskaltauduimme eilen käveleskelemään naapurustomme kujille ja myös paikalliset ihmiset tuntuivat nauttivan katujen uudenlaisesta rauhasta -ihmiset pyöräilivät ja kävelivät ja lapset pelasivat sulkapalloa keskellä katuja. Isommissa risteyksissä nuoria maolaisporukoita istuskeli bambukeppeineen lakkorikkureita vartioimassa (yleensä he kyllä pysäyttävät pyörätkin ja tyhjentävät kumit, mutta täällä päin oli kai vähän armeliaampi meininki). Tunnelma oli kaikessa raikkaudessaan ja hiljaisuudessaan aika surrealistinen -näin autioina en näitä katuja ole koskaan nähnyt.

Sivukadut olivat täysin autiot

Sivukadut olivat täysin autiot

Olemme ihmetelleet, että kauankohan tämä lakko voi jatkua eli kuinka kauan aikaa lakkoilijoilla on ”varaa” olla täällä pääkaupungissa näillä töin (ja toisaalta kuinka kauan esim. nepalilaisilla pienyrittäjillä on varaa pitää yrityksensä ja kauppansa kiinni)? Viimeisen vuoden aikana nämä lakot eli Bandhat (tulleeko sanoista banda garnus, nepaliksi sulkea) ovat kestäneet vain päivän tai pari, mutta nyt on vähän eri tilanne, koska maolaiset ovat veisanneet samaa virttä todella pitkään, he eivät ole saaneet tahtoaan periksi ja ovat varmasti menettäneet uskottavuuttaan.

Paikallisen toimittajan mukaan tilanne on monellakin tapaa lukossa; maolaiset ovat saaneet näinkin paljon kannatusta ainoastaan koska pääministeri ei ole kovin pidetty ja hänen johtamansa hallitus on tehoton. Toisaalta, muut suuret puolueet haluavat ennemmin pitää kiinni epäsuositusta pääministeristä kuin vaihtaa hänet maolaiseen johtajaan ideologioineen (vieläpä kun maolaiset eivät suostu sitoutumaan edes kaikkien rauhansopimuksen ehtojen noudattamiseen, mm. väkivaltaisen nuorisosiipensä suitsimiseen, mitä pääministeri on pitänyt oman mahdollisen eroamisensa ennakkoehtona). Lakon kestosta työkaverini Bhimendra kommentoi tänään tyyliin ”Ei ne täällä voi loputtomiin lakkoilla. Viimeistään parin viikon päästä pitää maalta olevien maolaisten palata istuttamaan satonsa tälle keväälle ja ehkä tää lakko sitten viimeistään loppuu”. Lohduttavaa :) Nuudeleiden tullessa jo muutenkin korvista ulos soittelin epätoivoissani tutulle ravintolanpitäjälle tuossa lähistöllä (”pliis, sanokaa että te ootte salaa auki!?”). Olivat kuulemma yrittäneet pitää ovea salaa auki aamutuimaan, mutta maolaiset olivat tulleet uhittelemaan, joten nuudeleilla mennään tämäkin ilta…

Antin vakioparturikin oli sulkenut ovensa...siis luukkunsa...

Antin vakioparturikin oli sulkenut ovensa...siis luukkunsa...

Tuntuu vähän omituiselta kun ei voi tehdä muuta kuin yrittää seurata tilannetta, eikä oikein tiedä mitä toisella puolen kaupunkia tapahtuu. Tähän saakka mielenosoitukset ovat kai sujuneet rauhallisesti, mutta nyt iltakahdeksan aikaan kuulin radiopuhelimesta ensimmäisistä yhteenotoista turvallisuusjoukkojen ja maolaisten välillä. Ei ole kuitenkaan kerrottu, kuinka vakavasta välikohtauksesta on kyse. Jotain huutoa ja möykkää tuolta kadulta aina välillä kuulee, mutta taatusti nyt yöksi taas hiljenee (jos ei lasketa kulkukoirien joka öistä ulvontaa ja rähinää). Huomenna tavalliseen tapaan töihin, tilannetta tarkkaillen.

Toimistoni katu, työpaikkani sijaitsee vasemmalla, n. 100 metriä kuvan ottamispaikasta

Toimistoni katu. Työpaikkani sijaitsee vasemmalla, n. 100 metriä kuvan ottamispaikasta (enpä muuten muista milloin KTM:n taivas olisi viimeksi ollut noin sininen???!)

Wapputunnelmaa sisätiloissa

05.01.2010 - Heidi

Samalla kun siippani nauttii vuorimaisemista ja lähestyy Everest-Lhotse retkikuntaa raikkaassa ilmassa, minä kökin täällä Kathmandun asunnossamme sisällä ja pidän huolen siitä, että ovet ovat tiukasti lukossa. Kathmandu on ollut melkeinpä suljettuna eilisillasta saakka, koska maolaiset eli kommunistipuolueen kannattajat ovat taas kaduilla. Tänään 1.5. he ovat järjestäneet massamielenosoituksia ympäri maata ja erityisesti pääkaupunkiin on virrannut kymmeniä tuhansia mielenosoittajia eri lääneistä, kooten jopa 500 000 ihmistä puolueen tapahtumaan. Aamusta iltaan saakka talomme ohi kulkevaa pääkatua pitkin virtasi tuhansia mielenosoittajia iskulauseita huutaen ja punaisia sirppi ja vasara-lippuja heiluttaen. Jos hallitus ja sen vastustajat eivät pääse sopuun tänään (eli toisin sanoen, hallitus ei suostu maolaisten vaatimuksiin), huomenna alkaa maoistien julistama yleislakko määräämättömäksi ajaksi. Olemmekin varautuneet kauppojen ja palveluiden kiinnioloon ostamalla kaikenlaisia ruokatarpeita ja vettä pidemmäksi aikaa.

Näkymä kotikadullamme

Näkymä kotikadullamme

Pitkin viikkoa poliisin on raportoitu löytäneen räjähteiden tekoaineita, pommeja/granaatteja ja aseita mellakoihin tulleilta nuorilta miehiltä, iältään vain 16–25-vuotiaita. Kaupunkiin saapuneet maolaiset ovat kiristäneet hotelleja ja yksityiskoteja majoittamaan kymmenestä kahteenkymmeneen ”kapinallista” kattonsa alle. Onneksi tänne meille ei ole kukaan tullut koputtelemaan ovelle. Myös kaupat pelkäävät maolaisten haluamia palkkioita ja mahdollista ilkivaltaa, niinpä suurin osa sulki ovensa jo eilen. Etelässä maolaiset ovat vaatineet jokaista perhettä lähettämään yhden jäsenensä osallistumaan heidän protestiinsa –olivat he aatteen takana tai eivät… Länsirajalla nuoret ovat lähteneet joukoittain Intiaan etsimään töitä heikentyneen turvallisuustilanteen vuoksi ja koska pelkäävät maan suistuvan jälleen sotaan. Myöskään lapset eivät ole päässeet kouluun maoistien julistaman yleislakon vuoksi. Eräs haastatelluista sanoo, ettei ollut suunnitellut jättävänsä maataan, mutta ettei näe tulevaisuutta täällä tällä hetkellä.

Kotikatu2

Maolaisten painostustoimet ajoittuvat toukokuulle, koska maan perustuslaki pitäisi kirjoittaa toukokuun loppuun mennessä, mutta prosessi on ollut jatkuvasti häirittynä lakkojen ja uhkausten vuoksi. Maoistit sanovat ajavansa kansanvaltaa, mutta samalla he vaativat pääministerin eroa ja uutta, heidän johtamaansa hallitusta –aika erikoinen käsitys kansanvallasta tai demokratiasta! Poliittinen epäluottamus on lisääntynyt jälleen; hallitusta on syytetty armeijan lisävarustelusta, mutta myös maoisteilta on kerätty paljon aseita ja kuulemma ”joukkoja” on koulutettu ja aseistettu etukäteen, eli tilanne on todellakin kriittinen maan rauhanprosessin kannalta.

Näkymiä katolta

Näkymiä katolta

Kun kuuntelin ja katselin talomme editse kulkevia, iskulauseita huutavia tuhansia ihmisiä, tuli aika pian tunne, että ei tarvita paljon että tuossa väkijoukossa jokin laukaisee jännittyneen tilanteen ja tilanne karkaa käsistä. Maolaisten johtaja on antanut lupauksen mielenosoitusten rauhanomaisuudesta, mutta eipä siihen tarvita kuin yksi aseella tai pommilla varustettu ajattelematon nuori kapinallinen, niin tilanne kärjistyy sekunnissa. Nepalin ja Thaimaan kahakoissa on ainakin yksi yhteinen tekijä osallistujien punaisten t-paitojen lisäksi; mielenosoituksiin ja mellakoihin houkutellut ihmiset on nimittäin kerätty köyhiltä alueilta ja heille maksetaan pientä palkkiota ja annetaan ruokaa sekä järjestetään juhlia mukaan lähtemisestä. Monelle työttömälle ja kouluttamattomalle ihmiselle tämä on parempi kuin ei mitään –he siis ovat mukana, vaikkeivat välttämättä tiedä politiikasta tai eri osapuolten näkemyksistä mitään. Nepalissa ihmisten uhkailu ja pakottaminen protesteihin on toki myös ollut tavallista.

Kotikatu4

Pahinta on se, ettei köyhien kansalaisten tai työttömien nuorten tilanne tunnu kiinnostavan poliittista peliä pelaavia tahoja (niin perinteisiä puolueita kuin maoistejakaan) vaan kaikki haluavat vain valtaa. Maolaisjohtajia on syytetty ihan samalla tavalla luksusmaisesta elämäntyylistä kuin heidän sormella osoittelemia ”kapitalistejakin” ja nämä johtajat matkustelevat sukulaisineen ulkomailla milloin missäkin heidän lastensa opiskellessa ulkomailla (samaan tyyliin kuin mitä on paljastunut myöhemmin mm. puhemies Maon yksityiselämästä). Todella tekopyhää…

Nepalin tilannetta pitkään seuranneena tämä kaikki tuntuu lähinnä surulliselta –aivan kuin tämän maan ihmiset eivät jo olisi kärsineet tarpeeksi! Tavalliset ihmiset haluavat kipeästi rauhaa ja paluuta normaaliin elämään, maan yrittäjät ja talous tarvitsisivat sitä myöskin. Lisäksi maan nuoret ovat menettäneet jo yhden vuosikymmenen elämästään, joko pommeja peläten tai sitten lapsisotilaina maolaisten joukoissa taistellen. Jatkan tilanteen seuraamista YK:n turvallisuustiedotteita radiopuhelimella kuunnellen sekä kadun tapahtumia talomme katolta katsellen…mutta väkijoukkojen sekaan ei ole mitään asiaa.

Kohti Everestiä

04.28.2010 - Antti

Olemme asuneet nyt 9 kuukautta Katmandussa, Nepalissa – maailman korkeimpien vuorien juurella eli paikassa josta jokainen hiemankin kiipeilyä tai ehkä paremminkin vuoristovaeltamisesta pitävä ihminen haaveilee. Heidin saadessa työn YK:n kehitysrahaston köyhyydenvähentämisprojektista hihkuin onnellisena, että nythän meillä on mahdollisuus tukea tutussa kaupungissa kaikenlaisia projekteja, tehdä yhteistyötä useiden nepalilaisten reilun kaupan tuottajien kanssa sekä erityisesti käydä trekkaamassa muutamille suht lähellä sijaitseville trekkihuipuille… hmm… Kaikenlaisia projekteja olemme täällä kyllä toteuttaneet ja tällä viikolla pyrimme vielä saamaan yhden rahtilaatikon matkaan kohti Suomea. Rahtilaatikko sisältää Pokharassa toimivan reilun kaupan tuottajan Women’s Skill Development projektin kutomia joogalaukkuja sekä myös täydennystä verkkokaupan valikoimassa oleviin MEDEP-tuottajien laukkuihin. Retkeilyn osalta tämä Katmandussa asuminen ei kuitenkaan ole mennyt toivomallani tavalla.

Kuukausi sitten toivotin muutaman ystäväni tervetulleeksi Nepaliin, jotka ovat tällä hetkellä lähellä oman projektinsa huippuhetkeä – nimittäin Everestin (8848m) ja Lhotsen (8516m) huippuja. Ennen retkikunnan Katmanduun saapumista kävin tarkastamassa Suomesta lähetetyn rahdin, jota oli n. 600kg:n verran. Tynnyrit sisältivät suomi-ruokaa, kiipeilytarvikkeita, lukemista yms. kaikkea mahdollista, mitä Everestille suuntautuvalla kiipeilyretkellä voikaan tarvita. Rahtia tarkastaessa itseeni tarttui retkikuume ja ajattelin, että olisipa mukavaa myös itsekkin päästä edes vaeltamaan Everestin seudulle!

Päätin hetken mietittyäni, että vaikka tässä olenkin luonut itselleni uskomattoman kiireen tunteen ja vaikka niin henkilökohtaisessa elämässämme kuin Karmashopin arjessa tapahtuu kaikenlaista, niin mikään maailmassa ei voi kaatua 2-3 viikon aikana!? Eipä sitten jälkikäteen tarvitse harmitella, että ”kumpa sittenkin olisin tehnyt sen vaelluksen kun kerran olimme ja asuimme täällä ihan vuoren juurella.” Tuumasta toimeen ja retkeni alkaa nyt perjantaina, jolloin lennän Katmandusta Luklaan! Vaellus Luklasta Everestin perusleiriin kestää tekemäni suunnitelman mukaan 9-10pv ja tapaan retkikunnan perusleirissä juuri sopivasti heidän valmistautuessa huippuyrityksiinsä.

Finnish Everest-Lhotse Expedition:n eli Jonin, Tomin ja Mikon ponnisteluista kohti maailman kattoa voit lukea retkikunnan viihdyttävästä päiväkirjasta osoitteesta: http://www.mountaineering.fi/

Finnish Everest-Lhotse Expedition

Finnish Everest-Lhotse Expedition

“Tiedän mihin pukeudut ensi pikkujouluissa…”

04.19.2010 - Heidi

Uskokaa tai älkää, näin se on; en ehkä tiedä mitä teit viime kesänä mutta sen sijaan saatan tietää mihin pukeudut ensi talvena! Eli nyt on viimeistään se aika vuodesta, jolloin on jo hyvinkin alettava suunnittelemaan ensi syksyn ja talven vaatevalikoimaa Karmashoppiin. On ollut aika katsella värejä, malleja, antaa palautetta sekä toiveita vaatevalmistajille ja käydä keskusteluja mahdollisten uusien tuotemerkkien kanssa. Tiedän, että siellä Suomessa te kaikki odotatte kesää, lämmintä tuulenvirettä ja aikaa, jolloin voi nauttia auringosta kevyissä kutimissa. Siksipä en turhaan puhukaan vielä ensi syksyn ja talven muodista –ketäpä se nyt kiinnostaa (kun on ensin ihana kesä edessä)?!? Eikä tarvitsekaan kiinnostaa… :)

Malleja tepastelemassa Lontoon muotiviikoilla 09, jolloin talven 2010 mallistot esiteltiin.

Malleja tepastelemassa Lontoon muotiviikoilla 09, jolloin talven 2010 mallistot esiteltiin.

Täytyy myöntää, että itselläkin tuntuu eritoten ehkä täällä Nepalissa asuessa hieman hankalalta sovittaa tätä muotiajatusta (vaikkakin Reilua ja ekologista sellaista) yhteen kehitysyhteistyön kanssa –tämä johtuu ihan täysin siitä, että tiedän, että tuskin yksikään nepalilainen miettii, mikä on ensi sesongin muotiväri tai mihin hameen helman täytyy päättyä, että on super-chick, hot tai ajassa kiinni. Sen sijaan suurin osa kansalaisista miettii, mistä hankkia rahat jatkuvasti nouseviin ruokakuluihin (inflaatio on noussut vuoden 2009 aikana viidestä prosentista 13,5 prosenttiin; vrt Suomen inflaatioon 0,9 %!), seuraavaan ateriaan tai kuinka maksaa lastensa koulupuvut ja lukukausimaksut. Niin, viime viikolla oli nepalilainen uusi vuosi ja elämme siis nyt paikallisen kalenterin mukaan vuotta 2067 (ja samalla koulutkin päättivät kevätlomansa, lapset palasivat ahertamaan ja äänekkäät koulubussit palasivat kaduille kaasuttelemaan).

Yritä nyt miettiä ensi syksyn muotia näissä maisemissa tepastellessa... heh-heh

Yritä nyt miettiä ensi syksyn muotia näissä maisemissa tepastellessa... heh-heh

No, vaikka muodin oikut tuntuvatkin aika mitättömiltä asioilta kehitysmaiden ihmisten arjen ongelmiin ja nälkään nähden, niin on tästä etukäteissuunnittelusta hyötyä ainakin Reilun kaupan tuottajille, jotka Karmashopissa myytäviä vaatteita valmistavat. Reilun kaupan mallistot suunnitellaan toista vuotta etukäteen, tilaukset tehdään tuottajille vuosi etukäteen, jolloin he saavat etukäteismaksun tilauksesta (yleensä 50 %) Reilun kaupan sääntöjen mukaan ja käsityöläiset tietävät työllään olevan jatkuvuutta tänä ja ensi vuonnakin. Toisaalta, kyllä jollain tavalla tuntee, että viime vuosi oli taloudellisesti hankala myös isommille vaatevalmistajillemme; tämän vuoden tilaukset on tehty juuri viime vuoden epävarmuuden aikaan, mikä näkyy nyt pienempinä varastoina ja suppeampina valikoimina –samaan saumaan on esimerkiksi Intiassa ja Bangladeshissa ollut myös hankalat sääolosuhteet, mistä johtuen esim. People Treen tuotteet lähtivät myöhässä Eurooppaan (laivarahti kun muutoinkin kestää pari kuukautta).

Aurinkoista kevään odotusta Suomeen ja Onnellista Uutta vuotta 2067! Älkää vain uhratko ajatustakaan ensi syksylle tai talvelle –me uhraamme sille muutaman ajatuksen ja yritämme valita mallistoista mahdollisimman kivat suosikkituotteet syksylle!


Kiirettä ja työkiemuroita isolla Koolla

03.15.2010 - Heidi

Viime viikko meni niin vauhdilla, ettei paljoa ehtinyt päivittää blogiin Naistenpäivän messujen tai workshoppien kuulumisia. Kiirettä ja tekemistä siis piisasi niin, että viikon lopulla oli pää ja jalat ihan muussina -mutta mukavaa oli joka tapauksessa! Parasta oli taas olla tekemisissä suoraan projektin pienyrittäjänaisten kanssa ja yrittää saada selville heidän nykyistä tilannettaan tuotteiden, myyntien ja mahdollisten ongelmien suhteen sekä miettiä tulevia toimintamalleja. Naisia tuli Kathmanduun niin idästä kuin lännestäkin, osa monen päivän matkan päästä. Itsestäni välillä tuntuu, että olen väärässä paikassa (ei siis työn, vaan paikkakunnan suhteen); itse ajattelen että oikeasti saadakseni jotain aikaan pienyrittäjien tuotteille tai niiden markkinoinnille, minun tulisi olla paikan päällä tekemässä työtä jokaisen tuote- ja tuottajaryhmän kanssa erikseen. Nyt koska projekti on niin valtava (yksittäisiä pienyrittäjiä on jo yli 40 000 kaikkialla Nepalissa), markkinointia ja tuotekehitystä yritetään hoitaa keskusjohtoisesti ”mustekalamallilla”, minkä PITÄISI toimia seuraavalla tavalla: minä koulutan tai ohjeistan jonkun kollegani, joka ohjeistaa jonkun kansallisella tasolla, joka ohjeistaa jonkun läänitasolla, joka ohjeistaa jonkun piiritasolla jne. Voi vaan arvata mitä tästä on jäljellä kun tulisi implementoinnin vuoro kylätasolla tai yksittäisen käsityöläisen kanssa… vähän niinkuin se leikki, jossa ensimmäinen kuiskaa vieruskaverilleen jotain ja ympyrän kierrettyä viesti onkin muuttunut joksikin ihan muuksi! Siksi mielessäni onkin pyörinyt ajatus muuttamisesta jonnekin huitsin nevadaan täältä kaupungista, lähemmäs pienyrittäjiämme (sitä ennen pitäisi kuitenkin päättää, keneen ja mihin tuotteisiin keskittyä ja mihin ilmansuuntaan lähteä –yhden ihmisen aika kun ei ihan taida riittää kaikille 40 000 yrittäjälle!).

Lisäksi, seuraava esimerkki kertonee jotain projektini byrokratiasta (joka risauksesta muuten pitää täyttää anomus; omat lomakkeensa löytyy kaikelle mahdolliselle paperien kopioinnista toimistotarvikkeiden ”anomiseen”). Jos haluan saada jonkin työtehtävän hoidettua (esim. tuote-esitteen printtauttaminen tai koulutuksen tm. järjestäminen), minun tulee valtion & projektin protokollaa noudattaakseni kirjoittaa ensin TOR eli työnkuvaus prokkiksesta, sitten tulee pyytää tarjouksia eri yrityksiltä (ei muuten ihan helppoa vieraassa maassa ja kulttuurissa kieliongelmien kera), koota ne ja tehdä vertailutaulukko kolmesta tarjouksesta ja valita niistä yksi ja kirjoittaa perustelut, miksi juuri tämä yritys olisi hyvä tekemään työn (no, yleensä perusteluksi on laitettava halvin hinta, täällä kun juuri kukaan ei näytä kiinnittävän huomiota laatuun). ”Parhaan” yrityksen valikoiduttua, tulee pyytää heiltä proposal eli tarjous työstä (pitää kuitenkin olla kirjoitettu dokumentti, mikään hinta-arvio ei riitä). Proposalin saavuttua tulee kirjoittaa muistio, jonka tehtävänä on muistuttaa projektin pomoa siitä miksi tätä työtä taas kaivattiinkaan projektissa ja liittää siihen em. vertailut ja hinnat, TOR ja proposal. Sitten, jos hyvin sattuu, pomo allekirjoittaa ja hyväksyy ehdotuksen ja sopimus yrityksen kanssa voidaan tehdä ja työ aloittaa. Mutta; matkan varrella voi käydä niinkin (kuten kävi juuri äskettäin), että pomo on kadottanut osan hänelle toimitetuista papereista ja juuri kun luulit, että työn valmistelu on loppusuoralla, pitää osaa papereista alkaa etsiä uudelleen. Nopeimmillaankin yhteen tällaiseen prosessiin menee muutamia kuukausia… Murrr…

Tähän kun vielä lisätään kieliongelmat, sähköttömyys, vaikeat kulkuyhteydet ja kenttäväkemme kokemattomuus tuotekehitykseen, markkinointiin tai kauppaan liittyen, on töiden kanssa eteneminen aika haastavaa –ei tarvinne ihmetellä, miksi tukka lähtee päästä! Edellisessä postauksessa olin toiveikas pienyrittäjiltä tilaamiemme laukkujen ja krakojen suhteen… Mitä vielä; viime viikon messuille saapuessaan ei ollut naisilla mukana krakoja eikä laukkujaan, eikä edes näytekappaleita niistä! Jos he eivät pysty, ehdi tai jaksa tehdä näytekappaleita parista tuotteesta, niin mitenpä näitä tuotteita saisi ikinä muillekaan markkinoille? Myös Reilun kaupan järjestöt ovat yrittäneet hankkia tuotteita projektini tuottajilta, mutta yhteistyössä on ollut monenlaisia mutkia ja nykyään minua jo hävettää ja puoliksi rassaa olla tilaisuuksissa ja messuilla, joissa aina vaan saan kuulla kunniani siitä, kuinka projektini yrittäjät eivät tee sitä tai tuota ja mikään ei onnistu… Kuten olen jo aiemmin sanonut, voiko olla mitään haastavampaa kuin ”oikean” liiketoiminnan kehittäminen projektissa, jonka kohderyhmänä ovat tämän köyhän maan kaikista köyhimmät ja kouluttamattomimmat ihmiset?

Joka tapauksessa, viime viikolla järjestimme siis messujen rinnalla tuotekehitys ja brändäys-työpajan Nepalin Reilun kaupan yhdistyksen ja SAARC-maiden naisyrittäjäjärjestöjen kanssa. Jouduin käyttämään kaikki energiani siihen, että myös meidän projektin naiset tulivat huomioonotetuiksi kokeneempien bisnesnaisten kanssa käydyissä keskusteluissa ja ryhmätöissä. Koska pienyrittäjät ovat syrjityistä ryhmistä ja pienistä kylistä, heitä voi olla todella hankalaa saada osallistumaan ja toisekseen, kukaan heistä ei osannut sanaakaan englantia ja työpajan vetäjät tulivat Intiasta ja puhuivat ainoastaan englanniksi. Etukäteissopimuksesta huolimatta tulkkausta ei oltu järjestetty kunnolla ja luulenpa, että puolet asioista meni projektini naisilta ohi, surku! Olen viettänyt pian 8 kk pelkästään nepalinkielisissä koulutuksissa ja työkokouksissa istuen ja yrittänyt saada kolllegani ymmärtämään, että ainakin minua ja työtäni koskevat asiat olisi sanottava englanniksi ja nyt löysin itseni vaatimasta nepalin kieltä joka käänteessä pienyrittäjillemme! On aikoihin eletty! Toivon joka tapauksessa, että edes pieniä tiedonmurusia olisi tarttunut matkalaisten mukaan tai että muiden, kokeneempien naisyrittäjien tapaaminen työpajassa olisi ollut heille inspiroiva ja voimaannuttava kokemus. Vietettyäni viikon naisten ja muiden pienyrittäjien kanssa paluu toimistolle tuntui kuitenkin hieman ankealta.

HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ KAIKKI NAISET!

03.07.2010 - Heidi

Maanantaina 8.3.2010 vietetään sadatta kansainvälistä naistenpäivää! Onnea siis kaikille meille :) Täällä Katmandussa päivää ja koko ensi viikkoa juhlitaan kansainvälisellä naisyrittäjien tapaamisella ja isoilla käsityömessuilla, jonne on kutsuttu naisyrittäjiä ja käsityöläisiä kaikista SAARC-maista. Sain oman projektini sponsoroimaan tapahtumaa ja sen yhteydessä järjestettäviä työpajoja, joissa käsitellään tuotekehitystä kahdessa aihepiirissä; luonnonkuidut sekä maataloustuotteet. Työpajoihin ja messuille osallistuu työprojektini pienyrittäjien lisäksi kaikki Nepalin Reilun kaupan järjestöt sekä lukuisia muita järjestöjä. Työpajojen vetäjät tulevat Intian kauppakamarin kautta, jossa on täkäläistä kokemusta enemmän expertiisiä niin tuotekehityksestä kuin markkinoinnistakin. Harmi, etten voi itse osallistua työpajoihin, sillä ne vedettäneen samalla kaavalla kuin kaikki muukin täällä; nepaliksi tai tällä kertaa enintään hindiksi. No, tässä tapauksessa se on ihan ymmärrettävää, harva osallistujista kun puhuu englantia.

Pari viikkoa sitten kirjoitin laukku- ja Dhaka-krakatilauksestamme projektini naisyrittäjille -laukkunäytteiden ja valmiiden krakojen pitäisi tulla käsityöläisten mukana huomenna alkavaan tapahtumaan… Hieman jännittää ovatko tuotteet todellakin valmiita ja miltä ne näyttävät? Katsotaan, miten käy…ja milloin nämä uudet tuotteet ovat Suomessa…meillä on nimittäin muutama muukin uusi tuote, joita olemme tehneet yhteistyössä projektini pienyrittäjien ja Reilun kaupan valmistajien kanssa ja jotka pyrimme saamaan Karmashopiin nyt kevään aikana!

Huisin mukavaa naistenpäivää sinne Suomeenkin!

Tavallinen viikonloppu Kathmandussa takana…

02.15.2010 - Heidi

PERJANTAI: Shiva-jumalan syntymäpäivä. Saddhut eli pyhät miehet, kerääntyivät eri puolilta Intiaa ja Nepalia Pashupatinath-temppelille Kathmanduun. Yksi erikoispiirre tässä juhlassa, Maha Shivaratrissa, on se että Saddhut, Babat eli askeetit elävät osin metsissä erakkona, meditoivat ja polttavat hashista, kuten Shiva-jumalakin teki vanhan tarinan mukaan. Osa Saddhuista myös ”kiduttaa” itseään lävistyksillä, olemalla vuosikausia yhdessä asennossa, esim. seisomalla käsi pystyssä, jolloin käsi luutuu tähän asentoon jne. Saddhut eivät myöskään leikkaa hiuksiaan tai partaansa, eivätkä omista paljoa lannevaatetta ja kävelykeppiä enempää, osa kulkee jopa tuhansien kilometrien kävelymatkat täysin avojaloin. Tällä kaikella he todistavat, että ovat pystyneet irtautumaan maallisista haluista ja mukavuuksista. Shivaratri on päivä, jolloin saddhut myyvät hashista ja jolloin myös muiden on puolilaillista ostaa sitä joutumatta ongelmiin -ainakin nepalilaiset nuoret näyttivät ottavan tilaisuudesta vaarin vieraillessamme temppelillä pe-aamuna. Joka tapauksessa Shivaratri on hassun hauska juhla, jolloin on mukava katsella Saddhujen sahraminvärisistä kaavuista ja maalatuista kasvoista syntyvää väriloistoa temppelillä.

LAUANTAI: Haitin maanjäristyksen vuoksi järjestettiin hyväntekeväisyysbileet, jonka tuotto menee Punaisen ristin kautta Haitin auttamiseen. Juhlissa soitti loistava nepalilainen Kutumba-bändi, joka hieman lämmitti hyisessä ilmassa vietettyjä puutarhabileitä.

SUNNUNTAI: Losar eli tiibettiläinen uusi vuosi. Vierailimme viikonloppuna Bouddhanath-stupalla ja sen lähellä sijaitsevassa luostarissa/temppelialueella, jonka pihalla näimme perinteistä Lama-tanssia, värikkäin puvuin koristettuna ja perinteisin soittimin säestettynä. Vaikka emme matalan kurkkulaulannan sanomasta paljoa ymmärtäneetkään, saimme selville että tanssijat ja laulajat manasivat pois demonia (jota esitti punainen patsas keskellä tanssijoita). Seremonian kestettyä muutamia tunteja, demonilta lyötiin miekalla pää poikki, se kuljetettiin temppelin ulkopuolelle ja se poltettiin. Itse pidän buddhalaisluostareissa ja temppeleissä vierailemisesta niiden rauhallisen tunnelman vuoksi, eikä tämäkään vierailu tehnyt poikkeusta -seremonian väkivaltaisesta lopusta huolimatta :)

P.S. Olemme nyt saaneet helpotusta raikkaan ilman puutokseen käymällä muutamana viikonloppuna kävelemässä Kathmandun ulkopuolla sijaitsevassa Shivapurin kansallispuistossa, jossa on ihan oikeaa metsää, hiljaisuutta sekä puhdasta ilmaa. Aivan uskomattoman mahtavan upeaa! Lisäksi tänä sunnuntaina menimme salsatunneille, joilla käy yllättävän paljon porukkaa eri maista ja myös nepalilaiset nuoret ovat innostuneet uudesta lajista. Kathmandu ei ihan heti kuulosta salsa-kaupungilta ja olikin yllätys, että piti tulla tänne saakka opettelemaan sitä… Joka tapauksessa uusi harrastus tehnee hyvää meille jäykille suomalaisille. :)

Maanjäristykseen varautumista ja harjoittelua

02.05.2010 - Antti

Katmandun laakso sijaitsee kahden mannerlaatan risteyskohdassa ja viimeisin iso järistys täällä sattui vuonna 1934 – asiantuntijat olivat ennustaneet seuraavan ison järistyksen sattuvan viime vuonna, joten olemme täällä ns. ”yliajalla”? Viimeisin tässä lähellä sattunut maanjäristys (voimakkuudeltaan 5.5) tapahtui viime vuoden lopussa naapurimaassa Bhutanissa.

Sattuessaan maanjäristys vaikuttaisi pahiten Katmandun, Bhaktapurin ja Lalitpurin kaupunkeihin eli laakson vanhimpiin kaupunkeihin, jotka ovat myös ne suurimmat sekä tiheimmin asutetut. Näiden entisten kuningaskuntien alueella sijaitsee myös paljon Maailman perintölistalla olevia suojelukohteita, joista muutaman kuva löytyykin galleriastamme.

Haitin maanjäristyksen jälkeen ihmiset Katmandussa ovat heränneet siihen tosiasiaan, että seuraava iso maanjäristys voisi sattua täällä ja että siihen tulisi varautua. Luin viime viikolla Katmandu Post-sanomalehdestä Anil Bhattarain ”Before it’s too late” -kolumnin aiheeseen liittyen. Asiantuntijat ovat ilmeisen yhtä mieltä siitä, että Katmandun laakso tulisi olemaan Haitin kaltaisessa tilanteessa, mikäli vastaavanlainen maanjäristys sattuisi täällä. Vuonna 2001 Geohazard International listasi Katmandun ensimmäiseksi maailman isojen kaupunkien joukosta maanjäristyksen aiheuttamien tuhojen perusteella. Esim. eilen Kalifornian rannikolla sattunut maanjäristys, joka oli voimakkuudeltaan hieman yli kuusi Richterin asteikolla, ei kuulemma aiheuttanut kaatunutta kahvikuppia kummempaa vahinkoa. Raportin mukaan vastaavanlaisen järistys Katmandun laaksossa johtaisi vähintään 60 000 kuolonuhriin ja tämä raportti tehtiin siis 9 vuotta sitten, jonka jälkeen kaupunki ja väkiluku ovat kasvaneet suunnattomasti. Itse maanjäristyshän ei aiheuta kuolonuhreja, vaan sortuvat rakennukset, joiden alle valtaosa uhreista jää!

Poliittinen ja taloudellinen eliitti täällä varmasti ajattelee, että koska he ovat voineet rakentaa oman talonsa tavalla joka kestäisi paremmin maanjäristyksen, he ovat suojassa. Toisaalta kaupungissa asuu 3 miljoonaa ihmistä alueella, jonka taloista 90 % on rakennettu tavalla mikä ei kestäisi isompaa maanjäristystä – voi miettiä, että mitä hyötyä omasta pystyssä pysyneestä talosta on, jos koko muu laakso on maantasalla ja muuttunut täysin asuinkelvottomaksi? Harmillisinta on se, että myöskään valtaosaa kouluista tai sairaaloista ei ole rakennettu maanjäristyksiä kestäviksi, joten esim. sairaanhoito lamaantuisi täysin kun sairaalarakennukset itsekin romahtaisivat…

Ainakin YK suhtautuu maanjäristyksen mahdollisuuteen vakavasti, sillä harjoittelimme edellisviikonloppuna kuinka toimisimme maanjäristyksen sattuessa. Pakkasimme tänne saavuttuamme ”Go-pakkauksen”, jossa on mm. vaatteita, ruokaa ja vettä – periaatteessa kaikki välttämätön, jota tarvitsisimme, mikäli maanjäristys sattuisi ja meidän tulisi evakuoitua kotoamme.

Alla olevasta UNCRD:n (United Nations Centre for Regional Development) videosta näkee ”Tärinä-pöytä” -testin, jossa pöydälle on rakennettu kaksi identtistä rakennusta. Toisen rakentamisessa on varauduttu maanjäristykseen ja toinen on rakennettu ns. perinteisellä tavalla kuten valtaosa Nepalilaisista rakennuksista.

Alla myös linkki maanjäristys-monitoriin, josta näkyy ympäri maailmaa sattuvat maanjäristykset viimeisimmän kuukauden ajalta.

http://www.iris.washington.edu/seismon/

ps. tämäkään juttu ei ollut mitenkään positiivinen, joten lupaan kirjoittaa seuraavan postaukseni jostain vähän iloisemmasta aiheesta…

Tasan 6kk Kathmandussa

01.27.2010 - Heidi

Nepalilla on ollut erikoisasema mielessäni ja muistoissani siitä lähtien kun tulin tänne ensi kerran… Tuolloin kiehtoi maan kulttuurit, perinteinen elämäntyyli, vuoret sekä ihmisten ystävällisyys. No, nyt asuttuamme täällä puoli vuotta, Nepal herättää edelleen vahvoja mielikuvia, mutta hieman toisenlaisia kuin aiemmin… Tai lähinnä nämä ”kokemukset” koskevat vain Kathmandua, joka suoraan sanottuna on kuin maailman loppua odottelisi…

Aiemmin olen täällä kirjoitellut monia juttuja Kathmandusta ympäristön näkökulmasta. Seuraavat seikat koskevat enemmänkin meitä ihmisiä. Eikö se ollut näin, että tutkimusten mukaan ihmisen katsellessa kuvaa metsästä tai luonnosta, alkaa jokin ”rauhallisuus-hormoni” virrata kehossa tai syke ja stressitaso laskee? Entäpä jos ympäristö ja siitä saatavat aistimukset ovat ainoastaan negatiivisia, niin mitäs siitä sitten seuraa? Jos korvissa soi linnunlaulun sijaan pelkkä liikenteen vihlova melu aamusta iltaan, jos kukkien tuoksun sijaan sieraimet täyttää mädäntyvien roskien (tai poltetun muovin) haju, jos vehreyden sijaan näkeekin vain betonia, asfalttia ja harmaana pölisevää ilmaa (mitä vielä hengittää keuhkoihinsa joka vetäisyllä), niin mitä sitten? Joka aamu puoliksi ahdistun ja puoliksi naurahdan (kun en muuta voi), että tämä nyt on tätä tämän maan meininkiä kun kävelen toimistolle ja näen samojen nälkäisten kulkukoirien laihtuvan päivä päivältä ja samalla syyhyn tai kapin leviävän eläimestä toiseen, tehden niiden turkista paljaan laikukkaan ja saaden koirat raapimaan itsensä verisille ruhjeille. Saman kadun varrella myös voi seurata vuohien odottavan teurastamon edessä kohtalon hetkeään, sidottuna lähes polvilleen, usein vain puolen metrin pituiseen narunpätkään, pystymättä liikkumaan. Vaikka katulapsiakin täällä näkee, enemmän kuin ennen, jostain syystä itseäni järkyttää aina puolustuskyvyttömien eläinten ahdinko (no vuohellakin menee täällä ihan hyvin koiriin ja kissoihin verrattuna, niiden ei sentään tarvi olla kärsimystensä kanssa kovin kauaa). Joka tapauksessa juuri mistään, mitä tässä kaupungissa näkee, tuntee, haistaa tai maistaa ei voi sanoa nauttivansa. Tänään töistä lähtiessäni pieni koiranpentu, jolta myös turkki oli lähtenyt, järsi lähes itsensä kokoista rottaa kadunvarressa. Melkein kaikkeen tottuu, muttei ihan kaikkeen.

Joka tapauksessa nyt kun puhdistavista monsuunisateista on jo kuukausia, Kathmandun ilmassa on nelinkertainen määrä pienhiukkasia WHO:n riskirajoihin verrattuna! Kuka se sanoikaan, että päivän oleskelu Kathmandussa vastaa vähintään yhden tupakka-askin polttamista?! Edellisen tutkimustuloksen voi helposti todeta, koska Anttia vaivaa ihmeellinen yskä, minua vaivaavat poskiontelontulehdukset ja molempien sieraimet täyttää musta mönjä. Oma terveys täällä siis ensimmäisenä huolestuttaa, muttei suinkaan maolaississien vuoksi, vaan ihan ulkoilmassa oleilun takia! Naturally Nepal!!! (Nepalin turismivuoden 2011 mainoslause!) Alla on kaksi välinettä, joita pitäisi opetella käyttämään, jotta olo helpottuisi vähän; Jala Neti-nenähuuhtelukannu (josta jostain syystä sain hirveän päänsäryn ja paineentunteen päähän) ja hengityssuojain, johon hönkiminen ei sekään ole vielä tuntunut tarpeeksi houkuttelevalta. Jos joku osaa antaa hyviä vinkkejä Jala Netistä niin kertokaa!

Jala Neti nenähuuhtelukannu

Jala Neti nenähuuhtelukannu

Hengityssuojain

Hengityssuojain

Alla myöskin kaksi tuotetta, mitä ilman emme olisi tulleet toimeen. Koska sisällä kotona ja toimistolla on niin kylmä, ovat sormeni ja varpaani turvonneet –niissä on niveltulehdus (ja hei, me olemme Suomesta!!!). Kävimme ostamassa ACP:ltä eli yhdeltä Reilun kaupan tuottajalta nämä upean lämpimät huovutetut tossut, mitkä ovat ihan mahtavat! Lisäksi hankimme kaasulämmittimen, jolla huoneilma lämpenee monta astetta!

ACP:n reilun kaupan huopikkaat

ACP:n reilun kaupan huopikkaat

Kaasulämmitin

Kaasulämmitin

Kahteen ongelmaan en vielä ole löytänyt ratkaisua, nimittäin siihen että ilmeisesti saasteiden (tai veden) takia iho on kamalan näköinen ja lisäksi hiukset tippuvat päästä. Tuli mieleeni, että voisiko tämä johtua juomavedestä..? Juomme toki jollain tavalla puhdistettua vettä, mutta sen laatu tai sen sisältämät kemikaalit eivät olekaan tiedossamme. Tuttavamme olivat täällä 10 vuotta sitten ja yksi matkaseurueesta osti ennen lähtöä mineraalivesipullon ja vei sen Suomeen Ympäristökeskukselle tutkittavaksi. Tulos oli hätkähdyttävä; ei kelpaisi edes karjalle (veden sisältämän kolibakteerimäärän vuoksi)!!! Minä itse olin kuullut tai muistin tämän jutun niin, että kyseessä oli Gangesista otettu vesi, mutta eipä ollutkaan; kyse oli pullotetusta Evianista tm. merkistä! Eli en sitten tiedä, mitä itse juomme täällä päivittäin, mutta joka tapauksessa pelkään olevani kalju kun pesti täällä päättyy!

Mutta hei! Jos hiukset tippuvat päästä ja muutenkaan olo ei ole kaikista hehkein, niin ei haittaa; sähkökatkot kestävät nimittäin jo 11 tuntia päivässä, joten kynttilänvalossa kaikki näyttää paremmalta tai oikeammin, ei näe paljon mitään!!! Summa summarum, ne alun vatsanpurut tai ruokamyrkytykset, joista puoli vuotta sitten kirjoittelimme, eivät itse asiassa olleetkaan paljon mitään :)

Läskillä lukutaitoa

01.25.2010 - Antti

Suomalainen yksityishenkilö on haastanut kaikki täysi-ikäiset suomalaiset laihdutuskampanjaan. Yksityishenkilön maksama kampanjan laihdutustulosten mukaan määräytyvä tukisumma käytetään Nepalin opettajankoulutuksen hyväksi.

Kampanjaan osallistuvien alkupunnitukset tulee järjestää 28.2.2010 mennessä. Laihdutusaikaa on kolme kuukautta. Loppupunnitus tulee järjestää viimeistään 30.5.2010, jolloin loppupaino sekä ”ostettavan läskin” määrä kirjataan. Lahjoittaja ostaa laihdutetut läskit 15 euron kilohintaan ja ostotarjous on tehty maksimissaan 10 miljoonalla eurolla. Ulkoasiainministeriö seuraa varojen käyttöä Nepalissa.

Suomen Nepalin suurlähetystön ohjelmakoordinaattori Dahal Bhola Prasad kokosi yhteen tietoja, mitä yhdellä ”läskikilolla” eli 15 eurolla Nepalissa saa ja miten se parantaa täällä opettajankoulutusta?

Lapsen näkökulma

15 euron panoksella voidaan saada koulun ulkopuolelle jäänyt lapsi kouluun tai koulunsa keskeyttänyt lapsi takaisin kouluun.

15 eurolla voi

  • ostaa koulukirjat yhtä lukuvuotta varten (luokat 1 – 10)
  • ostaa 30 kouluvihkoa, mikä riittää kolmelle lapselle alakoulussa (Nepalissa monilla perheillä ei ole varaa ostaa koulussa tarvittavia vihkoja ja kyniä, jolloin lapsi joutuu jäämään pois koulusta.)
  • ostaa kaksi koulupukua maaseudulla ja yhden koulupuvun kaupungeissa
  • maksaa lapsen tukiopetus kolmeksi kuukaudeksi (miltei 40 % ekaluokkalaisista keskeyttää koulun tai jää luokalleen)
  • maksaa viiden oppilaan koemaksut maaseudun kouluissa, joissa on vuodessa kolme koetta (Monet oppilaat eivät voi suorittaa koetta, koska heillä ei ole varaa maksaa koemaksua.)

Opettajan näkökulma

15 eurolla voi

  • ostaa taululiituja koko vuodeksi yhden luokan tarpeisiin
  • ostaa 200 kartonkiarkkia, mikä riittää kuukaudeksi luokan kuvaamataidon tunneille ja askarteluun
  • ostaa varakyniä ja -papereita luokalliselle oppilaita, joilta ne puuttuvat
  • ostaa hyvä englannin sanakirja tai kaksi nepalin sanakirjaa
  • ostaa perustarvikkeet opetusta varten yhdelle alakoululuokalle: aakkostaulut englanniksi ja nepaliksi, numerotaulut, kuvataulut : eläimet, kasvit, kuukaudet, viikonpäivät jne.
  • maksaa varhaiskasvattajan kuukausikorvaus 20 lapsen (3 – 4 v.) opetuksesta kolme tuntia päivässä
  • ostaa pulpetti viidelle oppilaalle
  • ostaa kaksi lento- tai jalkapalloa (monissa kouluissa ei ole lainkaan urheilu- tai leikkivälineitä)
  • ostaa 10 litran vedenpuhdistin luokkaan, käyttöaika ainakin kolme vuotta
  • ostaa 30 metallista vesimukia

Koulun näkökulma

  • 45 eurolla voi ostaa kaapin opetusmateriaalin säilyttämiseen
  • 30 eurolla saa naulakon 30 oppilaan koululaukuille
  • 100 eurolla voi palkata opettajan kuukaudeksi alakouluun
  • 150 eurolla voi rakentaa käymälän alakouluun
  • 150 eurolla voi hankkia 2 000 litran vesisäiliön
  • 200 eurolla saa alakoulun kirjastoon tarvittavat kirjat
  • 200 eurolla saa maton luokkahuoneeseen ja liitutaulun luokan seinille, jolloin ilman kyniä ja vihkoja olevat oppilaat voivat tehdä harjoitustehtäviä
  • 200 eurolla voi hankkia pulpetit yhdelle luokalle
  • 2 000 eurolla pystyy rakentamaan luokkatilat, kun yhteisö osallistuu rakennustyöhön
  • 10 000 eurolla voi rakentaa viisi luokkahuonetta käsittävän koulun

Katso tarkemmat ohjeet kampanjasta Terveyden ja Hyvinvointilaitoksen internet-sivuilta, osallistu ja haasta ystäväsikin mukaan!!

http://www.ktl.fi/portal/suomi/yhteistyoprojektit/laskilla_lukutaitoa

Kuva Kumbeshwarin 2. luokasta.

Kuva Kumbeshwarin 2. luokasta.