Avainsanat: ‘Nepal’

Hyvä kiertää Nepalissa!

12.16.2012 - Heidi

Vierailimme Nepalissa jälleen tuttujen Reilun kaupan järjestöjen ja valmistajien luona. Fair Trade Group Nepalin eli Nepalin Reilun kaupan jäsenjärjestöistä vierailimme Kumbeshwar Techical Schoolissa, joka on tuttavamme jo usean vuoden takaa ja jolle kastittomat naiset kutovat villatuotteita (KTS valmistaa tuotteita myös People Treelle, joista muutamia nytkin kaupassamme). Pokharan pikkukaupungissa tapasimme WSDO:n eli Women’s Skills Development Organizationin naiset. WSDO kutoo puuvillaa perinteisellä back strap weaving-menetelmällä, värjää sen mm. kasvivärein ja järjestön naiset ompelevat kankaasta tyylikkäitä laukkuja. Isona henkilökohtaisena ilonaiheena oli myös entisen työpaikkani, Micro Entreprise Development Project MEDEP:in mikroyrittäjien ja käsityöläisten tapaaminen.

Pari vuotta sitten Nepalissa asuessamme pyrimme tukemaan näitä ihmisiä järjestämällä laatukoulutusta, hankkimalla design-materiaaleja uusia ideoita varten ja mikä tärkeintä, opetimme heitä hinnoittelemaan tuotteensa niin, että niin mikroyrittäjät kuin heille työskentelevät ompelijatkin saisivat työstään kunnon palkan ja toiminta olisi kestävällä pohjalla. Lähtiessämme Nepalista emme olleet lainkaan varmoja, mitä tapaamillemme käsityöyrittäjille tapahtuisi –ne yrittäjät, jotka olivat edenneet hieman pidemmälle ja olivat palkanneet käsityöläisiä töihin, olivat mm. ottaneet isoja lainoja mahdollistaakseen kaupan avaamisen tuotteilleen ja maksaakseen palkat ja muut toiminnan kulut. Monesti tänä aikana olemme olleet huolissamme, kuinkahan näille riskin ottaneille ihmisille käy. Oli valtava helpotus ja ilo huomata että asiat olivat edenneet positiivisesti ja monesta naisyrittäjästä oli tullut kylänsä menestyjä ja iso työllistäjä. Naisten menestys on kuulemma johtanut perheiden, erityisesti miesten, ajatusten muuttumiseen tyttölasten saamisesta ja heidän arvostaan. Niissä paikoissa, joissa tuotteita myytiin turisteille, olivat myynnit kasvaneet parantuneen designin ja laadun vuoksi. On yllättävää huomata, että isoimpia henkilökohtaisia riskejä ottaneet yrittäjät ovat kaiken lisäksi niitä kaikista hyväsydämisimpiä. He yrittävät auttaa omien työntekijöidensä lisäksi kaikkia vastaantulevia apua pyytäviä ihmisiä.

Peari ompelee nappeja nokkosolkalaukkuihin.

Peari ompelee nappeja nokkosolkalaukkuihin.

Esimerkiksi meille nokkoslaukkuja ompelupajassaan valmistavan yrittäjäpariskunnan kotona vieraillessamme huomasimme, että siellä asuu vuoristokylästä kotoisin oleva polion sairastamisesta vammautunut nainen, jonka suku ja perhe oli hylännyt ja joka saa nyt elannon auttamalla yrittäjiä juoksevissa töissä. Nyt hän myös avusti laukkujemme valmistumista mm. ompelemalla niihin napit. Toinen nainen, joka on saanut suojan laukkujen valmistajien luota, on neljän lapsen äiti, joka omistaa ainoastaan pienen savimajan Länsi-Nepalissa. Tapasimme hänet ensimmäisen kerran 3 vuotta sitten kun hän kiersi myymässä virkkaamiaan laukkuja Pokharan turistialueella saadakseen ruokaa lapsilleen –hänen miehensä hylättyä hänet ja muutettua Intiaan uusiin naimisiin tällä naisella on ollut lähes mahdotonta selviytyä ja huolehtia perheestään. Kaiken lisäksi kuulimme, että hän tarvitsee pian leikkauksen, johon hänellä ei ole varaa. Paikallisia ystäviämme, naista sekä hänen tytärtään haastateltuamme päätimme hoitaa asian niin, että paikalliset yrittäjäystävämme sekä me maksamme leikkauksen puoliksi, jotta hänen ei tarvitse enää kärsiä kivuista. Jatkokysymys on tietenkin se, kuinka hän voi jatkossa elättää perheensä ja kuinka perheen lapset saadaan pidettyä koulussa (tällä hetkellä lapset käyvät koulua, mutta ovat siellä usein nälkäisinä, koska perheellä ei ole riittävästi ruokaa). Olen pyytänyt naista tekemään mallikappaleita virkkaamistaan laukuista, jotta voisimme kehitellä jonkinlaisen mallin, jolla saisimme hänelle pitkäaikaisen, kestävän tulonlähteen. Lisäksi olemme yhteydessä erääseen paikalliseen järjestöön, joka auttaa nimenomaan leskiä ja perheitä, joilla on sosiaalisia ongelmia ja joilla voisi myös olla mahdollisuus työllistää nainen käsityöosastolleen.

Näiden naisten lisäksi tuttavamme olivat ottaneet luokseen asumaan köyhän suurperheen pojan vuoristokylästä, joka saa nyt Pokharassa sähkömiehen ammattikoulutuksen. Tämä on uskomaton esimerkki siitä kuinka ihmiset, jotka ovat itse olleet köyhistä köyhimpiä, auttavat nyt muita saatuaan ensin itse apua! Toivomme voivamme keskittyä entistä enemmän nepalilaisten tuotteiden maahantuomiseen ja lisätulojen ohjaamiseen näille ihmisille eli nokkoskuitua metsästä kerääville naisille, langan kehrääjille, kankaan kutojille sekä laukkujen ompelijoille!

Laukkujen materiaalit ovat käsinkudottua nokkosta, jonka ovat keränneet, prosessoineet, kehränneet ja kutoneet kankaaksi köyhyydenvähentämisprojekti MEDEP:in naiset Nepalin vuoristoseuduilla. Ompelutyö on tehty Medep:in alaisessa käsityöpajassa, jossa ompelijat saavat työstään paikallisittain todella hyvän palkan. Laukuissa on useita arjen kiireessä hyödyllisiä yksityiskohtia, kuten useita vetoketjullisia taskuja. Olemme myös ylpeitä huomatessamme, että tutut ompelijat ovat ottaneet tosissaan aiempien koulutusten annin ja nyt he keskittyivät laukkujen viimeistelyyn ja kestävyyteen. Joka tapauksessa toivotamme kaikenlaisen palautteen laukuista tervetulleeksi, sillä välitämme palautteen suoraan laukkujen valmistajille ja sen avulla heillä on mahdollisuus oppia uutta.

Himalajalla kasvava nokkonen (Girardinia Diversifolia) on jättiveriso pohjoisesta sukulaisestaan. Nepalin vuoristokylien käsityöläisille se on paikallinen raaka-aine, joka muuten menisi hukkaan. Koska nokkonen kasvaa villinä luonnossa, sen kasvatukseen ei tarvita lannoitteita tai torjunta-aineita. Laukkumme ovat värjäämätöntä 100 % nokkosta, joten kankaan valmistuksessa ei ole käytetty mitään kemikaaleja. Nokkoslanka on erittäin kestävää, sillä Himalajan nokkonen kasvaa 1,5 metriä korkeaksi ja kasvilla on näin ollen moninkertaisesti pidemmät kuidut kuin esim. puuvillalla. Voit katsoa videon nokkosen muokkaamisesta Karmashopin facebook-sivulla (Nov 8, 2010).

Hari valmistaa tietokonelaukkua nokkoskankaasta.

Hari valmistaa tietokonelaukkua nokkoskankaasta.

Uudet puuvillalaukut ovat WSDO:n naisten kutomia, värjäämiä ja ompelemia. Suomalainen Anne Erkkilä Finprolta oli juuri vapaaehtoistöissä WSDO:lla ja hän kirjoitti jutun juuri ilmestyneeseen Maailmankauppalehteen. Juttu on luettavissa täällä.

Nepalilaistan tuttaviemme esimerkin mukaan annetaan hyvän kiertää ja nautitaan näin Joulun aikaan toisten ihmisten seurasta sekä hyvästä tahdosta läheisiä kohtaan, lähellä ja kaukana!

Elämänmenoa Katmandussa

12.03.2012 - Heidi

Näinpä on pari viikkoa reissua vierähtänyt ja vasta nyt löytyi aikaa kirjoittaa muutama rivi tänne blogiinkin. Paluu Nepaliin kahden ja puolen vuoden jälkeen on ollut tapahtumarikasta ja tunteikasta aikaa –on tuntunut kuin emme olisi täältä koskaan lähteneetkään, niin kotoisilta tutut kulmat tuntuvat Patanin vanhan kaupungin katuja tallatessa. Toisekseen on ollut hienoa tavata vanhoja tuttuja, entisistä kollegoista paikallisiin ravintolan ja kirjakaupan pitäjiin sekä tietenkin Reilun kaupan järjestöjen ihmisiin ja tuottajiin. Täällä on jälleen törmännyt hieman erilaiseen elämänrytmiin kuin Suomessa; tupsahdettuamme yhtäkkiä tuttujemme ovelle tai työpaikalle, meidät on kutsuttu heille asumaan tai vähintäänkin aterioimaan perheen luo siinä samassa hetkessä. Paikallinen tuttumme sanoikin hyvin, että ”tämä on elämää” (ajan ottaminen arjen kiireistä ystäville) ”–me emme tiedä, mitä elämässä tapahtuu tai milloin näemme seuraavan kerran, on siis paras nauttia yhdessä tästä hetkestä!” Vaikka monet tutuistamme täällä ovat pienyrittäjiä, kuten mekin, ja myös kiireisiä, tuntuvat he kuitenkin osaavan hieman paremmin rennomman suhtautumisen aikaan. Olemme myös naureskelleet, että yhä kasvavien liikenneruuhkien, sähkökatkojen ym. hidasteiden vuoksi täällä on pakko ajatella, että yhdessä päivässä voi hoitaa yhden isomman asian –ei ”miljoonaa asiaa”, kuten Suomessa on tapana!

Elämänmenoa Katmandussa.

Elämänmenoa Katmandussa.

Nepalin yleisestä tilanteesta sen verran, että tuttujemme mukaan täällä on ollut rauhallisempaa kuin meidän täällä asuessa, yleislakkoja on vähemmän ja niistä ei ole seurannut samanlaisia väkivaltaisia kahakoita kuin aiemmin. Yksi negatiivinen asia, mihin maan epävakaa tilanne on johtanut, on korruption lisääntyminen entisestään, tämän on kuullut monen eri tahon suusta. Vaikka poliittinen tilanne on vielä täysin hatara, eikä perustuslakia ole vieläkään saatu säädettyä, näkyy ihmisten halu jatkaa elämäänsä uusien bisnesten, kuten ravintoloiden, hotellien ja kauppojen avaamisena. Myös kaikenlaisia uusia rakennusprojekteja tuntuu olevan meneillään eri puolilla. Ihmiset ovat kenties luovuttaneet poliitikkojensa suhteen, mutta ovat päättäneet uskoa tulevaan ja ottaa ohjat omiin käsiinsä ja yrittää rakentaa jotain uutta. Olemme myös tavanneet mikroyrittäjiä, joita koulutin täällä työskennellessäni sekä Nepalin Reilun kaupan järjestön jäseniä ja hyviä uutisia sekä positiivista kehitystä on ollut havaittavissa heidänkin keskuudessaan –näistä kuitenkin enemmän seuraavassa jutussa!

Tuottajavierailulla Nepalissa

11.11.2012 - Antti

Nyt on sellainen juttu; 2 vuotta sitten Nepalista lähdettyämme jäi taakse moni Reilun kaupan käsityöläinen ja tuttu.

Nyt vihdoin heitä tapaamaan matkaamme ja matkan ajaks kaupan kiinni paamme.

Karmashop taas ovensa 7.12. avaa, jolloin vielä joululahjat meiltä tilata saattaa.

Tällä välin kuitenkin facebookkia ja blogiamme päivitämme ja terveiset kaukaa teille lähetämme!

Video People Treen perustajan Safian Nepalin tuottajavierailusta

10.31.2012 - Antti

Alla olevasta videossa People Treen perustaja Safia Minney kertoo People Tree:lle Nepalissa tuotteita valmistavista tuottajayhteisöistä. Videossa kerrotaan mm. Kumbeshwar Technical Schoolista (KTS) sekä Asian Craft Producers:sta (ACP). Näistä tuottajista ja Nepalista yleensä löytyy myös lisää kertomuksia, kun jaksaa kahlata aikaisempia blogijuttujamme taaksepäin. Nepalissa viettämästämme vuodesta on nyt jo pari vuotta, joten video, jossa näkee tuttuja kasvoja ja paikkoja, piristää kummasti syksyistä viikkoa.

Safia Minneyn video Nepalista (kertojana Safia itse):

Micro-Enterprise Development Programme (MEDEP)

05.18.2012 - Antti

MEDEP perustettiin yli 10 vuotta sitten YK:n kehitysohjelman, UNDP:n, avustuksella. Projektin tarkoituksena on identifioida Nepalin köyhistä köyhimmät syrjäseuduilta ja maalta ja tarjota heille mahdollisuus parempaan elämään pienyrittäjyyden kautta. Ohjelman keskeisinä kohderyhminä ovat naiset, kastittomat, vähemmistöryhmien edustajat sekä työttömät nuoret. Kaikki ohjelmaan valitut henkilöt ovat joka tapauksessa eläneet alle Nepalin köyhyysrajan, joka on vain 7696 Nepalin rupiaa (74 euroa) vuodessa ja 21 rupiaa (20 senttiä) päivässa –mikä taas on vain viidesosa kansainvälisestä yhden dollarin köyhyysrajasta! Osa yrittäjiksi koulutettavista on ns. hard core-köyhiä, joiden tulot ovat olleet alle 4617 rupiaa vuodessa. Voi siis sanoa, ettei näillä ihmisillä ole juuri ollut mitään ennen tähän projektiin pääsyä. Eikä yrittäjäksi ryhtyminenkään ole kovin helppoa näille ihmisille, jotka usein eivät osaa lukea tai kirjoittaa tai heillä ei ole mitään muutakaan koulutustaustaa. MEDEP kouluttaa yrittäjäksi ryhtyviä liiketoimintasuunnitelman tekemisessä, antaa tietoa kysynnästä ja markkinoista sekä tarjoaa teknistä ja taidollista koulutusta ja tukee heitä markkinoinnissa. Yksi tärkeä osa ohjelmaa on mikrolainoituslaitosten ja pankkien kanssa tehtävä yhteistyö; monet pankit kun pitävät köyhiä kelvottomina saamaan edes pienimpiä mahdollisia lainoja ja siksi yritysten perustaminen on usein mahdotonta.
Lapsi-karkkien tekoa
Lapsi-karkkien valmistusta
Lokta-paperin tekoa
Lokta-paperin valmistusta Daphne-kasvista

Toimintansa aikana projekti on ollut menestyksekäs ja MEDEP:in kautta n. 40 000 ihmistä on saatettu yrittäjyyden alkuun eri puolilla Nepalia. Haasteita silti riittää. Yritysten laajentaminen edes oman kylän sisällä olisi tärkeää, jotta yrittäjät voisivat työllistää muita alueen ihmisiä. Monesti vaikeakulkuisissa paikoissa asuvien yrittäjien on kuitenkin hankala pysyä selvillä markkinakysynnästä ja laatuvaatimuksista jne. Monesti mm. pitkät ja hankalat kuljetusmatkat lisäävät tuotteiden hintoja niin, etteivät he pysty kilpailemaan hinnoilla tehdas- ja massavalmisteisten tuotteiden kanssa (joita rahdataan Nepaliin myös Intiasta ja Kiinasta). Nepalin oman tuotannon, omien raaka-aineiden käytön ja viennin elvyttäminen olisi tärkeää, sillä maan talous on täysin epätasapainossa ja sitä uhkaa jopa romahtaminen. Lähes kaikki MEDEP:in alaisuudessa tehdyt tuotteet on valmistettu käsin alusta loppuun saakka ja materiaaleina on usein käytetty paikallisia raaka-aineita, kuten bambua (korit ja koriste-esineet), nokkosta (laukut ja huivit), daphne-kasvia (käsintehty Lokta-paperi) jne.

Suitsukkeiden tekoa
Suitsukkeiden valmistusta
Saippuan tekoa
Saippuan valmistusta
Olkalaukun tekoa nokkoskankaasta
Hari ompelee olkalaukkua nokkoskankaasta

MEDEP:in yrittäjien tuotteita/palveluita ovat mm.: puutavara (kestävä metsätalous), palvelut (parturi-kampaajat ja suutarit), elintarvikkeet (hunaja, makeiset, hedelmätuotteet, maitotuotteet), paperituotteet, käsityöt ja käsinkudotut kankaat, suitsukkeet, bio-briketit, nokkostuotteet, bambutuotteet, kasvisaippuat yms. Vuoden 2010 aikana tutkitaan myös mm. vesihyasintin ja elefanttiruohon käyttömahdollisuuksia pienyrittäjien tuotteissa.
Käsityöläisiä Länsi-Nepalissa
Käsityöläisiä Länsi-Nepalissa

Langan kehräystä nokkosesta
Gammaya kehrää langan nokkosesta

Dhaka-kankaan kudontaa
Dhaka-kankaan kudontaa

Tutustu tarkemmin:

Micro-Enterprice Development Programme: www.medep.org.np

Tänään 19.11. on käymäläpäivä – ja muita tapahtumia

11.19.2010 - Heidi

Käymäläseura Huussi ry suosittelee: World Toilet Day – Maailman käymäläpäivä 19. marraskuuta!

Käymälä ansaitsee vuotuisen tunnustuksen kaikesta hyvästä mitä tekee: pitää tytöt koulussa, säästää naisia väkivallalta, huolehtii että lapset saavat viettää viidettä syntymäpäiväänsä, että aikuiset jaksavat tehdä työtä ja huolehtia perheistään. Käymälä on ehdoton! Ja silti 2.6 miljardia ihmistä on yhä vailla kelvollista sanitaatiota.

Pidä melua tai vietä hiljainen hetki. Tai siivoa vessa! Lisää ehdotuksia Maailman käymäläpäivän viettotavoiksi Maailman käymäläpäivän sivuilta.

Käymälä – yhteinen asiamme, kaikkialla maailmassa.
Lisätietoja: www.worldtoilet.org
—–
Yhden Karmashopin nepalilaisen Reilun kaupan tuottajan, Children Nepalin, edustaja on parhaillan vierailulla Suomessa ja hän matkasi tänne kylmään ja lumiseen Ouluun tapaamaan meitä ja CN:llä kesällä harjoittelussa olleita opettajaopiskelijoita. ”Ramin” aikataulu on tällä viikolla sisältänyt paljon koulu- ja järjestövierailuita, joissa on kerrottu ihmisille Children Nepalin toiminnasta, Reilun kaupan merkityksestä valmistajille ja järjestön lapsia ja köyhiä perheitä tukevista projekteista, joihin he yrittävät kerätä parhaillaan varoja. Tänään meidän on tarkoitus antaa Ramille tuotekehitystipsejä Skandinaavisia markkinoita ajatellen, mennä katsomaan Joulukadun avajaisia Tiernapoikaesityksineen sekä syödä suomalaista perinneruokaa. Viikonloppuna Ram puolestaan kokkaa meille nepalilaista ruokaa, josta mekin jaksamme jälleen olla innoissamme -onhan Nepalista paluusta kulunut jo joitakin kuukausia :) . Haastattelemme Ramia CN:n uudesta ”Training center”-hankkeesta ja järjestön kuulumisista ja kirjoittelemme niistä tänne myöhemmin.
—–
Huomenna lauantaina 20.11. pidetään Oulun cavella Suomi cup- osakilpailu boulderkiipeilyssä ja Karma sponsoroi kisoja tapansa mukaan Pranan ja Monkeen sporttisilla tuotteilla. Jos oma kiipeilykisakunto on rapistunut (niin kuin meillä:), voi kisoista nauttia myös seinän viereltä kurkistellen -kisat alkavat klo 12 osoitteessa Vellamontie 9 (Nallisport).

Kehitysyhteistyötä Nepalissa – ulkosuomalaisen tarina.

09.17.2010 - Antti

Karmashopille tuttuja kasvoja sekä maisemia näkyi eilen TV:ssä.

Kirsti Kirjavainen on työskennellyt kehitystyöntekijänä Nepalissa jo yli 30 vuotta. Lähellä Kirstin sydäntä ovat olleet naiset ja lapset, viime aikoina myös sokeat ja vammaiset. Ohjelman voi katsoa YLE Areenalta.  Suosittelemme!

Viimeisimpiä tapahtumia Nepalissa

09.01.2010 - Heidi

Noniin… Anteeksipyyntöni, ettei blogiamme ole päivitetty vähään aikaan! Voi sanoa, että vaikka koko vuosi Nepalissa meni nopeasti, 2 viimeistä kuukautta siellä olivat uskomattoman kiireisiä. Oli syrjäseutujen tuottajille järjestettäviä koulutuksia, strategioiden kirjoittamista YK:n kehitysohjelmalle, Suomesta kutsumieni vapaaehtoisten vastaanottamista ja eri paikoissa, myös Reilun kaupan järjestöjen luona, kiertelyä, sekä tietenkin Plan-kummilapsen luona vierailu, asunnon pakkaaminen ja muutto Suomeen, huh. Kuukausi Suomessa on vaatinut totuttelua, mutta muutenkin voisin sanoa, että olen ollut jotenkin ihan ”kohmeessa”… kirjaimellisesti sen vuoksi, että kämpässämme olleen putkiremontin jäljiltä lämpötila on edelleen 16 asteessa, mutta myös blogikirjoittelun suhteen -kuinka ja miten alkaa kuvata niitä asioita, mitä reissullamme koimme ja sitä, kuinka suuresti elämä Suomessa ja Nepalissa erosi toisistaan. Näitä asioita pitää tässä itsekin sulatella, ennen kuin niistä osaa kertoa muille :)

Eräs lämmin muisto viimeisistä käsityöläisille annetuista koulutuksista liittyy Pokharaan ja siellä turistialueella pientä kauppaa pitäviin Suntiin ja Buddhiin. He ovat Länsi-Nepalin kylistä kotoisin oleva nuori pariskunta, jotka pääsivät työprojektini yrittäjäkoulutuksiin ja sitä kautta perustivat mm. nokkoslaukkuja myyvän kaupan ja työllistivät vähäosaisia ompelijoita yritykseensä. Vedimme kesä-heinäkuussa laatu- ja ompelukoulutuksia suomalaisten vapaaehtoisten, Iidan ja Teijan kanssa ja yhteen koulutuksista osallistui muiden pienyrittäjien lisäksi Sunti ja Buddhi ompelijoineen (tästä koulutuksesta taisimme kirjoittimmekin jo aiemmin).

Olemme viettäneet aikaa Suntin ja Buddhin kanssa pitkin Nepalin vuottamme ja yrittäneet auttaa tätä hyväsydämistä paria yrityksen pidossa ja tuotteiden kehittämisessä. Nyt pidemmän koulutuksen aikana ja sen jälkeen meillä oli mahdollisuus tutustua paremmin ompelijoihin ja kysellä heiltä heidän elämästään. Tiesimme jo aiemmin, että ompelijat ovat vaatimattomista taustoista ja että koska heillä oli tällainen ammattitaito, he olivat perheidensä pääelättäjiä -vanhempi Hari oman vaimonsa ja lastensa, mutta myös nuoremmat Jon ja Laksman omien sisarustensa ja vanhempiensa. Kuulimme, että nuori ompelija Laksman oli itse asiassa kaukaa Itä-Nepalista ja tullut Pokharan alueelle töiden perässä. Koska nuorella miehellä ei ollut kotia, räätäli Hari oli majoittanut ystävänsä kotiinsa. Hari asuu perheineen kuitenkin lähes 2 tunnin kävelymatkan päässä ompelupajalta, joten molemmat ompelijat lähtivät aamuvarhaisella kävelemään töihin, tekivät pitkän työpäivän ja kävelivät illan pimetessä takaisin. Tämä ei kuulostanut kovin hyvältä ja aloimme miettimään, voisimmeko kenties auttaa heitä tilanteessa jotenkin. Olimme myös aiemmin kuulleet, kuinka Laksmanin perhe oli hankalassa tilanteessa, koska hänen isänsä oli halvaantunut vain vähän aikaa sitten. Monesti kehitysmaissa sairastuminen tarkoittaa ongelmia koko perheelle; sairaalalaskua tai lääkkeitä ei ole varaa maksaa ilman velanottoa, velan vuoksi perheiden lapset joutuvat jäämään pois koulusta ja menemään töihin, pahimmissa tapauksissa perheiden lapset myydään pakkotyöhön tai kotiapulaisiksi jne. jotta velat saadaan kuitattua. Pieni sattuma saattaa siis heilauttaa kokonaisten perheiden ja jopa sukupolvien elämän. Joka tapauksessa Laksmaninkin tapauksessa entistä suurempi vastuu perheestä lankesi hänelle ja usean tunnin kävely töihin ja takaisin ei ainakaan helpottanut työntekoa.

Päätimme selvittää mitä polkupyörä Nepalissa maksaa ja mistä edes voisimme ostaa sellaisen? Mietimme myös, että olisi ikävää ostaa pyörä vain yhdelle ompelijoista ja jättää muut huomioimatta, vaikka kaikki yhdessä samaa työtä tekevätkin. Kysyimme myös paikallista mielipidettä pyörien oston sopivuudesta etukäteen Suntilta ja Budhilta, koska halusimme välttää tilanteen, jossa ”länkkärit” vain tulevat ja ostavat jotain ja saavat kaiken näyttämään liian helpolta ja itsestäänselvältä… He olivat kuitenkin sitä mieltä, että pyörien osto taatusti helpottaa ompelijoiden arkielämää ja kenties se myös motivoi heitä entistä laadukkaampaan työhön -se kun oli ollut lähes kaikkien vierailujemme ja nyt tämän viimeisen koulutuksenkin pääaihe. Kierreltyämme hieman Pokharan katuja löysimme muutaman polkupyöräkaupan ja pienten neuvottelujen sekä asennustöiden jälkeen lava-automme kyydissä oli kolme intialaista polkupyörää. Kallistuimme vaihteettomien pyörien hankintaan siksi, että tällöin pyörässä olisi vähemmän hajoavia osia ja niiden korjaamiseen ei menisi rahaa.

Räätälit olivat hieman yllättyneitä kun pyysimme heitä keskeyttämään päivän työt ja tulemaan ulos hetkeksi. Pihalla odotti kolme uutuuttaan kiiltävää polkupyörää ja sanoimme, että kiitoksena hyvästä työstä halusimme palkita heidät tällä tavalla. Kerroimme, että tämä on tällainen ainutkertainen lahjoitus ja painotimme myös, että polkupyörillä ei saa kaahailla ja että heidän on pidettävä niistä hyvää huolta! :) Nyt siis Pokharan kaduilla kulkee kolme iloisempaa räätäliä; Hari, Laksman ja Jon. Toivottavasti ompelun laatu hyvänä jatkossakin ja tätä kautta räätäleiden työt kasvaisivat ja välillisesti myös kankaita kutovat pienyrittäjät hyötyisivät heidän työstään. Vaikka olo on oikeastaan todella haikea kun ajattelee ainakin tällä haavaa taakse jääneitä Nepalin ystäviä  ja puuhia, olemme toiveikkaina, että välimatkasta huolimatta voimme edelleen jatkaa projektin tukemista ja yhteydenpitoa näihin ihmisiin.

Polkupyörien uudet omistajat vasemmalta oikealle; Hari, Laxman ja Joni.

Polkupyörien uudet omistajat vasemmalta oikealle; Hari, Laksman ja Jon.

Matkalla Katmandusta Dadeldhuraan.

07.01.2010 - Antti

Tässä hieman kuvia automatkaltamme Katmandusta Dadeldhuraan, Länsi-Nepaliin. Kilometrejä kertyi 761km ja autossa istumista matkan tekemiseen kului 21 tuntia ja yöpyminen välillä… viimeisen 100km:n taivaltaminen Dadeldhuraan kesti reilut 4 tuntia todella mutkaista vuoristotietä pitkin.

Oheiset kuvat keskittyvät pääosin teillä liikkuviin kulkuneuvoihin – tiet täällä ovat mutkaisia ja vauhti etenkin busseilla ja kuorma-autoilla on todella suuri ja kuten kuvista huomaa, niin taitoihin nähden välillä liiankin suuri. ”Speed kills” (nopeus tappaa), kuten muutaman kuorma-auton keulaan oli maalattu.

Kuvat aukeavat omaan ikkunaan klikkaamalla ja voit selata kaikki kerralla. Lisää kuvia Nepalista löydät kuvagalleriastamme.

KoululaiskuljetusRoad King3BussimatkallaMonsuuni lähestyy

Road KingRoad King2Paikallisbussi 2Matkalla Dadeldhuraan

PikipojatCare FullKanat kuljetuksessaRoad King 4

HuoltoaPaikallisbussiLehmät laitumella2Road King 5

Koululaiskuljetus

Käsityökoulutusta Pokharassa

06.09.2010 - Antti

Olemme viettäneet viime viikon Pokharassa, Länsi-Nepalissa, jossa Heidi, Teija ja Iida ovat pitäneet koulutusta Medep:n käsityöläisille. Teija ja Iida tulivat reilu kuukausi sitten Nepaliin Heidin aikaisemman blogikirjoituksen innoittamina suorittamaan ohjaustoiminnan artenomiopintoihinsa kuuluvaa reilun parin kuukauden työharjoittelua.

Katmandussa tehdyn käsityöläiskoulutuksen suunnittelutyön ja Medep-byrokratian jälkeen oli aika kääriä hihat ylös ja lähteä pitämään itse koulutusta. Koulutuksen tavoitteena oli keskittyä parantamaan pienyrittäjien ompelukoneen käsittelytaitoja, opettaa heille kaavoitusta ja värioppia sekä parantaa käsityöläisten tieto-taitoa tuotteiden laatuun sekä tuotteiden viimeistelyyn liittyen. Lisäksi Teija ja Iida olivat kaavoittaneet käsityöläisille muutaman uuden tuotteen, joiden teko oli tarkoitus opettaa 5-päiväisen koulutuksen aikana.

Medep:n paikallinen projektitoimisto yhdessä Pokharassa toimivien kaupanpitäjien, Suntin ja Buddhin kanssa (kirjoitamme heistä lisää myöhemmin blogissamme) olivat kutsuneet koulutukseen 10 Medep-projektin käsityöläisnaista Länsi-Nepalin vuoristokylistä.

Medep:n käsityöläisiä koulutuksessa

Medep:n käsityöläisiä koulutuksessa

Koulutus sujui hyvin, mutta tänä aikana Heidi huomasi jälleen, että suomalainen koululaitos ja jo ala-asteella annettava käsityöopetus nousi arvoon arvaamattomaan. Käsityöläisnaisilta puuttui lähes kokonaan tieto tietyistä perustaidoista ompelukoneiden käyttöön liittyen, kuten esim. ompelukoneella peruutus ja saumojen viimeistely. Lisäksi käsityöläisillä ei ollut mitään käsitystä ompelun laadusta – selvästi tuotteen hinta merkitsee paikallisille paljon enemmän kuin se, että laatu olisikin hyvää? Välillä Heidin, Teijan ja Iidan piti piti purkaa tehdyt ompeleet useampaankin otteeseen, jotta käsityöläinen ymmärsi mitä koulutuksella haettiin takaa puhuttaessa suorista ja päätellyistä ompeleista. Laadun suhteen täällä on hieman ”hälläväliä”-asenne, sillä köyhistä oloista tulevalle ompelijalle hänen kaupungissa myymänsä tuote on ns. kertakauppa ja ainoa tavoite tässä on ollut päästä eroon tuotteesta ja saada siitä rahat pois ja siten itselle tehdystä työstä palkka. Tämän ajatusmallin murtaminen vaatii aikaa, jotta niin käsityöläinen kuin paikallinen kaupanpitäjäkin ymmärtävät, että on taloudellisesti kannattavampaa keskittyä hyvälaatuisten tuotteiden tekemiseen ja saatujen kauppasuhteiden säilyttämiseen sekä mahdollisesti paremman hinnan saamiseen tuotteesta. Laatu ja viimeistely liittyy keskeisesti ekologisuuteen tuotannossa – huonoon tuotteeseen tarvitaan sama määrä raaka-ainetta kuin hyvin tehtyyn tuotteeseen ja mikäli tuotetta ei ole edes tarkoitettu kestämään, niin tämä on täysin raaka-aineiden haaskaamista.

Heidi opettaa Humaa kaavojen käytössä.

Heidi opettaa Humaa kaavojen käytössä.

Koulutuksen päättyessä, kaikki naiset olivat saamaansa koulutukseen tyytyväisiä, vaikka itse koulutus ympäripyöreineen päivineen olikin kaikille rankka. Osa naisista kommentoi, että he luulivat osaavansa ommella, sillä he ovat tehneet tätä työtä jo 10 vuotta, mutta silti koulutuksen aikana tuli paljon uusia asioita, joihin he eivät olleet aiemmin kiinnittäneet huomiota. Osa puolestaan sanoi, että tämä 5-päiväinen koulutus oli paljon kattavampi ja opettavaisempi kuin heidän saamansa kahden kuukauden käsityökoulutus yrittäjätoimintansa alussa. Mahtavaa kuitenkin, että osallistujat jaksoivat olla motivoituneita, vaikka työnteko ja toimintatapojen opettelu aloitettiin ihan alusta. Toisaalta väliltä kouluttajista tuntui, että pitävätköhän nämä paikalliset heitä ihan hulluina, kun jokaista saumaa käytiin nykimissä ja pienenkin virheen sattuessa ratkoja oli välittömästi esillä.

Deurupa ompelee mekkoa Dhaka-kankaasta.

Deurupa ompelee mekkoa Dhaka-kankaasta.

Koulutuksen lopussa Heidi antoi käsityöläisnaisille vielä hieman koulutusta tuotteiden hinnoittelusta ja selvitti millainen olisi käsityöläisnaisten oma arvio päivä-/kuukausipalkastaan kylissä ja millaiset elinkustannukset heidän perheillään kylissä on. Tämän jälkeen kaikille osallistujille jaettiin todistus koulutukseen osallistumisesta.

Virallisen koulutuksen jälkeen, eilen sitten vietimme Heidin kanssa ”vapaapäivää” Suntin ja Buddhin ompelukatoksessa yhdessä heidän räätäliensä, Laksmanin, Jonin ja Harin kanssa ja otimme aikaa kun he tekivät muutamia uusia laukkumalleja ja uusia versioita myös verkkokaupassammekin myytävistä Medep-laukuista. Käytämme valmistusajasta sekä kulutetusta materiaalimäärästä saatuja tietoja hyväksi tarkkojen tuotantokustannusten laskemiseen ja pyrimme opettamaan nämä valmistajille, jotta jatkossa he osaavat hinnoitella tuotteensa kestävällä tavalla. World of Good Development Organization on kehittänyt työkalun, jonka avulla voimme selvittää mikä on reilu palkka räätälille työhön käytettyyn aikaan nähden. Työkalun avulla voi verrata räätälin saamaa palkkaa alueelliseen ja kansalliseen tasoon. Työkalu käyttää hyväksi Maailman Työjärjestö ILO:n tietokantaa palkoista eri alueilla, tässä mm. otetaan huomioon, asuuko henkilö maalla vai kaupungissa (lisätietoa: www.worldofgood.org). Tähän saakka ongelmaksi projektin käsityöläisten kanssa on muodostunut se, etteivät käsityöläiset osaa itse arvioida tuotteen tekemiseen käytettyä aikaa saatikka laskea siihen tarvittavien materiaalien kustannuksia oikein. Yleensä toinen tai molemmat arvioidaan joko alakanttiin tai sitten täysin epärealistisesti ylöspäin, jolloin tuote ei ole enää myyntikelpoinen paikallisillakaan markkinoilla Heidi kirjoittikin tästä ”liian reilusta kaupasta aiemmin blogissamme. Tarkoitus on nyt tehdä erittäin hyvää jälkeä ja painottaa laatua, nopeuden sijasta, sillä valmiin tuotteen ompelujäljen korjaus, kuten minkä tahansa muun työn korjaus jälkikäteen on aina paljon hankalampaa kuin, että tekisi kerralla hyvää työtä. Muutama uusi hieno tuote eilen syntyikin ja pyydämme Suntia ja Buddhia valmistamaan näitä verkkokauppaamme enemmänkin. Verrattuna aikaisempaan Dhaka-kraka yritykseen Tehratumin pienyrittäjien kanssa (selvityksen alla vielä on, että mihin ihmeeseen ne krakat jäivät tai miksei niitä koskaan tehty? …eli ne ovat yhä tuotteen alkutaipaleella. :) ) Suntin ja Buddhin kanssa asioiden hoito on huomattavasti vähemmän hankalaa… pitää sanoa näin, sillä yhteisymmärrykseen pääseminen haluamastamme tuotteesta tai sen laatuvaatimuksista ei aina ole helppoa jo pelkän kielimuurin takia. Päivän tuloksena kuitenkin syntyi kaavat tuotteille, niin vanhoille kuin uusillekkin ja näiden ansiosta räätälien ei tarvitse jatkossa arvailla minkä kokoinen haluamamme tuote olikaan ja jatkossa kaikki olisivat myös täysin samankokoisia. Tässä pitää vain pitää peukut pystössä ja sormet ristissä, että toivottavasti nyt tehdyt kaavat vain säilyvät tallessa?!

Joni ompelee Hari-laukkua.

Joni ompelee Hari-laukkua.

Laksman ompelee uutta kurpitsa-laukkua.

Laksman ompelee uutta kurpitsa-laukkua.

Täällä siis laatukäsitys ja mieltymykset tuotteissa käytettävien värien suhteen ovat täysin erilaiset, ainakin näin länsimaalaisen silmin katsoessa. Nyt Heidin, Teijan ja Iidan pitämä lyhyt koulutus oli täynnä väärinymmärryksiä, hutilointeja ja aikaa kului yllättävän paljon ihan todella pienien asioiden korjaamiseen ja niiden selvittämiseen. Voi vain nostaa hattua People Treelle heidän tekemästä työstä tuottajien kouluttamisessa ja ihmetellä kuinka he oikeasti ovat saaneet koko tuotantoketjunsa pyörimään näin hyvin? Sormia napsauttamalla esim. Bora Aksun suunnittelema reilun kaupan luomupuuvillasta World Fair Trade Organizationin jäsenellä Assisilla Intiassa valmistettu designer-tunika ei verkkokauppaamme tullut! Edelliseen kappaleeseen viitaten katsotaan saammeko ikinä selville mitä tilaamillemme Dhaka-krakoille tapahtui ”tuotantoketjussamme” ja miten nyt tehtyjen uusien laukkumallien teko onnistuu? :)

Seuraavaksi matkamme jatkuu täältä Pokharasta länteen päin Dhaulagirin suuntaan ja sen kupeessa sijaitsevaan Beniin, jossa Teija, Iida ja Heidi järjestävät toisen samanlaisen koulutuksen uudelle ryhmälle Medep-käsityöläisnaisia.