Itsenäisyyspäivänä meidän oli tarkoitus osallistua suurlähetystön vastaanotolle kaupungin toisella puolella, mutta Maiostien julistaman maanlaajuisen yleislakon sekä YK:n turvallisuuspuolelta tulleen “pysy kotona ja vältä liikkumista”- kehoituksen johdosta päivän ohjelma menikin uusiksi.
Täällä näitä maoistien julistamia lakkoja kutsutaan nimellä “bandha” ja ne tarkoittavat yleensä sitä, että kaikkia kulkuneuvoja kielletään liikkumasta ja kaikki kaupat pitävät ovensa kiinni tuhotöiden pelossa. Mm. tänä sunnuntaina yksi apteekki tuhottiin, moottoripyöriä poltettiin ja lakkoa seraamaan tulleiden toimittajien autoa kivitettiin. Maoistit pysäyttävät jopa polkupyöräilijät ja tapauksesta riippuen joko rikkovat kumit tai kiltin maoistin kohdalle osuessa, vain tyhjentävät venttiilit…
Syy ajoneuvojen liikkumiskieltoon ei ollut Kööpenhaminan ilmastokokous vaan Nepalin hallituksen turvallisuusjoukkojen toiminta Länsi-Nepalissa. Hallituksen joukot olivat häätäneet arviolta 1500 metsään majoittunutta maatonta ihmistä ja operaation yhteydessä 5 maatonta oli saanut surmansa. Tästä johtuen maoistit määräsivät bandhan, joka pysäytti liikenteen koko maassa päiväksi ja suurin osa liikkeistä ainakin täällä Katmandussa sulki ovensa levottomuuksien pelossa. Toki omat sympatiat ovat juuri tällaisten maattomien ja kodittomien puolella, joille esim. tuo metsä tai vastaavasti täällä Katmandussa joen penkalle rakentunut slummi on tarjonnut ainoan suojan. Hallitus on määrännyt tällaisia alueita purettavaksi metsän suojelun tai joen saastumisen takia, mutta heillä ei ole ollut tarjota vaihtoehtoista paikkaa näille ihmisille. Tilanne ei aina ole täysin musta-valkoinen eli “hyvä vastaan paha”, vaan kolikon toisena puolena on se, että juuri maoistit tukijoineen ovat itse pyrkineet luomaan tällaisia tilanteita joiden avulla saavat aikaiseksi levottomuuksia ja horjutettua nykyistä hallitusta. Maoistit mm. maksavat pieniä summia työttömille ja kouluttamattomille henkilöille, jotta saavat heidät mukaan mielenosoituksiinsa ja he jopa houkuttelevat ihmisiä muuttamaan alueille, joihin hallitus ei asukkaita halua. Loppujen lopuksi näistä lakoista ei ole haittaa kellekään muulle, kuin tälle maalle ja sen asukkaille itselleen (kenen asialla maoistit väittävät olevansa), kun pienyrittäjät joutuvat pitämään kauppansa kiinni, turistit miettivät kahdesti tuloaan Nepaliin ja kaikki muukin toimnta pysähtyy täysin.
Itse kärsin jonkin asteen kulttuurishokkia tämän maan liikenteen kanssa, joten siinä mielessä otan mielelläni vastaan enemmänkin tällaisia päätöksiä kieltää ajoneuvojen liikkuminen. Ilma oli raikas, melusaaste olematon ja ihmiset pelasivat mm. jalkapalloa yleensä täysin tukossa olevalla tiellä. Tässä pieni videopätkä “kotikatumme” rauhallisesta liikenteestä;
Kirjoitimme alkusyksystä blogissamme Fair Trade Group Nepalin perustajajäsenestä KTS:stä, jonka kanssa Karmashop ja People Tree tekevät yhteistyötä. Järjestön johtaja Kiran toimii tällä hetkellä myös FTGN:n puheenjohtajana ja tapaamisemme yhteydessä hän kysyi voisimmeko auttaa heitä järjestämään Katmandussa reilun kaupan edistämistapahtumaa. Hän kertoi, että kyseinen tapahtuma on järjestetty joitakin vuosia sitten Australian ja Britannian suurlähetystöissä, joten lupasimme kysyä asiaa omasta lähetystöstämme. Ajattelimme, että onhan presidentti Tarja Halosen puoliso Pentti Arajärvi toiminut reilun kaupan lähettiläänä ja reilulla kaupalla Suomessa on muutenkin mielestämme erittäin hyvä maine, joten olimme toiveikkaita asian suhteen heti alusta alkaen. Saimmekin asiainhoitaja Pirkko-Liisa Kyöstilältä myönteisen vastaanotan tapahtuman järjestämiseen suurlähetystön puutarhassa.
Tapahtuma järjestettiin nyt toissa viikonloppuna (14.11.09) aurinkoisessa säässä lähetystön puutarhassa. Tapahtuman tavoitteena oli edistää nepalilaisten käsityöläisten tuotteita, tiedottaa ihmisille reilun kaupan positiivisesta vaikutuksesta pientuottajien arkeen sekä nauttia joulun tunnelmasta. Tämä blogi-postaus on vain jäänyt, sillä meihin molempiin iski jonkinlainen influenssa tapahtuman jälkeen ja kaatoi patjalle (sanoisin, että sänkyyn, mutta spartalaistyylisessä asunnossamme on vain patja) lähes viikoksi.
Puutarhatapahtumaan osallistuivat kaikki 16 Nepalin reilun kaupan tuottajaa sekä UNDP:n tukema Nepalin hallituksen alainen Medep-projekti (Micro Enterprise Development Programme), jossa Heidi tällä hetkellä työskentelee. Medep:n ja FTGN:n jäsenet keskittyvät toiminnoissaan naisten, köyhien ja Nepalin syrjäseuduilla asuvien ihmisten olojen parantamiseen. Näiden ihmisten kouluttamisella yrittäjiksi on useita positiivisia vaikutuksia. Kehitysavun antamisen sijasta ihmiset voivat ansaita elantonsa omalla työllään – tämä vahvistaa ihmisten itsetuntoa ja erityisesti naiset ansaitessaan omaa rahaa, saavat enemmän arvostusta yhteisöissään. Kun aikuisilla on töitä, voivat lapsen mennä kouluun ja rakentaa tulevaisuutta uudella tavalla. Maailmanlaajuisesti reilun kaupan liike ajaa läpinäkyviä ja yhtäläisiä sääntöjä maailmankaupalle, mistä aiemmin blogissa olikin pieni videopätkä. Reilu kauppa perustuu kehitysmaiden pitkäaikaisille suhteille kehitysmaiden työläisten/tuottajien kanssa ja reilun kaupan säännöt sisältävät mm. hyvät työolosuhteet ja riittävän palkan työläisille, korkovapaat ennakkomaksut tuottajille, sekä tukea paikallisille projekteille liittyen terveydenhuoltoon sekä lasten koulutukseen. Lapsityövoiman käyttö on kielletty ja sukupuolten välinen tasa-arvo sekä yhdistymisvapaus ovat myös järjestelmän kulmakiviä. Raaka-aineiden tuottajia koskien reilu kauppa takaa vakaat, maailmanmarkkinahintoja korkeammat hinnat raaka-aineille (kuten kahvi, tee ja puuvilla) ja lisäksi tuottaja saa joka kilolta erillisen reilun kaupan lisän.
Ennen tätä reilun kaupan tapahtumaa ainoana kysymysmerkkinä oli lähinnä se, kuinka Medep-projektin käsityöläisten tuotteita saataisiin myyntiin -- pienyrittäjät kun asuvat hajallaan ympäri Nepalin vuoristoista maaseutua… Edellisellä kenttämatkallaan Heidi oli ilmoittanut useammalle käsityöläisyhdistykselle milloin tapahtuma järjestetään ja mitä tuotteita he voisivat toimittaa Katmandun ”keskuskaupan” kautta myyntiin (kauppa on perustettu valtion ja UNDP:n tuella tarjoamaan yhden myyntikanavan näille syrjäseutujen pienyrittäjille). Tapahtumaa edeltävänä iltana Heidi auttoi liikettä tuotteiden pakkaamisessa ja hinnoittelussa, henkilökunnalla kun on ollut aikamoisia vaikeuksia hallinnoida kauppaa ja se tuottaakin tällä hetkellä tappiota…
Jännitystä Medepin tuotteiden osalta lisäsi, että ennalta arvaamaton kaupanpitäjä oli lähtenyt paketoimisen yhteydessä hakemaan pankista vaihtokassaa seuraavan päivän tapahtumaa varten, eikä häneen tämän jälkeen saatu yhteyttä… Kaiken piti muka olla kunnossa seuraavan päivän tapahtumaa varten; tuotteet hinnoiteltu, messutarpeet paketoitu ja kuljetus sovittu kaupanpitäjän kanssa. Aamukuudelta kaupalle mentäessä miestä ei näkynyt mailla eikä halmeilla, puhelin oli kiinni, eikä vaihtorahoja tai kuljetustakaan oltu järjestetty. Onneksi pääsimme liikkeeseen sisään myyntiapulaisen avaimilla, saimme tuotteet mahtumaan Heidin projektin autoon ja olimme ajoissa lähetystössä järjestelemässä tuotteita yms. Kaupanpitäjä saatiin myöhemmin kiinni puhelimitse ja hän tulikin paikalle vain hetkeä ennen tilaisuuden alkua. Syy poissaoloon selvisi tässä vaiheessa; ”häntä oli väsyttänyt”. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä… sitä täällä työskentely vaatii (varsinkin kun olimme järjestäneet tapahtumaa edelliset viikot ja heränneet tapahtumapäivän aamuna ennen viittä) ja kuulin kuinka rauhallisesti Heidi kaupanpitäjälle kertoi mielipiteensä hänen ”katoamistempustaan” ja kuinka lähellä koko tärkeä tapahtuma oli peruuntua Medep:in osalta.
Medep:n johtaja Tri. Laksman Punin puhe
Itse tilaisuus alkoi avajaisseremonialla, jossa asiainhoitaja Pirkko-Liisa Kyöstilä puhui siitä, miksi köyhyydenvähentämistavoitteiden tukeminen tulonhankintaprojektien kautta on tärkeää Nepalin kaltaisessa maassa. Perinteisen öljylamppuseremonian ja puun istutuksen jälkeen vieraille tarjoiltiin mausteista masalateetä suomalaisten korvapuustien sekä karjalanpiirakoiden kera ja ohjelmassa oli pienyrittäjistä kertovaan valokuvanäyttelyyn sekä esittely-/myyntipisteisiin tutustumista. Työnäytöksiä kankaan kudonnassa, savenvalannassa ja puutöiden tekemisessä antoivat reilun kaupan käsityöläiset, joista etenkin savenvalantapiste saavutti suuren suosion tapahtumaan osallistuneiden nuorten parissa.
Nuoriso pääsi kokeilemaan savenvalantaa myös itse.
Tapahtuma oli oiva tilaisuus näistä asioista kiinnostuneiden ihmisten tavata toisiaan sekä pientuottajien ja reilun kaupan järjestöjen tavata uusia ostajia. Loppujen lopuksi tapahtuma meni erittäin hyvin ja paikalla kävi arviolta 300–400 ihmistä päivän aikana. Järjestäjien puolesta tilaisuus ylitti odotukset ja tällä hetkellä Norjan suurlähetystö sekä YK:n maajohtaja ovat ilmoittaneet haluavansa järjestää vastaavanlaisen tilaisuuden ensi vuonna. Katsotaan kumpi tapahtuman saakaan järjestää?
Kumbeshwar Technical School (KTS) on kastittomille perustettu järjestö Katmandussa, joka tarjoaa aikuisille luku- ja kirjoitustaito- sekä ammattiopetusta puutöissä, matonkudonnassa sekä neulomisessa. Osa koulutetuista jää töihin KTS:lle, osa menee töihin muualle tai perustaa oman yrityksen. Lähialueen sekä käsityöläisten lapsia varten järjestöllä on päiväkoti ja ala-asteen koulu sekä pieni orpokoti. Järjestön avulla ennen huonossa asemassa olleet kadunlakaisijakastin jäsenet ovat saaneet ammattitaidon sekä parempia työmahdollisuuksia ja heidän elintasonsa on parantunut selvästi. Nyt Katmandussa kolme kuukautta asuttuamme, olemme vierailleet KTS:llä säännöllisesti. Jokin aika sitten haastattelin yhtä KTS:n käsityöläisistä, Dhanmayaa, jonka kutomia villatuotteita löytyy myös Karmashopista! Tässäpä Dhanmayan mietteitä työstään;
Maalta kaupunkiin muuttanut Dhanmaya työskentelee KTS:llä kutojana ja asuu noin 15 minuutin kävelymatkan päässä KTS:stä. Hän jakaa yhden huoneen asunnon yhdessä aviomiehensä, kahden poikansa sekä aviomiehen 15-vuotiaan sisaren kanssa. Hänen molemmat poikansa käyvät tällä hetkellä valtion koulua, vanhempi 11-vuotias poika 5. luokkaa ja nuorempi 7-vuotias 1. luokkaa. Lisäksi Dhanmayan aviomiehen 15-vuotias sisar käy 7. luokkaa.
Dhanmaya on työskennellyt KTS:llä kohta 11 vuotta. Hän aloitti työt vanhimman pojan ollessa viiden kuukauden ikäinen. Kudontataidon Dhanmaya oppi äidiltään ja hän sanoo olevansa nopea oppimaan erilaisia kudontatöitä. KTS:llä työskentely sopii hänelle hyvin, sillä hän voi työskennellä kotoaan käsin ja kutoa erilaisia tuotteita yhdessä naapureidensa kanssa. Kädessään olevia värikkäitä käsineitä hän sanoo pystyvänsä kutomaan yhdessä naapurin naisten kanssa noin 200 kpl kuukaudessa. Päähineitä hän sanoo pystyvänsä tekemään vielä enemmän, sillä niiden ei tarvitse käsineiden tavoin täsmätä toisiinsa. Töitä on Dhanmayan mukaan ollut riittävästi ja kudontatöiden ohella hän voi samalla hoitaa kotitaloustöitäkin. Hänen rakennuksilla työskentelevän aviomiehensä työt ovat epävarmemmat, sillä etenkin sadekaudella töitä on huonommin tarjolla.
Tulevaisuudessa Dhanmaya toivoo lastensa opiskelevan ahkerasti, saavan hyvän työn sekä palkan ja sitä kautta pääsevänsä elämässään eteenpäin. Hänen vanhempi poikansa on hiljainen, mutta opiskelee ahkerasti kun nuorempi on paljon veljeään aktiivisempi harrastaen karatea sekä tanssia. Hänen nuorempi poikansa on myös kertonut äidilleen, ettei vanhempien tarvitse huolehtia tulevaisuudesta, vaan hän pitää heistä huolta myöhemmin töissä ollessaan.
Monsuuni alkaa olla lopuillaan Nepalissa ja siihen liittyy perinteisesti kaksi suurta juhlaa: Dashain ja Tihar. Koko maa suurin piirtein pysähtyy pariksi viikoksi, ihmiset juhlivat sukuineen ja valmistavat perinteisiä ruokia sekä rukoilevat ja kunnioittavat eri päivinä erilaisia asioita. Mm. ajoneuvoille ja työkoneille on myös oma juhlapäivänsä! Ystävämme kertoi, että tuolloin on hankala saada esim. hiustenleikkuuta, koska parturit rukoilevat saksiensa puolesta… Autoissa on jo alkanut näkemään monenlaisia kukkia ja seppeleitä kun niitä on siunattu -no, paikallista liikennekulttuuria seuratessa voi ehkä myöntää, että lisärukoukset ja siunaukset eivät liene pahitteeksi (viimeisen 24 tunnin aikana maassa on kuollut 6 ihmistä ja kymmeniä on loukkaantunut erinäisissä onnettomuuksissa)! Tänään kävimme kaupunginosamme, Patanin, vanhassa kaupungissa ja huomasimme kuinka kaikki pankkien edustat olivat täynnä tungeksivia ihmisiä. Pankkiautomaateille on ollut viime päivinä valtavat jonot ja tänään useat niistä oli suljettu. Tämä johtuu siitä, että ihmiset nostavat säästönsä tileiltään vuoden suurimman juhlan kunniaksi ja laittavat kaikki rahansa ruokaan ja ostavat perheelleen mm. uudet vaatteet. Turhaan ei tätä juhlaa ole verrattu meikäläiseen jouluun! Nyt on vain käynyt niin, että käteinen on alkanut loppua pankeista ja osa ihmisistä taitaa jäädä ilman rahaa? Jos näin käy, niin tarvitaan varmaan poliisi ja armeija hillitsemään vihaisia väkijoukkoja…
Nepalilaisiin juhliin liittyy myös usein uhrilahjoja jumalille; kirjoitin aiemmin lentokoneen siunaamisesta uhraamalla vuohi, viime viikolla luin sanomalehdestä, että uusi kaatopaikkakin oli avattu eläinuhrein. Dashainiksi Katmanduun aiotaan raahata jostain (jos oikein muistan) 70 000 vuohta, syötäväksi ja uhrattavaksi. Vuokraemäntämme mukaan vuohi maksaa 12 000 Nepalin rupiaa eli 120 euroa, mikä täällä on todella suuri summa. Vain rikkailla on siis varaa moiseen luksukseen tai sitten köyhemmät perheet todellakin pistävät kaikki rahat likoon, jos meinaavat hankkia itselleen vuohen. Hurjaa meininkiä siis! Kuulemma myös sherpat eli kantajat iloitsevat, koska heillä riittää ylen määrin töitä heidän kantaessaan ruoka- ym. tarvikkeita vuoristokyliin, jonne ei mene teitä. Lehdessä oli haastateltu 65-vuotiasta sherpaa, joka iästään huolimatta ahkeroi koko festivaaliajan, keskimääräisen taakan ollessa kuulemma 50 kg. Monet näkemäni sherpat ovat n. 150-senttisiä, max. 45-kiloisia sitkeitä kavereita, joten voi vain miettiä, kuinka he jaksavat kantaa päivätolkulla itsensä painoisia lasteja jyrkkiä vuorenrinteitä ylös alas. Juhla-ajasta on myös se hyöty, että maolaiset eli kommunistit, jotka koko ajan mellakoivat ja yrittävät lyödä kapuloita hallituksen rattaisiin, ovat luvanneet olla rauhassa pyhien yli -toivottavasti näin tapahtuu. Hallituksesta sen verran, että pääministerin ja ulkoministerin välit ovat tulehtuneet, koska pääministeri ei suostunut tuosta vain nimittämän ulkoministerin tytärtä varapääministeriksi! Korruptiota on siis ihan JOKA paikassa ja paikallisetkin tietävät sen hidastavan kaikkea kehitystä, mutta kukaan ei oikein voi tehdä mitään, eivät ulkomaalaiset eivätkä yksittäiset paikalliset ihmisetkään. Poliitikkojen monkey-busineksistä toisiin: maanantaina juhlittiin muslimien Id-juhlaa ja vapaapäivän kunniaksi vierailimme Swayambunath-apinatemppelissä, josta näkymiä alla.
Viime viikko on mennyt syksyn uusien Prana- ja People Tree -tuotteiden saapumista valmistellessa. Uudet tuotteet ovat nyt näkyvissä ja tilattavissa verkkokaupastamme. Tällä kertaa myös miesten valikoima täydentyi monilla tuotteilla. Käykääpä tutustumassa!
Mitä sitten täällä Nepalissa on tapahtunut viime aikoina?
Kävimme tutustumassa yhteen Nepalin reilun kaupan tuottajista, Association for Craft Producers:iin (ACP), joka työllistää yli 1200 käsityöläistä ympäri Nepalia. Pääsimme tutustumaan heidän toimitiloihinsa täällä Katmandussa, jotka olivat vaikuttavat. Järjestö aloitti toimintansa viiden henkilön voimin vuonna 1984 ja on nyt suurin Nepalin reilun kaupan liiton jäsenistä. Mm. laatu- ja ympäristöasioihin on ACP:llä kiinnitetty viime vuosina huomiota ja siihen on saatu tukea myös ulkomaisilta asiantuntijoilta. Kaikki mahdollinen sadevesi otetaan käyttöön ja varastoidaan valtaviin vesisäiliöihin. Säiliöistä vesi voidaan ottaa käyttöön lankojen/kankaiden värjäystä varten ja vettä voidaan käyttää uudelleen huovutusvillan käsittelyssä. Myös värjäysvedet puhdistetaan ja väreinä käytetään eurooppalaiset standardit täyttäviä kemikaaleja. Haastattelimme vierailun aikana ACP:n johtajaa Meera Bhattaraita ja hän kertoi, että länsimaissa oleva taantuma on vaikuttanut myös heidänkin myynteihinsä, jotka ovat pudonneet n. 30 % edellisvuodesta. Tällä hetkellä töitä vielä on ollut, mutta syys-lokakuun vaihteessa tulevan Dashain-festivaalin jälkeen tilanne on huolestuttavampi. Vierailumme jälkeen kävimme läpi ACP:n tuotteita ja olemme miettineet mitä niistä voisimme ottaa omaan verkkokauppaamme myyntiin ja tällä tavoin tukea omalta osaltamme heidän toimintaansa.
Saimme myös viime viikolla kutsun Fair Trade Group Nepalin (FTGN) johtokunnan kokoukseen, jossa Heidi kertoi työstään UNDP:n rahoittamassa Medep-projektissa. Heidi esitti Nepalin reilun kaupan kattojärjestölle erilaisia vaihtoehtoja, kuinka reilun kaupan tuottajat ja Medep-projekti voisivat tehdä yhteistyötä. FTGN:n tuottajilla on yli 20 vuoden kokemus reilusta kaupasta ja yhteistyöstä ulkomaisten ostajien kanssa, joten tätä tietotaitoa pystytään toivottavasti jakamaan myös Medep:in mikroyrittäjille (jotka ovat reilun kaupan tuottajia jäljessä monessakin asiassa…).
Heidi on viime viikkojen aikana pyrkinyt auttamaan mikroyrittäjien tuotteita Katmandussa myyvää liikettä, joka tällä hetkellä painii taloudellisten sekä muiden ongelmien kanssa. Talouslukujen valossa tilanne näyttää hälyttävältä ja koko toiminta on aloitettu täysin väärällä tavalla. Omasta yrityksestä parin viime vuoden aikana saatu kokemus tuleekin tässä työssä todella tarpeeseen. Em. liikkeestä vastaava henkilökunta vain ei puhu juurikaan englantia, joten liikkeen sisustamisesta ja siivoamisesta keskusteleminen on välillä tuntunut hankalalta, jollei jopa mahdottomalta – kannattavuuslaskelmista tai kaupanpidon periaatteista puhumattakaan!
Jotkut asiat täällä kuitenkin etenevät, sillä saimme tällä viikolla positiivisia uutisia Suomen suurlähetystöstä. Lähetystö tukee esittämäämme reilun kaupan puutarhatapahtumaa tarjoamalla tilat tapahtumalle sekä huolehtimalla tarjoilusta. Marraskuun puolivälissä järjestettävään tapahtumaan osallistuvat kaikki 16 Nepalin reilun kaupan tuottajaa sekä Nepalin hallituksen alainen Medep-projekti pienyrittäjineen. Tuottajat esittelevät päivän aikana toimintaansa, myyvät tuotteitaan ja paikalle saadaan myös käsityöläisiä antamaan työnäytteitä esim. perinteisestä Mithila-maalauksesta. Katsotaan millainen tapahtumasta loppujen lopuksi tulee ja saisiko ko. tapahtuma jatkoa ensi vuonna jonkun toisen suurlähetystön tiloissa?
Uskomatonta mutta totta; yli kuukauden toimistossa möhnöttämisen jälkeen (liikenteen seassa ei viitsi paljon lenkkeillä tai kävellä enempää kuin on pakko ja jostain syystä kotona joogaamiseenkaan tms. ei muka ole ollut aikaa) löysimme itsellemme mahdollisuuden harrastaa rakasta lajiamme kiipeilyä! Ok, olemme tietenkin maailman korkeimpien vuorten kupeessa, joten korkeita vuorenrinteita löytyy hiukan enemmän kuin tasaisesta kotikaupungistamme, Oulusta. Seinä- tai kalliokiipeily ei kuitenkaan ole täällä mikään perinteinen paikallinen harrastus; kunnollisia kiipeilytarvikekauppoja on ilmestynyt ihan vasta turistikaupunginosaan, Thameliin ja ainoat kiipeilyseinätkin on rakennettu viimeisen vuoden sisällä. Jyrkässä vuoristossa käveleminen kun on monin paikoin ainoa kulkumuoto kylissä ja koska ruokaakaan ei aina ole liiemmälti, niin “huvin” vuoksi rimpuileminen ja kalorien kuluttaminen ei varmasti mene monenkaan kyläläisen järkeen. Vaikka aurinko porottikin suoraan seinälle ja otteet olivat tulikuumia niin olipas ihana taas kokea liikunnan riemua pitkästä aikaa! Täällä on tuntunut oma ruokahalukin kadonneen vähentyneen liikunnan vuoksi, joten jospa nyt tulisi nälkäkin välillä =) Vaikka laiskottelua olikin jatkunut suht. pitkään, niin onneksi erilaisia reittejä jaksoi hyvin punnertaa ylös reilu 13 metrisellä seinällä. Seinän köysiankkurit ja köysien kunto (Suomessa ne olisi vaihdettu jo ajat sitten!) hieman jännittivät, mutta hengissä ollaan ainakin vielä…
Toimistoni paikalliset työntekijät eivät varmasti osaisi arvostaa “löytöämme”, jos kertoisin siitä heille; täällä on nimittäin sama meininki kuin monessa muussakin (kehitys)maassa. Parempituloiset perheet eivät tee juuri mitään fyysisesti rasittavaa, koska pyykinpesun ja siivouksen suorittaa palkattu kotiapulainen, kaikki kulkemiset tehdään moottoripyörällä tai autolla ja ainakin miesten päivät kuluvat toimistossa tietokoneella istuen. Siispa varakkuus näkyy huonompana kuntona; elintasomahat ovat aika suuressa kontrastissa siihen, etta olemme maassa, jossa puolet väestöstä on aliravittuja! Mutta samaa näkee nykypäivän Intiassa ja Kiinassakin, jossa varakkaat perheet syövät Mc Donaldseissa ja kun eipä liikalihavuus ole aiemmin ollut ongelma, niin eipä siitä kukaan varoittelekaan. Eikös se niin ollut, että aikuisiän diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien ennustetaan leviävän myös kehitysmaihin kulovalkean tavoin?
Löydöstämme ja uudesta harrastusmahdollisuudesta piristyneenä haluan toivottaa kaikille reipasta liikuntainnostusta syksyyn; vaikka kunto olisi jo päässyt rapistumaan tai säännöllinen liikunta olisi unohtunut kesähelteissä, niin aina voi aloittaa uudestaan! Nyt kun täällä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia liikkumiseen kuin puhtaan luonnon ja lukuisien harrastusmahdollisuuksien Suomessa, niin pieniäkin mahdollisuuksia arvostaa ihan toisella tavalla (olen kateellinen teille kaikille siellä!) Ja lisäksi kun aloittaa “pohjalta”, niin liikuntaan voi suhtautua rennommin ja vain pitää hauskaa. Voi unohtaa turhan ylisuorittamisen ja täydellisyyden tavoittelun, riittää kunhan saa kehoon jotain liikettä ja jälkikäteen voi nauttia rennosta ja hyvästä olosta.
Tässä muutama kuva löytämästämme kiipeilypaikasta;
Kävimme viikonloppuretken Katmandun ulkopuolella ja olipas hienoa päästä hieman rauhallisempiin ja vehreämpiin maisemiin! Alla muutama kuva Dhulikhelista, joka on n. 30 km Katmandusta (ja jonne bussimatka kestää lähes 3 tuntia -hurraa Nepalin julkinen liikenne!!!).
Eläinmaailman havaintoja; kuolleita rottia siellä täällä sekä sisällä nyrkin kokoinen hämähäkki. Lemmikki-gekkomme Kekkonen on ollut kateissa jo monta päivää. Kadulla eilen kuolleena ollut koira oli tänään kerätty pois, vaikka arvelimme että se lojuisi paikoillaan ties kuinka kauan.
Antti voitti irkku-pubissadarts-kisan ja ansaitsi samalla muutaman päivän dhal bhat (eli riisiruoka-) rahat talouteemme.
Edelliseen liittyen muutamia hintaesimerkkejä viime päiviltä: 10 päivän antibioottikuuri poskiontelontulehdukseen 3 € ja hiustenleikkuu miehille (sisältäen kaikenlaista hiusten pöyhintää, käsien vetkutusta ja niskan läpsytystä) 2,70 €.
Irkkupubin omistaja ja tarjoilija vietiin darts-kisan iltana yöksi putkaan. Ei suinkaan siksi, että paikka oli täynnä kaikenlaisia höyryjä ja joka toisella tyypillä oli huulessa käryävä jointti (huumeidenvastaisina ihmisinä ei kuitenkaan meillä), ei, vaan siksi että poliisit luulivat, että paikassa soitettiin elävää musiikkia klo 22:30 jälkeen, mikä on kiellettyä (voi kauhistus)! Paikka on siis niin pieni, ettei sinne edes mahtuisi bändiä ja poliisit näkivät tämän kaiken omin silmin. Ehkä irlantilainen omistaja oli unohtanut maksaa korruptiorahaa pollareille, niin halusivat vain härnätä tai jotain. Kaikenlaisesta muusta rikollisuudesta viis, kunhan vain musiikkia ei soiteta liian myöhään..!
Töissä ei edelleenkään mitään edistystä. Tuotekehityksen ja paketoinnin ym. päivittämisen tarve pienyrittäjien tuotteille on kuitenkin ilmeinen: joku ideanikkari on keksinyt myydä kasvissaippuaa naisille tuotenimellä: Tony (herbal beauty soap)! Parempia nimiehdotuksia otetaan vastaan! Ai niin, pidimme yhden tuote-esittelyn ja myyjäiset YK:n henkilökunnalle ja pientuottajien tuotteet tekivät hyvin kauppansa (kuva alla).
Vaikka töiden saralla ei kovin paljoa vielä tapahdukaan, niin reilun kaupan vaatevalmistajaamme KTS:ää koskien on mukavia uutisia. Oulun yliopiston kasvatustieteiden opettajat ja opiskelijat ottivat harjoittelukutsuni ilolla vastaan ja toivottavasti saamme opettajaharjoittelijoita tänne jo ensi keväänä! Jos joku muukin innostuu tästä harjoittelumahdollisuudesta, niin ei kun yhteys meihin!
Irlantilaiset ystävämme johdattivat meidän Katmandussa vasta avatulle, 13 metriä korkealle ulkoilma-kiipeilyseinälle. Huippua, Ihanaa! Jonkinlainen muistutus omasta elämästä ja harrastuksista (silloin kun nyt vapaa-aikaa sattuu 6-päiväisen työviikon lomassa olemaan).
Kiipeilystä ja liikunnasta puheenollen; tilasimme juuri ihania Prana-tuotteita kauppaamme ja laivarahti kuljettanee tuotteet Suomeen syys-lokakuuksi.
Olemme suunnitelleet myös hankintamatkaa Anokhille Intiaan, sillä heidän uniikkeja vaatteitaan ovat Anokhi-fanit kyselleet meiltä pitkin vuotta. Toivottavasti tilanne korjautuu syksyn aikana!
Olemme myös olleet yhteydessä Planiin ja meillä on täällä ainutlaatuinen mahdollisuus vierailla Karmashopin tukeman kummilapsen luona. Rima-Kumari, eteläisessä Nepalissa asuva tyttö, täyttää ensi kuussa 10 vuotta ja toivomme pääsevämme vierailureissulle loppusyksyn tai viimeistään alkuvuoden aikana.
Seuraavat videot kertovat enemmän kuin… joten jätän kommentoimisen teille lukijoille.
Tämän kaupungin kaoottinen liikenne on yksi asia, johon itselläni Suomesta saapumisen jälkeen on ollut erittäin hankala sopeutua/siedättäytyä. Patanista otetussa liikennevideossa ei ikävä kyllä ole sen kummempi ruuhka, mutta suosittelen laittamaan tietokoneen äänet päälle ja odottamaan 5 sekuntia -ymmärtänette miksi kadulla on mukavampi liikkua korvatulpat päässä? (lisää…)
Tässä se nyt on; uusi vesikanisterimme, johon saimme hankittua myös kätevän pumpun. Näin ostettuna vesi maksaa selvästi vähemmän ja jätekuormamme pienenee selvästi kun yksittäisiä muovipulloja ei tarvitse enää ostaa. Kanisterista veden voi pumpata kovaa muovia olevaan retkipulloon mukaan otettavaksi -ohutta muovia olevista pulloista kun voi (myös Suomessa) ilmeisesti liueta (eritoten niiden lämmetessä) veteen kaikenlaisia kemikaaleja…eli tämä uusi käytäntö on parempi monessakin mielessä! Kuulimme myös, ettei täälläkään vesipulloja yms. jätetä täysin hyödyntämättä; muovi- ja lasipulloista sekä metallitölkeistä maksetaan kuulemma jonkinlainen palkkio ja niitä kierrätetään. Samanlainen käytäntö on muistaakseni Intiassakin, jossa köyhät junasiivoojat ym. keräävät muovisia vesipulloja junien lattioilta. Luulisi tosiaan, ettei näin köyhällä maalla olisi varaa nakata arvokkaita materiaaleja, kuten muovia, suoraan luontoon tai kaatopaikalle. (lisää…)
Kävimme perjantaina vierailemassa KTS:llä ja tapasimme koulun johtajan Kiran Bahadur Khadgin sekä villatuotteiden tekijöitä, jotka olivat kiireisiä valmistaessaan tulevan syksyn/talven tuotteita; villapaitoja, pipoja, lapasia jne. Myös meille Karmashop:iin tulee syksymmällä uusia, KTS:n naisten valmistamia People Tree-tuotteita. Tuotteet ovat kuulemma juuri lähteneet Kolkatasta Eurooppaa kohti laivarahdilla, jonka matka kestänee puolitoista kuukautta. Materiaaleista keskustellessamme tuli esille, että KTS on mukana kehittelemässä pienimuotoista luomupuuvillan kasvatusta Nepaliin ja banaani- sekä nokkoskuidun uusia käyttömahdollisuuksia selvitetään myöskin (ihania neuloksia luonnon “ylijäämä”materiaaleista!). (lisää…)
Ilma oli raikas, melusaaste olematon ja ihmiset pelasivat mm. jalkapalloa yleensä täysin tukossa olevalla tiellä. Tässä pieni videopätkä “kotikatumme” rauhallisesta liikenteestä;
