Moni on pyytänyt blogiin arjen pieniä ekovinkkejä; kokonaisvaltaisempaa listaa odotellessa ajattelin kirjoittaa arkielämän ekoilusta tai ekottomuudesta Nepalin vinkkelistä. Ehkäpä näitä kokemuksia voi myös heijastella elämään Suomessa ja siihen, mitä ekoilun mahdollisuuksia suomalainen arki tarjoaa.Saimme nyt vihdoinkin ihka-oman kodin itsellemme täältä Katmandusta! Pieni asunto, joka sijaitsee paikallisen perheen talossa on lähellä työpaikkaani, joten sinne kävely onnistuu kätevästi. Nukuttuamme ensi yöt joogamatoilla lattialla, päätimme alkaa tehdä listaa, mitä meidän pitäisi hankkia kotiimme, jotta siellä viihtyisi. Poliittinen tilanne on täällä edelleen epävakaa ja maolaiset uhkailevat hallitusta koko ajan lakoilla, joiden aikana kaupat eivät ole auki ja liikenne seisahtuu kokonaan -jos tilanne kärjistyisi enemmänkin, niin ulkonaliikkumiskieltokaan ei olisi mahdottomuus. Siksi kodin täällä pitäisi olla paikka, joka toimii ”turvasatamana” ja jossa viitsii väijyä vaikka pidemmänkin aikaa.

Alkujaan listallamme oli kaikenlaista, mitä nyt kodissa voi kuvitella tarvitsevansa: sohva/nojatuolit, mikro, (mini)jääkaappi, sänky + patja, hyllyt kirjoille ja vaatteille, kaasulevy, ehkäpä jopa tv… Ajattelimme, että kaikki pienet tarvikkeet, kuten tyynyt ja iso kasa kynttilöitä sähkökatkojen varalle, ostamme lähellä olevista reilun kaupan liikkeistä (joista tuodaan reilun kaupan tuotteita Suomeenkin!). Huonekalut voisi teettää Kumbeshwar Technical Schoolissa, josta Karmashop on ostanut villatuotteita, mutta joka kouluttaa kastittomia ihmisiä myös puutöissä. Ensimmäiset tarvikkeet, kuten siivousvälineet, roskakorit, ruokailuvälineet jne. ostimme pienistä kadunvarsikaupoista, vieläpä niin että jaoimme ostoksia useille eri yrittäjille, jotta mahdollisimman moni hyötyisi tästä ”pakollisesta” shoppailustamme. Ostimme myös paikallisten korinpunojien tuotteita muovikorien/sankojen sijaan -kiinalaiset ovat kyllästäneet tämänkin maan kaupat muovituotteilla!

Kului pari päivää ja aloimme miettiä uudelleen, mitä ihminen oikeasti tarvitsee. Päädyimme siihen tulokseen, ettei vuoden tai kahden asumisen takia kannata alkaa ostamaan esim. raskaita huonekaluja, joihin on käytetty paljon puutavaraa. Puisten tuolien ja hyllyjen sijasta aiomme hankkia muutamat rottinkiset kalusteet (rottinki kun on suht. ekologinen materiaali), sohvaa emme tarvitsekaan ja sängynkin päätimme jättää ostamatta; sen korvaa hieman paksumpi, laadukas patja, joka on tehty paikallisista materiaaleista täällä Katmandussa. Erilaisista laitteista pois jäivät heti tv, mikro ja jääkaappi, ne kun eivät toimisi kuitenkaan sähkökatkojen aikana (juuri tätä kirjoittaessa sähköt pamahtivat poikki ja istumme täällä kynttilän valossa). Jääkaappia ei täällä juuri tarvitse, koska maitotuotteita ei syödä niin paljoa kuin Suomessa ja muutenkin pieniä ruokapaikkoja on joka paikassa, jonne voi pistäytyä hyvälle kasvisaterialle (yhdestä ehdimme kyllä jo saada mahataudinkin, mutta olihan se jo aikakin -onhan reissua takana jo kaksi viikkoa…). En tiedä kaipaammeko välillä tv:n mahdollistamaa todellisuuspakoa ja rentoutusta, jos täällä alkaa jokin hetkellisesti nyppimään, mutta ainakin nämä ensimmäiset viikot ovat olleet niin kiireisiä, ettei telkun katseluun olisi ollut edes aikaa.

Vedenkulutus täällä pienenee Suomen tasosta, sillä talon katolla on aurinkopaneelit (ne ovat tavallisia täällä), jotka lämmittävät suihkuvettä sen mukaan paistaako aurinko vai ei. Eli ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, ettei jäisessä suihkussa halua ”nautiskella” yhtään sen pidempään kuin on pakko. Pyykit pestään miedon lämpöisessä vedessä käsin ja kuivaillaan ulkona auringossa -harmi vain, ettei täältä löydy ekopesuaineita, joita Suomesta saa jo kaikkiin tarpeisiin; shampoista ikkunan pesuaineisiin ja astianpesukone-tableteihin. Pesuaineiden lisäksi myös kaikenlaisten henkilökohtaisten kemikaalien käyttöä pitää minimoida ja esim. hiusten värjäys saa jäädä. Täällä kaikki mikä veteen menee, siihen se myös jää eli pinta- ja pohjavedet ovat saastuneet, eikä niitä puhdisteta Suomen tapaan. Sen sijaan, että itse pesee omat pyykkinsä, olisi vielä parempi jos pesettäisi pyykit vaikkapa jollakin työtä tarvitsevalla naisella! Näissä maissa ihmistyövoima on halpaa ja sitä on tarjolla runsaasti, eikä monelle kouluttamattomalle löydy pienintäkään työtä. Monesti laihan polkupyöräriksa-kuljettajan kyytiin istahtaminen Intiassa tai pyykkärin/kengänkiillottajan käyttäminen Nepalissa voi oudoksuttaa ”minä itte”-suomalaista, mutta nyt yritän opetella tähän palvelukulttuuriin. Palvelusten, vaikka pientenkin, ostamisella kun voi olla iso merkitys köyhälle palvelusta tarjoavalle ihmiselle. Tällä viikolla korjautin reppuni temppeliaukiolle tulleella ompelijalla, joka huristeli polkuompelukoneella iloisesti reppuni saumat kiinni.

Kun ostimme asuntoomme patjan, patjamyyjä hankki auton sijasta hieman erilaisen kuljetuspelin ostoksellemme; kuljetusliike ”ihmekärryn” edustajan. Pieni nepalilaismies työnteli kärryllään patjaamme n. kilometrin matkan tukalassa liikenteessä sellaista vauhtia, että meidän piti juosta perässä! Tästäkin palveluksesta maksamamme summan pitäisi riittää ainakin parin päivän ruokiin; harmi vain että monen nepalilaismiehen tapauksessa se kuluu usein myös kotipolttoiseen tai korttipeleihin.

Uutta kotia rakentamassa

Paperi- ja muovijätettä täällä syntyy väistämättä jos ostaa tuotteita esim. ruokakaupasta hedelmä-/vihannestorin sijaan. Jätteidensä kanssa onkin pulassa; roskat kun nakataan jokiin tai kadunvarteen, josta joku kerää ne pois tai sitten polttaa ne, myös muovit!! Eli kierrätysmahdollisuudet täällä ovat tasan 0. Toiletissa wc-paperin sijasta olisi hyvä käyttää joka vessasta löytyvää vesikannua, joka on meikäläistä paperia hygieenisempi ja ekologisempi tapa hoitaa henkilökohtaiset toiminnot loppuun. Suomessakin vessanpönttöön tungetaan kuulemma kaikkea sinne kuulumatonta ja vedenpuhdistuslaitokset ovat hätää kärsimässä kaiken jätteen kanssa. Täällä jos erehtyisi laittamaan läjän paperia pönttöön, niin se olisi auttamattomasti tukossa ja olisi nolo luikkia ulos ennen vessassa tapahtuvaa vedenpaisumusta. Materiaalinen maailma saa täällä siis uusia ulottuvuuksia veden, sähkön, ruoan ja jätteiden osalta… Ilmoittelemme kuinka spartalaismaiseksi ristimämme elämäntyyli jatkuu tästä eteenpäin

Tässäpä lyhyt videopätkä Katmandun vilinästä - tsekkaa kadunvarret!

Avainsanat: autoilu, ekopesuaineet, ekovinkkejä, energiankulutus, jätteet, kasvisruoka, Kemikaalit, kierrätys, palvelut, puu, spartalaiset, vedenkulutus, vesien saastuminen