Hei kaikille vaan minunkin puolestani! Olen siis aloittanut tällä viikolla työt YK:n lähettämänä asiantuntijana Nepalin hallituksen alaisessa pienyrityksiä tukevassa projektissa. Minun tehtäväni on siis avustaa tätä projektia markkinoinnin ja tuotekehityksen sekä myös rahoituksen saannin osalta. Projekti on toiminut UNDP:n tukemana jo kymmenisen vuotta ja sen avulla kaikista köyhimpien syrjäseutujen ihmisten elintasoa on parannettu; heitä on koulutettu pienyrittäjiksi mm. kynttilöiden, suitsukkeiden, elintarvikkeiden ja tekstiilituotteiden valmistuksessa. Ensimmäisenä työpäivänä kuulin, että osa tuottajista asuu seuduilla, jonne on lähimmästä ”tienhaarasta” 2 päivän kävelymatka (kenttämatkoilla saa siis ainakin liikuntaa!). Lisäksi pienyrittäjät ovat luku- ja kirjoitustaidottomia, joten voi kai todellakin sanoa, että tästä on eco-chickeily kaukana! Jos viime vuosina tuotekehityksen tekeminen jo pitkään esim. reilun kaupan piirissä toimineissa tuottajayhteisöissä on tuntunut hankalalta, niin tämä työ vienee asiat ihan uudelle tasolle? Voi vain ihmetellä, millaista kirjanpitoa kirjoitustaidoton ihminen pitää, kuinka tulevissa koulutuksissa kommunikoidaan ja mikä tärkeintä, miten tuotteet voitaisiin saada isommille markkinoille, kun niitä on ollut todella hankalaa saada edes naapurikylään? Vuoristojen lisäksi juuri meneillään olevan monsuunin aiheuttamat maanvyöryt ja tulvat tehnevät kaupankäynnistä lähes mahdotonta. (lisää…)