Aikaisemmin mainitsemani jätteidenkeruu-ongelma saatiin loppuviikosta ratkaistua kun viranomaiset suostuivat kaatopaikan läheisyydessä asuvien ihmisten vaatimuksiin ja tiesulut kaatopaikalle on nyt purettu. Vaatimuksiin kuului mm. alueen infrastruktuurin parantamista ja kansainvälisten ympäristöstandardien käyttöönottoa uuden kaatopaikan rakentamisessa. Nyt saadun ratkaisun myötä lähes 3000 tonnia Katmandu Metropolitan City:n kaduille kerääntynyttä jätettä pystytään ”käsittelemään” eli siirtämään kaduilta kaatopaikalle. Itseäni alkoi kiinnostaa millaisesta kaatopaikasta onkaan kyse ja pyrin myöhemmin pääsemään kaatopaikalle videokamerani kanssa. Suomalainen kaatopaikka ja jätteidenkäsittely saanevat aivan uuden merkityksen sen jälkeen?
Nähtäväksi jää, kuinka pysyvästä ratkaisusta kaatopaikka-sopimuksessa onkaan kyse? Paikallisia lehtiä viime viikon luettuani, uutisista ja mielipidekirjoituksista henkii hienoinen tuskastuminen maan viranomaisten sekä poliitikkojen toimintaan. Viime vuonna päättyneen sisällissodan jälkeen maassa toimii jo toinen hallitus maolaishallituksen kaaduttua ja poliittista epävarmuutta lisää se, että uusi hallitus ei välttämättä aina noudata edeltäjänsä tekemiä sopimuksia. Tämän johdosta lakkoja, mielenosoituksia ja tiesulkuja on aina aika-ajoin. Viimeisimpänä tällä viikolla oli opettajien lakko, joka sulki koulut heidän vaatiessa mm. yhdenmukaista palkkaa julkisten ja yksityisten koulujen opettajille. Poliitikot ja puolueet tuntuvat lehtien perusteella kinastelevan toinen toisiaan pikkumaisemmista asioista. Ensi kevääseen mennessä maahan olisi tarkoitus saada uusi perustuslaki, mutta jo tässä vaiheessa sen toteutumista lehdissä epäillään. Omasta mielestäni maalla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, mikäli poliittiset tahot pääsisivät yhteisymmärrykseen asioista ja pyrkisivät yhdessä jälleenrakentamaan tätä maata ja yhteiskuntaa.
Muuten kulunut viikko on mennyt meidän osaltamme paikkaan asettuessa sekä kuumuuteen ja kaoottiseen liikenteeseen totuttautuessa. Pysyväiskotia ei ole vielä löytynyt, mutta etsintä jatkuu jälleen huomenna. Selailtuani tässä yksi ilta matkaopasta ja miettiessä, että mitä maassa haluaisi kokea, jos lomapäiviä tulisi, tein pienen listan teillekin. Tässäpä vaihtoehtoja, jos joku Suomessa miettii haluavansa kokeilla jotain uutta?
- 160 metrin benjihyppy Bhote Kosissa 12 km Tiibetin rajalta. Hinta 80 USD, sisältäen matkat ja lounaan (mikäli hypyn jälkeen on vielä nälkä?).
- Kuukauden mittainen kiipeily/vuoristo-opaskurssi Manangissa Annapurna Circuitilla. Hinta 1000 USD. Tarkoitettu nepalilaisille oppaille, mutta ottavat ulkomaalaisia mukaan.
- Extreme-urheilua harrastaville vaihtoehtona olisi Himal Race. 955 km pitkä, 22 päivää kestävä juoksukisa Annapurnan perusleiristä Everestin perusleirille (kirjan mukaan tämä tapahtuma on nyt kuitenkin jäissä, ilmeisesti järjellisistä syistä?).
Me pysyttelemme toistaiseksi ihan Katmandun laaksossa, jossa on kai alueeseen verrattuna maailman eniten UNESCO:n maailman perintölistalla olevia mielenkiintoisia temppeleitä sekä palatseja. Harmi vain, että nämä temppelit kuuluvat myös kaikista vaarantuneimpiin kohteisiin UNESCO:n listalla eli saasteet ja rakennusten huono kohtelu tuhoavat niitä entisestään.
Kuva Patanin Durbarin aukiolta viime vuoden reissultamme.
Avainsanat: jätteet, Katmandu, lakko, lomavaihtoehtoja, matkalla, Nepal, tiesulku
