Avainsanat: ‘Köyhyys’

Kurpitsalaukut loppu

01.24.2010 - Heidi

Rauhaisaa viikonloppua kaikille Nepalista! Ilo nähdä, että MEDEP-projektin Kurpitsalaukut miellyttivät asiakkaittemme silmää ja nyt jouluna täältä Suomeen tuomamme laukut ovatkin jo loppuneet, nokkoslaukkuja on toki vielä jäljellä! Kun ensi kuussa tulee mm. Shiva-jumalan syntymäpäivä ja meillä on toimistolta muutama paikallinen vapaapäivä, matkaamme Antin kanssa Länsi-Nepaliin tapaamaan Kurpitsa- ja nokkoslaukkujen tekijöitä ja tilaamme niitä lisää… tällä kertaa muutamassa eri värissä, jos vain mahdollista!

Hari ompelee nokkosolkalaukkua

Hari ompelee nokkosolkalaukkua

Olen muutenkin ajatellut, että nyt täällä ollessamme meidän pitää ehdottomasti pitää tiivistä yhteyttä näiden tuottajaryhmien kanssa ja antaa mahdollisimman paljon palautetta laadusta, uusista tuoteideoista ja rakentaa toimiva systeemi, millä tavalla tilata tuotteita sittenkin, kun emme enää itse asu Nepalissa. Tämä yhteydenpito ja viestinkulku on itse asiassa yleisempikin ongelma työprojektissani -nokkosen kerääjät ja kutojat sekä ompelijat asuvat pienissä kylissä, eivätkä puhu englantia, eikä heillä tietenkään ole mitään tietokoneita tai sähköposteja, joten ulkomaalaisen ostajan on aika hankala saada heihin mitään yhteyttä ja siksi tuotteiden saaminen markkinoille näiltä syrjäseuduilta on aikamoinen haaste. Se olisi kuitenkin tärkeää, etteivät kaikki maaseudun ihmiset muuttaisi tänne Kathmanduun asumaan kaduille tai joenvarsien slummeihin, jotka kasvavat koko ajan.  Projektini tuotteet, kuten kurpitsalaukku tehdään todella pienissä käsityöpajoissa, ilman sähköä ja kangas kudotaan puisilla kangaspuilla. Nokkostuotteiden tapauksessa, kangas kerätään ja prosessoidaan kokonaan käsin ja täysin uudistuvana ja nopeasti kasvavana kasvina siitä saadaan ekologista materiaalia. Nokkosen kuidut ovat muuten moninkertaisesti pidempiä kuin esim. puuvillan ja siksi nokkoslanka sekä kangas ovat paljon puuvillaa kestävämpiä! Alla Prasanna, Antti ja Herra Pun esittelevät nokkosesta tehtyä lankaa (vasemmalla) sekä nokkoskuitua (oik.).

Nokkostuottajien luona Khuijarin kylässä.

Nokkostuottajien luona Khuijarin kylässä.

Kurpitsa- ja nokkoslaukkujen ompelu työllistää Pokharassa 8 henkilön ompelupajan ompelijat ja heidän kanssaan haluaisin alkaa tekemään läheistä yhteistyötä tuotekehityksen parissa -ompelijat ovat köyhiä ja kouluttamattomia, mutta ovat oppineet työnsä tekemällä sitä pitkään ja lisäkoulutuksella he varmasti osaisivat tehdä vaikka millaisia tuotteita. Yksi vaihtoehto olisi linkittää lähellä toimivan Children Nepal-reilun kaupan järjestön ihmiset kouluttamaan heitä. Koska CN tekee työtä köyhien perheiden ja heidän lastensa parissa, ajattelin että vaikka MEDEP:in alaiset käsityöläiset eivät kuulukaan reilun kaupan järjestelmän alle, voisi itse alkaa kehittelemään samanlaista sosiaalisten etuuksien järjestelmää tälle ompelupajalle. Tämä ompelupaja on kuitenkin sen verran pieni, että sen kanssa olisi helppoa työskennellä ja verrattuna suuriin reilun kaupan yrityksiin tai yhteisöihin, Karmashopinkin kokoisella pikkuyrityksellä olisi oikeasti valtaa vaikuttaa paikan asioihin.

Näitä mahdollisuuksia minut johti ajattelemaan se kun ensi kerran vierailin ompelijoiden luona nyt syksyllä ja kuulin että erään ompelijamiehen vauva oli kuollut juuri anemiaan. Syy oli se, että köyhällä perheellä ei ollut varaa viedä vauvaa lääkäriin -eikä ilmeisesti heillä ollut ollut taitoa huolehtia lapsen ravinnonsaannista tätäkään ennen (tämä on todella yleistä täällä). Ompelupajan johtaja, joka siis on myös projektini kouluttama pienyrittäjä, antoi tilanteesta kuultuaan ompelijalle lääkäriin vaadittavat 1000 rupiaa eli 10 euroa. Mies ei kuitenkaan tajunnut tilanteen vakavuutta, vaan odotteli liian kauan ja vauva ehti kuolla. Ja tämä kaikki vain 10 euron tähden (…mikä on toki iso raha täällä)! Tämä ei todellakaan ole ainut tällainen tarina, lapsia kun kuolee mm. Nepalissa joka päivä ripuliin ja anemiaan, jotka olisi voitu hoitaa pienillä toimilla… Mutta on toki lohduttavaa, jos voimme esim. Karmashopin kautta työlistää näitä ihmisiä täällä ostamalla heiltä vaikkapa laukkuja ja samalla ohjata varoja perheiden terveydenhuotoon tai lasten koulunkäyntiin. Kerron siis kun laukkujen valmistus aloitetaan taas ja mitä ompelijoille silloin kuuluu. Mikäli muuten kukaan tietää käsityöalan, muotoilun tai vaatesuunnittelun opiskelijaa, joka haluaisi tehdä harjoittelun tai opinnäytetyön joko tälle MEDEP-projektille tai sitten Karmashopille ja suunnitella näille köyhille tuottajille uusia tuotteita (materiaaleina esim. bambu, puuvilla, nokkonen, banaanikuitu, elefanttiruoho jne. jne.), niin ottakaa meihin yhteyttä – apua kaivataan kipeästi!!!

Children Nepalille ja Kumbeshwar Technical Schoolille on muuten tulossa nyt kevään aikana opettajaopiskelijoita vanhasta opinahjostani, Oulun yliopistosta, joten sitten kuulemme heiltä myös kuulumisia paikan päältä näistä kahdesta Reilun kaupan järjestöstä. Children Nepalin uutuustuotteet löydät verkkokaupastamme lasten valikoimasta ja lisäksi KTS:n ihanat villatuotteet ovat juuri nyt alennuksessa!

Maailmankaupan säännöistä

11.02.2009 - Antti

Reilun kaupan viikot päättyivät tältä vuodelta, mutta toivottavasti Edistämisyhdistyksen reilujen viikkojen markkinointikampanja tavoitti yhä useamman “uuden” suomalaisen kuluttajan, joka olisi pysähtynyt hetkeksi miettimään reilun kaupan tarkoitusta. Kaksi ja puoli vuotta sitten Karmashop.fi -verkkokauppaa perustaessamme kerroimme meitä avustaneelle yrityskonsultille tulevista myyntituotteista ja niiden valmistusperiaatteista. Hänen, kaupan alalta vankan kokemuksen omaavan asiantuntijan, kysymyksensä:  “Eikö kaikki kauppa sitten ole reilua?”, yllätti meidät täysin… “No ei todellakaan!”, piti konsultille vastata alkumykistyksen jälkeen.  Hänen ajatuksensa toki jakaa varmasti vielä moni muukin.

Tässä muutama linkki selkeyttämään maailmankaupan sääntöjä ja miksi juuri reilun kaupan periaatteilla valmistettuja tuotteita tulisi suosia.

Uuden-Seelannin reilun kaupan edistämisyhdistyksen tekemä videoklippi maailmankaupan epäkohdista:

Lisää tietoa maailmankaupasta löytyy myös Oxfamin internetsivuilta:  “Trade Rigged Rules”

Uusi reilun kaupan tuttavuus Children Nepal

10.31.2009 - Heidi

Vierailimme työreissuni lomassa yhdessä pienimmistä Nepalin reilun kaupan järjestöistä, 10-vuotiaassa Children Nepalissa. Children Nepal sijaitsee Pokharan kaupungissa n. 200 km Kathmandusta länteen. Trekki- ja kiipeilyreitit Annapurnan vuoristoon lähtevät tästä kaupungista, joten se on retkeilijöiden mekka hienoine vuoristomaisemineen. Vaikka järjestöllä on joitakin eurooppalaisia ostajia, vaikuttaa Kathmandua hieman syrjäisempi sijainti kuitenkin markkinoiden kokoon ja siihen, ketä järjestöön kulloinkin eksyy vierailemaan (200 kilometrin matkaan Kathmandusta kuluu kuitenkin 6-7 tuntia autolla…).

Söpö kissapoika

Söpö kissapoika

Children Nepal ylläpitää käsityöosastoa, Suryamukhia (tarkoittaa auringonkukkaa), jossa paikallisia naisia koulutetaan ompelemaan reilun kaupan käsitöitä, lähinnä leluja. Tuotteista saadut voitot (työntekijöiden palkkojen yms. jälkeen) käytetään alueen köyhien lasten ja heidän perheidensä hyväksi tehtävään työhön. Köyhyys täällä aiheuttaa myös paljon muita ikäviä ”oireita” perheissä ja koko yhteiskunnassa, kuin vain päällepäin näkyviä asioita, kuten vakkapa aliravitsemusta. Näitä seurauksia ovat mm. lasten yleinen heitteillejättö ja katulapsiongelma, fyysinen ym. väkivalta, lapsityö, syrjäytyminen sekä välinpitämättömyys lasten koulutusta ja opintoja kohtaan. Children Nepalilla on tiloissaan luokkahuone, jossa toimii “contact center”, jonne köyhien perheiden lapset saavat tulla päiväksi opettelemaan aakkosia, numeroita, leikkejä ja pelejä sekä englantia. Lapsia valmennetaan koulunkäyntiin, koska he eivät ole yleensä saaneet mitään opetusta aiemmin tai vanhemmat eivät myöskään kouluttamattomina/omien ongelmiensa keskellä voi antaa eväitä lapsilleen. Esiopetuksen ohella järjestö pitää jatkuvia kokouksia lasten vanhempien, paikallisten viranomaisten ja päättäjien kanssa ja yrittää parantaa lasten turvallisuutta, terveydenhuoltoa sekä heidän oikeuksiensa tiedostamista ja toteutumista. Mm. lasten ruumiillisen kurituksen kieltävä laki säädettiin yli 2 vuotta sitten, mutta siitä ei juuri kukaan ole täällä tietoinen.

Manisha kirjailee käsinukkeja

Manisha kirjailee käsinukkeja

Järjestön perustajat ovat itse tulleet lapsina samanlaisista taustoista, joten he ymmärtävät, kuinka tärkeää tämä työ lasten tulevaisuuden kannalta on ja millaiset vaikutukset em. ongelmilla on lapsiin. Kun lapset ovat käyneet CN:n “esiopetuksessa” (yleensä kuulemma noin 6 kk), he alkavat pikkuhiljaa käymään valtion koulua ja vanhempia kannustetaan pitämään lapset koulussa ja he saavat siinä ohessa monenlaista apua ja tietoa, mm. tulonhankintamalleja Children Nepalilta. Ne perheet, jotka ovat saaneet apua ongelmissaan, ovat kuulemma alkaneet auttaa myös muita samassa tilanteessa olevia perheitä omaehtoisesti. Nepalin valtion koulut ovat olleet surkeassa jamassa (jopa 100 oppilasta luokassa, epäpätevät opettajat, joita ei aina edes näe koulussa, ruumiillisen kurittamisen kulttuuri jne.), joten nykyisin vähänkään varakkaammat perheet laittavat lapsensa maksullisiin kouluihin. Köyhillä ei tietenkään ole tähän mahdollisuutta, joten Children Nepal on myös alkanut tehdä yhteistyötä läheisten valtion koulujen kanssa ja kouluttanut henkilökuntaa opetuksen laatua parantaakseen. Kun kouluissa on saatu parannuksia aikaan, lasten vanhemmat ovat motivoituneempia viemään lapsiaan myös näihin kouluihin, mikä estää eri taustoista tulevien lasten eriytymistä eri alueille/eri kouluihin.

Ompelijat Krishna ja Chitra

Ompelijat Krishna ja Chitra

Oli jotenkin liikuttavaa nähdä, kuinka tehokasta ja kokonaisvaltaista opetus- ja perhetyötä näinkin pieni järjestö voi täällä tehdä. Tarjouduin kysymään contact centeriin suomalaisia opetusharjoittelijoita opettajiksi ja pyrimme myös löytämään ostajia Suryamukhin naisten käsitöille; näin työllistetään näitä naisia ja tarjotaan heille Reilun kaupan järjestelmän edut (säännölliset tulot, eläke, terveyspalveluja, apua lasten koulumaksuihin, bonuksia ja säästämisjärjestelmä), mutta osa avusta menee myös heitä pidemmälle, lasten ja nuorten tulevaisuuteen. Jos olet kiinnostunut Children Nepalin hauskoista ja laadukkaasti tehdyistä leluista ja käsinukeista yms. sekä niiden jälleenmyynnistä, voit laittaa meille viestiä palautelomakkeella ja annamme tarkempia tietoja tuotteista, valikoimasta ja yhteyksistä!

Suryamukhin kotisivut: www.children-nepal.net/suryamukhi

Liian reilua kauppaa?!?

10.29.2009 - Heidi

Nyt on sitten sekin nähty -liian reilua kauppaa on olemassa! Palasin juuri 2 viikon pituiselta kenttäreissulta Länsi-Nepalin pienyrittäjien luota. Piskuisissa kylissä kiertäessäni haastattelin käsityöläisiä, joiden tuotteita ovat pääasiassa perinteisillä kangaspuilla kudotut Dhaka-huivit sekä Himalajan nokkosesta (kasvaa 10 kertaa suuremmaksi kuin meikäläinen kasvi) valmistettu lanka, käsinkudottu nokkoskangas sekä valmiit tuotteet, kuten laukut ja huivit. Haastattelin  ja pikakoulutin käsityöläisiä sekä henkilökuntaa pienissä kaupoissa, joita projektini on perustanut kyliin ja pikkukaupunkeihin, jotta kylien tuotteille olisi edes joitakin myyntikanavia (näihin kyliin kun eivät isommat/ulkomaalaiset ostajat eksy; nytkin meidän piti trekata useampi päivä kyliin päästäksemme, vuoristotiet kun olivat monsuunin jäljiltä todella surkeassa kunnossa). Projekti, jossa työskentelen, on kehittänyt mikroyrityksiä Nepalin kaikista köyhimmille ihmisille jo 11 vuoden ajan, mutta markkinointi ja tuotekehitys on jätetty täysin huomiotta ja yrittäjien ollessa kouluttamattomia ihmisiä, ei heiltä voi odottaa täydellistä bisnes-osaamista, laatua tai uusia innovaatioita tuotteiden suhteen, vaan yleensä he tarvitsevat todella paljon tukea ja koulutusta perustavimpienkin asioiden hallitsemiseksi.

Rypsipelto

Kouriintuntuvasti olen saanut huomata kuinka hankalaa on yhdistää köyhyyden vähentäminen ja raaka liiketoiminta (sitähän markkinoille pääseminen ja tuotteiden kehittäminen tosielämässä valitettavasti on). Projektissani kohderyhmänä ja toimijoina ovat ihmiset, joilla ei usein ole luku-, kirjoitus- tai laskutaitoja, käsitystä asiakkaiden tiukoista vaatimuksista laadun tai toimitusaikataulujen suhteen, eikä mitään hinnoitteluosaamista ja joissain tapauksissa motivaatiokin puuttuu… Yleensä kuvio kehitysmaiden käsityöläisten kanssa menee niin, että he eivät osaa pyytää tuotteistaan tarpeeksi hyvää hintaa ja päätyvät siksi velkakierteeseen tai muihin taloudellisiin ongelmiin. Vaan eipä tässä projektissa! Mm. nokkoslangasta (ilmainen luonnon raaka-aine, vaatii toki monia muokkausvaiheita) huiveja kutovat naiset ovat hinnoitelleet huivinsa niin, ettei edes meidän kaltaisellamme länsimaisella kaupalla olisi mahdollisuutta hankkia niitä! Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi tuotteet eivät myy paikallisilla markkinoilla/pientuottajien tuotteille perustetuissa kaupoissa… Käsityöläisten tuotteiden hinnat eivät perustu millekään realistisille tuotantokustannuksille tai työajalle; esim. naiset tekevät käsitöitä yleensä vain osa-aikaisesti (maatöiden ja kodinhoidon ohella) mutta saattavat laskea palkakseen kokopäivätyön verran tai pahimmassa tapauksessa he keksivät hinnat täysin omasta päästään.

Projektissani yksi ongelma on, että kun kylien tuottajat ovat kuulleet, millä hinnalla kaupat myyvät heidän tuotettaan kaupungissa, he ovat alkaneet pyytää samaa hintaa omilta ostajiltaan. Eli tietoa hinnanmuodostuksesta ja käsitystä siitä, etteivät raaka-aineen tuottajat voi pyytää samaa hintaa kuin loppumyyjä, jolla on kuluja kaupasta, kuljetuksista, paketoinnista yms. ei vain ole ja tämä on saattanut johtaa hyvienkin kauppasuhteiden kariutumisiin. Tuottajilla ei siis itsellään ole käsitystä tuotteiden pakkauksesta, etiketeistä, kuljetuksista, eikä heillä ei ole kontakteja tai omia myyntipaikkoja yms. eli he eivät voi itse myydä tuotteitaan loppukäyttäjälle. Lisäksi hyvin lyhytnäköiset tuottajat ovat saattaneet lopettaa jonkin luotettavan suhteen ostajaan kun joku toinen on luvannut muutaman rupian enemmän esim. hunajakilolta. Lopulta tämä uusi ostaja ei olekaan pitänyt lupauksiaan ja vanha ostaja onkin jo ehtinyt hankkia tuotteet jostain muualta ja tuotteet ovat homehtuneet käsiin… Nämä ovat siis esimerkkejä siitä, mitä voi tapahtua kun liikekumppaneina ovat maaseudun köyhät tuottajat/käsityöläiset, jotka ovat saaneet peruskoulutuksen jonkin tuotteen tekemiseen, mutteivat omaa tietoa kaupanpidosta tai liiketoiminnan peruslainalaisuuksista. Oikein ihmettelen, kuinka voi olla, että projekti on toiminut 11 vuotta ja nämä asiat nousevat esille vasta nyt..?

Nokkoslangan kehräystä

Tämä tilanne on todella hullunkurinen, sillä vuosia olen muiden reilun kaupan ja järjestö-ihmisten kanssa pähkäillyt kuinka nostaa kehitysmaiden käsityöläisten (yleensä maaseudulla asuvien) palkkoja ja kuinka tukea heitä hinnoittelemaan tuotteet niin, että hinnat sisältävät todelliset tuotantokustannukset. Kilpailu halvempien tehdasvalmisteisten tuotteiden kanssa on kovaa ja käsitöistä ei enää nykyään juuri kukaan ole valmis maksamaan niiden oikeaa hintaa. Tästä syystä jotkut käsityöläiset eivät uskalla nostaa tuotteiden hintoja, vaikka esimerkiksi täällä Aasiassa inflaatio on ollut todella korkea jo useamman vuoden ja raaka-aineiden, kuten värien, lankojen ja puuvillan hinta on noussut entisestä. Myös ruoka on ennätyksellisen kallista, minkä vuoksi palkkojakin on pakko nostaa. Toki myös länsimaiset ostajat yrittävät pitää ostohinnat alhaalla. Kaiken tämän jälkeen huomaankin nyt keskustelevani ihmisten kanssa siitä, etteivät he voi pyytää tuotteistaan ihan päättömiä hintoja, joihin edes länsimaalaisilla turisteilla ei olisi varaa! Siis aivan liian reilua kauppaa, jolloin tämä reiluus on lähes tappaa kaupankäynnin näillä tuotteilla :)   En olisi uskonut että sanoisin näin kellekään kehitysmaan yrittäjälle, mutta: “hintoja alas, kiitos!”

Backstrap-kudontaa