”Reilun kaupan kahvin hintahyöty jää Suomessa enimmäkseen kaupalle”

11.23.2010 - Heidi

”Reilun kaupan kahvi ei ole tutkimuksen mukaan tehokas keino siirtää tuloja suomalaiskuluttajilta kahvin viljelijöille”

Näillä otsikoilla uutisoitiin Helsingin yliopiston tutkimusta Reilun kaupan kahvin hinnasta ja pääsipä lyhyt juttu asiasta lauantain YLE:n uutisiinkin. Jo heti uutista tv:stä katsoessa alkoivat hälytyskellot soida; asiasta uutisoitiin tavalla, josta kävi ilmi että koko lähtökohta-asetelma oli ylösalaisin tai toisin sanoen, tutkimus tuntui jo alkuunsa nollatutkimukselta. Toki aina kun puhutaan erityistä tietämystä vaativista järjestelmistä, kuten Reilu kauppa tai vaikkapa ympäristöasiat, käy helposti niin että media oikoo mutkia tai kiireessä jutun tehnyt toimittaja esittää asiat mustavalkoisemmin kuin mitä alkuperäinen tiedonlähde (tässä tapauksessa tutkimus/tutkija) on ne esittänyt. Kritiikkiä ja mielipiteitä saa toki esittää, mutta tosiasioiden vääristäminen tai pelkistäminen on aina harmillista.

Tutkimuksen uutisoinnissa (en ole lukenut itse tutkimusta, niin sen sisältöä en suoranaisesti voi parjata) koko kysymyksenasettelu on virheellinen, monestakin syystä:

”Reilun kaupan kahvi ei ole tutkimuksen mukaan tehokas keino siirtää tuloja suomalaiskuluttajilta kahvin viljelijöille.”

Reilussa kaupassa olennaista on se, että kun raaka-aine siirtyy tuottajalta tukkuostajalle, saa viljelijä tuotteestaan hinnan, joka ylittää tuotantokustannukset ja antaa mahdollisuuden säälliseen elämiseen. Otsikon odotus ”tulonsiirrosta suomalaiskuluttajilta kahvin viljelijöille” ei siis sisälly Reilun kaupan ideaan, eikä siitä siis ole edes kysymys. Toki Reilu kauppa tarvitsee kuluttajakysyntää ja ostajaa reiluille tuotteille, muuten ei koko järjestelmää voi olla olemassa. Kuten Pirjo Virtaintorppa mainitsee, fakta on kuitenkin se, että Reilun kaupan kahvista jää tuottajalle enemmän kuin ei-reilusta kahvista. Reilun kaupan systeemi ei pysty vaikuttamaan siihen, miten markkinat hinnoittelevat tuotteen vähittäiskaupassa eli mitä tapahtuu sen jälkeen kun raaka-aine on ostettu viljelijöiltä. Mahdollisimman suuren osuuden kuluttajahinnasta siirtäminen (jälkikäteen) kehitysmaihin ei ole mahdollista eikä se näin ollen ole edes Reilun kaupan tehtävä. Jokainen yritys, niin eettinen kuin epäeettinenkin, tarvitsee katetta toimiakseen ja maksaakseen toimintaansa tarvittavat kulut -erityisesti Suomessa nämä kulut, kuten kuljetukset, työnantajamaksut, eläkemaksut, vakuutukset, pankkimaksut, moninaiset verot jne jne. ovat korkeat. Tämä siis yhtenä syynä sille, miksi vähittäishinta kuulostaa monesti niin korkealta verrattuna siihen, mikä osuus kuluttajan vähittäishinnasta jää tuottajalle, myös Reilun kaupan tuotteen kohdalla. Tämä on kuitenkin ihan normaalia markkinalogiikkaa -vaikken toki mikään suuryrityksten puolustaja olekaan.

Kun ajatellaan kuinka kaikki markkinat toimivat, otsikko ”Reilun kaupan kahvin hintahyöty jää Suomessa enimmäkseen kaupalle” ei ole kovinkaan penkiltä tipauttava ilmoitus -tämähän on fakta jokaikisen Suomessa myytävän tuotteen kohdalla, oli sitten kyseessä tomaatti tai hammasharja. Tärkeintä on siis Reilun kaupan tuotteesta tuottajalle suoraan maksettava hinta ostoketjun alkupäässä ja tae Reilun kaupan takuuhinnasta -huolimatta siitä, millä hinnalla tuote myydään marketissa. Niin suuri Reilun kaupan vaikutusvalta ei sentään ole, että se voisi sotkeentua isojen yritysten hinnoittelupolitiikkaan ja itse asiassa koko ajatus on absurdi. Suurilla yrityksillä, kuten kahvipaahtimoilla tai suomalaisittain hyvin keskittyneellä ruokakaupalla on toki muita aloja parempi mahdollisuus hinnoitella tuotteensa kuinka haluavat, koska kilpailu tapahtuu pääosin muutaman toimijan kesken. Tästä vinoutumasta tuskin voidaan syyttää kansainvälistä Reilun kaupan järjestelmää.

Reilu kauppa ei ole hyväntekeväisyyttä (johon tuo oletus kuluttajahinnan tai sen isomman osuuden siirtymisestä suoraan viljelijälle viittaa), vaan se perustuu normaaliin, kannattavaan kaupankäyntiin kehitysmaiden viljelijöiden kanssa. Reilun kaupan avulla kehitysmaiden ihmiset voivat elättää itsensä omalla työllään ja järjestelmä ennemmin aktivoi kuin passivoi järjestelmään kuuluvia ihmisiä. Reilu kauppa pyrkii laajentumaan niin, että siihen liittyisi entistä enemmän suuriakin yrityksiä ja tätä kautta syntyisi mahdollisimman suuri kysyntä Reilun kaupan tuottajien tuotteille. Saadakseen suuria ja pysyviä muutoksia aikaan on järjestelmän oltava kannattava kaikille osapuolille ja sen on oltava myös uskottava. Pelkkä hyväntekeväisyys kehitysmaiden ihmisiä kohtaan ei tätä olisi, eikä se mahdollistaisi yritysmaailman muutosta.

Itse ajattelen Reilua kauppaa turvaverkkona, joka antaa tuottajalle ainakin tietyn vähimmäishinnan raaka-aineestaan. Toki jos raaka-aineen maailmanmarkkinahinta nousee yli Reilun kaupan hinnan, saavat kaikki viljelijät tämän paremman hinnan. Mutta on vain niin paljon tavallisempaa, että maailmassa paljon kulutetut, kehitysmaista tulevat hyödykkeet kuten kahvi, sokeri tai puuvilla ovat alihinnoiteltuja, eikä maailmanmarkkinahinta kata edes tuotannon kustannuksia (kehitysmaiden viljelijöillähän ei ole mahdollisuus saada samanlaisia tukia kuin länsimaiden viljelijöillä) -ja silloin Reilun kaupan takuuhinta toimii turvana viljelijöille, jotka ajautuisivat muuten ahdinkoon.

Toinen asia, mikä uutisoinnissa oli jätetty mainitsematta, oli Reilun kaupan pelkkää hintaa paljon laajempi vaikutus viljelijäyhteisöissä. Myös Reilun kaupan takuuhinnan lisäksi maksettavan Reilun kaupan lisän vaikutusta oli vähätelty. Itse näkemissäni Intian puuvillan viljelijäyhteisöissä Reilun kaupan lisillä oli kuitenkin saatu hyötyjä aikaan, kuten parannettu kylien infrastruktuuria ja perustettu kouluja. Tämän lisäksi on otettava huomioon, että vaikka Reilun kaupan raaka-aineet eivät ole suoraan luomukriteerien mukaan viljeltyjä (elleivät ne siis ole erikseen luomuja JA reiluja), on tuotannossa otettava huomioon tiukemmat ympäristönormit kuin ”tavallisessa” tuotannossa. Reilu kauppa tuo mukanaan myös yleisempää tietoisuuden nousua ja omanarvon tuntoa ja kuten valvottuihin järjestelmiin yleensäkin, kuuluu Reilun kaupan järjestelmäänkin jatkuva parantaminen. Reilun kaupan kattojärjestö FLO valvoo tuotantoa jatkuvasti, mutta seuraa toisaalta myös markkinoilla ja tuotantokustannuksissa tapahtuvia muutoksia ja muuttaa Reilun kaupan hintoja tarpeen tullen. Usean hyödykkeen Reilun kaupan takuuhintaa on tarkastettu ja nostettu viime vuosien aikana. Reiluun kauppaan kuuluvat pitkät ja pysyvät kauppasuhteet ostajien ja tuottajien välillä estävät sitä, että ostaja vaihtaisi tuottajaa halvemman hinnan perässä, kuten muussa kaupassa on hyvin tavallista. Myös tulevien satojen varaaminen etukäteen ja ennakkorahoitus tuottajille on hyvin tavallista, mikä mahdollistaa pitkäaikaisten suunnitelmien tekemistä ja tuotannon jatkumisen kehitysmaiden viljelijöiden näkökulmasta.

Verrattuna ”normaaliin” järjestelmään, jossa ostajat voivat polkea hintoja ja hyödykkeitä tuotetaan ilman mitään sääntöjä tai valvontaa, on Reilun kaupan järjestelmä aivan eri lähtökohdista ponnistava toimintatapa. On vain niin harmi, että monesti kriitikot (oli sitten kyseessä tutkija, toimittaja tai kuluttaja) eivät vertaakaan Reilua kauppaa tai reilua tuotetta normaaleihin markkinatoimijoihin ja tuotteisiin, vaan Reilua kauppaa heijastellaan jotain täydellistä maailmanparannuskoneistoa vasten, jossa kaikki ongelmat pitäisi ratkaista ja koko maailma pelastaa kerralla -kuten Pirjo Virtaintorppakin Reilun kaupan edistämisyhdistyksestä mainitsee blogissaan. Näin epäreilu ja monesti erilaisille alistussuhteille perustuva globaali kauppa jätetään rauhaan -sehän on ”business as usual” ja kriitiikki kohdistuu aina järjestelmään, joka yrittää sentään tehdä asioille jotain, oli sitten kyse Reilusta kaupasta tai luomusta… Parempaan pyrkiminen ja muutoksen mahdollisuuteen uskominen tuntuu asettavan helposti alttiiksi tämän tyyliselle kritiikille -ainakin täällä Suomessa se tuntuu tapahtuvan luonnostaan (pessimistejä kun olemme). Valitettavasti maailman epätasa-arvo tai köyhyys eivät ole minnekään häviämässä, ainakaan lähiaikoina, ja niiden vähentäminen vaatii jatkuvia ponnisteluja. Joten Reilun kaupan toimijana sanoisin; ”give us some slack”, ainakin tässä yritetään tehdä jotain asioille, jotka tuntuvat joskus ylitsepääsemättömän vaikeilta. Mutta sehän ei kuitenkaan saa olla syy luovuttaa kokonaan, eihän?

Avainsanat: , , , ,

2 vastausta aiheeseen “”Reilun kaupan kahvin hintahyöty jää Suomessa enimmäkseen kaupalle””

  1. Pulina kirjoitti:

    No mutta entäs se, että saman jutun mukaan kauppa saa paremmat katteet rk-kahvista kuin tavallisesta kahvista – tämä on minusta hämmentävää!

    Haluan tukea kahviostoksillani tuottajaa mutta onhan se erikoista että rk-kahvini jättää kauppiaalle enemmän rahaa kuin se Pauligin tavallinen kahvi.

  2. heidi kirjoitti:

    Olen samaa mieltä, että Reilun kaupan sertifikaatilla varustettu tuote pitäisi hinnoitella totta kai samalla kaavalla kuin muutkin tuotteet. Reilua kauppaa ei tietenkään saisi käyttää hyväkseen niin, että tuotteet hinnoitellaan ylihintaisiksi -(liian) korkea hinta ei tietenkään edistä Reilua kauppaa tai tuotteiden vastaanottoa kuluttajien parissa. Elintarvikkeita on toki varmasti helpompi hinnoitellakin hieman korkeammiksi, koska tosiaan kauppa on Suomessa keskittynyt vain muutamille toimijoille ja ruokaostoksilla asiakas ostaa niin monia eri artikkeleita kerralla, että yksi tuote saattaa hukkua muiden joukkoon sekä ostettavat tuotteet ovat hinnaltaan pieniä (puhutaan joistakin euroista) eli vaikka suhteellisesti hintaa jonkin verran nostaisikin, rahana puhutaan ”vain” joistakin kymmenistä senteistä. Toisekseen, tuotteiden hinnoitteluun ei ruoan kohdalla varmastikaan liity samanlaisia ohjeistuksia kuin muihin tuotteisiin (valmistaja antaa suoraan suositushinnat tuotteille, joita kaikkien vähittäismyyjien tulee noudattaa). Toisaalta, Reilun kaupan banaaneista on tullut jopa joidenkin kauppojen sisäänvetotuotteita eli Reilujen banaaneiden hinta on välillä suht lähellä ns. tavallisia banaaneja, eli tämä on ihan vastakkainen esimerkki tuohon kahviin verrattuna. Luulen, että ns. oikean tai kohtuullisen Reilun kaupan kahvin hinnan kuluttaja saa selville tarkkailemalla eri kauppojen Reilujen kahvien hintoja -silloin varmasti huomaa jos jokin kauppa hinnoittelee kahviin selvästi ylihintaa.