Huomasin Reilun kaupan kansainvälisen yhteistyöjärjestön (FLO) uutisten joukosta tiedon ”Reilun kaupan vaate”-projektin etenemisestä ja ajattelin kirjoittaa siitä hieman myös teille. Suomessakin eri jälleenmyyjillä on myynnissä tuotteita, joita mainostetaan ekologisiksi ja/tai eettisiksi lukuisien sertifikaattien nojalla. Ymmärrettävästi asiakas ihmettelee, että mihin tässä nyt pitäisi luottaa ja mitä tämä kaikki tarkoittaa? Moniko tietää mitä WFTO (World Fair Trade Organization), GOTS (Global Organic Textile Standard), FLO-CERT, Soil Association Organic Standard, Fair Wear Foundation, Organic Trade Association, Fair Labour Association ovat ja kumman (eettisen vai ekologisen) kategorian puolesta järjestö tekee töitä? Toisaalta, tarvitseeko asiakkaan edes välttämättä tietää edellämainituista organisaatioista/niiden merkeistä sen enempää, onhan merkin saamisen takeena yleensä ulkopuolinen, puolueeton valvonta?

Mielestämme tässä esiin tulee meidän yritysten vastuu – ottaa asioista selvää ja tuoda asiakkaiden saataville mahdollisimman eettisesti ja ekologisesti valmistettuja, laadukkaita tuotteita. Tämä toki vaatii yrityksiltä ja niissä työskenteleviltä ihmisiltä tietoa ja halua tutustua myös eettisten ja ekologisten organisaatioiden/sertifikaattien viidakkoon. Suomessakin eettisten ja ekologisten vaatteiden saatavuus on parantunut huomattavasti näiden reilun 4 vuoden aikana, jotka Karma-verkkokauppa on ollut olemassa. Vauhti on ollut hurjaa, uusia vaatemerkkejä on tullut markkinoille huomattavasti ja sitä myöten myös uusia yrityksiä. Itse toivoisin, että myös tuotteiden jälleenmyyjillä olisi selvillä myymiensä tuotteiden taustat, eivätkä ”puurot ja vellit” menisi sekaisin (ja ettei tätä kautta myös kuluttajille välittyvästä tiedosta tulisi entistä vaikeaselkoisempaa). Yhtenä esimerkkinä tästä huomasin erään suomalaisen yrityksen sivuilla maininnan, että tuote on valmistettu ”WFTO-sertifioidusta puuvillasta” -tällaista sertifikaattia ei ikävä kyllä ole edes olemassa. Itse tuotteen valmistusprosessi (esim. ompelu) kuuluu WFTO:n piiriin, mutta materiaaleja WFTO ei selvitä/sertifioi. Vielä nykyisellään koko tuotteen Reiluksi sertifoivaa merkkiä ei siis ole, vaan esimerkiksi itse puuvilla raaka-aineen (ja sen tuotannon reiluuden) sertifioi FLO-CERT (FLO-merkki on tuttu monelle mm. kahvipaketin kyljestä tai banaaneista) ja WFTO:ssa, joka työskentelee lähinnä käsityötuotteita prosessoivien, pienten yhteisöjen kanssa, on kyse entisestä IFAT:sta (International Fair Trade Association), joka nykyisin tunnetaan nimellä World Fair Trade Organization (WFTO). Suomessa WFTO:n käsityötuotteita ovat perinteisesti tuoneet maahan Maailmankaupat jo 70-luvulta lähtien. WFTO:lla on käynnissä oma projektinsa Reilun kaupan tuotteen sertifioinniksi (Sustainable Fair Trade Management System, SFTMS), mutta tämä ei kuitenkaan suoraan liity juttuni aiheeseen.

Itse Reilun kaupan puuvilla tuli markkinoille vuonna 2004 Fairtrade International:in (FLO) toimesta. Reilun kaupan standardien mukaisesti puuvilla ostetaan sertifioiduilta Reilun kaupan puuvillan pienviljelijöiden organisaatioilta, jotka saavat puuvillastaan taatun vähimmäishinnan, Reilun kaupan lisän sekä muita etuja. Tekstiilituotantoketjussa toimivien valmistajien on tämän jälkeen osoitettava noudattavansa kansainvälisen työjärjestön ILO:n standardeja. Tällä hetkellä koko tuotantoketjua ei siis ole sertifioitu Reilun kaupan mukaiseksi, ainoastaan vaatteen raaka-aineena käytettävä puuvilla. Reilun kaupan valvontaorganisaatio FLO-CERT, tarkastaa suoraan vain osan tuotetta prosessoivista tekstiilitehtaista, joten tämän vuoksi tuotteet myydään kuluttajille ”Valmistettu Reilun kaupan puuvillasta”-merkinnällä ja Reilun kaupan logolla varustettuna – eikä esim. ”Reilun kaupan T-paita”.

FLO käynnisti kaksi vuotta sitten laajan hankkeen tutkiakseen miten Reilun kaupan hyödyt laajennettaisiin koskemaan kaikkia tekstiiliteollisuuden työntekijöitä. Käynnissä olevassa projektissa tutkitaan mahdollisuutta määritellä Reilun kaupan ehdot kattamaan koko puuvillan tuotantoketju – itse puuvillan tuotannosta, sen jalostukseen ja tuotteen valmistukseen – aina kuluttajan lopputuotteeseen saakka. Tavoitteena on siis selvittää olisiko mahdollista saada kehitettyä koko tuotantoketjun kattava Reilun kaupan standardi tekstiilialalle, jolloin tulevaisuudessa markkinoilla olisi saatavilla se ”Reilun kaupan t-paita”, josta kuluttaja tietäisi, että tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa noudatetaan tiettyjä standardeja.

Tällä hetkellä FLO tekee yhteistyötä eri yritysten ja organisaatioiden kanssa, joiden kanssa käynnistettiin vuosi sitten viisi erillistä rinnakkain toimivaa pilottiprojektia. Tänä syksynä FLO:n hallitus saa projektien perusteella suosituksen, jonka mukaisesti Reilun kaupan tekstiilistrategiaa pyritään tulevaisuudessa kehittämään. Suositus voi perustua yhteen viidestä pilottiprojektista saatuihin kokemuksiin tai usean pilottiprojektin yhdistelmään. Kaikki riippuu siitä, mitä käynnissä olevista projekteista opitaan. Projektien tulokset ja niiden vaikutukset Reilun kaupan tekstiilistrategiaan esitellään 17-18. lokakuuta 2011 Utrechtissä, Hollannissa.

Katsotaan millaisia tuloksia projekteista kuullaan ja millaiset standardit ”Reilun kaupan vaate” tulevaisuudessa saa?

Tässä lyhykäisesti esiteltynä käynnissä olevat pilottiprojektit:

Pilottiprojekti nro 1.) Tarkastus kolmannen osapuolen toimesta

Tätä pilottiprojektia johtaa Sveitsin Max Havelaar yhteistyössä Fair Wear Foundation:in (FWF) sekä Alankomaiden Max Havelaarin kanssa. Projektissa tarkastellaan, missä määrin ulkopuolisen tahon todentaja voi osaltaan mitattavasti parantaa Reilun kaupan puuvillan tuotantoketjussa työskentelevien työntekijöiden työ- ja elinoloja. FWF auditoi tekstiilien toimittajia ja tarkastaa tekstiilitoimittajien käyttämiä palkka-asteikkoja omiinsa sekä vertaa todellisia palkkoja erilaisiin määritelmiin kyseisen maan minimipalkasta ja riittävästä toimeentulosta. Projektista toivotaan opittavan, jos ja miten Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä voisi sisällyttää tarkastuksiinsa elinkustannuksiin suhteutetut palkat ja miten useita toimijoita koskeva aloite voitaisiin soveltaa Reilun kaupan tekstiilien tuotantoketjuun.

Projektissa on mukana Sveitsiläinen brändi Switcher ja heidän kumppaninsa Prem Durai, Nudie Jeans sekä heidän Intian Tirupurissa toimiva tavarantoimittajansa Armstrong Knitting Mills, Hollantilainen brändi Charlie & Mary ja heidän Pohjois-Intiassa toimiva huivituotantoon liittyvä hankkeensa.

Näiden yritysten tiloissa on suoritettu tarkastukset FWF:n tarkastusmenetelmien mukaisesti ja tarkastus on käsittänyt kaikki tuotantovaiheet ja -tilat, joissa käsitellään Reilun kaupan puuvillaa (siementenpoistoteollisuus, kehruu, neulonta, kudonta, värjäys, painaminen, leikkaus, ompelu ja viimeistely).

FWF:n ja FLO:n edustajien kanssa käydyissä neuvotteluissa valmistajien kanssa nousi esiin ongelmia kuten; työvoimapula, kestävän kehityksen mukaisia ostokäytäntöjä ei ole saatavilla sekä se että Intian Tirupurissa toimivia värjäystehtaita on suljettu ympäristön pilaantumisen vuoksi. Karmashopin Heidi kirjoitti aiemmassa blogi-jutussaan juuri Tirupurin värjäysasiasta – aiempaan blogijuttuun pääset TÄSTÄ.

Pilottiprojekti nro 2.) Tekstiiliteollisuuden työntekijöiden voimaantuminen ja vaikutusvallan lisääminen

Tätä pilottiprojektia johtaa Fairtrade Foundation Britanniassa, yhdessä TRAID:n (Textile Recycling for Aid and International Development) ja FLO:n kanssa. Projektissa tavoitteena on tutkia mahdollisuuksia laajentaa Reilun kaupan hyödyt työntekijöille tuotantoketjun kautta (keskittyen erityisesti lopputuotteen valmistukseen) käyttäen mallia, joka mahdollistaa työntekijöiden kehityksen ja edistää laajemmin parannuksia paikallisissa yhteisöissä. Projektissa tutkitaan mahdollisuutta vaikuttaa yhteisöjen hyvinvointiin Reilun kaupan lisää maksamalla.

Projektissa olevat kolme järjestöä vierailivat Intiassa Tirupurissa Reilun kaupan järjestelmään sitoutuneiden vaatevalmistajien luona. Mukana olivat seuraavat valmistajat; Armstrong Knitting Mills, Armstrong Spinning Mills, Jupiter Knitting, Hero Fashions sekä Pants to Poverty ja Tesco. Järjestöt kävivät keskusteluja johtoryhmien ja henkilökunnan kanssa ja esittelivät tavoitteita sekä toimintasuunnitelmia pilottiprojektista. Lisäksi FLO isännöi projektiin liittyvän konferenssin paikallisten ammattiyhdistysten kanssa, johon osallistui edustajia myös Intian tekstiilityöntekijöiden liitosta sekä yhteiskuntavastuuseen, työntekijöiden oikeuksiin ja koulutukseen liittyvät sidosryhmät SAVE ja CARE.

Pilottiprojekti nro 3.) Reilun kaupan puitteet mahdollisen standardin kehittämiseksi tekstiileille

FLO ja Etelä-Afrikan Reilun kaupan edistämisyhdistys suorittavat tämän pilottiprojektin yhteistyössä Etelä-Afrikkalaisen vaate- ja tekstiilityöntekijöiden liiton (SACTWU) kanssa. Tavoitteena on tunnistaa järjestäytyneet ja/tai työntekijöiden omistamat tekstiilitehtaat ja tutkia onko Kapkaupungissa mahdollista valmistaa tuotantoketjultaan järjestäytynyttä vaatetta Reilun kaupan puuvillan tuotannosta valmiiseen vaatteeseen asti. Tutkimuksen tulosten perusteella pohditaan, mitä standardeja Reilun kaupan tekstiiliin tulisi sisällyttää.

Ammattijärjestöt ja työntekijöiden oikeuksiin keskittyneet kansalaisjärjestöt auttavat tutkimuksessa ja havaintojen arvioinnissa. Projektissa ollaan erityisen kiinnostuneita siitä, mitä palkoista ja elämiseen riittävistä toimeentulolaskelmista voidaan oppia. Projektissa on mukana myös Keedo-merkki ja heidän tavarantoimittajansa, jotka kuuluvat vaate- ja tekstiilityöntekijöiden liittoon (SACTWU).

Pilottiprojekti nro 4.) Reilun kaupan lisän hyöty ja sosiaaliset investoinnit työntekijöille

Fair Trade USA:n (ent. Transfair USA) Fairtrade Certified ™ Apparel & Linens pilottiprojektissa tutkitaan mahdollisuuksia ja vaikutuksia maksaa Reilun kaupan lisää työntekijöille CMT-tehtaissa (leikkaus, ompelu ja viimeistely). Tavoitteena on lisätä työntekijöiden ja johdon tietoisuutta työntekijöiden oikeuksista ja Reilun kaupan periaatteista sekä rakentaa paremmat työ- ja elinolosuhteet tekstiilityöntekijöille. Työntekijät voivat investoida Reilun kaupan lisän yhteiskunnallisiin hankkeisiin parantaakseen omia työ- ja elinolojaan tai jakaa sen halutessaan keskenään käteisbonuksena. Ohjelma seuraa ja arvioi tuloksia sekä tehtaan, että työntekijöiden osuuskunnan näkökulmasta. FLO toimii läheisessä yhteistyössä Fair Trade USA:n kanssa pilottiprojektissa.

Osana tätä pilottiprojektia Fair Trade USA julkisti joulukuussa 2010 listan Yhdysvalloissa saatavilla olevista Fair Trade Certified ™ vaatteista. Tämän vuoden aikana useiden tuotemerkkien kanssa on aloitettu työ vaatevalikoiman lisäämiseksi. Nämä vaatteet ovat peräisin Intiasta, Liberiasta, Perusta ja Costa Ricasta. Projektin yhteistyökumppanien joukossa on Sosial Accountability International (SAI), Social Accountability Accrediton Services (SAAS) ja useita Yhdysvaltalaisia eettisiä muotimerkkejä kuten Maggie’s Organics ja prAna. Myöhemmin tänä syksynä Karmashopin valikoimasta löytyy naisille prAnan trikoopaita, joka on valmistettu Reilun kaupan luomupuuvillasta pilottiprojektin tuotantopaikoissa.

Pilottiprojekti nro 5.) Reilun kaupan puuvillastandardin parantaminen

FLO pyrkii tunnistamaan ja toteuttamaan keinoja, joilla voitaisiin parantaa nykyistä tapaa varmistaa, että tuotantoketjun toimijat osoittavat “pyrkimyksiä noudattaa” ILO:n yleissopimuksen ohjeita. FLO tekee useita tutkimuksia uudelleenarvioidakseen käytössä olevat standardit ja arvioidakseen, millä tavalla tekstiiliteollisuuden yritykset voivat osoittaa, että heidän työntekijöillään on sopimusten mukaiset oikeudet. Tutkimuksissa on myös tarkoitus arvioida eri tuotestandardeja, joilla on vaikutusta tekstiiliteollisuuden tuoteturvallisuuteen tai ympäristövaikutuksiin ja verrata vaatimuksia FLO:n standardeihin. Esimerkkinä tutkitaan mahdollisuuksia säätää ja yhdenmukaistaa FLO:n standardeja GOTS:n (Global Organic Textile Standard) ympäristöstandardin mukaiseksi. Projektissa ovat mukana Helvetas (Sveitsin kehitysyhteistyötaho) ja FLO-CERT. Lisäksi osana tutkimusta arvioidaan tekstiiliteollisuuden palkkoja ja riittävää toimeentuloa sekä näiden vaikutusta kansainvälisen Reilun kaupan järjestelmään.