Avainsanat: ‘Katmandu’

« Older Entries

Tavallinen viikonloppu Kathmandussa takana…

02.15.2010 - Heidi

PERJANTAI: Shiva-jumalan syntymäpäivä. Saddhut eli pyhät miehet, kerääntyivät eri puolilta Intiaa ja Nepalia Pashupatinath-temppelille Kathmanduun. Yksi erikoispiirre tässä juhlassa, Maha Shivaratrissa, on se että Saddhut, Babat eli askeetit elävät osin metsissä erakkona, meditoivat ja polttavat hashista, kuten Shiva-jumalakin teki vanhan tarinan mukaan. Osa Saddhuista myös “kiduttaa” itseään lävistyksillä, olemalla vuosikausia yhdessä asennossa, esim. seisomalla käsi pystyssä, jolloin käsi luutuu tähän asentoon jne. Saddhut eivät myöskään leikkaa hiuksiaan tai partaansa, eivätkä omista paljoa lannevaatetta ja kävelykeppiä enempää, osa kulkee jopa tuhansien kilometrien kävelymatkat täysin avojaloin. Tällä kaikella he todistavat, että ovat pystyneet irtautumaan maallisista haluista ja mukavuuksista. Shivaratri on päivä, jolloin saddhut myyvät hashista ja jolloin myös muiden on puolilaillista ostaa sitä joutumatta ongelmiin -ainakin nepalilaiset nuoret näyttivät ottavan tilaisuudesta vaarin vieraillessamme temppelillä pe-aamuna. Joka tapauksessa Shivaratri on hassun hauska juhla, jolloin on mukava katsella Saddhujen sahraminvärisistä kaavuista ja maalatuista kasvoista syntyvää väriloistoa temppelillä.

Sadhu Pashupatinath-temppelialueella Sadhu majoittuneena Sadhuja Lisää Sadhuja

LAUANTAI: Haitin maanjäristyksen vuoksi järjestettiin hyväntekeväisyysbileet, jonka tuotto menee Punaisen ristin kautta Haitin auttamiseen. Juhlissa soitti loistava nepalilainen Kutumba-bändi, joka hieman lämmitti hyisessä ilmassa vietettyjä puutarhabileitä.

SUNNUNTAI: Losar eli tiibettiläinen uusi vuosi. Vierailimme viikonloppuna Bouddhanath-stupalla ja sen lähellä sijaitsevassa luostarissa/temppelialueella, jonka pihalla näimme perinteistä Lama-tanssia, värikkäin puvuin koristettuna ja perinteisin soittimin säestettynä. Vaikka emme matalan kurkkulaulannan sanomasta paljoa ymmärtäneetkään, saimme selville että tanssijat ja laulajat manasivat pois demonia (jota esitti punainen patsas keskellä tanssijoita). Seremonian kestettyä muutamia tunteja, demonilta lyötiin miekalla pää poikki, se kuljetettiin temppelin ulkopuolelle ja se poltettiin. Itse pidän buddhalaisluostareissa ja temppeleissä vierailemisesta niiden rauhallisen tunnelman vuoksi, eikä tämäkään vierailu tehnyt poikkeusta -seremonian väkivaltaisesta lopusta huolimatta :)

Buddhalaistemppeliltä Lamat Buddhalaistemppelissä Buddhalaistemppelillä

P.S. Olemme nyt saaneet helpotusta raikkaan ilman puutokseen käymällä muutamana viikonloppuna kävelemässä Kathmandun ulkopuolla sijaitsevassa Shivapurin kansallispuistossa, jossa on ihan oikeaa metsää, hiljaisuutta sekä puhdasta ilmaa. Aivan uskomattoman mahtavan upeaa! Lisäksi tänä sunnuntaina menimme salsatunneille, joilla käy yllättävän paljon porukkaa eri maista ja myös nepalilaiset nuoret ovat innostuneet uudesta lajista. Kathmandu ei ihan heti kuulosta salsa-kaupungilta ja olikin yllätys, että piti tulla tänne saakka opettelemaan sitä… Joka tapauksessa uusi harrastus tehnee hyvää meille jäykille suomalaisille. :)

Maisemaa Shivapurin kansallispuistosta

Avainsanat: , , ,
Kommentit: Ei kommentteja »

Maanjäristykseen varautumista ja harjoittelua

02.05.2010 - Antti

Katmandun laakso sijaitsee kahden mannerlaatan risteyskohdassa ja viimeisin iso järistys täällä sattui vuonna 1934 – asiantuntijat olivat ennustaneet seuraavan ison järistyksen sattuvan viime vuonna, joten olemme täällä ns. ”yliajalla”? Viimeisin tässä lähellä sattunut maanjäristys (voimakkuudeltaan 5.5) tapahtui viime vuoden lopussa naapurimaassa Bhutanissa.

Sattuessaan maanjäristys vaikuttaisi pahiten Katmandun, Bhaktapurin ja Lalitpurin kaupunkeihin eli laakson vanhimpiin kaupunkeihin, jotka ovat myös ne suurimmat sekä tiheimmin asutetut. Näiden entisten kuningaskuntien alueella sijaitsee myös paljon Maailman perintölistalla olevia suojelukohteita, joista muutaman kuva löytyykin galleriastamme.

Haitin maanjäristyksen jälkeen ihmiset Katmandussa ovat heränneet siihen tosiasiaan, että seuraava iso maanjäristys voisi sattua täällä ja että siihen tulisi varautua. Luin viime viikolla Katmandu Post-sanomalehdestä Anil Bhattarain ”Before it’s too late” -kolumnin aiheeseen liittyen. Asiantuntijat ovat ilmeisen yhtä mieltä siitä, että Katmandun laakso tulisi olemaan Haitin kaltaisessa tilanteessa, mikäli vastaavanlainen maanjäristys sattuisi täällä. Vuonna 2001 Geohazard International listasi Katmandun ensimmäiseksi maailman isojen kaupunkien joukosta maanjäristyksen aiheuttamien tuhojen perusteella. Esim. eilen Kalifornian rannikolla sattunut maanjäristys, joka oli voimakkuudeltaan hieman yli kuusi Richterin asteikolla, ei kuulemma aiheuttanut kaatunutta kahvikuppia kummempaa vahinkoa. Raportin mukaan vastaavanlaisen järistys Katmandun laaksossa johtaisi vähintään 60 000 kuolonuhriin ja tämä raportti tehtiin siis 9 vuotta sitten, jonka jälkeen kaupunki ja väkiluku ovat kasvaneet suunnattomasti. Itse maanjäristyshän ei aiheuta kuolonuhreja, vaan sortuvat rakennukset, joiden alle valtaosa uhreista jää!

Poliittinen ja taloudellinen eliitti täällä varmasti ajattelee, että koska he ovat voineet rakentaa oman talonsa tavalla joka kestäisi paremmin maanjäristyksen, he ovat suojassa. Toisaalta kaupungissa asuu 3 miljoonaa ihmistä alueella, jonka taloista 90 % on rakennettu tavalla mikä ei kestäisi isompaa maanjäristystä – voi miettiä, että mitä hyötyä omasta pystyssä pysyneestä talosta on, jos koko muu laakso on maantasalla ja muuttunut täysin asuinkelvottomaksi? Harmillisinta on se, että myöskään valtaosaa kouluista tai sairaaloista ei ole rakennettu maanjäristyksiä kestäviksi, joten esim. sairaanhoito lamaantuisi täysin kun sairaalarakennukset itsekin romahtaisivat…

Ainakin YK suhtautuu maanjäristyksen mahdollisuuteen vakavasti, sillä harjoittelimme edellisviikonloppuna kuinka toimisimme maanjäristyksen sattuessa. Pakkasimme tänne saavuttuamme “Go-pakkauksen”, jossa on mm. vaatteita, ruokaa ja vettä – periaatteessa kaikki välttämätön, jota tarvitsisimme, mikäli maanjäristys sattuisi ja meidän tulisi evakuoitua kotoamme.

Alla olevasta UNCRD:n (United Nations Centre for Regional Development) videosta näkee ”Tärinä-pöytä” -testin, jossa pöydälle on rakennettu kaksi identtistä rakennusta. Toisen rakentamisessa on varauduttu maanjäristykseen ja toinen on rakennettu ns. perinteisellä tavalla kuten valtaosa Nepalilaisista rakennuksista.

Alla myös linkki maanjäristys-monitoriin, josta näkyy ympäri maailmaa sattuvat maanjäristykset viimeisimmän kuukauden ajalta.

http://www.iris.washington.edu/seismon/

ps. tämäkään juttu ei ollut mitenkään positiivinen, joten lupaan kirjoittaa seuraavan postaukseni jostain vähän iloisemmasta aiheesta…

Avainsanat: , ,
Kommentit: 4 Kommenttia »

Tasan 6kk Kathmandussa

01.27.2010 - Heidi

Nepalilla on ollut erikoisasema mielessäni ja muistoissani siitä lähtien kun tulin tänne ensi kerran… Tuolloin kiehtoi maan kulttuurit, perinteinen elämäntyyli, vuoret sekä ihmisten ystävällisyys. No, nyt asuttuamme täällä puoli vuotta, Nepal herättää edelleen vahvoja mielikuvia, mutta hieman toisenlaisia kuin aiemmin… Tai lähinnä nämä ”kokemukset” koskevat vain Kathmandua, joka suoraan sanottuna on kuin maailman loppua odottelisi…

Aiemmin olen täällä kirjoitellut monia juttuja Kathmandusta ympäristön näkökulmasta. Seuraavat seikat koskevat enemmänkin meitä ihmisiä. Eikö se ollut näin, että tutkimusten mukaan ihmisen katsellessa kuvaa metsästä tai luonnosta, alkaa jokin ”rauhallisuus-hormoni” virrata kehossa tai syke ja stressitaso laskee? Entäpä jos ympäristö ja siitä saatavat aistimukset ovat ainoastaan negatiivisia, niin mitäs siitä sitten seuraa? Jos korvissa soi linnunlaulun sijaan pelkkä liikenteen vihlova melu aamusta iltaan, jos kukkien tuoksun sijaan sieraimet täyttää mädäntyvien roskien (tai poltetun muovin) haju, jos vehreyden sijaan näkeekin vain betonia, asfalttia ja harmaana pölisevää ilmaa (mitä vielä hengittää keuhkoihinsa joka vetäisyllä), niin mitä sitten? Joka aamu puoliksi ahdistun ja puoliksi naurahdan (kun en muuta voi), että tämä nyt on tätä tämän maan meininkiä kun kävelen toimistolle ja näen samojen nälkäisten kulkukoirien laihtuvan päivä päivältä ja samalla syyhyn tai kapin leviävän eläimestä toiseen, tehden niiden turkista paljaan laikukkaan ja saaden koirat raapimaan itsensä verisille ruhjeille. Saman kadun varrella myös voi seurata vuohien odottavan teurastamon edessä kohtalon hetkeään, sidottuna lähes polvilleen, usein vain puolen metrin pituiseen narunpätkään, pystymättä liikkumaan. Vaikka katulapsiakin täällä näkee, enemmän kuin ennen, jostain syystä itseäni järkyttää aina puolustuskyvyttömien eläinten ahdinko (no vuohellakin menee täällä ihan hyvin koiriin ja kissoihin verrattuna, niiden ei sentään tarvi olla kärsimystensä kanssa kovin kauaa). Joka tapauksessa juuri mistään, mitä tässä kaupungissa näkee, tuntee, haistaa tai maistaa ei voi sanoa nauttivansa. Tänään töistä lähtiessäni pieni koiranpentu, jolta myös turkki oli lähtenyt, järsi lähes itsensä kokoista rottaa kadunvarressa. Melkein kaikkeen tottuu, muttei ihan kaikkeen.

Joka tapauksessa nyt kun puhdistavista monsuunisateista on jo kuukausia, Kathmandun ilmassa on nelinkertainen määrä pienhiukkasia WHO:n riskirajoihin verrattuna! Kuka se sanoikaan, että päivän oleskelu Kathmandussa vastaa vähintään yhden tupakka-askin polttamista?! Edellisen tutkimustuloksen voi helposti todeta, koska Anttia vaivaa ihmeellinen yskä, minua vaivaavat poskiontelontulehdukset ja molempien sieraimet täyttää musta mönjä. Oma terveys täällä siis ensimmäisenä huolestuttaa, muttei suinkaan maolaississien vuoksi, vaan ihan ulkoilmassa oleilun takia! Naturally Nepal!!! (Nepalin turismivuoden 2011 mainoslause!) Alla on kaksi välinettä, joita pitäisi opetella käyttämään, jotta olo helpottuisi vähän; Jala Neti-nenähuuhtelukannu (josta jostain syystä sain hirveän päänsäryn ja paineentunteen päähän) ja hengityssuojain, johon hönkiminen ei sekään ole vielä tuntunut tarpeeksi houkuttelevalta. Jos joku osaa antaa hyviä vinkkejä Jala Netistä niin kertokaa!

Jala Neti nenähuuhtelukannu

Jala Neti nenähuuhtelukannu

Hengityssuojain

Hengityssuojain

Alla myöskin kaksi tuotetta, mitä ilman emme olisi tulleet toimeen. Koska sisällä kotona ja toimistolla on niin kylmä, ovat sormeni ja varpaani turvonneet –niissä on niveltulehdus (ja hei, me olemme Suomesta!!!). Kävimme ostamassa ACP:ltä eli yhdeltä Reilun kaupan tuottajalta nämä upean lämpimät huovutetut tossut, mitkä ovat ihan mahtavat! Lisäksi hankimme kaasulämmittimen, jolla huoneilma lämpenee monta astetta!

ACP:n reilun kaupan huopikkaat

ACP:n reilun kaupan huopikkaat

Kaasulämmitin

Kaasulämmitin

Kahteen ongelmaan en vielä ole löytänyt ratkaisua, nimittäin siihen että ilmeisesti saasteiden (tai veden) takia iho on kamalan näköinen ja lisäksi hiukset tippuvat päästä. Tuli mieleeni, että voisiko tämä johtua juomavedestä..? Juomme toki jollain tavalla puhdistettua vettä, mutta sen laatu tai sen sisältämät kemikaalit eivät olekaan tiedossamme. Tuttavamme olivat täällä 10 vuotta sitten ja yksi matkaseurueesta osti ennen lähtöä mineraalivesipullon ja vei sen Suomeen Ympäristökeskukselle tutkittavaksi. Tulos oli hätkähdyttävä; ei kelpaisi edes karjalle (veden sisältämän kolibakteerimäärän vuoksi)!!! Minä itse olin kuullut tai muistin tämän jutun niin, että kyseessä oli Gangesista otettu vesi, mutta eipä ollutkaan; kyse oli pullotetusta Evianista tm. merkistä! Eli en sitten tiedä, mitä itse juomme täällä päivittäin, mutta joka tapauksessa pelkään olevani kalju kun pesti täällä päättyy!

Mutta hei! Jos hiukset tippuvat päästä ja muutenkaan olo ei ole kaikista hehkein, niin ei haittaa; sähkökatkot kestävät nimittäin jo 11 tuntia päivässä, joten kynttilänvalossa kaikki näyttää paremmalta tai oikeammin, ei näe paljon mitään!!! Summa summarum, ne alun vatsanpurut tai ruokamyrkytykset, joista puoli vuotta sitten kirjoittelimme, eivät itse asiassa olleetkaan paljon mitään :)

Avainsanat: , , , , ,
Kommentit: 9 Kommenttia »

Muutoksia ja muistoja Katmandussa

01.15.2010 - Heidi

Kävimme eilen kuuntelemassa Social Science Baha-luentosarjan luennon: ”Landscape Change and Life History, jonka piti amerikkalainen maantieteen professori David Zurick. Hän on tutkinut jo kolmatta kymmentä vuotta luonnontilan ja maankäytön/maiseman muutosta Tiibetissä, Bhutanissa ja Nepalissa. Teknisempien välineiden ja satelliittikuvien yms. käytöstä hän oli siirtynyt ihan maan tasalta otettujen valokuvien käyttöön ja nyt Nepalissa hän oli päässyt käsiksi 100 vuotta vanhoihin, kuninkaallisen perheen valokuva-arkistoihin. Sieltä hän siis valitsi vanhoja kuvia eri puolilta Kathmandua ja on mennyt juuri noihin samoihin paikkoihin ottamaan uudet kuvat. Kun nämä kaksi kuvaa -50 tai 100 vuotta vanha laitetaan rinnakkain nykymaisemaa kuvaavan kuvan kanssa, ei kenellekään jää epäselväksi täällä tapahtuneen ja edelleen tapahtuvan muutoksen nopeus.

Ympäristön, mutta myös Kathmandun asukkaiden, kannalta suurimpia muutoksia ovat mm. Liikenteen ja väestön kasvu, joka johtaa teiden ja talojen rakentamiseen entisille maanviljelysalueille, maaperän ja vesistöjen saastumiseen ja vesipulaan, hökkelien pystyttämiseen jokien varsille ja uskonnollisten tai kulttuuristen rakennusten häviämiseen uudisrakennusten ”keskelle”. Jokainen paikallinen, kenen kanssa olen asioista jutellut (onhan kaupunki muuttunut hurjasti sinäkin 8 vuoden aikana, joka on kulunut oman ensimmäisen Nepalin matkani ja nykyhetken välillä…) on tuntunut olevan täysin voimaton näiden muutosten edessä. Eksponentiaalisesti lisääntynyt liikenne on toki lähes jokaisen kaupunkilaisen omaa syytä, mutta osa syystä liittyy myös poliittisiin toimijoihin. Tällaisissa maissa, joissa hallinto on heikko tai poliittinen tilanne on epävakaa, on yrityksillä ja kiinteistökeinottelijoilla helppoa tehdä mitä haluavat.

Oli mm. mielenkiintoista lukea lehdestä pari päivää sitten, että USA:han muuttaneet nepalilaiset (maasta lähtee tällä hetkellä ainakin 600 ihmistä päivittäin töihin ulkomaille, todellisuudessa luku on varmaan vieläkin suurempi) myyvät nyt vauhdilla omistamiaan taloja ja kiinteistöjä pois ja ostavat niillä rahoilla taloja USA:sta. Kathmandussa kiinteistöjen hinnat ovat nousseet järkyttävällä tahdilla ylös samalla kun USA:ssa ne ovat laskeneet talouskriisin myötä; lopputuloksena on se että Amerikoista saa asunnon halvemmalla kuin täältä -mikä kyllä tuntuu täysin hullulta paikallista rakennuslaatua katsellessa! Epävakaan poliittisen tilanteen ja turvattoman tulevaisuuden vuoksi kukaan ulkomailla asuva ei halua jättää rahojaan ”kiinni” kotimaahansa ja tietotaidon ja koulutetun väen lisäksi maasta valuu ulos suuria summia rahaa, jotka ovat kaikki pois tämän maan ja yhteiskunnan kehittämisestä.

Joka tapauksessa em. luennon aikana oli mm. liikuttavaa kuunnella nepalilaisen 72-vuotiaan herran ”life storya” eli omaa kokemustaan kotikaupunkinsa muutoksesta. Hän kertoi, kuinka hänellä ystävineen oli lapsena tapana aina mennä Bagmati-joelle vilvoittelemaan, leikkimään ja uimaan. Hänen mukaansa vesi oli tuolloin niin puhdasta ja kirkasta, että oli mahdollista erottaa jokainen hiekan jyväkin joen pohjassa. Nykyisin Bagmati-joki (joka kulkee kilometrin päässä asunnostamme), on enää pikkuruinen, kutistunut vesivana, joka löyhkää kammottavalta suht. kauas, se on täynnä roskia ja sen varrelle on ilmestynyt köyhien ihmisten rakentamia hökkeleitä. Vanhan herran kertomuksen viimeinen lause oli: ”se mitä täällä on tapahtunut ja missä kunnossa joki nyt on, tekee minut hulluksi, jos ajattelen sitä”. Moni paikallisista kysyikin, kuinka esim. David Zurickin valokuvista ja työstä saisi voimakkaan välineen, jolla vaikuttaa poliitikkoihin, gründereihin ja kaupunkisuunnittelijoihin ennen kuin koko kaupunki ja sen ympäristö on täysin ”tuhottu”.

Tuntuu kyllä itsestäkin hullulta, että vuoristoisessa maassa tämä Kathmandun laakso on koko Nepalin hedelmällisintä maanviljelysaluetta ja nyt sitä täytetään parhaillaan betonilla ja pakokaasulla. Kaupunkilaisten ruokaturva heikkenee koko ajan ja pian kaikki elintarvikkeet tuodaan tänne jostain ulkopuolelta. Luennon jälkeen tekee mieli lukea uudelleen uskomattoman venäläisen, Boris Lissanevitcin (mm. kuuluisa balettitanssija, Cathay Pasific-lentoyhtiön perustaja ja mies, joka avasi Nepalin ulkomaalaisille 50-luvulla) tarina: ”Tiger for Breakfast” (kirjoittaja Michel Peissel). Uskomaton kuvaus Nepalista aikana, jolloin täällä ei vielä ollut yhden yhtäkään moottoriajoneuvoa, ulkomaalaista/turistia ja ensimmäisistä Himalajan huippujen valloituksista vasta haaveiltiin.

Avainsanat: , , , ,
Kommentit: Ei kommentteja »

Viikko toivoa täynnä

01.13.2010 - Heidi

Kaksi viikkoa täällä on taas hurahtanut ja täytyy onnekseni sanoa, että kyllä ihmisluonto on sopeutuvainen! Erot Suomen ja Nepalin välillä tuntuivat kyllä ihmeenkin suurilta tänne joululomalta palattuamme, mutta muutaman päivän jälkeen meno alkoi tuntua taas normaalilta. Toimme Suomesta muutamia arkea helpottavia juttuja; ison läjän korvatulppia (emme siis ole ihan kuuroja kun tämä pesti päättyy) sekä joitain kuivia ruoka-aineksia (ei voi ymmärtää, kuinka mahtavalta tuntuu saada vaihtelua ruokiin vaikkapa hapankorpuista!). Antti sai juuri luettua John Naishin kirjan ” Riittää jo -irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa”, jossa painotetaan riittävyyden filosofiaa sekä tarpeellista muutosta kiitollisuuteen (perusasioista), minkä olemme unohtaneet. Sen kyllä voi sanoa, että kiitolliseksi täällä oppii, hyvin hyvin pienistä asioistakin (jos se taito Suomessa tuppaa itselläkin aina pikku hiljaa ruostumaan…).

Työn ohella olemme koittaneet piristää itseämme tapaamalla tänne eri maista ja maanosista päätyneitä tuttaviamme; täällä tuntuu kaikilla olevan aikaa lähteä illalla yhdessä syömään ja vaihtamaan kuulumisia. Johtuneeko tämä siitä, että kotona on kuitenkin sähköt poissa, eikä oikein voi tehdä mitään vai siitä, että aika ajoin jokaisella on arjessaan tai töissään vastoinkäymisiä, joista selviytymistä helpottaa kummasti toisten samassa tilanteessa olevien tuki -joka tapauksessa tämä ajan riittävyys toisille ihmisille tuntuu mukavalta!

Laitoimme blogiimme kuvagallerian, jonne lisäsimme ja tulemme lisäämään kuvia pikku reissuiltamme Kathmandun laaksossa sekä kauempana maaseudulla. Uusimmat kuvat on otettu päiväretkeltämme läheiseen Bhaktapurin vanhaan kaupunkiin (vanha kuningaskunta). Bhaktapurin piti olla autoton alue, mutta pettymykseksemme siellä kaahasi moottoripyöriä ja autoja lähes samaan malliin kuin muuallakin. Onneksi pieniä, rauhallisia katuja ja kujia paikasta vielä löytyi ja elämänmeno tuntui kulkevaan siellä samaan tahtiin kuin se on kulkenut viimeiset 1000 vuotta. Lähes joka talossa oli joko puunkaiverrus-, kuparityö-, kankaankudonta-, maalaus-, tai ruokatarpeiden kuivatuspaja ja kaduilla juoksentelivat possut, kanat sekä vesipuhvelit. Eräs ominainen piirre olivat myös vanhat temppelit ja kokoontumispaikat, jonne yhteisön vanhukset kokoontuvat vaihtamaan kuulumisia ja seuraamaan kadun tapahtumia päiväsaikaan.

Katsellessamme omia kuviamme yllätyimme siitä, kuinka rauhalliselta ja idylliseltä maailma niissä näyttää; kuvattu ja koettu maailma tuntuvat niin eri asioilta! Kun äänet ja hajut otetaan kuvista pois, jää puolet kokemuksesta pois (ja tässä tapauksessa se puolikas on yleensä niitä negatiivisia asioita kuten poltettavan muovin tai mädäntyvien roskien haju, pakokaasu tai sireenien lailla ulvovan liikenteen melu). Pitänee siis itsekin muistaa katsella näitä kuvia ja yrittää irtautua ympärillä olevasta kaaoksesta -ja olla tyytyväinen elämän yksinkertaisiin perusasioihin =)

Alla John Naishin kirjasta otettu, sanskritista käännetty ikivanha runo. Naishin mukaan se tarjoaa vastamyrkkyä sisäänrakennetulle, aikaa tuhlaavalle ajatusmallillemme, jonka mukaan eilinen ei ollut kovin kummoinen, tämä päivä on vähän parempi, mutta huominen (aina huominen) on taatusti upea:

”Luota tähän päivään

Se on täynnä elämää, täyttä elämää

Sillä eilinen on enää pelkkä uni ja huominen on vasta haave

Mutta tämä päivä, kun elät sen hyvin, silaa kaikkien eilisten

unet tyytyväisyydellä ja kaikkien huomisten haaveet toivolla”

Avainsanat: ,
Kommentit: Ei kommentteja »

Uusi vuosi -vanhat kujeet

01.02.2010 - Heidi

Näin taas vuosi vaihtui ja heti ensimmäinen uuden vuoden lupaus voisi itselläni olla: “lupaan yrittää kirjoittaa blogiin useammin!” –hyvistä aikeista huolimatta se kun on jäänyt vähäiseksi yrityksen töiden ja Nepalin päivätöiden ohella… Nepalin töistä kirjoittelen tuonnempana enemmän; sillä saralla kun haasteita tuntuu riittävän ihan jokapäiväisessä toimistoelämässäkin, projektin laajemmista tavoitteista ja minun roolistani siinä puhumattakaan…

Uudesta vuodesta huolimatta meno Kathmandussa tai Nepalissa ei ole juuri muuttunut; vuosi 2010 alkoi yleislakolla -onneksi asumme itse kävelymatkan päässä toimistostani, sillä lakon aikana eivät autot tai pyörät saa kulkea, eli minunkin työkavereistani puolet oli jäänyt kotiin koska asuvat kaupungin toisella puolen. Todellinen harmi ovatkin sitten aina vain pidemmiksi venyvät sähkökatkot; nyt katkot kestävät väh. 8 tuntia päivässä ja ihmeellisesti ne sattuvat juuri parhaille tunneille päivästä tai illasta. Kotona siis olemme kykkineet suurelta osin kynttilänvalossa, mistä on toki se hyöty, että ne lämmittävät myös huoneilmaa. Toimistolla sähkökatkot rikkoivat työkoneeni, joten nyt odottelen konetta, jonka korjaukseen piti mennä 2 päivää, mutta mikä on loppujen lopuksi kestänyt melkein kuukauden. Olen raahaillut töihin omaa kannettavaani, josta virtapiikki rikkoi akun tai jotain ja nyt en enää halua sitäkään viedä töihin rikkoakseni sen lopullisesti… Sähkökatkoja vielä pahempaa on kylmyys, joka tunkeutuu luihin ja ytimiin -sisällä kodissamme asteita on päiväsaikaan +10, mikä voi kuulostaa kohtuulliselta Suomen -30 asteen pakkasen keskellä, mutta kun missään vaiheessa ei pääse lämmittelemään yhtään lämpimämpään paikkaan, niin lopputuloksena on jatkuva semi-jäätynyt tila. Antti on täällä kotona päivitellyt verkkokauppaa villakynsikkäät kädessä. Huomenna aiomme mennä ostamaan jostain kaasulämmittimen, jolla asuntoa saisi vähän lämpimämmäksi ja joka toimii sähkökatkoista huolimatta.

Riisi-pinaatti-ateria makuuhuoneessa, jonka olemme valinneet tukikohdaksemme (ovi kiinni ja kynttilät päälle: valoa ja lämpöä!)

Riisi-pinaatti-ateria makuuhuoneessa, jonka olemme valinneet tukikohdaksemme (ovi kiinni ja kynttilät päälle: valoa ja lämpöä!)

Toisena projektina olisi maanjäristykseen varautuminen ja ns. go-bagin pakkaaminen. Kathmandu sijaitsee 2 mannerlaatan yhtymäkohdassa (mistä Himalajakin on merkkinä) ja seismologisten tietojen mukaan tänne tulee mittavia maanjäristyksiä n. 75 vuoden välein. Viimeksi Kathmandu tuhoutui pahoin vuoden 1934 vuoden järistyksessä, joten hups: seuraava järistys voi olla aika ajankohtainen asia. Kathmandun laakson maaperä on muinaisen järven pohjamutaa, joka kuulemma ”nesteytyy” (joku geologi löytää tälle varmaan oikeamman termin) voimakkaiden järistysaaltojen heilutellessa maata edestaas ja on ennustettu, että koska talot täällä on tehty niin heikosti, niin 60 % kaupungista tuhoutuisi. Eli tässä on pitänyt miettiä, mitä teet jos talo alkaa yhtäkkiä heilua ympärillä tai maa vajoaa jalkojen alta ulkona kävellessä ja mitä tarvikkeita kotona pitää sängyn vieressä olla, jotta voit kaivaa tiesi ulos asunnosta. Ruokaa ja juomaa pitää myös varata ainakin viikoksi, jos koko kaupunki on tuhoutunut tai sekasorron vallassa (tämä toki auttaa myös lakkojen tai mielenosoitusten aikana). Huomasin mm. että koska meillä ei ole täällä juuri mitään huonekaluja, kuten isoa pöytää tai sänkyä, niin ei ole oikein paikkaa, minne ryömiä suojaan. Hurjia juttuja nämä tällaiset on miettiä, mutta toisaalta parempi kai olisi varautua kaikkeen, järistys kun on aika todennäköinen täällä ja pienilläkin asioilla voi vaikuttaa siihen, miten kaikki sen jälkeen menee.

Että sellaisia uutisia näin vuoden alkuun; täytyy myöntää että ihan parhailla mahdollisilla fiiliksillä ei taideta täällä nyt olla yllä mainittujen seikkojen vuoksi. Vähän on ollut sellaista ajatusta ilmassa, että: ”miksi tässä kannattaisi käyttää käsidesiä ennen ruokailua mahataudin pelossa, kun ei se kokkikaan tuolla keittiössä ole kuitenkaan käsiään pessyt vessakäynnin jälkeen” :) tai ”miksi työssä pitäisi itse yrittää ja yrittää saada juttuja läpi kun tuntuu, että on seinä vastassa ja kun ei ketään voi pakottaa ottamaan apua vastaan”. Sopeutumista  hankaloittanee sekin, että kävimme Suomessa joulun vietossa ja tuntuu kuin olisimme palanneet planeetta Suomesta planeetta Nepaliin: niin kaukana nämä kaksi maata ovat tosistaan! Oli ihanaa nauttia perheenjäsenten seurasta, käydä saunassa, nauttia vesijohtoveden juomisesta (suihkussakaan ei haitannut, jos vettä meni suuhun) :) , puhtaasta hengitysilmasta, hiljaisuudesta ja monipuolisesta ruoasta, mutta tänne palatessa kontrasti onkin sitten sitä suurempi. Mutta eihän se auta kuin yrittää ja tsempata. Näillä mennään!

Tsemppiä sinne Suomeen pakkasen keskelle – yrittäkää nauttia talvisista jutuista, raikkaasta ilmasta ja lumesta nyt kun sitä on, kyllä se aurinkokin jossain vaiheessa taas näyttäytyy! Hyvää uutta vuotta kaikille!

P.S. Suomessa käydessämme emme tietenkään osanneet ottaa matkaa pelkkänä lomana, vaan toimme Karmashopille oman YK-projektini käsityöläisten Himalajan nokkosesta tekemiä laukkuja, blogissakin esitellyn Children Nepalin tuotteita sekä intialaisia Anokhi-vaatteita (toki hyvin rajatun määrän). Kerromme näistä tuotteista myöhemmin enemmän!

Avainsanat: , , , ,
Kommentit: 1 Kommentti »

Autoton päivä Nepalissa

12.08.2009 - Antti

Itsenäisyyspäivänä meidän oli tarkoitus osallistua suurlähetystön vastaanotolle kaupungin toisella puolella, mutta Maiostien julistaman maanlaajuisen yleislakon sekä YK:n turvallisuuspuolelta tulleen “pysy kotona ja vältä liikkumista”- kehoituksen  johdosta päivän ohjelma menikin uusiksi.

Täällä näitä maoistien julistamia lakkoja kutsutaan nimellä “bandha” ja ne tarkoittavat yleensä sitä, että kaikkia kulkuneuvoja kielletään liikkumasta ja kaikki kaupat pitävät ovensa kiinni tuhotöiden pelossa. Mm. tänä sunnuntaina yksi apteekki tuhottiin, moottoripyöriä poltettiin ja lakkoa seraamaan tulleiden toimittajien autoa kivitettiin. Maoistit pysäyttävät jopa polkupyöräilijät ja tapauksesta riippuen joko rikkovat kumit tai kiltin maoistin kohdalle osuessa, vain tyhjentävät venttiilit…

Syy ajoneuvojen liikkumiskieltoon ei ollut Kööpenhaminan ilmastokokous vaan Nepalin hallituksen turvallisuusjoukkojen toiminta Länsi-Nepalissa.  Hallituksen joukot olivat häätäneet arviolta 1500 metsään majoittunutta maatonta ihmistä ja operaation yhteydessä 5 maatonta oli saanut surmansa. Tästä johtuen maoistit määräsivät bandhan, joka pysäytti liikenteen koko maassa päiväksi ja suurin osa liikkeistä ainakin täällä Katmandussa sulki ovensa levottomuuksien pelossa. Toki omat sympatiat ovat juuri tällaisten maattomien ja kodittomien puolella, joille esim. tuo metsä tai vastaavasti täällä Katmandussa joen penkalle rakentunut slummi on tarjonnut ainoan suojan. Hallitus on määrännyt tällaisia alueita purettavaksi metsän suojelun tai joen saastumisen takia, mutta heillä ei ole ollut  tarjota vaihtoehtoista paikkaa näille ihmisille. Tilanne ei aina ole täysin musta-valkoinen eli “hyvä vastaan paha”, vaan kolikon toisena puolena on se, että juuri maoistit tukijoineen ovat itse pyrkineet luomaan tällaisia tilanteita joiden avulla saavat aikaiseksi levottomuuksia ja horjutettua nykyistä hallitusta. Maoistit mm. maksavat pieniä summia työttömille ja kouluttamattomille henkilöille, jotta saavat heidät mukaan mielenosoituksiinsa ja he jopa houkuttelevat ihmisiä muuttamaan alueille, joihin hallitus ei asukkaita halua. Loppujen lopuksi näistä lakoista ei ole haittaa kellekään muulle, kuin tälle maalle ja sen asukkaille itselleen (kenen asialla maoistit väittävät olevansa), kun pienyrittäjät joutuvat pitämään kauppansa kiinni, turistit miettivät kahdesti tuloaan Nepaliin ja kaikki muukin toimnta pysähtyy täysin.

Itse kärsin jonkin asteen kulttuurishokkia tämän maan liikenteen kanssa, joten siinä mielessä otan mielelläni vastaan enemmänkin tällaisia päätöksiä kieltää ajoneuvojen liikkuminen. :) Ilma oli raikas, melusaaste olematon ja ihmiset pelasivat mm. jalkapalloa yleensä täysin tukossa olevalla tiellä. Tässä pieni videopätkä “kotikatumme” rauhallisesta liikenteestä;

Avainsanat: , , , , ,
Kommentit: Ei kommentteja »

Fair Trade Christmas Fair Kathmandussa

11.28.2009 - Antti

Kirjoitimme alkusyksystä blogissamme Fair Trade Group Nepalin perustajajäsenestä KTS:stä, jonka kanssa Karmashop ja People Tree tekevät yhteistyötä. Järjestön johtaja Kiran toimii tällä hetkellä myös FTGN:n puheenjohtajana ja tapaamisemme yhteydessä hän kysyi voisimmeko auttaa heitä järjestämään Katmandussa reilun kaupan edistämistapahtumaa. Hän kertoi, että kyseinen tapahtuma on järjestetty joitakin vuosia sitten Australian ja Britannian suurlähetystöissä, joten lupasimme kysyä asiaa omasta lähetystöstämme. Ajattelimme, että onhan presidentti Tarja Halosen puoliso Pentti Arajärvi toiminut reilun kaupan lähettiläänä ja reilulla kaupalla Suomessa on muutenkin mielestämme erittäin hyvä maine, joten olimme toiveikkaita asian suhteen heti alusta alkaen. Saimmekin asiainhoitaja Pirkko-Liisa Kyöstilältä myönteisen vastaanotan tapahtuman järjestämiseen suurlähetystön puutarhassa.

Tapahtuma järjestettiin nyt toissa viikonloppuna (14.11.09) aurinkoisessa säässä lähetystön puutarhassa. Tapahtuman tavoitteena oli edistää nepalilaisten käsityöläisten tuotteita, tiedottaa ihmisille reilun kaupan positiivisesta vaikutuksesta pientuottajien arkeen sekä nauttia joulun tunnelmasta. Tämä blogi-postaus on vain jäänyt, sillä meihin molempiin iski jonkinlainen influenssa tapahtuman jälkeen ja kaatoi patjalle (sanoisin, että sänkyyn, mutta spartalaistyylisessä asunnossamme on vain patja) lähes viikoksi.

Puutarhatapahtumaan osallistuivat kaikki 16 Nepalin reilun kaupan tuottajaa sekä UNDP:n tukema Nepalin hallituksen alainen Medep-projekti (Micro Enterprise Development Programme), jossa Heidi tällä hetkellä työskentelee. Medep:n ja FTGN:n jäsenet keskittyvät toiminnoissaan naisten, köyhien ja Nepalin syrjäseuduilla asuvien ihmisten olojen parantamiseen. Näiden ihmisten kouluttamisella yrittäjiksi on useita positiivisia vaikutuksia. Kehitysavun antamisen sijasta ihmiset voivat ansaita elantonsa omalla työllään – tämä vahvistaa ihmisten itsetuntoa ja erityisesti naiset ansaitessaan omaa rahaa, saavat enemmän arvostusta yhteisöissään. Kun aikuisilla on töitä, voivat lapsen mennä kouluun ja rakentaa tulevaisuutta uudella tavalla. Maailmanlaajuisesti reilun kaupan liike ajaa läpinäkyviä ja yhtäläisiä sääntöjä maailmankaupalle, mistä aiemmin blogissa olikin pieni videopätkä. Reilu kauppa perustuu kehitysmaiden pitkäaikaisille suhteille kehitysmaiden työläisten/tuottajien kanssa ja reilun kaupan säännöt sisältävät mm. hyvät työolosuhteet ja riittävän palkan työläisille, korkovapaat ennakkomaksut tuottajille, sekä tukea paikallisille projekteille liittyen terveydenhuoltoon sekä lasten koulutukseen. Lapsityövoiman käyttö on kielletty ja sukupuolten välinen tasa-arvo sekä yhdistymisvapaus ovat myös järjestelmän kulmakiviä. Raaka-aineiden tuottajia koskien reilu kauppa takaa vakaat, maailmanmarkkinahintoja korkeammat hinnat raaka-aineille (kuten kahvi, tee ja puuvilla) ja lisäksi tuottaja saa joka kilolta erillisen reilun kaupan lisän.

Ennen tätä reilun kaupan tapahtumaa ainoana kysymysmerkkinä oli lähinnä se, kuinka Medep-projektin käsityöläisten tuotteita saataisiin myyntiin -- pienyrittäjät kun asuvat hajallaan ympäri Nepalin vuoristoista maaseutua… Edellisellä kenttämatkallaan Heidi oli ilmoittanut useammalle käsityöläisyhdistykselle milloin tapahtuma järjestetään ja mitä tuotteita he voisivat toimittaa Katmandun ”keskuskaupan” kautta myyntiin (kauppa on perustettu valtion ja UNDP:n tuella tarjoamaan yhden myyntikanavan näille syrjäseutujen pienyrittäjille). Tapahtumaa edeltävänä iltana Heidi auttoi liikettä tuotteiden pakkaamisessa ja hinnoittelussa, henkilökunnalla kun on ollut aikamoisia vaikeuksia hallinnoida kauppaa ja se tuottaakin tällä hetkellä tappiota…

Jännitystä Medepin tuotteiden osalta lisäsi, että ennalta arvaamaton kaupanpitäjä oli lähtenyt paketoimisen yhteydessä hakemaan pankista vaihtokassaa seuraavan päivän tapahtumaa varten, eikä häneen tämän jälkeen saatu yhteyttä… Kaiken piti muka olla kunnossa seuraavan päivän tapahtumaa varten; tuotteet hinnoiteltu, messutarpeet paketoitu ja kuljetus sovittu kaupanpitäjän kanssa. Aamukuudelta kaupalle mentäessä miestä ei näkynyt mailla eikä halmeilla, puhelin oli kiinni, eikä vaihtorahoja tai kuljetustakaan oltu järjestetty. Onneksi pääsimme liikkeeseen sisään myyntiapulaisen avaimilla, saimme tuotteet mahtumaan Heidin projektin autoon ja olimme ajoissa lähetystössä järjestelemässä tuotteita yms. Kaupanpitäjä saatiin myöhemmin kiinni puhelimitse ja hän tulikin paikalle vain hetkeä ennen tilaisuuden alkua. Syy poissaoloon selvisi tässä vaiheessa; ”häntä oli väsyttänyt”. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä… sitä täällä työskentely vaatii (varsinkin kun olimme järjestäneet tapahtumaa edelliset viikot ja heränneet tapahtumapäivän aamuna ennen viittä) ja kuulin kuinka rauhallisesti Heidi kaupanpitäjälle kertoi mielipiteensä hänen ”katoamistempustaan” ja kuinka lähellä koko tärkeä tapahtuma oli peruuntua Medep:in osalta.

Medep:n johtaja Tri. Laksman Punin puhe

Medep:n johtaja Tri. Laksman Punin puhe

Itse tilaisuus alkoi avajaisseremonialla, jossa asiainhoitaja Pirkko-Liisa Kyöstilä puhui siitä, miksi köyhyydenvähentämistavoitteiden tukeminen tulonhankintaprojektien kautta on tärkeää Nepalin kaltaisessa maassa. Perinteisen öljylamppuseremonian ja puun istutuksen jälkeen vieraille tarjoiltiin mausteista masalateetä suomalaisten korvapuustien sekä karjalanpiirakoiden kera ja ohjelmassa oli pienyrittäjistä kertovaan valokuvanäyttelyyn sekä esittely-/myyntipisteisiin tutustumista. Työnäytöksiä kankaan kudonnassa, savenvalannassa ja puutöiden tekemisessä antoivat reilun kaupan käsityöläiset, joista etenkin savenvalantapiste saavutti suuren suosion tapahtumaan osallistuneiden nuorten parissa.

Nuoriso pääsi kokeilemaan savenvalantaa myös itse.

Nuoriso pääsi kokeilemaan savenvalantaa myös itse.

Tapahtuma oli oiva tilaisuus näistä asioista kiinnostuneiden ihmisten tavata toisiaan sekä pientuottajien ja reilun kaupan järjestöjen tavata uusia ostajia. Loppujen lopuksi tapahtuma meni erittäin hyvin ja paikalla kävi arviolta 300–400 ihmistä päivän aikana. Järjestäjien puolesta tilaisuus ylitti odotukset ja tällä hetkellä Norjan suurlähetystö sekä YK:n maajohtaja ovat ilmoittaneet haluavansa järjestää vastaavanlaisen tilaisuuden ensi vuonna. Katsotaan kumpi tapahtuman saakaan järjestää? :)

Medep:n tuottajien näyttelypöytä.

Medep:n tuottajien näyttelypöytä.

FTGN:n jäsenten tuote-esittelyä.

FTGN:n jäsenten tuote-esittelyä.

Lisätietoa tilaisuuteen osallistuneista tuottajista:

Fair Trade Group Nepal: http://www.fairtradegroupnepal.org/

FTGN:n jäsenet: http://www.fairtradegroupnepal.org/members.php

MEDEP: http://www.medep.org.np/

Pieni videopätkä tapahtumasta:

Avainsanat: , , , ,
Kommentit: 2 Kommenttia »

KTS ja Dhanmaya

10.21.2009 - Antti

Kumbeshwar Technical School (KTS) on kastittomille perustettu järjestö Katmandussa, joka tarjoaa aikuisille luku- ja kirjoitustaito- sekä ammattiopetusta puutöissä, matonkudonnassa sekä neulomisessa. Osa koulutetuista jää töihin KTS:lle, osa menee töihin muualle tai perustaa oman yrityksen. Lähialueen sekä käsityöläisten lapsia varten järjestöllä on päiväkoti ja ala-asteen koulu sekä pieni orpokoti. Järjestön avulla ennen huonossa asemassa olleet kadunlakaisijakastin jäsenet ovat saaneet ammattitaidon sekä parempia työmahdollisuuksia ja heidän elintasonsa on parantunut selvästi. Nyt Katmandussa kolme kuukautta asuttuamme, olemme vierailleet KTS:llä säännöllisesti. Jokin aika sitten haastattelin yhtä KTS:n käsityöläisistä, Dhanmayaa, jonka kutomia villatuotteita löytyy myös Karmashopista! Tässäpä Dhanmayan mietteitä työstään;

Maalta kaupunkiin muuttanut Dhanmaya työskentelee KTS:llä kutojana ja asuu noin 15 minuutin kävelymatkan päässä KTS:stä. Hän jakaa yhden huoneen asunnon yhdessä aviomiehensä, kahden poikansa sekä aviomiehen 15-vuotiaan sisaren kanssa. Hänen molemmat poikansa käyvät tällä hetkellä valtion koulua, vanhempi 11-vuotias poika 5. luokkaa ja nuorempi 7-vuotias 1. luokkaa. Lisäksi Dhanmayan aviomiehen 15-vuotias sisar käy 7. luokkaa.

Dhanmaya on työskennellyt KTS:llä kohta 11 vuotta. Hän aloitti työt vanhimman pojan ollessa viiden kuukauden ikäinen. Kudontataidon Dhanmaya oppi äidiltään ja hän sanoo olevansa nopea oppimaan erilaisia kudontatöitä. KTS:llä työskentely sopii hänelle hyvin, sillä hän voi työskennellä kotoaan käsin ja kutoa erilaisia tuotteita yhdessä naapureidensa kanssa. Kädessään olevia värikkäitä käsineitä hän sanoo pystyvänsä kutomaan yhdessä naapurin naisten kanssa noin 200 kpl kuukaudessa. Päähineitä hän sanoo pystyvänsä tekemään vielä enemmän, sillä niiden ei tarvitse käsineiden tavoin täsmätä toisiinsa. Töitä on Dhanmayan mukaan ollut riittävästi ja kudontatöiden ohella hän voi samalla hoitaa kotitaloustöitäkin. Hänen rakennuksilla työskentelevän aviomiehensä työt ovat epävarmemmat, sillä etenkin sadekaudella töitä on huonommin tarjolla.

Tulevaisuudessa Dhanmaya toivoo lastensa opiskelevan ahkerasti, saavan hyvän työn sekä palkan ja sitä kautta pääsevänsä elämässään eteenpäin. Hänen vanhempi poikansa on hiljainen, mutta opiskelee ahkerasti kun nuorempi on paljon veljeään aktiivisempi harrastaen karatea sekä tanssia. Hänen nuorempi poikansa on myös kertonut äidilleen, ettei vanhempien tarvitse huolehtia tulevaisuudesta, vaan hän pitää heistä huolta myöhemmin töissä ollessaan.

Dhanmaya KTS:n pihalla Patanissa

Dhanmaya KTS:n pihalla Patanissa

Avainsanat: , , ,
Kommentit: Ei kommentteja »

Vuohia uhrataan, rahat on loppu ja ilmassa on suuren juhlan tuntua

09.23.2009 - Heidi

Monsuuni alkaa olla lopuillaan Nepalissa ja siihen liittyy perinteisesti kaksi suurta juhlaa: Dashain ja Tihar. Koko maa suurin piirtein pysähtyy pariksi viikoksi, ihmiset juhlivat sukuineen ja valmistavat perinteisiä ruokia sekä rukoilevat ja kunnioittavat eri päivinä erilaisia asioita. Mm. ajoneuvoille ja työkoneille on myös oma juhlapäivänsä! Ystävämme kertoi, että tuolloin on hankala saada esim. hiustenleikkuuta, koska parturit rukoilevat saksiensa puolesta… Autoissa on jo alkanut näkemään monenlaisia kukkia ja seppeleitä kun niitä on siunattu -no, paikallista liikennekulttuuria seuratessa voi ehkä myöntää, että lisärukoukset ja siunaukset eivät liene pahitteeksi (viimeisen 24 tunnin aikana maassa on kuollut 6 ihmistä ja kymmeniä on loukkaantunut erinäisissä onnettomuuksissa)! Tänään kävimme kaupunginosamme, Patanin, vanhassa kaupungissa ja huomasimme kuinka kaikki pankkien edustat olivat täynnä tungeksivia ihmisiä. Pankkiautomaateille on ollut viime päivinä valtavat jonot ja tänään useat niistä oli suljettu. Tämä johtuu siitä, että ihmiset nostavat säästönsä tileiltään vuoden suurimman juhlan kunniaksi ja laittavat kaikki rahansa ruokaan ja ostavat perheelleen mm. uudet vaatteet. Turhaan ei tätä juhlaa ole verrattu meikäläiseen jouluun! Nyt on vain käynyt niin, että käteinen on alkanut loppua pankeista ja osa ihmisistä taitaa jäädä ilman rahaa? Jos näin käy, niin tarvitaan varmaan poliisi ja armeija hillitsemään vihaisia väkijoukkoja…

Nepalilaisiin juhliin liittyy myös usein uhrilahjoja jumalille; kirjoitin aiemmin lentokoneen siunaamisesta uhraamalla vuohi, viime viikolla luin sanomalehdestä, että uusi kaatopaikkakin oli avattu eläinuhrein. Dashainiksi Katmanduun aiotaan raahata jostain (jos oikein muistan) 70 000 vuohta, syötäväksi ja uhrattavaksi. Vuokraemäntämme mukaan vuohi maksaa 12 000 Nepalin rupiaa eli 120 euroa, mikä täällä on todella suuri summa. Vain rikkailla on siis varaa moiseen luksukseen tai sitten köyhemmät perheet todellakin pistävät kaikki rahat likoon, jos meinaavat hankkia itselleen vuohen. Hurjaa meininkiä siis! Kuulemma myös sherpat eli kantajat iloitsevat, koska heillä riittää ylen määrin töitä heidän kantaessaan ruoka- ym. tarvikkeita vuoristokyliin, jonne ei mene teitä. Lehdessä oli haastateltu 65-vuotiasta sherpaa, joka iästään huolimatta ahkeroi koko festivaaliajan, keskimääräisen taakan ollessa kuulemma 50 kg. Monet näkemäni sherpat ovat n. 150-senttisiä, max. 45-kiloisia sitkeitä kavereita, joten voi vain miettiä, kuinka he jaksavat kantaa päivätolkulla itsensä painoisia lasteja jyrkkiä vuorenrinteitä ylös alas. Juhla-ajasta on myös se hyöty, että maolaiset eli kommunistit, jotka koko ajan mellakoivat ja yrittävät lyödä kapuloita hallituksen rattaisiin, ovat luvanneet olla rauhassa pyhien yli -toivottavasti näin tapahtuu. Hallituksesta sen verran, että pääministerin ja ulkoministerin välit ovat tulehtuneet, koska pääministeri ei suostunut tuosta vain nimittämän ulkoministerin tytärtä varapääministeriksi! Korruptiota on siis ihan JOKA paikassa ja paikallisetkin tietävät sen hidastavan kaikkea kehitystä, mutta kukaan ei oikein voi tehdä mitään, eivät ulkomaalaiset eivätkä yksittäiset paikalliset ihmisetkään. Poliitikkojen monkey-busineksistä toisiin: maanantaina juhlittiin muslimien Id-juhlaa ja vapaapäivän kunniaksi vierailimme Swayambunath-apinatemppelissä, josta näkymiä alla.

Avainsanat: , , ,
Kommentit: Ei kommentteja »

« Older Entries