Monsuuni alkaa olla lopuillaan Nepalissa ja siihen liittyy perinteisesti kaksi suurta juhlaa: Dashain ja Tihar. Koko maa suurin piirtein pysähtyy pariksi viikoksi, ihmiset juhlivat sukuineen ja valmistavat perinteisiä ruokia sekä rukoilevat ja kunnioittavat eri päivinä erilaisia asioita. Mm. ajoneuvoille ja työkoneille on myös oma juhlapäivänsä! Ystävämme kertoi, että tuolloin on hankala saada esim. hiustenleikkuuta, koska parturit rukoilevat saksiensa puolesta… Autoissa on jo alkanut näkemään monenlaisia kukkia ja seppeleitä kun niitä on siunattu -no, paikallista liikennekulttuuria seuratessa voi ehkä myöntää, että lisärukoukset ja siunaukset eivät liene pahitteeksi (viimeisen 24 tunnin aikana maassa on kuollut 6 ihmistä ja kymmeniä on loukkaantunut erinäisissä onnettomuuksissa)! Tänään kävimme kaupunginosamme, Patanin, vanhassa kaupungissa ja huomasimme kuinka kaikki pankkien edustat olivat täynnä tungeksivia ihmisiä. Pankkiautomaateille on ollut viime päivinä valtavat jonot ja tänään useat niistä oli suljettu. Tämä johtuu siitä, että ihmiset nostavat säästönsä tileiltään vuoden suurimman juhlan kunniaksi ja laittavat kaikki rahansa ruokaan ja ostavat perheelleen mm. uudet vaatteet. Turhaan ei tätä juhlaa ole verrattu meikäläiseen jouluun! Nyt on vain käynyt niin, että käteinen on alkanut loppua pankeista ja osa ihmisistä taitaa jäädä ilman rahaa? Jos näin käy, niin tarvitaan varmaan poliisi ja armeija hillitsemään vihaisia väkijoukkoja…
Nepalilaisiin juhliin liittyy myös usein uhrilahjoja jumalille; kirjoitin aiemmin lentokoneen siunaamisesta uhraamalla vuohi, viime viikolla luin sanomalehdestä, että uusi kaatopaikkakin oli avattu eläinuhrein. Dashainiksi Katmanduun aiotaan raahata jostain (jos oikein muistan) 70 000 vuohta, syötäväksi ja uhrattavaksi. Vuokraemäntämme mukaan vuohi maksaa 12 000 Nepalin rupiaa eli 120 euroa, mikä täällä on todella suuri summa. Vain rikkailla on siis varaa moiseen luksukseen tai sitten köyhemmät perheet todellakin pistävät kaikki rahat likoon, jos meinaavat hankkia itselleen vuohen. Hurjaa meininkiä siis! Kuulemma myös sherpat eli kantajat iloitsevat, koska heillä riittää ylen määrin töitä heidän kantaessaan ruoka- ym. tarvikkeita vuoristokyliin, jonne ei mene teitä. Lehdessä oli haastateltu 65-vuotiasta sherpaa, joka iästään huolimatta ahkeroi koko festivaaliajan, keskimääräisen taakan ollessa kuulemma 50 kg. Monet näkemäni sherpat ovat n. 150-senttisiä, max. 45-kiloisia sitkeitä kavereita, joten voi vain miettiä, kuinka he jaksavat kantaa päivätolkulla itsensä painoisia lasteja jyrkkiä vuorenrinteitä ylös alas. Juhla-ajasta on myös se hyöty, että maolaiset eli kommunistit, jotka koko ajan mellakoivat ja yrittävät lyödä kapuloita hallituksen rattaisiin, ovat luvanneet olla rauhassa pyhien yli -toivottavasti näin tapahtuu. Hallituksesta sen verran, että pääministerin ja ulkoministerin välit ovat tulehtuneet, koska pääministeri ei suostunut tuosta vain nimittämän ulkoministerin tytärtä varapääministeriksi! Korruptiota on siis ihan JOKA paikassa ja paikallisetkin tietävät sen hidastavan kaikkea kehitystä, mutta kukaan ei oikein voi tehdä mitään, eivät ulkomaalaiset eivätkä yksittäiset paikalliset ihmisetkään. Poliitikkojen monkey-busineksistä toisiin: maanantaina juhlittiin muslimien Id-juhlaa ja vapaapäivän kunniaksi vierailimme Swayambunath-apinatemppelissä, josta näkymiä alla.
