Avainsanat: ‘lakko’

Lakko jatkuu…

05.03.2010 - Heidi

Eipäs täällä sen kummempia kuin että lakko ja mielenosoitukset jatkuvat… kaupat ovat kiinni (salaa metallisia rullaoviaan raottaneita pikkukioskeja lukuunottamatta), suurin osa kollegoista pysyi kotona (itse asun kävelymatkan päässä toimistolta, eli töihin oli mentävä:) ja liikennettä ei ole laisinkaan -mikä on ihan superhypermahtava ja upea asia!!!! Liikenteen sulkeminen ja nyt lisääntyneet ukkoset ja sateet ovat tehneet ilmasta hengitettävän ja nyt kävelystä töihin voi oikeasti nauttia! (Viikko sitten MEDEP:ille harjoitteluun saapuneet Iida ja Teija myös päivittelivät, kuinka kaupunki tuntuu nyt täysin erilaiselta ilman liikennettä.

Kotikatumme Pulchowk, joka yleensä pursuaa liikennettä aamusta iltaan ja jossa moottoripyörät ajelevat myös pitkin jalkakäytäviä.

Kotikatumme Pulchowk, joka yleensä pursuaa liikennettä aamusta iltaan ja jossa moottoripyörät ajelevat myös pitkin jalkakäytäviä.

Uskaltauduimme eilen käveleskelemään naapurustomme kujille ja myös paikalliset ihmiset tuntuivat nauttivan katujen uudenlaisesta rauhasta -ihmiset pyöräilivät ja kävelivät ja lapset pelasivat sulkapalloa keskellä katuja. Isommissa risteyksissä nuoria maolaisporukoita istuskeli bambukeppeineen lakkorikkureita vartioimassa (yleensä he kyllä pysäyttävät pyörätkin ja tyhjentävät kumit, mutta täällä päin oli kai vähän armeliaampi meininki). Tunnelma oli kaikessa raikkaudessaan ja hiljaisuudessaan aika surrealistinen -näin autioina en näitä katuja ole koskaan nähnyt.

Sivukadut olivat täysin autiot

Sivukadut olivat täysin autiot

Olemme ihmetelleet, että kauankohan tämä lakko voi jatkua eli kuinka kauan aikaa lakkoilijoilla on ”varaa” olla täällä pääkaupungissa näillä töin (ja toisaalta kuinka kauan esim. nepalilaisilla pienyrittäjillä on varaa pitää yrityksensä ja kauppansa kiinni)? Viimeisen vuoden aikana nämä lakot eli Bandhat (tulleeko sanoista banda garnus, nepaliksi sulkea) ovat kestäneet vain päivän tai pari, mutta nyt on vähän eri tilanne, koska maolaiset ovat veisanneet samaa virttä todella pitkään, he eivät ole saaneet tahtoaan periksi ja ovat varmasti menettäneet uskottavuuttaan.

Paikallisen toimittajan mukaan tilanne on monellakin tapaa lukossa; maolaiset ovat saaneet näinkin paljon kannatusta ainoastaan koska pääministeri ei ole kovin pidetty ja hänen johtamansa hallitus on tehoton. Toisaalta, muut suuret puolueet haluavat ennemmin pitää kiinni epäsuositusta pääministeristä kuin vaihtaa hänet maolaiseen johtajaan ideologioineen (vieläpä kun maolaiset eivät suostu sitoutumaan edes kaikkien rauhansopimuksen ehtojen noudattamiseen, mm. väkivaltaisen nuorisosiipensä suitsimiseen, mitä pääministeri on pitänyt oman mahdollisen eroamisensa ennakkoehtona). Lakon kestosta työkaverini Bhimendra kommentoi tänään tyyliin ”Ei ne täällä voi loputtomiin lakkoilla. Viimeistään parin viikon päästä pitää maalta olevien maolaisten palata istuttamaan satonsa tälle keväälle ja ehkä tää lakko sitten viimeistään loppuu”. Lohduttavaa :) Nuudeleiden tullessa jo muutenkin korvista ulos soittelin epätoivoissani tutulle ravintolanpitäjälle tuossa lähistöllä (”pliis, sanokaa että te ootte salaa auki!?”). Olivat kuulemma yrittäneet pitää ovea salaa auki aamutuimaan, mutta maolaiset olivat tulleet uhittelemaan, joten nuudeleilla mennään tämäkin ilta…

Antin vakioparturikin oli sulkenut ovensa...siis luukkunsa...

Antin vakioparturikin oli sulkenut ovensa...siis luukkunsa...

Tuntuu vähän omituiselta kun ei voi tehdä muuta kuin yrittää seurata tilannetta, eikä oikein tiedä mitä toisella puolen kaupunkia tapahtuu. Tähän saakka mielenosoitukset ovat kai sujuneet rauhallisesti, mutta nyt iltakahdeksan aikaan kuulin radiopuhelimesta ensimmäisistä yhteenotoista turvallisuusjoukkojen ja maolaisten välillä. Ei ole kuitenkaan kerrottu, kuinka vakavasta välikohtauksesta on kyse. Jotain huutoa ja möykkää tuolta kadulta aina välillä kuulee, mutta taatusti nyt yöksi taas hiljenee (jos ei lasketa kulkukoirien joka öistä ulvontaa ja rähinää). Huomenna tavalliseen tapaan töihin, tilannetta tarkkaillen.

Toimistoni katu, työpaikkani sijaitsee vasemmalla, n. 100 metriä kuvan ottamispaikasta

Toimistoni katu. Työpaikkani sijaitsee vasemmalla, n. 100 metriä kuvan ottamispaikasta (enpä muuten muista milloin KTM:n taivas olisi viimeksi ollut noin sininen???!)

Wapputunnelmaa sisätiloissa

05.01.2010 - Heidi

Samalla kun siippani nauttii vuorimaisemista ja lähestyy Everest-Lhotse retkikuntaa raikkaassa ilmassa, minä kökin täällä Kathmandun asunnossamme sisällä ja pidän huolen siitä, että ovet ovat tiukasti lukossa. Kathmandu on ollut melkeinpä suljettuna eilisillasta saakka, koska maolaiset eli kommunistipuolueen kannattajat ovat taas kaduilla. Tänään 1.5. he ovat järjestäneet massamielenosoituksia ympäri maata ja erityisesti pääkaupunkiin on virrannut kymmeniä tuhansia mielenosoittajia eri lääneistä, kooten jopa 500 000 ihmistä puolueen tapahtumaan. Aamusta iltaan saakka talomme ohi kulkevaa pääkatua pitkin virtasi tuhansia mielenosoittajia iskulauseita huutaen ja punaisia sirppi ja vasara-lippuja heiluttaen. Jos hallitus ja sen vastustajat eivät pääse sopuun tänään (eli toisin sanoen, hallitus ei suostu maolaisten vaatimuksiin), huomenna alkaa maoistien julistama yleislakko määräämättömäksi ajaksi. Olemmekin varautuneet kauppojen ja palveluiden kiinnioloon ostamalla kaikenlaisia ruokatarpeita ja vettä pidemmäksi aikaa.

Näkymä kotikadullamme

Näkymä kotikadullamme

Pitkin viikkoa poliisin on raportoitu löytäneen räjähteiden tekoaineita, pommeja/granaatteja ja aseita mellakoihin tulleilta nuorilta miehiltä, iältään vain 16–25-vuotiaita. Kaupunkiin saapuneet maolaiset ovat kiristäneet hotelleja ja yksityiskoteja majoittamaan kymmenestä kahteenkymmeneen ”kapinallista” kattonsa alle. Onneksi tänne meille ei ole kukaan tullut koputtelemaan ovelle. Myös kaupat pelkäävät maolaisten haluamia palkkioita ja mahdollista ilkivaltaa, niinpä suurin osa sulki ovensa jo eilen. Etelässä maolaiset ovat vaatineet jokaista perhettä lähettämään yhden jäsenensä osallistumaan heidän protestiinsa –olivat he aatteen takana tai eivät… Länsirajalla nuoret ovat lähteneet joukoittain Intiaan etsimään töitä heikentyneen turvallisuustilanteen vuoksi ja koska pelkäävät maan suistuvan jälleen sotaan. Myöskään lapset eivät ole päässeet kouluun maoistien julistaman yleislakon vuoksi. Eräs haastatelluista sanoo, ettei ollut suunnitellut jättävänsä maataan, mutta ettei näe tulevaisuutta täällä tällä hetkellä.

Kotikatu2

Maolaisten painostustoimet ajoittuvat toukokuulle, koska maan perustuslaki pitäisi kirjoittaa toukokuun loppuun mennessä, mutta prosessi on ollut jatkuvasti häirittynä lakkojen ja uhkausten vuoksi. Maoistit sanovat ajavansa kansanvaltaa, mutta samalla he vaativat pääministerin eroa ja uutta, heidän johtamaansa hallitusta –aika erikoinen käsitys kansanvallasta tai demokratiasta! Poliittinen epäluottamus on lisääntynyt jälleen; hallitusta on syytetty armeijan lisävarustelusta, mutta myös maoisteilta on kerätty paljon aseita ja kuulemma ”joukkoja” on koulutettu ja aseistettu etukäteen, eli tilanne on todellakin kriittinen maan rauhanprosessin kannalta.

Näkymiä katolta

Näkymiä katolta

Kun kuuntelin ja katselin talomme editse kulkevia, iskulauseita huutavia tuhansia ihmisiä, tuli aika pian tunne, että ei tarvita paljon että tuossa väkijoukossa jokin laukaisee jännittyneen tilanteen ja tilanne karkaa käsistä. Maolaisten johtaja on antanut lupauksen mielenosoitusten rauhanomaisuudesta, mutta eipä siihen tarvita kuin yksi aseella tai pommilla varustettu ajattelematon nuori kapinallinen, niin tilanne kärjistyy sekunnissa. Nepalin ja Thaimaan kahakoissa on ainakin yksi yhteinen tekijä osallistujien punaisten t-paitojen lisäksi; mielenosoituksiin ja mellakoihin houkutellut ihmiset on nimittäin kerätty köyhiltä alueilta ja heille maksetaan pientä palkkiota ja annetaan ruokaa sekä järjestetään juhlia mukaan lähtemisestä. Monelle työttömälle ja kouluttamattomalle ihmiselle tämä on parempi kuin ei mitään –he siis ovat mukana, vaikkeivat välttämättä tiedä politiikasta tai eri osapuolten näkemyksistä mitään. Nepalissa ihmisten uhkailu ja pakottaminen protesteihin on toki myös ollut tavallista.

Kotikatu4

Pahinta on se, ettei köyhien kansalaisten tai työttömien nuorten tilanne tunnu kiinnostavan poliittista peliä pelaavia tahoja (niin perinteisiä puolueita kuin maoistejakaan) vaan kaikki haluavat vain valtaa. Maolaisjohtajia on syytetty ihan samalla tavalla luksusmaisesta elämäntyylistä kuin heidän sormella osoittelemia ”kapitalistejakin” ja nämä johtajat matkustelevat sukulaisineen ulkomailla milloin missäkin heidän lastensa opiskellessa ulkomailla (samaan tyyliin kuin mitä on paljastunut myöhemmin mm. puhemies Maon yksityiselämästä). Todella tekopyhää…

Nepalin tilannetta pitkään seuranneena tämä kaikki tuntuu lähinnä surulliselta –aivan kuin tämän maan ihmiset eivät jo olisi kärsineet tarpeeksi! Tavalliset ihmiset haluavat kipeästi rauhaa ja paluuta normaaliin elämään, maan yrittäjät ja talous tarvitsisivat sitä myöskin. Lisäksi maan nuoret ovat menettäneet jo yhden vuosikymmenen elämästään, joko pommeja peläten tai sitten lapsisotilaina maolaisten joukoissa taistellen. Jatkan tilanteen seuraamista YK:n turvallisuustiedotteita radiopuhelimella kuunnellen sekä kadun tapahtumia talomme katolta katsellen…mutta väkijoukkojen sekaan ei ole mitään asiaa.

Uusi vuosi -vanhat kujeet

01.02.2010 - Heidi

Näin taas vuosi vaihtui ja heti ensimmäinen uuden vuoden lupaus voisi itselläni olla: “lupaan yrittää kirjoittaa blogiin useammin!” –hyvistä aikeista huolimatta se kun on jäänyt vähäiseksi yrityksen töiden ja Nepalin päivätöiden ohella… Nepalin töistä kirjoittelen tuonnempana enemmän; sillä saralla kun haasteita tuntuu riittävän ihan jokapäiväisessä toimistoelämässäkin, projektin laajemmista tavoitteista ja minun roolistani siinä puhumattakaan…

Uudesta vuodesta huolimatta meno Kathmandussa tai Nepalissa ei ole juuri muuttunut; vuosi 2010 alkoi yleislakolla -onneksi asumme itse kävelymatkan päässä toimistostani, sillä lakon aikana eivät autot tai pyörät saa kulkea, eli minunkin työkavereistani puolet oli jäänyt kotiin koska asuvat kaupungin toisella puolen. Todellinen harmi ovatkin sitten aina vain pidemmiksi venyvät sähkökatkot; nyt katkot kestävät väh. 8 tuntia päivässä ja ihmeellisesti ne sattuvat juuri parhaille tunneille päivästä tai illasta. Kotona siis olemme kykkineet suurelta osin kynttilänvalossa, mistä on toki se hyöty, että ne lämmittävät myös huoneilmaa. Toimistolla sähkökatkot rikkoivat työkoneeni, joten nyt odottelen konetta, jonka korjaukseen piti mennä 2 päivää, mutta mikä on loppujen lopuksi kestänyt melkein kuukauden. Olen raahaillut töihin omaa kannettavaani, josta virtapiikki rikkoi akun tai jotain ja nyt en enää halua sitäkään viedä töihin rikkoakseni sen lopullisesti… Sähkökatkoja vielä pahempaa on kylmyys, joka tunkeutuu luihin ja ytimiin -sisällä kodissamme asteita on päiväsaikaan +10, mikä voi kuulostaa kohtuulliselta Suomen -30 asteen pakkasen keskellä, mutta kun missään vaiheessa ei pääse lämmittelemään yhtään lämpimämpään paikkaan, niin lopputuloksena on jatkuva semi-jäätynyt tila. Antti on täällä kotona päivitellyt verkkokauppaa villakynsikkäät kädessä. Huomenna aiomme mennä ostamaan jostain kaasulämmittimen, jolla asuntoa saisi vähän lämpimämmäksi ja joka toimii sähkökatkoista huolimatta.

Riisi-pinaatti-ateria makuuhuoneessa, jonka olemme valinneet tukikohdaksemme (ovi kiinni ja kynttilät päälle: valoa ja lämpöä!)

Riisi-pinaatti-ateria makuuhuoneessa, jonka olemme valinneet tukikohdaksemme (ovi kiinni ja kynttilät päälle: valoa ja lämpöä!)

Toisena projektina olisi maanjäristykseen varautuminen ja ns. go-bagin pakkaaminen. Kathmandu sijaitsee 2 mannerlaatan yhtymäkohdassa (mistä Himalajakin on merkkinä) ja seismologisten tietojen mukaan tänne tulee mittavia maanjäristyksiä n. 75 vuoden välein. Viimeksi Kathmandu tuhoutui pahoin vuoden 1934 vuoden järistyksessä, joten hups: seuraava järistys voi olla aika ajankohtainen asia. Kathmandun laakson maaperä on muinaisen järven pohjamutaa, joka kuulemma ”nesteytyy” (joku geologi löytää tälle varmaan oikeamman termin) voimakkaiden järistysaaltojen heilutellessa maata edestaas ja on ennustettu, että koska talot täällä on tehty niin heikosti, niin 60 % kaupungista tuhoutuisi. Eli tässä on pitänyt miettiä, mitä teet jos talo alkaa yhtäkkiä heilua ympärillä tai maa vajoaa jalkojen alta ulkona kävellessä ja mitä tarvikkeita kotona pitää sängyn vieressä olla, jotta voit kaivaa tiesi ulos asunnosta. Ruokaa ja juomaa pitää myös varata ainakin viikoksi, jos koko kaupunki on tuhoutunut tai sekasorron vallassa (tämä toki auttaa myös lakkojen tai mielenosoitusten aikana). Huomasin mm. että koska meillä ei ole täällä juuri mitään huonekaluja, kuten isoa pöytää tai sänkyä, niin ei ole oikein paikkaa, minne ryömiä suojaan. Hurjia juttuja nämä tällaiset on miettiä, mutta toisaalta parempi kai olisi varautua kaikkeen, järistys kun on aika todennäköinen täällä ja pienilläkin asioilla voi vaikuttaa siihen, miten kaikki sen jälkeen menee.

Että sellaisia uutisia näin vuoden alkuun; täytyy myöntää että ihan parhailla mahdollisilla fiiliksillä ei taideta täällä nyt olla yllä mainittujen seikkojen vuoksi. Vähän on ollut sellaista ajatusta ilmassa, että: ”miksi tässä kannattaisi käyttää käsidesiä ennen ruokailua mahataudin pelossa, kun ei se kokkikaan tuolla keittiössä ole kuitenkaan käsiään pessyt vessakäynnin jälkeen” :) tai ”miksi työssä pitäisi itse yrittää ja yrittää saada juttuja läpi kun tuntuu, että on seinä vastassa ja kun ei ketään voi pakottaa ottamaan apua vastaan”. Sopeutumista  hankaloittanee sekin, että kävimme Suomessa joulun vietossa ja tuntuu kuin olisimme palanneet planeetta Suomesta planeetta Nepaliin: niin kaukana nämä kaksi maata ovat tosistaan! Oli ihanaa nauttia perheenjäsenten seurasta, käydä saunassa, nauttia vesijohtoveden juomisesta (suihkussakaan ei haitannut, jos vettä meni suuhun) :) , puhtaasta hengitysilmasta, hiljaisuudesta ja monipuolisesta ruoasta, mutta tänne palatessa kontrasti onkin sitten sitä suurempi. Mutta eihän se auta kuin yrittää ja tsempata. Näillä mennään!

Tsemppiä sinne Suomeen pakkasen keskelle – yrittäkää nauttia talvisista jutuista, raikkaasta ilmasta ja lumesta nyt kun sitä on, kyllä se aurinkokin jossain vaiheessa taas näyttäytyy! Hyvää uutta vuotta kaikille!

P.S. Suomessa käydessämme emme tietenkään osanneet ottaa matkaa pelkkänä lomana, vaan toimme Karmashopille oman YK-projektini käsityöläisten Himalajan nokkosesta tekemiä laukkuja, blogissakin esitellyn Children Nepalin tuotteita sekä intialaisia Anokhi-vaatteita (toki hyvin rajatun määrän). Kerromme näistä tuotteista myöhemmin enemmän!

Katmandun jätteet ”häviävät” jälleen.

08.01.2009 - Antti

Aikaisemmin mainitsemani jätteidenkeruu-ongelma saatiin loppuviikosta ratkaistua kun viranomaiset suostuivat kaatopaikan läheisyydessä asuvien ihmisten vaatimuksiin ja tiesulut kaatopaikalle on nyt purettu. Vaatimuksiin kuului mm. alueen infrastruktuurin parantamista ja kansainvälisten ympäristöstandardien käyttöönottoa uuden kaatopaikan rakentamisessa. Nyt saadun ratkaisun myötä lähes 3000 tonnia Katmandu Metropolitan City:n kaduille kerääntynyttä jätettä pystytään ”käsittelemään” eli siirtämään kaduilta kaatopaikalle. Itseäni alkoi kiinnostaa millaisesta kaatopaikasta onkaan kyse ja pyrin myöhemmin pääsemään kaatopaikalle videokamerani kanssa. Suomalainen kaatopaikka ja jätteidenkäsittely saanevat aivan uuden merkityksen sen jälkeen?

(lisää…)