Allaoleva juttu on julkaistu Ulkoministeriön Global.Finland.fi-sivustolla.
——————
Vietnam on kehittyvä maa, jossa vaatetus- ja tekstiiliteollisuus on yksi talouden kivijaloista. Kasvun kääntöpuolena on tehdastyöläisten huonot työolot ja riittämättömät palkat.
Vaateteollisuus on kasvanut Vietnamissa kuluneella vuosikymmenellä hurjaa vauhtia. Suomen Vietnamin suurlähetystössä työskentelevän ulkoasiainsihteeri Elina Poikosen mukaan vuonna 2001 tekstiili- ja vaatetusteollisuuden viennin arvo oli 2 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mutta kuluvan vuoden ennusteissa mennään jo 10,5 miljardiin.
Aasian vaatetehtaissa työolot ovat usein kovia ja palkat riittämättömiä. Bangladeshissa vaatetyöläiset taistelivat kuluneena kesänä itselleen minimipalkan, mutta Vietnamissa kasvu ei ole kuitenkaan heijastunut työoloihin.
”Työntekijöiden aseman parantaminen on Vietnamissa haasteellista sekä talouden rakenteiden että poliittiseen järjestelmän vuoksi”, Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n elinkeinopoliittinen asiantuntija Pekka Ristelä sanoo.
”Työntekijät ovat useimmiten maan sisäisiä siirtolaisia, jotka tulevat tehtaisiin ansaitsemaan rahaa kovalla työnteolla. Kun tähän lisätään köyhyys ja sosiaaliturvan puute, työntekijöiden oikeudet jäävät hyvin rajallisiksi. Vietnamin poliittinen järjestelmä puolestaan rajoittaa työntekijöiden vapaata järjestäytymistä ja vaikeuttaa siten kollektiivista edunvalvontaa.”
Halpatuotanto pärjää parhaiten
Vietnamin tekstiili- ja vaatetusteollisuuden yli 2 miljoonasta työntekijästä suurin osa on matalasti koulutettuja naisia.
”Rohkeus vaatia asiallisia työoloja ei ole kovin helppoa, jos tietoa omista oikeuksista ei ole, tai vaihtoehtoisia työpaikkoja ei lähialueella satu olemaan”, Elina Poikonen toteaa.
Myös työturvallisuus on monesti puutteellista. Esimerkiksi väriaineiden vaarallisuudesta ei aina olla tietoisia.
Väkirikkaassa maassa uusia tulijoita tehtaisiin kuitenkin riittää ja koneet käyvät kuumana. Taloustaantumakin on kääntynyt Vietnamissa jo kasvuksi, vaikka viime vuonna jotkut vaatetehtaat vähensivät väkeään ja tuotantoaan, Poikonen kertoo.
”Taantuman aikana parhaiten vaikuttivat pärjäävän halpatekstiilit. Kalliimmat tekstiilituotteet supistuivat voimakkaammin.”
Halpatekstiilien osuus Vietnamin tekstiiliviennistä on 75 prosenttia.
Lama vaikutti osaltaan myös työläisten oikeuksien medianäkyvyyteen. ”Ennen taantumaa lehdissä näkyi usein uutisia tehtailla tapahtuneista lakoista ja työnseisauksista. Vuoden 2009 aikana tällaiset uutiset vähenivät ja tilalle tulivat uutiset lakkautuksista ja tuotannonsupistuksista”, Poikonen sanoo.
Kaiken kaikkiaan työoloista, minimipalkasta ja teollisuuden ympäristövaikutuksista keskustellaan Vietnamissa hänen mukaansa kuitenkin yhä enemmän.
Kehityshankkeilla parannuksia työoloihin
Tekstiiliteollisuuden työoloihin on kiinnitetty huomiota myös Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASKissa. Vuosina 2006–2009 se toteutti Vietnamissa Suomen ulkoministeriön rahoittaman kehitysyhteistyöhankkeen yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa.
Pilottihankkeen lähtökohtana oli BSCI-järjestelmä (Business Social Compliance Initiative), eli eurooppalaisten kauppaketjujen kehittämä laadunvalvonnan malli, jonka tähtää sosiaalisesti ja eettisesti hyväksyttäviin tuotanto-oloihin. BSCI luokittelee Vietnamin riskimaaksi, jonka tuotanto-oloista ei ole varmuutta.
Suomalaisista yrityksistä SASKin pilottiprojektiin osallistuivat Kesko, Tuko ja Stockmann. Vietnamista hankkeessa oli mukana niiden tavarantoimittajia. Paikallisten tehtaiden henkilöstölle ja johdolle järjestettiin perehdyttämisohjelma, jossa lisättiin myös työntekijöiden tietoisuutta oikeuksistaan.
Hanke toi parannuksia esimerkiksi työturvallisuuteen, valaistukseen, tuuletukseen, ravitsemukseen, vesiautomaatteihin ja saniteettitiloihin.
”On vaikea arvioida, kuinka suuria pysyviä muutoksia yhdellä hankkeella saa aikaan, mutta olimme mukana viemässä asioita oikeaan, työntekijöiden asemaa vahvistavaan suuntaan. Ulkopuolelta voi antaa tukea, mutta viime kädessä kestävä muutos perustuu jokaisen maan ja työpaikan työntekijöiden omaan aktiivisuuteen”, Pekka Ristelä toteaa.
Alkuperämerkinnöillä helpotetaan kuluttajien valintoja
Vaatteiden tuotanto-olojen takeeksi on jo olemassa monenlaisia standardeja. SASKin pilottihankkeeseen valittiin BSCI, koska tiukempaan standardiin olisi ollut vaikea löytää Vietnamista yhteistyökumppaneita.
Pekka Ristelän mukaan BSCI:n etu on sen tunnettuus: laaja käyttö vähentää yrityskohtaisten standardien viidakkoa ja helpottaa siten sekä kuluttajien että tavarantoimittajien valintoja.
Kansainvälisen vastuullista vaatetuotantoa edistävän Puhtaat vaatteet -verkoston mukaan BSCI ei kuitenkaan ole juuri sen parempi kuin yritysten omat standardit, koska ulkopuolinen taho – ammattiyhdistysliike tai kansalaisjärjestö – ei ole valvonnassa mukana takuumiehenä.
”BSCI on yritysvetoinen. Sosiaalisten vastuujärjestelmien päämääränä tulisi olla työntekijöiden oikeuksien suojeleminen, joten työntekijöillä pitäisi olla vahva ääni järjestelmässä”, Suomen Puhtaat vaatteet -koordinaattori Lotta Staffans sanoo.
Verkostoja, joissa liitoilla ja järjestöillä on vahva rooli, ovat esimerkiksi Social Accountability International, Fair Labor Association ja Ethical Trading Initiative.
Lotta Staffansin mukaan myös länsimaiden kuluttajiin vaikuttaminen on tärkeää.
”Ihmisiä selvästi kiinnostaa tietää vaatetuotannosta ja vaatteiden alkuperästä enemmän. Yrityksillä on vastuu tehdä tiedon saamisesta mahdollisimman helppoa. Lisäksi heillä on vastuu siitä, että työntekijöillä on reilut työolot. Myös lainsäätäjien pitäisi puuttua tähän”, Staffans painottaa.
Lauri Alaviitala / maailma.net












![A108UD_1kuva TULOSSA Twist-mekko [PeopleTree]](http://www.karmashop.fi/blog/wp-content/uploads/2010/05/A108UD_1kuva.jpg)














