Joko kaikkialta tulviva ympäristötieto alkaa tulla korvista ulos? Toivottavasti ei, sillä tässä sitä olisi hieman lisää!

Sanomalehti Kalevassa uutisoitiin pari päivää sitten suomalaisten ympäristövaikutuksista ja kasvihuonekaasupäästöistä otsikolla: ”Palvelut kuormittavat yllättävästi ympäristöä”.Suomen ympäristökeskus on yhdessä Oulun yliopiston Thule-instituutin sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen kanssa kehittänyt Envimat-mallin, jolla saadaan kokonaiskuva Suomen kansantalouden globaaleista ympäristövaikutuksista. Uutinen oli kiinnostava, koska tutkin vuosi sitten valmistuneessa gradussani yhteiskunnan rakennemuutosta (tai muutoksen mahdollisuutta) materiaali-intensiivisestä teollisuusyhteiskunnasta ekotehokkaampaan palveluyhteiskuntaan, jota myös jälkiteolliseksi yhteiskunnaksi kutsutaan. Jälkiteolliseen, vähemmän ympäristöä kuormittavaan yhteiskuntarakenteeseen on ajateltu päästävän mm. tavaratuotantoa tehostamalla sekä kääntämällä kulutus tavaroista palveluihin. Nyt tutkijat olivatkin yllättyneitä siitä, että Envimat-mallin mukaan palvelut aiheuttavat enemmän ympäristövaikutuksia kuin on luultu. Merkittävää tutkimuksessa on myös se, että sen mukaan puolet (!) Suomen kansantalouden ympäristövaikutuksista syntyy maan rajojen ulkopuolella, tuontitavaroiden valmistuksessa. Suomi myös käyttää yhtä paljon kotimaisia ja ulkomaisia luonnonvaroja. 

Olen itse ollut jo vuosia kiinnostunut siitä, mitä vaikutuksia on sillä, että kulutustavaroiden, eritoten vaatteiden ja kenkien, valmistus on siirtynyt lähes kokonaan pois Suomesta ja keskittynyt halpatuotannon maihin. Käytämme päivittäin tuotteita, joiden valmistus aiheuttaa muutoksia niitä valmistavien ihmisten ympäristössä -usein aivan toisella puolen maapalloa! Mielenkiintoista on myös se, että em. tutkimuksen mukaan usein ”ympäristökuorman” kannalta merkittäviksi mielletyt hyödykkeet, kuten vaatteet, huonekalut tai sisustustavarat eivät nousseet erityisesti esiin Envimat-mallissa. Yksittäisten suomalaisten suurimmat ympäristövaikutukset aiheutuvat nimittäin asumisesta, yksityisautoilusta ja ravinnosta. Vaikka näihin kolmeen verrattuna esimerkiksi vaatteiden valmistus aiheuttaa vähemmän ympäristövaikutuksia ja kasvihuonepäästöjä, ei ole yhdentekevää missä ja miten ne valmistetaan. Juuri siksi, että nykyisin suuri osa tuotteista valmistetaan kaukana kehitysmaissa, kuluttajien ulottumattomissa, on tärkeää että valmistus tapahtuu tiettyjen eettisten pelisääntöjen mukaan, mahdollisimman vähillä myrkyillä ja raaka-aineita säästäen. Jokainen litra torjunta-aineita tai myrkyllisiä värejä saastuttaa turhaan kehitysmaiden maaperää ja vesistöjä sekä vaarantaa esim. puuvillanviljelijöiden ja käsityöläisten terveyttä. Tutkimustulosten mukaan on selvää, että merkittävimmin voimme pienentää omaa ekologista jalanjälkeämme esim. välttämällä autoilua, vähentämällä tuontiruoan ja lihan syöntiä sekä asumalla mahdollisimman tiiviisti ja lähellä palveluita. Kuitenkin meitä (enemmän tai vähemmän ostovoimaisia) kuluttajia on tällä maapallolla 6 miljardia ja jokaisella ostamallamme tuotteella on ollut vaikutuksensa eri valmistusvaiheissa sekä kuljetuksen aikana. Siksipä jokapäiväiset ostopäätöksetkään eivät ole mitään ihan merkityksettömiä asioita! Elämäntyylistämme ja arkisesta toiminnastamme muodostuu kokonaisuus, jonka ympäristövaikutukset ovat osiensa summa, mitään osa-aluetta väheksymättä. 

Tässäpä muutama lukuvinkki jos arkisen kulutuksen ja toiminnan ympäristövaikutukset kiinnostavat enemmänkin: 

• Massa, Ilmo & Ahonen, Sanna (2006): Arkielämän ympäristöpolitiikka (Gaudeamus). 
• Lyytimäki, Jari (2006): Unohdetut ympäristöongelmat (Gaudeamus). 
• Maailman Tila 2004, Teemana kulutus (Gaudeamus). 
• Eko-ostajan opas, Kuluttajavirasto: http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/ekok/ 

Aurinkoista kevään alkua, 

Heidi Karmashopista

Avainsanat: ympäristö