Avainsanat: ‘Kemikaalit’

Tiruppurista kuuluu kummia

03.05.2011 - Heidi

Tamil Nadun osavaltiossa, Intian eteläkärjessä sijaitsee kaupunki nimeltä Tiruppur. Tiruppuria on joskus nimitetty maailman t-paitakeskukseksi siellä olevan tekstiiliteollisuuden vuoksi. Tekstiilituotanto on alueen sielu ja se on pystynyt tarjoamaan töitä miljoonille intialaisille eri puolilta maata. Kaupungin menestyksellä on myös toiset kasvot ja Tirupur pääsikin pari vuotta sitten Suomessakin esitettyyn, tekstiiliteollisuuden epäkohtia esitellesseen dokumenttiin. Tiruppurin halki nimittäin virtaa Noyyal-joki, jonka veden on sanottu vaihtavan väriä sen mukaan, mikä sattuu olemaan kunkin sesongin muotiväri. Vierailin itse Tiruppurissa vuonna 2006 ollessani Maailmankauppojen tuottajamatkalla tehtävänäni arvioida Reilun kaupan pientuotannon ympäristöseikkoja (eräs saippuoita käsin valmistava tuottajayhteisö sijaitsee Tiruppurin ulkopuolella). Huomioni kiinnittyi jo tuolloin paikallisissa sanomalehdissä olleisiin juttuihin Noyyal-joesta ja sen huonosta kunnosta (otin jutut talteen digikamerallani, mutten harmikseni löytänyt niitä tähän saumaan koneeni uumenista).

Tiruppur, Tamil Nadu, India

5 vuotta on siis kulunut ja nyt asialle on todellakin tehty jotain; Madraksen korkein oikeus nimittäin päätti sulkea kertaheitolla kaikki Tiruppurin värjäämöt ja tekstiilinkäsittely-yksiköt helmikuun alusta alkaen! Varmistaakseen, etteivät tehtaat voi toimia, oikeus määräsi myös katkaisemaan sähkönjakelun tehtaille. Intialaisille 5 vuoden reaktioaika tällaisissa asioissa lienee normaalia, mutta päätöksen jyrkkyys on nostattanut vastalauseita, etenkin tehtaanomistajien ja useiden liittojensa keskuudessa; nyt pelätään että koko Tirupur lamaantuu päätöksen vuoksi. Tehtaiden sulkeminen vaikuttaa parhaimmillaan 50 000 työntekijän elantoon (jos perheenjäsenet lasketaan mukaan, on vaikutus aikamoinen), tuottaahan Tirupur viidenneksen Intian vientitekstiileistä. Taloudellisten menetysten arvioidaan olevan 500 000 000 rupiaa eli kahdeksisen miljoonaa euroa päivässä. Erityisen pahana Intian vientitekstiilien liitossa pidetään sitä, että vain pari kuukautta sitten puuvillan ja puuvillalangan hinta nousi maailmalla useita kymmeniä prosentteja ja muutenkin alalla on kärsitty raaka-ainepulasta ja nyt heti perään seurasi taas uusi kriisi. Tekstiilialan vastapuolella, jos näin voi sanoa, ovat alueen maanviljelijät, joiden mukaan vettä ei voi käyttää viljelysten kasteluun sen ollessa niin pahasti saastunutta. Lisäksi vedentarve on noussut muutenkin, onhan kaupungin väkiluku kasvanut nopeasti sinne tekstiilialan perässä saapuneiden siirtotyöläisten vuoksi.

Vesi on elämän lähde ja rajallisia vesivarantoja tulisi suojella -erityisesti kehitysmaissa*, joihin länsimaiden kulutukseen vastaava teollisuus on siirtynyt ja joka on saanut hyvin pitkään saastuttaa ympäristöä aika vapaasti. Huomattavaa tässä oikeuden päätöksessä on kuitenkin se, että hallitus sulki kaikki tehtaat kerralla -joukossa on siis myös tehtaita, joilla on jo käytössään uudenaikaisimmat jätevesienpuhdistus- ja kemikaalien talteenottomenetelmät ja joista osalla on jopa kansainväliset standardit täyttävä luomusertifikaatti! Nyt jokaisen tehtaan täytyy erikseen hakea uutta toimintalupaa hallituksen asettamalta tarkastuslautakunnalta ja todistaa, että heidän tehtaansa ei päästä yhtään päästöjä vesistöön (päätös sisältää nollatoleranssin minkäänlaisista nestemäisistä päästöistä vesiin). Niiltäkin, joilla asiat ovat kunnossa, menee siis ennalta määrittelemätön aika tähän prosessiin ja intialaisen byrokratian tuntien se ei välttämättä käy käden käänteessä -erityisesti jos lupamenettely ja sen proseduurit ovat vasta kehitteillä…

Noyyal-joen suojelu ja kiistely asiasta alkoi itse asiassa jo vuonna 2006, jolloin oikeus määräsi saastuttajat maksamaan sakkoja siltä ajalta kun päästöjä vielä tulisi, tehtaiden pyrkiessä lopulta päästöttömään tuotantoon heinäkuuhun 2007 mennessä. Hallituksen virkamiehet eivät kuitenkaan suorittaneet välitarkastuksia ja toiminta jatkui entiseen tapaan, useiden tehtaiden jopa laajentaessa toimintaansa. Kun mikään ei ilmisesti tuntunut auttavan, vihellettiin peli nyt kerralla poikki. Tehtailijoiden liiton puheenjohtaja sanoo, että tehtaissa on jo käytössä vesienkäsittelyjärjestelmiä, mutta koska teknologia on niin uutta ja se täytyy tuoda Intiaan ulkomailta, täydelliselle nollapäästötasolle ei ole vielä päästy. Toki joukossa on luultavasti myös tehtaita, joilla näitä järjestelmiä ei ole ollenkaan… Kun näin äkillistä muutosta ajattelee tehtaanomistajan näkökulmasta, on selvää että päätös aiheuttaa hankaluuksia ja tilanteen pitkittyessä myös tehtaista palkkansa saavat työntekijät perheineen saavat kärsiä. Tirupurin talous on varmasti myös kokonaisuudessan niin riippuvainen tekstiilituotannosta, että ”lakon” vaikutukset heijastuvat koko kaupunkiin. Ei voi kuin toivoa, että tehtaat saadan kuntoon, toisaalta pahoin saastuneen ympäristön, toisaalta tehtaista riippuvaisten ihmistenkin vuoksi.

Toisaalta, en tiedä onko ihan reilua, jos vastuun lisääntyvistä kustannuksista eli puhdistuslaitteiston hankinnasta joutuvat kantamaan intialaiset tehtaanomistajat yksin. Isot ulkomaiset ostajat (joukossa useita meillä Suomessakin tuttuja muoti- ja urheiluvaatemerkkejä)  ovat vaatineet halpoja tuotteita ja tehneet jättimäisiä voittoja vuosien ajan, ilmeisesti kiinnittämättä mitään huomiota ympäristön pilaantumiseen. Kaikkihan me tiedämme, että pelkän hinnan tuijottaminen ei ainakaan kannusta suurten, ympäristön hyväksi tehtävien hankintojen tekoon. Jos siis ostajat eivät ole valmiita satsaamaan ympäristötekoihin tai eivät vaadi niitä, miksipä sen tekisi oma-aloitteisesti yksittäinen tehtaanomistajakaan? (Ihannemaailmassa näin tietenkin olisi, onhan se ympäristö kuitenkin myös tehtaanomistajankin oma ympäristö, mutta valitettavasti tässä kapitalistisessa maailmassamme  vain on niin, että yleensä ympäristö tulee arvojärjestyksessä viimeisenä ja sen eteen tehdään satsauksia vain jos on pakko tai jos siitä seuraa selkeästi mitattavia taloudellisia hyötyjä.) Olisi siis vähintäänkin kohtuullista jos kustannuksia jollain tapaa jaettaisiin tai ostajat osallistuisivat niihin, ovathan he hyötyneet halvoista vaatteista ja aiheuttaneet osaltaan koko alueen vesistöjen saastumisen käytökelvottomiksi. Jäämme seuraamaan tilanteen kehitystä -toivottavasti seuraavien uutisten kuulemiseen ei mene uutta viittä vuotta!

* Lisähuomautuksena mainittakoon, että Tiruppurin laitamilla asuvilla ihmisillä ei tietenkään ole käytössään vesijohtoverkostoa ja kaupunki jakaa esim. slummien asukkaille tankkiautolla juomakelpoista vettä 6 sankollista/viikko/perhe. Lopun tarvitsemansa veden ihmisten pitää ostaa, mutta millä ostaa, jos ei ole rahaa tai jos ainoat roposet menevät ruokaan? Pärjäisitkö sinä/koko perheesi alle sankollisella vettä päivässä? …Minä en. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka arvokas ja usein harvinainen lahja puhdas vesi on.

Sielläkin, missä on juoksevaa vettä, saatetaan sitä säännöstellä hyvinkin tiukasti. Lähde: www.agissonsensemble.org

Sielläkin, missä on juoksevaa vettä, saatetaan sitä säännöstellä hyvinkin tiukasti (kuva: www.agissonsensemble.org)

Eettisen ja ekologisen muodin tuolla puolen

03.05.2010 - Heidi

Pohdintaa Greenfashionfreak-blogissa 4.3.2010 olleeseen kirjoitukseen liittyen.

Päätin näin People Treen tuotteita jälleenmyyvänä pienyrittäjänä liittyä tähän keskusteluun (olemmehan kamppailleet pian 3 vuotta tehdäksemme aiemmin Suomessa tuntematonta tuotemerkkiä ja Reilua kauppaa & luomumuotia tunnetuksi), pyrin tässä valottamaan muutamia seikkoja ”kulissien takaa”. Olen itse käyttänyt People Treen tuotteita täysipäiväisesti tämän 3 vuoden ajan ja oma kokemukseni on, että suurin osa tuotteista on ollut hyviä, yksi trikoopaita ja pari t-paitaa ovat ”kulahtaneet” mielestäni liian nopeaa. Laatuongelma onkin koskenut siis meidän tietojemme mukaan vain joitain ohuita trikoovaatteita.

Laatuongelmia voi välttää muistamalla muutamat seikat, joten tässä pari vinkkiä laadukkaiden ostosten tekoa helpottamaan:

  • PT:n luomupopliinista tai paksummasta trikoosta tehdyt vaatteet ovat olleet laadullisesti todella hyviä, ohut kangas ei ole yhtä kestävää kuin vahvemmat laadut.
  • Yksi suomalaisen verkkokaupan etu on asiakkaalle ilmainen 14 vrk:n vaihto- ja palautusoikeus, eli jos ompelussa on vikaa, niin lähetä tuote takaisin asiakaspalautuksena. Tuote kannattaa siis aina sovittaa ja tarkastaa kun saat sen kotiisi, sillä käyttöönotto on ostopäätös.
  • Pese tuotteet 30 asteessa, tarkoituksenmukaisella pesuaineella (värikkäille tuotteille ei valkaisuaineita sisältävää pesuainetta,eikä lycraa sisältäville tuotteille huuhteluainetta jne.); 10 asteen lämpötilan lasku kohtelee kuituja selvästi paremmin ja säästää energiaa sekä tuotteen värejä. Nykyisillä tehokkailla pesukoneilla lämpötilan lasku 30 asteeseen ei vaikuta pesutulokseen normaalilaikaisten tuotteiden ollessa kyseessä.

Kankaan kestävyys (esim. nyppyyntyminen) tulee esiin vasta käytössä ja pesuissa. Koska muutamissa blogeissa on mainittu PT:n vaatteiden laadusta (kyseessä ovat tietääkseni olleet juuri tietyt ohuet trikoovaatteet) olemme olleet tästä yhteydessä PT:hin ja pyrimme selvittämään, mistä tämä voisi johtua. Asiaa täytyy siis selvittää luomupuuvillapelloilta lähtien, langan kehräämiseen ja kankaan kutomiseen asti. Yksi selvitettävä asia on puuvillakuitujen laatu eli pituus, mikä vaikuttaa kankaankin laatuun. Monesti sanotaan, että luomupuuvilla tuntuu käyttäjälle paljon pehmeämmältä kuin kemiallisesti kasvatettu puuvilla, joten voisiko tämä pehmeys johtaa myös aikaisempaan kulumiseen? Joka tapauksessa viestimme on mennyt People Treen perustajalle, Safia Minneylle saakka ja vaikka näiden asioiden tarkastaminen vaatiikin aikaa, niitä pyritään siis koko ajan selvittämään. Joten enää vaaditaan vain kärsivällisyyttä niin meiltä tuotemerkin myyjiltä kuin vaatteiden käyttäjiltäkin.

Muutamat Greenfashionfreak:n juttua kommentoineet osuvat osaltaan oikeaan; valitettavasti kaikkea, eli halpaa hintaa, täydellistä laatua, luomumateriaalia, reilun kaupan työoloja ja luomusertifikaatteja on aika hankala saada samassa paketissa… Ainakin vielä, maailmankin mittakaavassa nuorella eettisellä & ekomuotialalla. Mielestäni jutussa mainituista ruotsalaismerkeistä ei voi puhua edes samassa lauseessa PT:n kanssa, niin eri pohjalta ne ponnistavat. Vuonna 2008 tehdyn tutkimuksen mukaan Suomessa suosituista ruotsalaisketjuista monelta puuttui vielä tuolloin yhteiskuntavastuun ohjeisto täysin. Lisäksi näiden kahden vuoden aikana on tullut esiin paljon uutisia lapsityövoiman käytöstä puuvillan keräämisessä, puuvillan viljelijöiden sairastumisista ja velkakierteestä sekä itsemurhista (Intia) myrkyllisten kemikaalien käytön vuoksi. Lisäksi haitallisista kemikaaleista (puuvillan torjunta-aneista sekä väreistä) saattaa jäädä jäämiä vaatteisiin asiakkaille ja eipä ompelijoidenkaan tai muiden tuotantoprosessiin osallistuvien työolot ole aina kummoiset.

PT on tehnyt vuosikausia töitä pienten kehitysmaiden käsityöläisyhteisöjen kanssa ja vienyt Reilun kaupan idean (+ Reilun kaupan ehdot & edut) heille -samalla PT on käyttänyt hurjasti rahaa ja aikaa vaatesuunnittelijoiden kouluttaessa käsityöläisiä paikan päällä kehitysmaissa, rakentamalla yhteisöjen kapasiteettia valmistaa tuotteita ja tukemalla kouluja yhteisöjen lapsille jne. Monet käsityöpaikat esim. Aasiassa sijaitsevat pienissä kylissä ja käsityöläisiksi koulutetut ihmiset ovat naisia, köyhiä ja kastittomia, joilla harvoin on valmiiksi mitään koulutusta (niin perus- kuin ammatillistakaan). Pieni ajatusleikki blogimme lukijoille; jos itse olisit eko- tai eettisyyteen aidosti pyrkivä vaatevalmistaja ja lukisit jutun, jossa omaa Reilun kaupan luomumerkkiäsi verrataan halpaketjujen merkkeihin, mitä tekisit? Purisitko hammasta ja jatkaisit köyhien käsityöläisten kouluttamista kylissä, joissa koneiden ja ammattitaidon puutteen vuoksi ompeleiden saamiseen täydellisiksi olisi vielä matkaa (vaikka olisit jo tehnyt tämän eteen töitä useita vuosia läheisesti käsityöläisten kanssa) vai sanoisitko, että: ”Moro, tuolla kaupungeissa löytyy suuria ompeluyksiköitä, joissa työ on tehokkaampaa ja halvempaa eli siirretään ompelu sinne, niin päästään paljon helpommalla!”? No, todennäköisesti iso osa kyläläisistä muuttaisi myös kaupunkiin jäätyään työttömäksi ja menisi asumaan luultavimmin johonkin isoon slummiin, koska PT on monessa pikkukylässä sen suurimpia ulkopuolisia työllistäjiä… Tämä jälkimmäinen skenaario on ollut valitettavan yleinen toimintatapa isoilla ostajilla myrkky- ja lapsityövoimadokumenttien sekä -uutisten tultua julki koskien niiden raaka-aineiden hankintaa ja tuotteiden valmistusoloja.

Ompelun laatua parantaisi toki se, että vaatteet olisivat mahdollisimman yksinkertaisia, eikä olisi kausittain vaihtuvia mallistoja -eli samoja tuotteita pidettäisiin valmistuksessa kauan, jolloin ompelijat voisivat oikeasti keskittyä parantamaan taitojaan samojen tuotteiden kanssa. People Tree:lle tilanteen tekee haastavaksi se, että se on halunnut erottautua muista ekovaatemerkeistä juuri ekoMUOTImerkkinä ja siksi se valmistaa eri mallistot vähintään 2 kertaa vuodessa (mikä onkin mieletön haaste kehitysmaiden toimintaympäristössä!!!). PT on päättänyt yrittää tehdä asiat toisin ja luulen, että tällä ajatuksella se vastaa monen kuluttajan toiveisiin. Esim. Gossypium-tuotemerkki toimii juuri em. periaatteilla eli tekee samoja perusvaatteita vuodesta toiseen, mutta niistäpä ovatkin kuluttajat sanoneet, että ne ovat tylsiä! Mikä siis neuvoksi? Vaikka PT työskenteleekin kovasti tullakseen vakavasti otettavaksi muotimerkiksi (ja lisäksi samalla koko tuotantoketjuun on ulotettu ympäristö- ja eettiset standardit), itse toivoisimme ettei laatu heikentyisi muodikkuuden ja nopeampaan vaihtuvien mallistojen vuoksi. Tuotteen laatu on kuitenkin yksi tärkeimpiä ekologisia tekijöitä, kun tarkastellaan koko vaatteen elinkaarta ja tätä viestiä olemme pyrkineet toitottamaan vaatevalmistajille aina kun mahdollista!

Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus suututtaa ketään, mutta tuoda avoimesti esiin eko- ja Reilun kaupan vaatemerkkien todellisuus ja se, kuinka mielettömän haastavaa on yrittää valmistaa laadukkaita, tyylikkäitä, ekologisia , eettisiä ja kuluttajalle turvallisia tuotteita, erityisesti kun joutuu kilpailemaan ns. ”ota 3, maksa 2”-vaatemerkkien kanssa, jotka saavat tehdä mitä haluavat (niin vaatteiden valmistajille kuin ympäristöllekin) ja halvan hinnan vuoksi niiltä ei kukaan edes odota eettisyyttä, ekologisuutta tai laatua -kolminkertainen kilpailuetu eko- ja Reilun kaupan merkkeihin verrattuna! Tasavertaista vertailua suuryritysten ja People Treen välillä on mahdoton tehdä; People Tree on Reilun kaupan ja ekomerkkien edelläkävijä, mutta silti se on lähtenyt liikkeelle 10 vuotta sitten vain yhden ihmisen työllä , joka otti henkilökohtaisen taloudellisen riskin edistääkseen reilumpaa tuotantoa ja kauppaa ja vasta nyt merkki on pikkuhiljaa lyömässä läpi ja pääsemässä taloudellisesti nollatulokseen. Tämä siis suuryritysten hallitsemassa vaateteollisuudessa, josta esimerkkinä mainittakoon H&M:n liikevaihto, reilu 9 miljardia euroa.

Olemme seuranneet People Treen tuotteiden valmistusta ja merkin sosiaalista työtä läheltä ja tavanneet tuotteiden valmistajia täällä Nepalissa sekä aiempina vuosina Intiassa ja uskomme, että muutamien tuotteiden kohdalla esiin tulleista heikkouksista huolimatta tuotemerkillä on omat uskolliset kannattajansa -me ainakin kuulumme heihin :)

Safia Minney on tulossa tämän kuun lopulla taas vierailemaan Reilun kaupan tuottajiensa luo Nepaliin, joten katsotaan ehdimmekö tavata hänet ja josko voimme keskustella laatuasioista hänen kanssaan täällä kasvokkain?

”Farkuissa ihmiselle myrkyllisiä aineita”

09.11.2009 - Antti

Ruotsissa on löydetty useista suosituista farkkumerkeistä myrkyllisiä ja allergiaa aiheuttavia aineita. Asiasta kertoi farkkuja testauttanut Ruotsin television SVT:n kuluttajaohjelma Plus.

Nudie-, Lee- ja Wrangler-farkuista löytyi testissä sallittua korkeampia pitoisuuksia dimetyylifumaraattia (DMF), jota käytetään homeenestoaineissa. DMF kiellettiin toukokuun alussa EU:ssa. Kielto koskee kaikkia tuotteita, joissa ainetta on enemmän kuin 0,1 milligrammaa per kilo.

Nyt tehdyssä testissä yhdestä Nudien mallista löytyi viisinkertainen määrä ainetta. Nudie lopetti torstaina kyseisen mallin myynnin ja kertoi aloittaneensa selvitykset siitä, mistä aine on peräisin.

Wranglereista löytyi myös lyijyä ja elohopeaa. Cheap Mondayn ja Leen farkuista löytyi puolestaan korkeita pitoisuuksia nonylifenolietoksylaattia, joka on puhdistusaine. Cheap Mondaylla pitoisuus oli 22 kertaa korkeampi kuin yhtiön omat ohjeet sallivat. Kauppalehti 11.9.2009

Yksi hyvä syy lisää siirtyä luomutuotteiden käyttöön. Mikäli etsit itsellesi housuja, niin tutustu valikoimastamme löytyviin Pranan miesten tai naisten luomuhousuihin!

Reilun kaupan luomupuuvilla pähkinänkuoressa

09.08.2009 - Antti

Lisää tietoa puuvillan matkasta pellolta vaatteeksi löydät sivuiltamme.

Vettä vai viiniä?

08.18.2009 - Heidi

Tässä se nyt on; uusi vesikanisterimme, johon saimme hankittua myös kätevän pumpun. Näin ostettuna vesi maksaa selvästi vähemmän ja jätekuormamme pienenee selvästi kun yksittäisiä muovipulloja ei tarvitse enää ostaa. Kanisterista veden voi pumpata kovaa muovia olevaan retkipulloon mukaan otettavaksi -ohutta muovia olevista pulloista kun voi (myös Suomessa) ilmeisesti liueta (eritoten niiden lämmetessä) veteen kaikenlaisia kemikaaleja…eli tämä uusi käytäntö on parempi monessakin mielessä! Kuulimme myös, ettei täälläkään vesipulloja yms. jätetä täysin hyödyntämättä; muovi- ja lasipulloista sekä metallitölkeistä maksetaan kuulemma jonkinlainen palkkio ja niitä kierrätetään. Samanlainen käytäntö on muistaakseni Intiassakin, jossa köyhät junasiivoojat ym. keräävät muovisia vesipulloja junien lattioilta. Luulisi tosiaan, ettei näin köyhällä maalla olisi varaa nakata arvokkaita materiaaleja, kuten muovia, suoraan luontoon tai kaatopaikalle. (lisää…)

Mitä ilman et voisi elää –arjen ekokokeiluja Nepalissa

08.10.2009 - Heidi

Moni on pyytänyt blogiin arjen pieniä ekovinkkejä; kokonaisvaltaisempaa listaa odotellessa ajattelin kirjoittaa arkielämän ekoilusta tai ekottomuudesta Nepalin vinkkelistä. Ehkäpä näitä kokemuksia voi myös heijastella elämään Suomessa ja siihen, mitä ekoilun mahdollisuuksia suomalainen arki tarjoaa. (lisää…)