Avainsanat: ‘MEDEP’

Hyvä kiertää Nepalissa!

12.16.2012 - Heidi

Vierailimme Nepalissa jälleen tuttujen Reilun kaupan järjestöjen ja valmistajien luona. Fair Trade Group Nepalin eli Nepalin Reilun kaupan jäsenjärjestöistä vierailimme Kumbeshwar Techical Schoolissa, joka on tuttavamme jo usean vuoden takaa ja jolle kastittomat naiset kutovat villatuotteita (KTS valmistaa tuotteita myös People Treelle, joista muutamia nytkin kaupassamme). Pokharan pikkukaupungissa tapasimme WSDO:n eli Women’s Skills Development Organizationin naiset. WSDO kutoo puuvillaa perinteisellä back strap weaving-menetelmällä, värjää sen mm. kasvivärein ja järjestön naiset ompelevat kankaasta tyylikkäitä laukkuja. Isona henkilökohtaisena ilonaiheena oli myös entisen työpaikkani, Micro Entreprise Development Project MEDEP:in mikroyrittäjien ja käsityöläisten tapaaminen.

Pari vuotta sitten Nepalissa asuessamme pyrimme tukemaan näitä ihmisiä järjestämällä laatukoulutusta, hankkimalla design-materiaaleja uusia ideoita varten ja mikä tärkeintä, opetimme heitä hinnoittelemaan tuotteensa niin, että niin mikroyrittäjät kuin heille työskentelevät ompelijatkin saisivat työstään kunnon palkan ja toiminta olisi kestävällä pohjalla. Lähtiessämme Nepalista emme olleet lainkaan varmoja, mitä tapaamillemme käsityöyrittäjille tapahtuisi –ne yrittäjät, jotka olivat edenneet hieman pidemmälle ja olivat palkanneet käsityöläisiä töihin, olivat mm. ottaneet isoja lainoja mahdollistaakseen kaupan avaamisen tuotteilleen ja maksaakseen palkat ja muut toiminnan kulut. Monesti tänä aikana olemme olleet huolissamme, kuinkahan näille riskin ottaneille ihmisille käy. Oli valtava helpotus ja ilo huomata että asiat olivat edenneet positiivisesti ja monesta naisyrittäjästä oli tullut kylänsä menestyjä ja iso työllistäjä. Naisten menestys on kuulemma johtanut perheiden, erityisesti miesten, ajatusten muuttumiseen tyttölasten saamisesta ja heidän arvostaan. Niissä paikoissa, joissa tuotteita myytiin turisteille, olivat myynnit kasvaneet parantuneen designin ja laadun vuoksi. On yllättävää huomata, että isoimpia henkilökohtaisia riskejä ottaneet yrittäjät ovat kaiken lisäksi niitä kaikista hyväsydämisimpiä. He yrittävät auttaa omien työntekijöidensä lisäksi kaikkia vastaantulevia apua pyytäviä ihmisiä.

Peari ompelee nappeja nokkosolkalaukkuihin.

Peari ompelee nappeja nokkosolkalaukkuihin.

Esimerkiksi meille nokkoslaukkuja ompelupajassaan valmistavan yrittäjäpariskunnan kotona vieraillessamme huomasimme, että siellä asuu vuoristokylästä kotoisin oleva polion sairastamisesta vammautunut nainen, jonka suku ja perhe oli hylännyt ja joka saa nyt elannon auttamalla yrittäjiä juoksevissa töissä. Nyt hän myös avusti laukkujemme valmistumista mm. ompelemalla niihin napit. Toinen nainen, joka on saanut suojan laukkujen valmistajien luota, on neljän lapsen äiti, joka omistaa ainoastaan pienen savimajan Länsi-Nepalissa. Tapasimme hänet ensimmäisen kerran 3 vuotta sitten kun hän kiersi myymässä virkkaamiaan laukkuja Pokharan turistialueella saadakseen ruokaa lapsilleen –hänen miehensä hylättyä hänet ja muutettua Intiaan uusiin naimisiin tällä naisella on ollut lähes mahdotonta selviytyä ja huolehtia perheestään. Kaiken lisäksi kuulimme, että hän tarvitsee pian leikkauksen, johon hänellä ei ole varaa. Paikallisia ystäviämme, naista sekä hänen tytärtään haastateltuamme päätimme hoitaa asian niin, että paikalliset yrittäjäystävämme sekä me maksamme leikkauksen puoliksi, jotta hänen ei tarvitse enää kärsiä kivuista. Jatkokysymys on tietenkin se, kuinka hän voi jatkossa elättää perheensä ja kuinka perheen lapset saadaan pidettyä koulussa (tällä hetkellä lapset käyvät koulua, mutta ovat siellä usein nälkäisinä, koska perheellä ei ole riittävästi ruokaa). Olen pyytänyt naista tekemään mallikappaleita virkkaamistaan laukuista, jotta voisimme kehitellä jonkinlaisen mallin, jolla saisimme hänelle pitkäaikaisen, kestävän tulonlähteen. Lisäksi olemme yhteydessä erääseen paikalliseen järjestöön, joka auttaa nimenomaan leskiä ja perheitä, joilla on sosiaalisia ongelmia ja joilla voisi myös olla mahdollisuus työllistää nainen käsityöosastolleen.

Näiden naisten lisäksi tuttavamme olivat ottaneet luokseen asumaan köyhän suurperheen pojan vuoristokylästä, joka saa nyt Pokharassa sähkömiehen ammattikoulutuksen. Tämä on uskomaton esimerkki siitä kuinka ihmiset, jotka ovat itse olleet köyhistä köyhimpiä, auttavat nyt muita saatuaan ensin itse apua! Toivomme voivamme keskittyä entistä enemmän nepalilaisten tuotteiden maahantuomiseen ja lisätulojen ohjaamiseen näille ihmisille eli nokkoskuitua metsästä kerääville naisille, langan kehrääjille, kankaan kutojille sekä laukkujen ompelijoille!

Laukkujen materiaalit ovat käsinkudottua nokkosta, jonka ovat keränneet, prosessoineet, kehränneet ja kutoneet kankaaksi köyhyydenvähentämisprojekti MEDEP:in naiset Nepalin vuoristoseuduilla. Ompelutyö on tehty Medep:in alaisessa käsityöpajassa, jossa ompelijat saavat työstään paikallisittain todella hyvän palkan. Laukuissa on useita arjen kiireessä hyödyllisiä yksityiskohtia, kuten useita vetoketjullisia taskuja. Olemme myös ylpeitä huomatessamme, että tutut ompelijat ovat ottaneet tosissaan aiempien koulutusten annin ja nyt he keskittyivät laukkujen viimeistelyyn ja kestävyyteen. Joka tapauksessa toivotamme kaikenlaisen palautteen laukuista tervetulleeksi, sillä välitämme palautteen suoraan laukkujen valmistajille ja sen avulla heillä on mahdollisuus oppia uutta.

Himalajalla kasvava nokkonen (Girardinia Diversifolia) on jättiveriso pohjoisesta sukulaisestaan. Nepalin vuoristokylien käsityöläisille se on paikallinen raaka-aine, joka muuten menisi hukkaan. Koska nokkonen kasvaa villinä luonnossa, sen kasvatukseen ei tarvita lannoitteita tai torjunta-aineita. Laukkumme ovat värjäämätöntä 100 % nokkosta, joten kankaan valmistuksessa ei ole käytetty mitään kemikaaleja. Nokkoslanka on erittäin kestävää, sillä Himalajan nokkonen kasvaa 1,5 metriä korkeaksi ja kasvilla on näin ollen moninkertaisesti pidemmät kuidut kuin esim. puuvillalla. Voit katsoa videon nokkosen muokkaamisesta Karmashopin facebook-sivulla (Nov 8, 2010).

Hari valmistaa tietokonelaukkua nokkoskankaasta.

Hari valmistaa tietokonelaukkua nokkoskankaasta.

Uudet puuvillalaukut ovat WSDO:n naisten kutomia, värjäämiä ja ompelemia. Suomalainen Anne Erkkilä Finprolta oli juuri vapaaehtoistöissä WSDO:lla ja hän kirjoitti jutun juuri ilmestyneeseen Maailmankauppalehteen. Juttu on luettavissa täällä.

Nepalilaistan tuttaviemme esimerkin mukaan annetaan hyvän kiertää ja nautitaan näin Joulun aikaan toisten ihmisten seurasta sekä hyvästä tahdosta läheisiä kohtaan, lähellä ja kaukana!

Micro-Enterprise Development Programme (MEDEP)

05.18.2012 - Antti

MEDEP perustettiin yli 10 vuotta sitten YK:n kehitysohjelman, UNDP:n, avustuksella. Projektin tarkoituksena on identifioida Nepalin köyhistä köyhimmät syrjäseuduilta ja maalta ja tarjota heille mahdollisuus parempaan elämään pienyrittäjyyden kautta. Ohjelman keskeisinä kohderyhminä ovat naiset, kastittomat, vähemmistöryhmien edustajat sekä työttömät nuoret. Kaikki ohjelmaan valitut henkilöt ovat joka tapauksessa eläneet alle Nepalin köyhyysrajan, joka on vain 7696 Nepalin rupiaa (74 euroa) vuodessa ja 21 rupiaa (20 senttiä) päivässa –mikä taas on vain viidesosa kansainvälisestä yhden dollarin köyhyysrajasta! Osa yrittäjiksi koulutettavista on ns. hard core-köyhiä, joiden tulot ovat olleet alle 4617 rupiaa vuodessa. Voi siis sanoa, ettei näillä ihmisillä ole juuri ollut mitään ennen tähän projektiin pääsyä. Eikä yrittäjäksi ryhtyminenkään ole kovin helppoa näille ihmisille, jotka usein eivät osaa lukea tai kirjoittaa tai heillä ei ole mitään muutakaan koulutustaustaa. MEDEP kouluttaa yrittäjäksi ryhtyviä liiketoimintasuunnitelman tekemisessä, antaa tietoa kysynnästä ja markkinoista sekä tarjoaa teknistä ja taidollista koulutusta ja tukee heitä markkinoinnissa. Yksi tärkeä osa ohjelmaa on mikrolainoituslaitosten ja pankkien kanssa tehtävä yhteistyö; monet pankit kun pitävät köyhiä kelvottomina saamaan edes pienimpiä mahdollisia lainoja ja siksi yritysten perustaminen on usein mahdotonta.
Lapsi-karkkien tekoa
Lapsi-karkkien valmistusta
Lokta-paperin tekoa
Lokta-paperin valmistusta Daphne-kasvista

Toimintansa aikana projekti on ollut menestyksekäs ja MEDEP:in kautta n. 40 000 ihmistä on saatettu yrittäjyyden alkuun eri puolilla Nepalia. Haasteita silti riittää. Yritysten laajentaminen edes oman kylän sisällä olisi tärkeää, jotta yrittäjät voisivat työllistää muita alueen ihmisiä. Monesti vaikeakulkuisissa paikoissa asuvien yrittäjien on kuitenkin hankala pysyä selvillä markkinakysynnästä ja laatuvaatimuksista jne. Monesti mm. pitkät ja hankalat kuljetusmatkat lisäävät tuotteiden hintoja niin, etteivät he pysty kilpailemaan hinnoilla tehdas- ja massavalmisteisten tuotteiden kanssa (joita rahdataan Nepaliin myös Intiasta ja Kiinasta). Nepalin oman tuotannon, omien raaka-aineiden käytön ja viennin elvyttäminen olisi tärkeää, sillä maan talous on täysin epätasapainossa ja sitä uhkaa jopa romahtaminen. Lähes kaikki MEDEP:in alaisuudessa tehdyt tuotteet on valmistettu käsin alusta loppuun saakka ja materiaaleina on usein käytetty paikallisia raaka-aineita, kuten bambua (korit ja koriste-esineet), nokkosta (laukut ja huivit), daphne-kasvia (käsintehty Lokta-paperi) jne.

Suitsukkeiden tekoa
Suitsukkeiden valmistusta
Saippuan tekoa
Saippuan valmistusta
Olkalaukun tekoa nokkoskankaasta
Hari ompelee olkalaukkua nokkoskankaasta

MEDEP:in yrittäjien tuotteita/palveluita ovat mm.: puutavara (kestävä metsätalous), palvelut (parturi-kampaajat ja suutarit), elintarvikkeet (hunaja, makeiset, hedelmätuotteet, maitotuotteet), paperituotteet, käsityöt ja käsinkudotut kankaat, suitsukkeet, bio-briketit, nokkostuotteet, bambutuotteet, kasvisaippuat yms. Vuoden 2010 aikana tutkitaan myös mm. vesihyasintin ja elefanttiruohon käyttömahdollisuuksia pienyrittäjien tuotteissa.
Käsityöläisiä Länsi-Nepalissa
Käsityöläisiä Länsi-Nepalissa

Langan kehräystä nokkosesta
Gammaya kehrää langan nokkosesta

Dhaka-kankaan kudontaa
Dhaka-kankaan kudontaa

Tutustu tarkemmin:

Micro-Enterprice Development Programme: www.medep.org.np

Viimeisimpiä tapahtumia Nepalissa

09.01.2010 - Heidi

Noniin… Anteeksipyyntöni, ettei blogiamme ole päivitetty vähään aikaan! Voi sanoa, että vaikka koko vuosi Nepalissa meni nopeasti, 2 viimeistä kuukautta siellä olivat uskomattoman kiireisiä. Oli syrjäseutujen tuottajille järjestettäviä koulutuksia, strategioiden kirjoittamista YK:n kehitysohjelmalle, Suomesta kutsumieni vapaaehtoisten vastaanottamista ja eri paikoissa, myös Reilun kaupan järjestöjen luona, kiertelyä, sekä tietenkin Plan-kummilapsen luona vierailu, asunnon pakkaaminen ja muutto Suomeen, huh. Kuukausi Suomessa on vaatinut totuttelua, mutta muutenkin voisin sanoa, että olen ollut jotenkin ihan ”kohmeessa”… kirjaimellisesti sen vuoksi, että kämpässämme olleen putkiremontin jäljiltä lämpötila on edelleen 16 asteessa, mutta myös blogikirjoittelun suhteen -kuinka ja miten alkaa kuvata niitä asioita, mitä reissullamme koimme ja sitä, kuinka suuresti elämä Suomessa ja Nepalissa erosi toisistaan. Näitä asioita pitää tässä itsekin sulatella, ennen kuin niistä osaa kertoa muille :)

Eräs lämmin muisto viimeisistä käsityöläisille annetuista koulutuksista liittyy Pokharaan ja siellä turistialueella pientä kauppaa pitäviin Suntiin ja Buddhiin. He ovat Länsi-Nepalin kylistä kotoisin oleva nuori pariskunta, jotka pääsivät työprojektini yrittäjäkoulutuksiin ja sitä kautta perustivat mm. nokkoslaukkuja myyvän kaupan ja työllistivät vähäosaisia ompelijoita yritykseensä. Vedimme kesä-heinäkuussa laatu- ja ompelukoulutuksia suomalaisten vapaaehtoisten, Iidan ja Teijan kanssa ja yhteen koulutuksista osallistui muiden pienyrittäjien lisäksi Sunti ja Buddhi ompelijoineen (tästä koulutuksesta taisimme kirjoittimmekin jo aiemmin).

Olemme viettäneet aikaa Suntin ja Buddhin kanssa pitkin Nepalin vuottamme ja yrittäneet auttaa tätä hyväsydämistä paria yrityksen pidossa ja tuotteiden kehittämisessä. Nyt pidemmän koulutuksen aikana ja sen jälkeen meillä oli mahdollisuus tutustua paremmin ompelijoihin ja kysellä heiltä heidän elämästään. Tiesimme jo aiemmin, että ompelijat ovat vaatimattomista taustoista ja että koska heillä oli tällainen ammattitaito, he olivat perheidensä pääelättäjiä -vanhempi Hari oman vaimonsa ja lastensa, mutta myös nuoremmat Jon ja Laksman omien sisarustensa ja vanhempiensa. Kuulimme, että nuori ompelija Laksman oli itse asiassa kaukaa Itä-Nepalista ja tullut Pokharan alueelle töiden perässä. Koska nuorella miehellä ei ollut kotia, räätäli Hari oli majoittanut ystävänsä kotiinsa. Hari asuu perheineen kuitenkin lähes 2 tunnin kävelymatkan päässä ompelupajalta, joten molemmat ompelijat lähtivät aamuvarhaisella kävelemään töihin, tekivät pitkän työpäivän ja kävelivät illan pimetessä takaisin. Tämä ei kuulostanut kovin hyvältä ja aloimme miettimään, voisimmeko kenties auttaa heitä tilanteessa jotenkin. Olimme myös aiemmin kuulleet, kuinka Laksmanin perhe oli hankalassa tilanteessa, koska hänen isänsä oli halvaantunut vain vähän aikaa sitten. Monesti kehitysmaissa sairastuminen tarkoittaa ongelmia koko perheelle; sairaalalaskua tai lääkkeitä ei ole varaa maksaa ilman velanottoa, velan vuoksi perheiden lapset joutuvat jäämään pois koulusta ja menemään töihin, pahimmissa tapauksissa perheiden lapset myydään pakkotyöhön tai kotiapulaisiksi jne. jotta velat saadaan kuitattua. Pieni sattuma saattaa siis heilauttaa kokonaisten perheiden ja jopa sukupolvien elämän. Joka tapauksessa Laksmaninkin tapauksessa entistä suurempi vastuu perheestä lankesi hänelle ja usean tunnin kävely töihin ja takaisin ei ainakaan helpottanut työntekoa.

Päätimme selvittää mitä polkupyörä Nepalissa maksaa ja mistä edes voisimme ostaa sellaisen? Mietimme myös, että olisi ikävää ostaa pyörä vain yhdelle ompelijoista ja jättää muut huomioimatta, vaikka kaikki yhdessä samaa työtä tekevätkin. Kysyimme myös paikallista mielipidettä pyörien oston sopivuudesta etukäteen Suntilta ja Budhilta, koska halusimme välttää tilanteen, jossa ”länkkärit” vain tulevat ja ostavat jotain ja saavat kaiken näyttämään liian helpolta ja itsestäänselvältä… He olivat kuitenkin sitä mieltä, että pyörien osto taatusti helpottaa ompelijoiden arkielämää ja kenties se myös motivoi heitä entistä laadukkaampaan työhön -se kun oli ollut lähes kaikkien vierailujemme ja nyt tämän viimeisen koulutuksenkin pääaihe. Kierreltyämme hieman Pokharan katuja löysimme muutaman polkupyöräkaupan ja pienten neuvottelujen sekä asennustöiden jälkeen lava-automme kyydissä oli kolme intialaista polkupyörää. Kallistuimme vaihteettomien pyörien hankintaan siksi, että tällöin pyörässä olisi vähemmän hajoavia osia ja niiden korjaamiseen ei menisi rahaa.

Räätälit olivat hieman yllättyneitä kun pyysimme heitä keskeyttämään päivän työt ja tulemaan ulos hetkeksi. Pihalla odotti kolme uutuuttaan kiiltävää polkupyörää ja sanoimme, että kiitoksena hyvästä työstä halusimme palkita heidät tällä tavalla. Kerroimme, että tämä on tällainen ainutkertainen lahjoitus ja painotimme myös, että polkupyörillä ei saa kaahailla ja että heidän on pidettävä niistä hyvää huolta! :) Nyt siis Pokharan kaduilla kulkee kolme iloisempaa räätäliä; Hari, Laksman ja Jon. Toivottavasti ompelun laatu hyvänä jatkossakin ja tätä kautta räätäleiden työt kasvaisivat ja välillisesti myös kankaita kutovat pienyrittäjät hyötyisivät heidän työstään. Vaikka olo on oikeastaan todella haikea kun ajattelee ainakin tällä haavaa taakse jääneitä Nepalin ystäviä  ja puuhia, olemme toiveikkaina, että välimatkasta huolimatta voimme edelleen jatkaa projektin tukemista ja yhteydenpitoa näihin ihmisiin.

Polkupyörien uudet omistajat vasemmalta oikealle; Hari, Laxman ja Joni.

Polkupyörien uudet omistajat vasemmalta oikealle; Hari, Laksman ja Jon.

Kurpitsalaukut loppu

01.24.2010 - Heidi

Rauhaisaa viikonloppua kaikille Nepalista! Ilo nähdä, että MEDEP-projektin Kurpitsalaukut miellyttivät asiakkaittemme silmää ja nyt jouluna täältä Suomeen tuomamme laukut ovatkin jo loppuneet, nokkoslaukkuja on toki vielä jäljellä! Kun ensi kuussa tulee mm. Shiva-jumalan syntymäpäivä ja meillä on toimistolta muutama paikallinen vapaapäivä, matkaamme Antin kanssa Länsi-Nepaliin tapaamaan Kurpitsa- ja nokkoslaukkujen tekijöitä ja tilaamme niitä lisää… tällä kertaa muutamassa eri värissä, jos vain mahdollista!

Hari ompelee nokkosolkalaukkua

Hari ompelee nokkosolkalaukkua

Olen muutenkin ajatellut, että nyt täällä ollessamme meidän pitää ehdottomasti pitää tiivistä yhteyttä näiden tuottajaryhmien kanssa ja antaa mahdollisimman paljon palautetta laadusta, uusista tuoteideoista ja rakentaa toimiva systeemi, millä tavalla tilata tuotteita sittenkin, kun emme enää itse asu Nepalissa. Tämä yhteydenpito ja viestinkulku on itse asiassa yleisempikin ongelma työprojektissani -nokkosen kerääjät ja kutojat sekä ompelijat asuvat pienissä kylissä, eivätkä puhu englantia, eikä heillä tietenkään ole mitään tietokoneita tai sähköposteja, joten ulkomaalaisen ostajan on aika hankala saada heihin mitään yhteyttä ja siksi tuotteiden saaminen markkinoille näiltä syrjäseuduilta on aikamoinen haaste. Se olisi kuitenkin tärkeää, etteivät kaikki maaseudun ihmiset muuttaisi tänne Kathmanduun asumaan kaduille tai joenvarsien slummeihin, jotka kasvavat koko ajan.  Projektini tuotteet, kuten kurpitsalaukku tehdään todella pienissä käsityöpajoissa, ilman sähköä ja kangas kudotaan puisilla kangaspuilla. Nokkostuotteiden tapauksessa, kangas kerätään ja prosessoidaan kokonaan käsin ja täysin uudistuvana ja nopeasti kasvavana kasvina siitä saadaan ekologista materiaalia. Nokkosen kuidut ovat muuten moninkertaisesti pidempiä kuin esim. puuvillan ja siksi nokkoslanka sekä kangas ovat paljon puuvillaa kestävämpiä! Alla Prasanna, Antti ja Herra Pun esittelevät nokkosesta tehtyä lankaa (vasemmalla) sekä nokkoskuitua (oik.).

Nokkostuottajien luona Khuijarin kylässä.

Nokkostuottajien luona Khuijarin kylässä.

Kurpitsa- ja nokkoslaukkujen ompelu työllistää Pokharassa 8 henkilön ompelupajan ompelijat ja heidän kanssaan haluaisin alkaa tekemään läheistä yhteistyötä tuotekehityksen parissa -ompelijat ovat köyhiä ja kouluttamattomia, mutta ovat oppineet työnsä tekemällä sitä pitkään ja lisäkoulutuksella he varmasti osaisivat tehdä vaikka millaisia tuotteita. Yksi vaihtoehto olisi linkittää lähellä toimivan Children Nepal-reilun kaupan järjestön ihmiset kouluttamaan heitä. Koska CN tekee työtä köyhien perheiden ja heidän lastensa parissa, ajattelin että vaikka MEDEP:in alaiset käsityöläiset eivät kuulukaan reilun kaupan järjestelmän alle, voisi itse alkaa kehittelemään samanlaista sosiaalisten etuuksien järjestelmää tälle ompelupajalle. Tämä ompelupaja on kuitenkin sen verran pieni, että sen kanssa olisi helppoa työskennellä ja verrattuna suuriin reilun kaupan yrityksiin tai yhteisöihin, Karmashopinkin kokoisella pikkuyrityksellä olisi oikeasti valtaa vaikuttaa paikan asioihin.

Näitä mahdollisuuksia minut johti ajattelemaan se kun ensi kerran vierailin ompelijoiden luona nyt syksyllä ja kuulin että erään ompelijamiehen vauva oli kuollut juuri anemiaan. Syy oli se, että köyhällä perheellä ei ollut varaa viedä vauvaa lääkäriin -eikä ilmeisesti heillä ollut ollut taitoa huolehtia lapsen ravinnonsaannista tätäkään ennen (tämä on todella yleistä täällä). Ompelupajan johtaja, joka siis on myös projektini kouluttama pienyrittäjä, antoi tilanteesta kuultuaan ompelijalle lääkäriin vaadittavat 1000 rupiaa eli 10 euroa. Mies ei kuitenkaan tajunnut tilanteen vakavuutta, vaan odotteli liian kauan ja vauva ehti kuolla. Ja tämä kaikki vain 10 euron tähden (…mikä on toki iso raha täällä)! Tämä ei todellakaan ole ainut tällainen tarina, lapsia kun kuolee mm. Nepalissa joka päivä ripuliin ja anemiaan, jotka olisi voitu hoitaa pienillä toimilla… Mutta on toki lohduttavaa, jos voimme esim. Karmashopin kautta työlistää näitä ihmisiä täällä ostamalla heiltä vaikkapa laukkuja ja samalla ohjata varoja perheiden terveydenhuotoon tai lasten koulunkäyntiin. Kerron siis kun laukkujen valmistus aloitetaan taas ja mitä ompelijoille silloin kuuluu. Mikäli muuten kukaan tietää käsityöalan, muotoilun tai vaatesuunnittelun opiskelijaa, joka haluaisi tehdä harjoittelun tai opinnäytetyön joko tälle MEDEP-projektille tai sitten Karmashopille ja suunnitella näille köyhille tuottajille uusia tuotteita (materiaaleina esim. bambu, puuvilla, nokkonen, banaanikuitu, elefanttiruoho jne. jne.), niin ottakaa meihin yhteyttä – apua kaivataan kipeästi!!!

Children Nepalille ja Kumbeshwar Technical Schoolille on muuten tulossa nyt kevään aikana opettajaopiskelijoita vanhasta opinahjostani, Oulun yliopistosta, joten sitten kuulemme heiltä myös kuulumisia paikan päältä näistä kahdesta Reilun kaupan järjestöstä. Children Nepalin uutuustuotteet löydät verkkokaupastamme lasten valikoimasta ja lisäksi KTS:n ihanat villatuotteet ovat juuri nyt alennuksessa!