Tässä se nyt on; uusi vesikanisterimme, johon saimme hankittua myös kätevän pumpun. Näin ostettuna vesi maksaa selvästi vähemmän ja jätekuormamme pienenee selvästi kun yksittäisiä muovipulloja ei tarvitse enää ostaa. Kanisterista veden voi pumpata kovaa muovia olevaan retkipulloon mukaan otettavaksi -ohutta muovia olevista pulloista kun voi (myös Suomessa) ilmeisesti liueta (eritoten niiden lämmetessä) veteen kaikenlaisia kemikaaleja…eli tämä uusi käytäntö on parempi monessakin mielessä! Kuulimme myös, ettei täälläkään vesipulloja yms. jätetä täysin hyödyntämättä; muovi- ja lasipulloista sekä metallitölkeistä maksetaan kuulemma jonkinlainen palkkio ja niitä kierrätetään. Samanlainen käytäntö on muistaakseni Intiassakin, jossa köyhät junasiivoojat ym. keräävät muovisia vesipulloja junien lattioilta. Luulisi tosiaan, ettei näin köyhällä maalla olisi varaa nakata arvokkaita materiaaleja, kuten muovia, suoraan luontoon tai kaatopaikalle.
Kun vesiasia on nyt kunnossa, niin täytyy tunnustaa, että ekologista jalanjälkeämme luultavimmin kasvattavat olut ja tuontiviini, joita on välillä hankittava yleisen pännimisen vähentämiseksi… Siitä puheenollen ja jottei blogi antaisi ihan epärealistisen ihastuttavaa kuvaa elosta täällä; tänään monen päivän turhautuminen sai toden totta huipennuksensa. Olen ollut kurkkua myöten (ja paljon enemmänkin) täynnä sakean saasteista ilmaa, korvia vihlovaa liikenteen melua, kuolemanvaarallisia mopo- ja autokuskeja, syöpäläisiä viliseviä laihoja kulkukoiria, mätänevien jätteiden hajua, mutaa ja likaa ja ikävä kyllä, myös paikallisia tapoja toimia esim. työpaikalla.
Team spirittiä ei kauheasti nosta tai auta se, että: a. kukaan ei kerro minulle mitään, mistään, b. en tiedä jos toimistossa on työtäni koskevia kokouksia (kokoustamisia täällä kaikki rakastavat), c. kokouksissa puhutaan ainoastaan nepalin kieltä, vaikka kaikki osaisivat englantia, d. niinä kertoina kun olen salapoliisimaisesti onkinut tulevan kokouksen tietooni, joka ikinen kokous on siirtynyt sovitusta juuri viime hetkellä -yleisin viive on ollut 2 tunnista 3 päivään… 
When in Rome… ja sitä rataa, mutta täytyy sanoa, että olen pihalla ja se turhauttaa… Tiedän, että voisin avustaa monessakin asiassa, mutta kun ei niin ei.
Tässä Nepalin hallituksen alaisessa toimistossa tuntuu, että olen juuttunut sellaisen byrokratian rattaisiin, että mietityttää todellakin, miten löytää keinot, joilla saisi jotain oikeasti aikaan vuoden aikana. Pitkien kokousten lisäksi täällä harrastetaan kaikenlaisten analyysien, tutkimusten ja raporttien tekemistä ja monentasoisten konsulttien palkkaamista näihin hommiin. Pahinta projektien tuloksellisuuden kannalta on tietenkin se, ettei kukaan välttämättä toteuta kalliiden konsulttilausuntojen ja raporttien ehdotuksia. Lisäksi henkilösuhteet ovat tietenkin hierarkkiset ja valtion pamppuja tai virastojen pomoja kumarrellaan niin, etten usko, että monikaan uskaltaa aukaista suutaan, vaikka huomaisi, että jossakin jokin mättäisikin. Joka tapauksessa tämän kaiken keskellä olen huomannut, että itse olen enemmän käytännön toteuttajaihmisiä ja paljon mieluummin kuin istuisin ympäripyöreissä kokouksissa täällä kaupungissa, olisin jossain maaseudulla työskentelemässä yhdessä apua tarvitsevien pikkuyrittäjien ja käsityöläisten kanssa…tällaiseen tilanteeseen mukautumista ei varmaankaan auta se, että yrittäjänä on tottunut tekemään niin monenlaisia töitä ja päätöksiä ja tarttumaan hommiin itse, kun ei niitä kukaan muukaan kuitenkaan tekisi omasta puolestani…
Tiedän, että tämä hetkellinen väsymys kaikkea em. kohtaan menee nopeaa ohi, siihen ei tarvita kuin: yksi huomaavainen paikallinen ihminen (hyvin todennäköinen ilmiö), taksikuski, joka ei heti yritä pissiä silmään (harvinaisempi ilmiö, mahdollisuudet ovat 50/50), kohdalla hiljentävä mopoilija (mahdotonta!) tai sitten se rauhoittava lasi punaviiniä (helpointa).
Kiitos kun sain avautua – heti helpotti!
Sähkökatkoksen ja kynttilänvalon ääreltä, Heidi (Antti puhisee taustalla ja harjoittelee joogan päälläseisonta-asanaa…)
Avainsanat: byrokratia, jätteet, Katmandu, Kemikaalit, ketutus, kierrätys, melu, Nepal, pienyrittäjä, saasteet
Tervehdys Oulusta! Minäkin hyppään mukaan teidän blogiin. Kovasti tsemppiä teille molemmille ja Heidille erityisesti byrokratian kanssa painiessa. Voin vain kuvitella miten kovasti se turhauttaa. Mutta pienin askelin eteenpäin!
Ou jea! Niin Nepalia niin Nepalia. Koittakaa kestää ja tsemppiä salapoliisihommiin!
Tina
Harmi kun täältä Suomesta ei voi oikein laittaa postipaketissa viinaa.
Olisimme muuten lisänneet Koskenkorvan siihen lahjakorttiin.
Mutta kiva kuulla, että teillä on kaikki hyvin siellä. Kyllä sitä viiniä tekee joskus mieli kiskoa täällä Suomessakin. Heh!
Mutta tuosta muovipullojen kemikaaleista.. onko teillä jotain viitteitä eli mitä kemikaaleja PET-pulloista irtoaisi? Olen (jostain syystä) viime aikoina lueskellut paljon ftalaateista ja bisfenoli-A:sta. Huomasin harmikseni, että meillä oleva yksi ainoa tuttipullo on juuri sitä pahaa 7-muovia. Aiheuttaa pientä ahdistusta nämä muovijutut!
Hei muuten, oli kiva nähdä pari kuvaa teidän kämpästä. Laittakaa niitä lisää! Mielellään koko kämpän kattava esittely ja ikkunasta näkyvät maisemat jne. .
Kyllä, niin Nepalia että!
Etsiskelin tässä tietoa paikallisista pikku lentoyhtiöistä, joilla mun pitänee lentää joillekin alueille, jonne ei muuten pääse -mun toimisto kun kuulemma myös käyttää yhtiöitä, jotka YK on kieltänyt omilta työntekijöiltään niiden vaarallisuuden vuoksi. Allapa hyvä esimerkki siitä, kuinka lentoturvallisuus taataan tässä maassa…
Goats sacrificed by Nepal Airlines
(05 September 2007: taatusti tapahtuu vielä v. 2009:kin)
When technical difficulties hit an aircraft in Nepal this week, the airline company sacrificed two goats in an attempt to appease the Hindu god of sky protection, Akash Bhairab.
Nepal Airlines has confirmed that the animals were slaughtered in front of the Boeing 757 aircraft at Kathmandu airport on Sunday.
Following the ceremony the plane successfully completed a flight to Hong Kong.
…
Tsemppiä ja voimia Heidi!!!
Ja Antille energiaa asanoihin
Ja Satu, ftalaattia on tod näk lisätty kaikkiin muoviastioihin yms pulloihin jotka joustavat, esim. kertis muovimukit, silikoniset astiat yms. Muovi on kovaa ja ftalaattia käytetään juuri sen pehmentämiseen. Eräs tutkija sanoi, ettei enää millään pysty käyttämään mikroastioita tms muovisia ruoanlaittovälineitä. Teflon pannuissa käytetään samaa ainetta mitä esim kuravaatteissa on, jotta se hylkii likaa ja rasvaa. Kuumentaessa siitä kuulemma tutkimuksen mukaan irtoaa vaarallisia höyryjä. Hurjaa!
katriina: tän mukaan PET-muovissa ei pitäisi olla ftalaattia “Plastic bottles marked with recycling symbol #1 are made from polyethylene terephthalate (PET or PETE). Containers made from PET are often used for products like water, ketchup, milk, and vegetable oil. Despite the “phthalate” in its name, PET is chemically different from PVC and is not associated with phthalate leaching. Some experts still say it’s best to avoid reusing disposable PET containers, and to avoid heating foods in plastics. It’s also worth noting that some plastic food containers may contain a substance called bisphenol-A (BPA), which, like phthalates, has been implicated as an endocrine disruptor. If you want to limit BPA exposure, one easy way is to minimize or avoid using polycarbonate plastic bottles (marked with #7).”
Mutta tuo on vain yksi lähde. Tuntuu, että ilman kemian opiskelua ei näistä kuluttaja ihan hevillä ota selvää. Tuo nimi on melko hämäävä tuolla PET-muovilla.
Itse olen pyrkinyt lopettamaan muoviastioiden käytön mikrossa. Mutta sitten tulikin mieleen nuo teflon-pannut ja esim. muoviset alkoholipullot. Mitä lie irtoaa alkoholin vaikutuksesta muovisista pulloista. Hulluksihan tässä tulee, kun liikaa alkaa miettiä.