Nepalilla on ollut erikoisasema mielessäni ja muistoissani siitä lähtien kun tulin tänne ensi kerran… Tuolloin kiehtoi maan kulttuurit, perinteinen elämäntyyli, vuoret sekä ihmisten ystävällisyys. No, nyt asuttuamme täällä puoli vuotta, Nepal herättää edelleen vahvoja mielikuvia, mutta hieman toisenlaisia kuin aiemmin… Tai lähinnä nämä ”kokemukset” koskevat vain Kathmandua, joka suoraan sanottuna on kuin maailman loppua odottelisi…
Aiemmin olen täällä kirjoitellut monia juttuja Kathmandusta ympäristön näkökulmasta. Seuraavat seikat koskevat enemmänkin meitä ihmisiä. Eikö se ollut näin, että tutkimusten mukaan ihmisen katsellessa kuvaa metsästä tai luonnosta, alkaa jokin ”rauhallisuus-hormoni” virrata kehossa tai syke ja stressitaso laskee? Entäpä jos ympäristö ja siitä saatavat aistimukset ovat ainoastaan negatiivisia, niin mitäs siitä sitten seuraa? Jos korvissa soi linnunlaulun sijaan pelkkä liikenteen vihlova melu aamusta iltaan, jos kukkien tuoksun sijaan sieraimet täyttää mädäntyvien roskien (tai poltetun muovin) haju, jos vehreyden sijaan näkeekin vain betonia, asfalttia ja harmaana pölisevää ilmaa (mitä vielä hengittää keuhkoihinsa joka vetäisyllä), niin mitä sitten? Joka aamu puoliksi ahdistun ja puoliksi naurahdan (kun en muuta voi), että tämä nyt on tätä tämän maan meininkiä kun kävelen toimistolle ja näen samojen nälkäisten kulkukoirien laihtuvan päivä päivältä ja samalla syyhyn tai kapin leviävän eläimestä toiseen, tehden niiden turkista paljaan laikukkaan ja saaden koirat raapimaan itsensä verisille ruhjeille. Saman kadun varrella myös voi seurata vuohien odottavan teurastamon edessä kohtalon hetkeään, sidottuna lähes polvilleen, usein vain puolen metrin pituiseen narunpätkään, pystymättä liikkumaan. Vaikka katulapsiakin täällä näkee, enemmän kuin ennen, jostain syystä itseäni järkyttää aina puolustuskyvyttömien eläinten ahdinko (no vuohellakin menee täällä ihan hyvin koiriin ja kissoihin verrattuna, niiden ei sentään tarvi olla kärsimystensä kanssa kovin kauaa). Joka tapauksessa juuri mistään, mitä tässä kaupungissa näkee, tuntee, haistaa tai maistaa ei voi sanoa nauttivansa. Tänään töistä lähtiessäni pieni koiranpentu, jolta myös turkki oli lähtenyt, järsi lähes itsensä kokoista rottaa kadunvarressa. Melkein kaikkeen tottuu, muttei ihan kaikkeen.
Joka tapauksessa nyt kun puhdistavista monsuunisateista on jo kuukausia, Kathmandun ilmassa on nelinkertainen määrä pienhiukkasia WHO:n riskirajoihin verrattuna! Kuka se sanoikaan, että päivän oleskelu Kathmandussa vastaa vähintään yhden tupakka-askin polttamista?! Edellisen tutkimustuloksen voi helposti todeta, koska Anttia vaivaa ihmeellinen yskä, minua vaivaavat poskiontelontulehdukset ja molempien sieraimet täyttää musta mönjä. Oma terveys täällä siis ensimmäisenä huolestuttaa, muttei suinkaan maolaississien vuoksi, vaan ihan ulkoilmassa oleilun takia! Naturally Nepal!!! (Nepalin turismivuoden 2011 mainoslause!) Alla on kaksi välinettä, joita pitäisi opetella käyttämään, jotta olo helpottuisi vähän; Jala Neti-nenähuuhtelukannu (josta jostain syystä sain hirveän päänsäryn ja paineentunteen päähän) ja hengityssuojain, johon hönkiminen ei sekään ole vielä tuntunut tarpeeksi houkuttelevalta. Jos joku osaa antaa hyviä vinkkejä Jala Netistä niin kertokaa!
Jala Neti nenähuuhtelukannu
Hengityssuojain
Alla myöskin kaksi tuotetta, mitä ilman emme olisi tulleet toimeen. Koska sisällä kotona ja toimistolla on niin kylmä, ovat sormeni ja varpaani turvonneet –niissä on niveltulehdus (ja hei, me olemme Suomesta!!!). Kävimme ostamassa ACP:ltä eli yhdeltä Reilun kaupan tuottajalta nämä upean lämpimät huovutetut tossut, mitkä ovat ihan mahtavat! Lisäksi hankimme kaasulämmittimen, jolla huoneilma lämpenee monta astetta!
ACP:n reilun kaupan huopikkaat
Kaasulämmitin
Kahteen ongelmaan en vielä ole löytänyt ratkaisua, nimittäin siihen että ilmeisesti saasteiden (tai veden) takia iho on kamalan näköinen ja lisäksi hiukset tippuvat päästä. Tuli mieleeni, että voisiko tämä johtua juomavedestä..? Juomme toki jollain tavalla puhdistettua vettä, mutta sen laatu tai sen sisältämät kemikaalit eivät olekaan tiedossamme. Tuttavamme olivat täällä 10 vuotta sitten ja yksi matkaseurueesta osti ennen lähtöä mineraalivesipullon ja vei sen Suomeen Ympäristökeskukselle tutkittavaksi. Tulos oli hätkähdyttävä; ei kelpaisi edes karjalle (veden sisältämän kolibakteerimäärän vuoksi)!!! Minä itse olin kuullut tai muistin tämän jutun niin, että kyseessä oli Gangesista otettu vesi, mutta eipä ollutkaan; kyse oli pullotetusta Evianista tm. merkistä! Eli en sitten tiedä, mitä itse juomme täällä päivittäin, mutta joka tapauksessa pelkään olevani kalju kun pesti täällä päättyy!
Mutta hei! Jos hiukset tippuvat päästä ja muutenkaan olo ei ole kaikista hehkein, niin ei haittaa; sähkökatkot kestävät nimittäin jo 11 tuntia päivässä, joten kynttilänvalossa kaikki näyttää paremmalta tai oikeammin, ei näe paljon mitään!!! Summa summarum, ne alun vatsanpurut tai ruokamyrkytykset, joista puoli vuotta sitten kirjoittelimme, eivät itse asiassa olleetkaan paljon mitään 
Avainsanat: Jala Neti, jätteet, Katmandu, matkalla, Nepal, saasteet
Oujea! Tsemppiä!!!
Katselin muuten telkusta sellasta hikipaja-ohjelmaa, jossa pritit vietiin töihin
Delhiin jonnekin sweatshoppiin ompelemaan paitoja paikalliseen tehtääseen. Palkka oli 12 rupiaa/paita… ja tekivät töitä 15h/vrk ja nukkuivat yön lattialla ompelukoneen alla.
Arvostan todella teidän työtänne REILUN KAUPAN kehittämiseksi, ja haluan jatkossakin ostaa tuotteita, joiden tekijät ovat myös saaneet riittävästi palkkaa ja lepoa! Koittakaa jaksaa!!!
Hei Tiina ja kiitokset tsemppauksesta!
Pieniä tsemppi-buustauksia etenkin täällä Katmandussa tarvitaan. Kuitenkin kenttäreissut ja niiden aikana esim. nokkosen kerääjien, kankaan kutojien sekä ompelijoiden tapaaminen on täällä olemisessa kyllä se paras puoli.
Muille lukijoille tiedoksi, että Tiinan mainitsema hikipaja-ohjelma on myös katsottavissa YLE-areenalta, joten mikäli joku on ko. ohjelmasta kiinnostunut, niin tässäpä linkki:
http://areena.yle.fi/ohjelma/0ba02fccc8734a033c7c0e3f0a01612c
No voi höhhelis.
Kuulostaa siltä, että te tarvitsette teidän Häälahjaanne! Lähettäkää osoite niin pistetään tulemaan.
En osaa kyllä antaa mitään vinkkejä saasteita vastaan. Ilmanpuhdistin tietty olisi yksi mahdollisuus, mutta ei varmaan Elixairilla ole maahantuojaa Nepalissa, ja tuo epävarma sähkönsaanti pilaa senkin ajatuksen. Kuulostaa kyllä tosi kurjalta. Jospa se kesällä helpottaisi..
Yrittäkääpä pärjäillä!
Moi Jyrki,
Hieman epäilen, että tuliskohan posti lie perille?
Tullimies ottaa kuitenkin paketin tarkempaan syyniin, jos sisältä paljastuu Suomi-herkkuja! Kortti on vielä tallessa, kiitokset siitä! Päivittäiset sähkökatkot nyt 11h per päivä (ja noussee vielä tästä), mutta hellittänee ehkä kesään mennessä – tai jahka seuraavat sateet saapuvat.
Voihan sitä aina kokeilla.
Voidaan laittaa vaikka parissa eri pakettissa, jos vaikka sattuisi edes osa päätymään perille.
Tervehdys A&H!
Katselin tuossa kuntopyörää keskellä olohuonetta veivatessani tuota brittien selviytymistä Intiassa, olivat näemmä päässeet jo sinne tuotantoketjun alimpaan osioon puuvillapelloille.
Olipa aika kurjailua, myös muilla kuin pääosanesittäjillä. Jospa tollainen ohjelma avaisi pikkaisen silmiä; sääli sinällään että sen esittämisajankohta tuskin kuitenkaan osuu missään prime-timeen…
Pitäkäähän lippu korkealla ja itsenne ehjinä.
On muuten sen näköinen toi Jala Neti että onkohan lie kauppias kuitenkin myynyt teille jotain ihan muuta?
Kun olin 13 v sitten siellä, juotiin vesijohtovettä joka ensin suodatettiin sellaisella kannusysteemillä ja sitten keitettiin ja jäähdytettiin. (Vesijohtovettä sai, kun imi sitä verkosta ryöstöpumpulla!) Kai se on parasta mitä voi saada. Hengittäminen minuakin piinasi, onneksi olin vain pari kuukautta.
Kamalaa oli – mutta hauskaa myös. Ihmisten asenne ja naisten kauniit vaatteet ilahduttivat.
Kerronpa jutun: Kaveri osti sohvakaluston huonekaluliikkeestä. Kaupat tehtyään hänen piti päästä kotiin ja kysäisi myyjältä, milloin kuljetus on lähdössä jos vaikka kyytiin pääsisi. Myyjä katsoi varsin pitkään, sillä sohva ja nojatuolit aiottiin tuoda selässä kantamalla vuoristotyyliin. Olisipa ollut näky, valkoinen mies istumassa nojatuolissa nepalilaisen selässä …
Terve Juha!
13 vuotta sitten tämä Katmandun laakso on varmasti näyttänyt ihan toiselta. Itseasiassa eilisen lehdessä oli esim. tuohon liikenteeseen liittyen juttu, että viimeisen 5 vuoden aikana ajoneuvojen lukumäärä laaksossa on tuplaantunut. Tällä hetkellä rekisteröityjä ajoneuvoja on 448 570 kappaletta ja moottoriajoneuvoille sopivaa tieverkostoa 1445 kilometriä.
…mutta kyllä täällä niitä positiivisiakin puolia on ja etenkin kun matkaa laakson ulkopuolelle, niin heti helpottaa. Vuoret, maaseudun ihmiset ja raikas ilma karistaa nämä laakson pakokaasut mielestä samantien.
Moi Matti!
Noi Jala Netit on täältäpäin lähteneitä jooga-tuotteita, mutta Suomessa ne on kait saaneet vähän hifistellymmän ulkomuodon? Toi meidän kannu löytyi ihan katuapteekin yläkerran lääkärin vastaanotolta eli täysin luotettava tuote!