HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ KAIKKI NAISET!

03.07.2010 - Heidi

Maanantaina 8.3.2010 vietetään sadatta kansainvälistä naistenpäivää! Onnea siis kaikille meille :) Täällä Katmandussa päivää ja koko ensi viikkoa juhlitaan kansainvälisellä naisyrittäjien tapaamisella ja isoilla käsityömessuilla, jonne on kutsuttu naisyrittäjiä ja käsityöläisiä kaikista SAARC-maista. Sain oman projektini sponsoroimaan tapahtumaa ja sen yhteydessä järjestettäviä työpajoja, joissa käsitellään tuotekehitystä kahdessa aihepiirissä; luonnonkuidut sekä maataloustuotteet. Työpajoihin ja messuille osallistuu työprojektini pienyrittäjien lisäksi kaikki Nepalin Reilun kaupan järjestöt sekä lukuisia muita järjestöjä. Työpajojen vetäjät tulevat Intian kauppakamarin kautta, jossa on täkäläistä kokemusta enemmän expertiisiä niin tuotekehityksestä kuin markkinoinnistakin. Harmi, etten voi itse osallistua työpajoihin, sillä ne vedettäneen samalla kaavalla kuin kaikki muukin täällä; nepaliksi tai tällä kertaa enintään hindiksi. No, tässä tapauksessa se on ihan ymmärrettävää, harva osallistujista kun puhuu englantia.

Pari viikkoa sitten kirjoitin laukku- ja Dhaka-krakatilauksestamme projektini naisyrittäjille -laukkunäytteiden ja valmiiden krakojen pitäisi tulla käsityöläisten mukana huomenna alkavaan tapahtumaan… Hieman jännittää ovatko tuotteet todellakin valmiita ja miltä ne näyttävät? Katsotaan, miten käy…ja milloin nämä uudet tuotteet ovat Suomessa…meillä on nimittäin muutama muukin uusi tuote, joita olemme tehneet yhteistyössä projektini pienyrittäjien ja Reilun kaupan valmistajien kanssa ja jotka pyrimme saamaan Karmashopiin nyt kevään aikana!

Huisin mukavaa naistenpäivää sinne Suomeenkin! Katmandun tapaan päätimme juhlistaa naistenpäivää seuraavan viikon ajan, joten Karmashop tarjoaa kaikkien tilausten postikulut asiakkaillemme ilmaiseksi 8.-12.3. välisen ajan!

Avainsanat:
Kommentit: 1 Kommentti »

Eettisen ja ekologisen muodin tuolla puolen

03.05.2010 - Heidi

Pohdintaa Greenfashionfreak-blogissa 4.3.2010 olleeseen kirjoitukseen liittyen.

Päätin näin People Treen tuotteita jälleenmyyvänä pienyrittäjänä liittyä tähän keskusteluun (olemmehan kamppailleet pian 3 vuotta tehdäksemme aiemmin Suomessa tuntematonta tuotemerkkiä ja Reilua kauppaa & luomumuotia tunnetuksi), pyrin tässä valottamaan muutamia seikkoja ”kulissien takaa”. Olen itse käyttänyt People Treen tuotteita täysipäiväisesti tämän 3 vuoden ajan ja oma kokemukseni on, että suurin osa tuotteista on ollut hyviä, yksi trikoopaita ja pari t-paitaa ovat ”kulahtaneet” mielestäni liian nopeaa. Laatuongelma onkin koskenut siis meidän tietojemme mukaan vain joitain ohuita trikoovaatteita.

Laatuongelmia voi välttää muistamalla muutamat seikat, joten tässä pari vinkkiä laadukkaiden ostosten tekoa helpottamaan:

  • PT:n luomupopliinista tai paksummasta trikoosta tehdyt vaatteet ovat olleet laadullisesti todella hyviä, ohut kangas ei ole yhtä kestävää kuin vahvemmat laadut.
  • Yksi suomalaisen verkkokaupan etu on asiakkaalle ilmainen 14 vrk:n vaihto- ja palautusoikeus, eli jos ompelussa on vikaa, niin lähetä tuote takaisin asiakaspalautuksena. Tuote kannattaa siis aina sovittaa ja tarkastaa kun saat sen kotiisi, sillä käyttöönotto on ostopäätös.
  • Pese tuotteet 30 asteessa, tarkoituksenmukaisella pesuaineella (värikkäille tuotteille ei valkaisuaineita sisältävää pesuainetta,eikä lycraa sisältäville tuotteille huuhteluainetta jne.); 10 asteen lämpötilan lasku kohtelee kuituja selvästi paremmin ja säästää energiaa sekä tuotteen värejä. Nykyisillä tehokkailla pesukoneilla lämpötilan lasku 30 asteeseen ei vaikuta pesutulokseen normaalilaikaisten tuotteiden ollessa kyseessä.

Kankaan kestävyys (esim. nyppyyntyminen) tulee esiin vasta käytössä ja pesuissa. Koska muutamissa blogeissa on mainittu PT:n vaatteiden laadusta (kyseessä ovat tietääkseni olleet juuri tietyt ohuet trikoovaatteet) olemme olleet tästä yhteydessä PT:hin ja pyrimme selvittämään, mistä tämä voisi johtua. Asiaa täytyy siis selvittää luomupuuvillapelloilta lähtien, langan kehräämiseen ja kankaan kutomiseen asti. Yksi selvitettävä asia on puuvillakuitujen laatu eli pituus, mikä vaikuttaa kankaankin laatuun. Monesti sanotaan, että luomupuuvilla tuntuu käyttäjälle paljon pehmeämmältä kuin kemiallisesti kasvatettu puuvilla, joten voisiko tämä pehmeys johtaa myös aikaisempaan kulumiseen? Joka tapauksessa viestimme on mennyt People Treen perustajalle, Safia Minneylle saakka ja vaikka näiden asioiden tarkastaminen vaatiikin aikaa, niitä pyritään siis koko ajan selvittämään. Joten enää vaaditaan vain kärsivällisyyttä niin meiltä tuotemerkin myyjiltä kuin vaatteiden käyttäjiltäkin.

Muutamat Greenfashionfreak:n juttua kommentoineet osuvat osaltaan oikeaan; valitettavasti kaikkea, eli halpaa hintaa, täydellistä laatua, luomumateriaalia, reilun kaupan työoloja ja luomusertifikaatteja on aika hankala saada samassa paketissa… Ainakin vielä, maailmankin mittakaavassa nuorella eettisellä & ekomuotialalla. Mielestäni jutussa mainituista ruotsalaismerkeistä ei voi puhua edes samassa lauseessa PT:n kanssa, niin eri pohjalta ne ponnistavat. Vuonna 2008 tehdyn tutkimuksen mukaan Suomessa suosituista ruotsalaisketjuista monelta puuttui vielä tuolloin yhteiskuntavastuun ohjeisto täysin. Lisäksi näiden kahden vuoden aikana on tullut esiin paljon uutisia lapsityövoiman käytöstä puuvillan keräämisessä, puuvillan viljelijöiden sairastumisista ja velkakierteestä sekä itsemurhista (Intia) myrkyllisten kemikaalien käytön vuoksi. Lisäksi haitallisista kemikaaleista (puuvillan torjunta-aneista sekä väreistä) saattaa jäädä jäämiä vaatteisiin asiakkaille ja eipä ompelijoidenkaan tai muiden tuotantoprosessiin osallistuvien työolot ole aina kummoiset.

PT on tehnyt vuosikausia töitä pienten kehitysmaiden käsityöläisyhteisöjen kanssa ja vienyt Reilun kaupan idean (+ Reilun kaupan ehdot & edut) heille -samalla PT on käyttänyt hurjasti rahaa ja aikaa vaatesuunnittelijoiden kouluttaessa käsityöläisiä paikan päällä kehitysmaissa, rakentamalla yhteisöjen kapasiteettia valmistaa tuotteita ja tukemalla kouluja yhteisöjen lapsille jne. Monet käsityöpaikat esim. Aasiassa sijaitsevat pienissä kylissä ja käsityöläisiksi koulutetut ihmiset ovat naisia, köyhiä ja kastittomia, joilla harvoin on valmiiksi mitään koulutusta (niin perus- kuin ammatillistakaan). Pieni ajatusleikki blogimme lukijoille; jos itse olisit eko- tai eettisyyteen aidosti pyrkivä vaatevalmistaja ja lukisit jutun, jossa omaa Reilun kaupan luomumerkkiäsi verrataan halpaketjujen merkkeihin, mitä tekisit? Purisitko hammasta ja jatkaisit köyhien käsityöläisten kouluttamista kylissä, joissa koneiden ja ammattitaidon puutteen vuoksi ompeleiden saamiseen täydellisiksi olisi vielä matkaa (vaikka olisit jo tehnyt tämän eteen töitä useita vuosia läheisesti käsityöläisten kanssa) vai sanoisitko, että: ”Moro, tuolla kaupungeissa löytyy suuria ompeluyksiköitä, joissa työ on tehokkaampaa ja halvempaa eli siirretään ompelu sinne, niin päästään paljon helpommalla!”? No, todennäköisesti iso osa kyläläisistä muuttaisi myös kaupunkiin jäätyään työttömäksi ja menisi asumaan luultavimmin johonkin isoon slummiin, koska PT on monessa pikkukylässä sen suurimpia ulkopuolisia työllistäjiä… Tämä jälkimmäinen skenaario on ollut valitettavan yleinen toimintatapa isoilla ostajilla myrkky- ja lapsityövoimadokumenttien sekä -uutisten tultua julki koskien niiden raaka-aineiden hankintaa ja tuotteiden valmistusoloja.

Ompelun laatua parantaisi toki se, että vaatteet olisivat mahdollisimman yksinkertaisia, eikä olisi kausittain vaihtuvia mallistoja -eli samoja tuotteita pidettäisiin valmistuksessa kauan, jolloin ompelijat voisivat oikeasti keskittyä parantamaan taitojaan samojen tuotteiden kanssa. People Tree:lle tilanteen tekee haastavaksi se, että se on halunnut erottautua muista ekovaatemerkeistä juuri ekoMUOTImerkkinä ja siksi se valmistaa eri mallistot vähintään 2 kertaa vuodessa (mikä onkin mieletön haaste kehitysmaiden toimintaympäristössä!!!). PT on päättänyt yrittää tehdä asiat toisin ja luulen, että tällä ajatuksella se vastaa monen kuluttajan toiveisiin. Esim. Gossypium-tuotemerkki toimii juuri em. periaatteilla eli tekee samoja perusvaatteita vuodesta toiseen, mutta niistäpä ovatkin kuluttajat sanoneet, että ne ovat tylsiä! Mikä siis neuvoksi? Vaikka PT työskenteleekin kovasti tullakseen vakavasti otettavaksi muotimerkiksi (ja lisäksi samalla koko tuotantoketjuun on ulotettu ympäristö- ja eettiset standardit), itse toivoisimme ettei laatu heikentyisi muodikkuuden ja nopeampaan vaihtuvien mallistojen vuoksi. Tuotteen laatu on kuitenkin yksi tärkeimpiä ekologisia tekijöitä, kun tarkastellaan koko vaatteen elinkaarta ja tätä viestiä olemme pyrkineet toitottamaan vaatevalmistajille aina kun mahdollista!

Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus suututtaa ketään, mutta tuoda avoimesti esiin eko- ja Reilun kaupan vaatemerkkien todellisuus ja se, kuinka mielettömän haastavaa on yrittää valmistaa laadukkaita, tyylikkäitä, ekologisia , eettisiä ja kuluttajalle turvallisia tuotteita, erityisesti kun joutuu kilpailemaan ns. ”ota 3, maksa 2”-vaatemerkkien kanssa, jotka saavat tehdä mitä haluavat (niin vaatteiden valmistajille kuin ympäristöllekin) ja halvan hinnan vuoksi niiltä ei kukaan edes odota eettisyyttä, ekologisuutta tai laatua -kolminkertainen kilpailuetu eko- ja Reilun kaupan merkkeihin verrattuna! Tasavertaista vertailua suuryritysten ja People Treen välillä on mahdoton tehdä; People Tree on Reilun kaupan ja ekomerkkien edelläkävijä, mutta silti se on lähtenyt liikkeelle 10 vuotta sitten vain yhden ihmisen työllä , joka otti henkilökohtaisen taloudellisen riskin edistääkseen reilumpaa tuotantoa ja kauppaa ja vasta nyt merkki on pikkuhiljaa lyömässä läpi ja pääsemässä taloudellisesti nollatulokseen. Tämä siis suuryritysten hallitsemassa vaateteollisuudessa, josta esimerkkinä mainittakoon H&M:n liikevaihto, reilu 9 miljardia euroa.

Olemme seuranneet People Treen tuotteiden valmistusta ja merkin sosiaalista työtä läheltä ja tavanneet tuotteiden valmistajia täällä Nepalissa sekä aiempina vuosina Intiassa ja uskomme, että muutamien tuotteiden kohdalla esiin tulleista heikkouksista huolimatta tuotemerkillä on omat uskolliset kannattajansa -me ainakin kuulumme heihin :)

Safia Minney on tulossa tämän kuun lopulla taas vierailemaan Reilun kaupan tuottajiensa luo Nepaliin, joten katsotaan ehdimmekö tavata hänet ja josko voimme keskustella laatuasioista hänen kanssaan täällä kasvokkain?

Avainsanat: , , , , , ,
Kommentit: 2 Kommenttia »

Kulissien takana – People Tree ja Emma Watson

03.02.2010 - Antti

Avainsanat:
Kommentit: Ei kommentteja »

Tuotteen matkan alkutaival Nepalista Suomeen

02.22.2010 - Heidi

Ennen joulua minun oli tarkoitus mennä käymään itäisessä Nepalissa olevien pienyrittäjien luona, jotka valmistavat käsinkudottua Dhaka-kangasta ja siitä tehtyjä tuotteita. Eräs näiden naisten valmistamista tuotteista oli kiinnittänyt huomioni, sillä siinä näkyy perinteinen nepalilainen käsityöperinne, mutta joka on myös kiinnostavalla tavalla muodikkaan retro –nimittäin Dhaka-kraka (rohkeille suomalaisille miehille!)! Maolaiset pitivät kuitenkin yleislakkojaan joulukuussa sen verran tiuhaan, ettei pitkälle automatkalle lähtö Tehrathumiin onnistunut. No, yritin tilata krakoja yrittäjiltä ”etänä” MEDEP-työprojektini alla olevan kaupan kautta, mutta sekään ei tietenkään onnistunut toivotulla tavalla, sillä krakat eivät koskaan saapuneet kyliltä tänne meille…

Nyt kuitenkin avautui taas uusi mahdollisuus tukea krakoja tekeviä naisyrittäjiä, koska Kathmandussa on parhaillaan menossa käsityömessut, jonne myös projektini käsityöläisiä on kutsuttu esittelemään tuotteitaan ja pitämään myyntipisteitään. Yhtenä omista työtehtävistäni on alusta saakka ollut linkittää projektin köyhiä pienyrittäjiä Nepalin Reilun kaupan järjestöön ja nämä messut toimivat samalla tilaisuutena esitellä tuotteita FTGN:lle (Fair Trade Group Nepal). Reilun kaupan alla olevat järjestöt (ainakin isot sellaiset) ovat valovuosia edellä oman projektini tuottajia, niin ”business”-osaamisessa kuin tuotteiden ulkonäön ja laadunkin suhteen. Toki Reilun kaupan tuottajilla on myös uskomattoman paljon paremmat suhteet niin paikallisiin kuin ulkomaisiinkin ostajiin sekä kansalaisjärjestöihin, joilta he saavat kaikenlaista tukea tuotesuunnittelusta markkinointiin. (Mutta olipa meidänkin aiemmasta blogijutustamme apua; nyt ainakin 3 suomalaista opiskelijaa on suunnittelemassa harjoitteluaan MEDEP-projektissa, jolloin toivottavasti saamme suunniteltua uusia tuotteita pienyrittäjille sekä koulutettua heitä laatu- yms. asioissa tämän kevään aikana!)

Jo vanhasta kokemuksesta kehitysmaiden tuottajien kanssa toimimisesta tiesin, että koska krakoihin piti tehdä muutamia muutoksia ja laatuasioita piti painottaa, ei auttaisi se että vain mainitsisin asioista käsityöläisille, vaan kaikki pitäisi kirjaimellisesti vääntää rautalangasta ja asioista pitäisi olla mustaa valkoisella. Ensinnäkin krakoja piti hieman pidentää suomalaismiesten ollessa paljon pidempiä kuin nepalilaiset. Toiseksi täällä Nepalissa asiakkaita nyt ei niin haittaa jos esim. mustan krakan takana on punaisella langalla tehdyt viimeistelyt tai jokin lanka vähän repsottaa. Eli lempisanapariani ”matching colours” pitää aina painottaa näille käsityöläisille, joilla ei ole mitään hajua länsimaisten kuluttajien vaatimuksista (Terveisiä vain Maailmankauppaystäväni Katille, jonka kanssa olemme olleet yhdessä Intiassa toistelemassa tätä mätsing kolors:sia reilun kaupan tuottajille, silti siinä 100 % onnistumatta!). Alla olevassa kuvassa näkyy siis ensimmäinen askel uusiin tuotteisiin eli suunnitelma, johon piirtelin tuotteet, joita olisimme tilaamassa -tarkkoine mittoineen ja ohjeineen.

Kraka- ja laukkuohjeet projektini käsityöläisille

Kraka- ja laukkuohjeet projektini käsityöläisille

Vaikka minulla oli piirustusten ansiosta jotain kättä pidempää, eräs aika ”keskeinen” ongelma oli se, etteivät krakoja valmistavat naiset puhu englantia, eikä minunkaan nepalin kielen alkeelliset taitoni riittäisi selostamaan kaikkia kommervenkkejä käsityöläisille. Ainoa ratkaisu oli siis puhelinsoitto paikalliselle nepalin kielen opettajalleni ja kysely, lähtisikö hän kanssani messuille tulkkaamaan keskustelua käsityöläisten kanssa. Treffit onnistuivatkin heti samalle iltapäivälle eli eikun messupaikalle piirustusten kanssa! Aluksi tulkkikin oli eksyksissä messupaikalla ja toistemme löytämiseen meni aikaa, mikä ei antanut rohkaisevaa tuntumaa koko tilaushomman onnistumisesta :) No, messupaikalla pääsimme hyvin juttelemaan MEDEP-yrittäjä Bhim Maya Mabuhangin (kuva alla) kanssa krakoista, vaikka toimintamme herättikin suurta kiinnostusta messuvieraiden keskuudessa (ja mallikrakat meinattiin viedä käsistä!). Vertailimme mittoja, kävimme läpi krakojen ja ompelulankojen värit ja arvioimme, kuinka kauan tuotteiden valmistamiseen menisi aikaa. Kun Bhim Maya lähtee huomenna Kathmandusta kotiinsa Tehrathumiin, hän alkaa 10 muun naisen kanssa ensin kutomaan Dhaka-kankaan kravatteihin puisilla kangaspuilla ja sitten he yhdessä leikkaavat ja ompelevat ne valmiiksi tuotteiksi.

Krakojen mittailua

Krakojen mittailua

Mielenkiintoista kravattien valmistajissa on se, että he asuvat kylässä, jonne on Kathmandusta 4 päivän matka; ensin pitää matkata 2 päivää bussilla Tehrathumiin, josta on 2 päivän kävelymatka heidän kyläänsä. Eli näin syrjäisessä paikassa naisten on aika hankala löytää paikallisia markkinoita tuotteilleen. MEDEP-ohjelmaan valitut naiset ovat yleensä täysin kouluttamattomia sekä luku- ja kirjoitustaidottomia, mutta Bhim Maya on paristakin syystä erilainen nepalilainen nainen. 10 vuotta sitten ennen Dhaka-kudontakoulutukseen osallistumistaan hän kävi collegea eli hän on saanut käydä koulua muita kyläläisiä pidemmälle ja lisäksi hän ei ole naimisissa, vaan asuu äitinsä ja sukulaistensa kanssa samassa taloudessa. Dhaka-kudonta on kylän naisille hyvä lisätulon lähde kausittaisen maanviljelyn ohella. Itse olen myös sitä mieltä, että maanviljelystä kiinni pitäminen on erittäin tärkeää omavaraisuuden ja ruokaturvan vuoksi, erityisesti kun ruoan hinnat ovat nousseet täällä niin paljon viime vuosien aikana. On siis hyvä, että käsitöitä tehdään, jotta saadaan rahaa muihin menoihin, mutta ainakin osa ruoasta saadaan omalta pellolta. Surullinen totuus on kuitenkin se, etteivät ihmiset ole yleisesti valmiita maksamaan käsitöistä tarpeeksi, jotta isommassa mittakaavassa niillä olisi mahdollista elää ja ostaa kallista, muualta tuotua ruokaa. Eikä siinä olisi paljon järkeäkään taloudelliselta tai ekologiselta kannalta.

Tyytyväinen pienyrittäjä Bhim Maya

Tyytyväinen pienyrittäjä Bhim Maya

Toinen tehtävämme messuilla oli antaa uusia ohjeita Dhakasta sekä nokkosesta valmistettuihin laukkuihin, jotta voisimme tilata niitä lisää uusissa väreissä. Vaikka laukkujen ompelupajaa Länsi-Nepalissa pitävä suloinen pariskunta onkin nuoria, tuntui kommunikointi laukuista olevan jopa haastavampaa kuin krakojen valmistajien kanssa. Kun tuntui, etteivät piirroksetkaan riittäneet selventämään toiveitamme, piti minun käydä teettämässä valokuvaamossa kuvat laukuista ottamistani valokuvista ja kiikuttaa ne eilen ennen messujen loppua yrittäjälle (eihän siitä olekaan kuin pari kuukautta, kun viimeksi tilasimme näitä laukkuja ja nämä samat asiat käytiin läpi…). :) OM…

Nyt tilaukset on siis virallisesti annettu käsityöläisille ja heidät on yritetty ohjeistaa pieniä yksityiskohtia myöten tulkin avustuksella, eli jäämme odottamaan lopputulosta innolla! Sen jälkeen pitääkin sumplia, milloin ja miten tuotteet toimitetaan meille tänne Kathmanduun, kuinka niille saadaan tarvittavat tulli- ym. dokumentit ja millä tavalla ne kuljetetaan Suomeen. Yllätyksiä varmasti vielä tulee vastaan -täällä kun harvoin mikään menee niin kuin sen on suunnitellut! Joka tapauksessa oli mukavaa saada työt alkuun näiden kahden käsityöläispaikan kanssa ja yrittää tukea heitä omalta vaatimattomalta osaltamme. Tässä siis hieman valotusta siihen, kuinka täällä päässä tuotteiden valmistus aloitetaan (tai sen suunnittelu); se ei ihan onnistu kuten isompien tuottajien kanssa, joille voisi lähettää tilauksen sähköpostilla ja kommunikointi englanniksi onnistuisi edes jollain tavalla. Siis peukut pystyyn Dhaka- ja nokkoskäsityöläisille! :)

Avainsanat: , , ,
Kommentit: 2 Kommenttia »

Tavallinen viikonloppu Kathmandussa takana…

02.15.2010 - Heidi

PERJANTAI: Shiva-jumalan syntymäpäivä. Saddhut eli pyhät miehet, kerääntyivät eri puolilta Intiaa ja Nepalia Pashupatinath-temppelille Kathmanduun. Yksi erikoispiirre tässä juhlassa, Maha Shivaratrissa, on se että Saddhut, Babat eli askeetit elävät osin metsissä erakkona, meditoivat ja polttavat hashista, kuten Shiva-jumalakin teki vanhan tarinan mukaan. Osa Saddhuista myös “kiduttaa” itseään lävistyksillä, olemalla vuosikausia yhdessä asennossa, esim. seisomalla käsi pystyssä, jolloin käsi luutuu tähän asentoon jne. Saddhut eivät myöskään leikkaa hiuksiaan tai partaansa, eivätkä omista paljoa lannevaatetta ja kävelykeppiä enempää, osa kulkee jopa tuhansien kilometrien kävelymatkat täysin avojaloin. Tällä kaikella he todistavat, että ovat pystyneet irtautumaan maallisista haluista ja mukavuuksista. Shivaratri on päivä, jolloin saddhut myyvät hashista ja jolloin myös muiden on puolilaillista ostaa sitä joutumatta ongelmiin -ainakin nepalilaiset nuoret näyttivät ottavan tilaisuudesta vaarin vieraillessamme temppelillä pe-aamuna. Joka tapauksessa Shivaratri on hassun hauska juhla, jolloin on mukava katsella Saddhujen sahraminvärisistä kaavuista ja maalatuista kasvoista syntyvää väriloistoa temppelillä.

Sadhu Pashupatinath-temppelialueella Sadhu majoittuneena Sadhuja Lisää Sadhuja

LAUANTAI: Haitin maanjäristyksen vuoksi järjestettiin hyväntekeväisyysbileet, jonka tuotto menee Punaisen ristin kautta Haitin auttamiseen. Juhlissa soitti loistava nepalilainen Kutumba-bändi, joka hieman lämmitti hyisessä ilmassa vietettyjä puutarhabileitä.

SUNNUNTAI: Losar eli tiibettiläinen uusi vuosi. Vierailimme viikonloppuna Bouddhanath-stupalla ja sen lähellä sijaitsevassa luostarissa/temppelialueella, jonka pihalla näimme perinteistä Lama-tanssia, värikkäin puvuin koristettuna ja perinteisin soittimin säestettynä. Vaikka emme matalan kurkkulaulannan sanomasta paljoa ymmärtäneetkään, saimme selville että tanssijat ja laulajat manasivat pois demonia (jota esitti punainen patsas keskellä tanssijoita). Seremonian kestettyä muutamia tunteja, demonilta lyötiin miekalla pää poikki, se kuljetettiin temppelin ulkopuolelle ja se poltettiin. Itse pidän buddhalaisluostareissa ja temppeleissä vierailemisesta niiden rauhallisen tunnelman vuoksi, eikä tämäkään vierailu tehnyt poikkeusta -seremonian väkivaltaisesta lopusta huolimatta :)

Buddhalaistemppeliltä Lamat Buddhalaistemppelissä Buddhalaistemppelillä

P.S. Olemme nyt saaneet helpotusta raikkaan ilman puutokseen käymällä muutamana viikonloppuna kävelemässä Kathmandun ulkopuolla sijaitsevassa Shivapurin kansallispuistossa, jossa on ihan oikeaa metsää, hiljaisuutta sekä puhdasta ilmaa. Aivan uskomattoman mahtavan upeaa! Lisäksi tänä sunnuntaina menimme salsatunneille, joilla käy yllättävän paljon porukkaa eri maista ja myös nepalilaiset nuoret ovat innostuneet uudesta lajista. Kathmandu ei ihan heti kuulosta salsa-kaupungilta ja olikin yllätys, että piti tulla tänne saakka opettelemaan sitä… Joka tapauksessa uusi harrastus tehnee hyvää meille jäykille suomalaisille. :)

Maisemaa Shivapurin kansallispuistosta

Avainsanat: , , ,
Kommentit: Ei kommentteja »

Maanjäristykseen varautumista ja harjoittelua

02.05.2010 - Antti

Katmandun laakso sijaitsee kahden mannerlaatan risteyskohdassa ja viimeisin iso järistys täällä sattui vuonna 1934 – asiantuntijat olivat ennustaneet seuraavan ison järistyksen sattuvan viime vuonna, joten olemme täällä ns. ”yliajalla”? Viimeisin tässä lähellä sattunut maanjäristys (voimakkuudeltaan 5.5) tapahtui viime vuoden lopussa naapurimaassa Bhutanissa.

Sattuessaan maanjäristys vaikuttaisi pahiten Katmandun, Bhaktapurin ja Lalitpurin kaupunkeihin eli laakson vanhimpiin kaupunkeihin, jotka ovat myös ne suurimmat sekä tiheimmin asutetut. Näiden entisten kuningaskuntien alueella sijaitsee myös paljon Maailman perintölistalla olevia suojelukohteita, joista muutaman kuva löytyykin galleriastamme.

Haitin maanjäristyksen jälkeen ihmiset Katmandussa ovat heränneet siihen tosiasiaan, että seuraava iso maanjäristys voisi sattua täällä ja että siihen tulisi varautua. Luin viime viikolla Katmandu Post-sanomalehdestä Anil Bhattarain ”Before it’s too late” -kolumnin aiheeseen liittyen. Asiantuntijat ovat ilmeisen yhtä mieltä siitä, että Katmandun laakso tulisi olemaan Haitin kaltaisessa tilanteessa, mikäli vastaavanlainen maanjäristys sattuisi täällä. Vuonna 2001 Geohazard International listasi Katmandun ensimmäiseksi maailman isojen kaupunkien joukosta maanjäristyksen aiheuttamien tuhojen perusteella. Esim. eilen Kalifornian rannikolla sattunut maanjäristys, joka oli voimakkuudeltaan hieman yli kuusi Richterin asteikolla, ei kuulemma aiheuttanut kaatunutta kahvikuppia kummempaa vahinkoa. Raportin mukaan vastaavanlaisen järistys Katmandun laaksossa johtaisi vähintään 60 000 kuolonuhriin ja tämä raportti tehtiin siis 9 vuotta sitten, jonka jälkeen kaupunki ja väkiluku ovat kasvaneet suunnattomasti. Itse maanjäristyshän ei aiheuta kuolonuhreja, vaan sortuvat rakennukset, joiden alle valtaosa uhreista jää!

Poliittinen ja taloudellinen eliitti täällä varmasti ajattelee, että koska he ovat voineet rakentaa oman talonsa tavalla joka kestäisi paremmin maanjäristyksen, he ovat suojassa. Toisaalta kaupungissa asuu 3 miljoonaa ihmistä alueella, jonka taloista 90 % on rakennettu tavalla mikä ei kestäisi isompaa maanjäristystä – voi miettiä, että mitä hyötyä omasta pystyssä pysyneestä talosta on, jos koko muu laakso on maantasalla ja muuttunut täysin asuinkelvottomaksi? Harmillisinta on se, että myöskään valtaosaa kouluista tai sairaaloista ei ole rakennettu maanjäristyksiä kestäviksi, joten esim. sairaanhoito lamaantuisi täysin kun sairaalarakennukset itsekin romahtaisivat…

Ainakin YK suhtautuu maanjäristyksen mahdollisuuteen vakavasti, sillä harjoittelimme edellisviikonloppuna kuinka toimisimme maanjäristyksen sattuessa. Pakkasimme tänne saavuttuamme “Go-pakkauksen”, jossa on mm. vaatteita, ruokaa ja vettä – periaatteessa kaikki välttämätön, jota tarvitsisimme, mikäli maanjäristys sattuisi ja meidän tulisi evakuoitua kotoamme.

Alla olevasta UNCRD:n (United Nations Centre for Regional Development) videosta näkee ”Tärinä-pöytä” -testin, jossa pöydälle on rakennettu kaksi identtistä rakennusta. Toisen rakentamisessa on varauduttu maanjäristykseen ja toinen on rakennettu ns. perinteisellä tavalla kuten valtaosa Nepalilaisista rakennuksista.

Alla myös linkki maanjäristys-monitoriin, josta näkyy ympäri maailmaa sattuvat maanjäristykset viimeisimmän kuukauden ajalta.

http://www.iris.washington.edu/seismon/

ps. tämäkään juttu ei ollut mitenkään positiivinen, joten lupaan kirjoittaa seuraavan postaukseni jostain vähän iloisemmasta aiheesta…

Avainsanat: , ,
Kommentit: 4 Kommenttia »

Tasan 6kk Kathmandussa

01.27.2010 - Heidi

Nepalilla on ollut erikoisasema mielessäni ja muistoissani siitä lähtien kun tulin tänne ensi kerran… Tuolloin kiehtoi maan kulttuurit, perinteinen elämäntyyli, vuoret sekä ihmisten ystävällisyys. No, nyt asuttuamme täällä puoli vuotta, Nepal herättää edelleen vahvoja mielikuvia, mutta hieman toisenlaisia kuin aiemmin… Tai lähinnä nämä ”kokemukset” koskevat vain Kathmandua, joka suoraan sanottuna on kuin maailman loppua odottelisi…

Aiemmin olen täällä kirjoitellut monia juttuja Kathmandusta ympäristön näkökulmasta. Seuraavat seikat koskevat enemmänkin meitä ihmisiä. Eikö se ollut näin, että tutkimusten mukaan ihmisen katsellessa kuvaa metsästä tai luonnosta, alkaa jokin ”rauhallisuus-hormoni” virrata kehossa tai syke ja stressitaso laskee? Entäpä jos ympäristö ja siitä saatavat aistimukset ovat ainoastaan negatiivisia, niin mitäs siitä sitten seuraa? Jos korvissa soi linnunlaulun sijaan pelkkä liikenteen vihlova melu aamusta iltaan, jos kukkien tuoksun sijaan sieraimet täyttää mädäntyvien roskien (tai poltetun muovin) haju, jos vehreyden sijaan näkeekin vain betonia, asfalttia ja harmaana pölisevää ilmaa (mitä vielä hengittää keuhkoihinsa joka vetäisyllä), niin mitä sitten? Joka aamu puoliksi ahdistun ja puoliksi naurahdan (kun en muuta voi), että tämä nyt on tätä tämän maan meininkiä kun kävelen toimistolle ja näen samojen nälkäisten kulkukoirien laihtuvan päivä päivältä ja samalla syyhyn tai kapin leviävän eläimestä toiseen, tehden niiden turkista paljaan laikukkaan ja saaden koirat raapimaan itsensä verisille ruhjeille. Saman kadun varrella myös voi seurata vuohien odottavan teurastamon edessä kohtalon hetkeään, sidottuna lähes polvilleen, usein vain puolen metrin pituiseen narunpätkään, pystymättä liikkumaan. Vaikka katulapsiakin täällä näkee, enemmän kuin ennen, jostain syystä itseäni järkyttää aina puolustuskyvyttömien eläinten ahdinko (no vuohellakin menee täällä ihan hyvin koiriin ja kissoihin verrattuna, niiden ei sentään tarvi olla kärsimystensä kanssa kovin kauaa). Joka tapauksessa juuri mistään, mitä tässä kaupungissa näkee, tuntee, haistaa tai maistaa ei voi sanoa nauttivansa. Tänään töistä lähtiessäni pieni koiranpentu, jolta myös turkki oli lähtenyt, järsi lähes itsensä kokoista rottaa kadunvarressa. Melkein kaikkeen tottuu, muttei ihan kaikkeen.

Joka tapauksessa nyt kun puhdistavista monsuunisateista on jo kuukausia, Kathmandun ilmassa on nelinkertainen määrä pienhiukkasia WHO:n riskirajoihin verrattuna! Kuka se sanoikaan, että päivän oleskelu Kathmandussa vastaa vähintään yhden tupakka-askin polttamista?! Edellisen tutkimustuloksen voi helposti todeta, koska Anttia vaivaa ihmeellinen yskä, minua vaivaavat poskiontelontulehdukset ja molempien sieraimet täyttää musta mönjä. Oma terveys täällä siis ensimmäisenä huolestuttaa, muttei suinkaan maolaississien vuoksi, vaan ihan ulkoilmassa oleilun takia! Naturally Nepal!!! (Nepalin turismivuoden 2011 mainoslause!) Alla on kaksi välinettä, joita pitäisi opetella käyttämään, jotta olo helpottuisi vähän; Jala Neti-nenähuuhtelukannu (josta jostain syystä sain hirveän päänsäryn ja paineentunteen päähän) ja hengityssuojain, johon hönkiminen ei sekään ole vielä tuntunut tarpeeksi houkuttelevalta. Jos joku osaa antaa hyviä vinkkejä Jala Netistä niin kertokaa!

Jala Neti nenähuuhtelukannu

Jala Neti nenähuuhtelukannu

Hengityssuojain

Hengityssuojain

Alla myöskin kaksi tuotetta, mitä ilman emme olisi tulleet toimeen. Koska sisällä kotona ja toimistolla on niin kylmä, ovat sormeni ja varpaani turvonneet –niissä on niveltulehdus (ja hei, me olemme Suomesta!!!). Kävimme ostamassa ACP:ltä eli yhdeltä Reilun kaupan tuottajalta nämä upean lämpimät huovutetut tossut, mitkä ovat ihan mahtavat! Lisäksi hankimme kaasulämmittimen, jolla huoneilma lämpenee monta astetta!

ACP:n reilun kaupan huopikkaat

ACP:n reilun kaupan huopikkaat

Kaasulämmitin

Kaasulämmitin

Kahteen ongelmaan en vielä ole löytänyt ratkaisua, nimittäin siihen että ilmeisesti saasteiden (tai veden) takia iho on kamalan näköinen ja lisäksi hiukset tippuvat päästä. Tuli mieleeni, että voisiko tämä johtua juomavedestä..? Juomme toki jollain tavalla puhdistettua vettä, mutta sen laatu tai sen sisältämät kemikaalit eivät olekaan tiedossamme. Tuttavamme olivat täällä 10 vuotta sitten ja yksi matkaseurueesta osti ennen lähtöä mineraalivesipullon ja vei sen Suomeen Ympäristökeskukselle tutkittavaksi. Tulos oli hätkähdyttävä; ei kelpaisi edes karjalle (veden sisältämän kolibakteerimäärän vuoksi)!!! Minä itse olin kuullut tai muistin tämän jutun niin, että kyseessä oli Gangesista otettu vesi, mutta eipä ollutkaan; kyse oli pullotetusta Evianista tm. merkistä! Eli en sitten tiedä, mitä itse juomme täällä päivittäin, mutta joka tapauksessa pelkään olevani kalju kun pesti täällä päättyy!

Mutta hei! Jos hiukset tippuvat päästä ja muutenkaan olo ei ole kaikista hehkein, niin ei haittaa; sähkökatkot kestävät nimittäin jo 11 tuntia päivässä, joten kynttilänvalossa kaikki näyttää paremmalta tai oikeammin, ei näe paljon mitään!!! Summa summarum, ne alun vatsanpurut tai ruokamyrkytykset, joista puoli vuotta sitten kirjoittelimme, eivät itse asiassa olleetkaan paljon mitään :)

Avainsanat: , , , , ,
Kommentit: 9 Kommenttia »

Läskillä lukutaitoa

01.25.2010 - Antti

Suomalainen yksityishenkilö on haastanut kaikki täysi-ikäiset suomalaiset laihdutuskampanjaan. Yksityishenkilön maksama kampanjan laihdutustulosten mukaan määräytyvä tukisumma käytetään Nepalin opettajankoulutuksen hyväksi.

Kampanjaan osallistuvien alkupunnitukset tulee järjestää 28.2.2010 mennessä. Laihdutusaikaa on kolme kuukautta. Loppupunnitus tulee järjestää viimeistään 30.5.2010, jolloin loppupaino sekä ”ostettavan läskin” määrä kirjataan. Lahjoittaja ostaa laihdutetut läskit 15 euron kilohintaan ja ostotarjous on tehty maksimissaan 10 miljoonalla eurolla. Ulkoasiainministeriö seuraa varojen käyttöä Nepalissa.

Suomen Nepalin suurlähetystön ohjelmakoordinaattori Dahal Bhola Prasad kokosi yhteen tietoja, mitä yhdellä ”läskikilolla” eli 15 eurolla Nepalissa saa ja miten se parantaa täällä opettajankoulutusta?

Lapsen näkökulma

15 euron panoksella voidaan saada koulun ulkopuolelle jäänyt lapsi kouluun tai koulunsa keskeyttänyt lapsi takaisin kouluun.

15 eurolla voi

  • ostaa koulukirjat yhtä lukuvuotta varten (luokat 1 – 10)
  • ostaa 30 kouluvihkoa, mikä riittää kolmelle lapselle alakoulussa (Nepalissa monilla perheillä ei ole varaa ostaa koulussa tarvittavia vihkoja ja kyniä, jolloin lapsi joutuu jäämään pois koulusta.)
  • ostaa kaksi koulupukua maaseudulla ja yhden koulupuvun kaupungeissa
  • maksaa lapsen tukiopetus kolmeksi kuukaudeksi (miltei 40 % ekaluokkalaisista keskeyttää koulun tai jää luokalleen)
  • maksaa viiden oppilaan koemaksut maaseudun kouluissa, joissa on vuodessa kolme koetta (Monet oppilaat eivät voi suorittaa koetta, koska heillä ei ole varaa maksaa koemaksua.)

Opettajan näkökulma

15 eurolla voi

  • ostaa taululiituja koko vuodeksi yhden luokan tarpeisiin
  • ostaa 200 kartonkiarkkia, mikä riittää kuukaudeksi luokan kuvaamataidon tunneille ja askarteluun
  • ostaa varakyniä ja -papereita luokalliselle oppilaita, joilta ne puuttuvat
  • ostaa hyvä englannin sanakirja tai kaksi nepalin sanakirjaa
  • ostaa perustarvikkeet opetusta varten yhdelle alakoululuokalle: aakkostaulut englanniksi ja nepaliksi, numerotaulut, kuvataulut : eläimet, kasvit, kuukaudet, viikonpäivät jne.
  • maksaa varhaiskasvattajan kuukausikorvaus 20 lapsen (3 – 4 v.) opetuksesta kolme tuntia päivässä
  • ostaa pulpetti viidelle oppilaalle
  • ostaa kaksi lento- tai jalkapalloa (monissa kouluissa ei ole lainkaan urheilu- tai leikkivälineitä)
  • ostaa 10 litran vedenpuhdistin luokkaan, käyttöaika ainakin kolme vuotta
  • ostaa 30 metallista vesimukia

Koulun näkökulma

  • 45 eurolla voi ostaa kaapin opetusmateriaalin säilyttämiseen
  • 30 eurolla saa naulakon 30 oppilaan koululaukuille
  • 100 eurolla voi palkata opettajan kuukaudeksi alakouluun
  • 150 eurolla voi rakentaa käymälän alakouluun
  • 150 eurolla voi hankkia 2 000 litran vesisäiliön
  • 200 eurolla saa alakoulun kirjastoon tarvittavat kirjat
  • 200 eurolla saa maton luokkahuoneeseen ja liitutaulun luokan seinille, jolloin ilman kyniä ja vihkoja olevat oppilaat voivat tehdä harjoitustehtäviä
  • 200 eurolla voi hankkia pulpetit yhdelle luokalle
  • 2 000 eurolla pystyy rakentamaan luokkatilat, kun yhteisö osallistuu rakennustyöhön
  • 10 000 eurolla voi rakentaa viisi luokkahuonetta käsittävän koulun

Katso tarkemmat ohjeet kampanjasta Terveyden ja Hyvinvointilaitoksen internet-sivuilta, osallistu ja haasta ystäväsikin mukaan!!

http://www.ktl.fi/portal/suomi/yhteistyoprojektit/laskilla_lukutaitoa

Kuva Kumbeshwarin 2. luokasta.

Kuva Kumbeshwarin 2. luokasta.

Avainsanat:
Kommentit: Ei kommentteja »

Kurpitsalaukut loppu

01.24.2010 - Heidi

Rauhaisaa viikonloppua kaikille Nepalista! Ilo nähdä, että MEDEP-projektin Kurpitsalaukut miellyttivät asiakkaittemme silmää ja nyt jouluna täältä Suomeen tuomamme laukut ovatkin jo loppuneet, nokkoslaukkuja on toki vielä jäljellä! Kun ensi kuussa tulee mm. Shiva-jumalan syntymäpäivä ja meillä on toimistolta muutama paikallinen vapaapäivä, matkaamme Antin kanssa Länsi-Nepaliin tapaamaan Kurpitsa- ja nokkoslaukkujen tekijöitä ja tilaamme niitä lisää… tällä kertaa muutamassa eri värissä, jos vain mahdollista!

Hari ompelee nokkosolkalaukkua

Hari ompelee nokkosolkalaukkua

Olen muutenkin ajatellut, että nyt täällä ollessamme meidän pitää ehdottomasti pitää tiivistä yhteyttä näiden tuottajaryhmien kanssa ja antaa mahdollisimman paljon palautetta laadusta, uusista tuoteideoista ja rakentaa toimiva systeemi, millä tavalla tilata tuotteita sittenkin, kun emme enää itse asu Nepalissa. Tämä yhteydenpito ja viestinkulku on itse asiassa yleisempikin ongelma työprojektissani -nokkosen kerääjät ja kutojat sekä ompelijat asuvat pienissä kylissä, eivätkä puhu englantia, eikä heillä tietenkään ole mitään tietokoneita tai sähköposteja, joten ulkomaalaisen ostajan on aika hankala saada heihin mitään yhteyttä ja siksi tuotteiden saaminen markkinoille näiltä syrjäseuduilta on aikamoinen haaste. Se olisi kuitenkin tärkeää, etteivät kaikki maaseudun ihmiset muuttaisi tänne Kathmanduun asumaan kaduille tai joenvarsien slummeihin, jotka kasvavat koko ajan.  Projektini tuotteet, kuten kurpitsalaukku tehdään todella pienissä käsityöpajoissa, ilman sähköä ja kangas kudotaan puisilla kangaspuilla. Nokkostuotteiden tapauksessa, kangas kerätään ja prosessoidaan kokonaan käsin ja täysin uudistuvana ja nopeasti kasvavana kasvina siitä saadaan ekologista materiaalia. Nokkosen kuidut ovat muuten moninkertaisesti pidempiä kuin esim. puuvillan ja siksi nokkoslanka sekä kangas ovat paljon puuvillaa kestävämpiä! Alla Prasanna, Antti ja Herra Pun esittelevät nokkosesta tehtyä lankaa (vasemmalla) sekä nokkoskuitua (oik.).

Nokkostuottajien luona Khuijarin kylässä.

Nokkostuottajien luona Khuijarin kylässä.

Kurpitsa- ja nokkoslaukkujen ompelu työllistää Pokharassa 8 henkilön ompelupajan ompelijat ja heidän kanssaan haluaisin alkaa tekemään läheistä yhteistyötä tuotekehityksen parissa -ompelijat ovat köyhiä ja kouluttamattomia, mutta ovat oppineet työnsä tekemällä sitä pitkään ja lisäkoulutuksella he varmasti osaisivat tehdä vaikka millaisia tuotteita. Yksi vaihtoehto olisi linkittää lähellä toimivan Children Nepal-reilun kaupan järjestön ihmiset kouluttamaan heitä. Koska CN tekee työtä köyhien perheiden ja heidän lastensa parissa, ajattelin että vaikka MEDEP:in alaiset käsityöläiset eivät kuulukaan reilun kaupan järjestelmän alle, voisi itse alkaa kehittelemään samanlaista sosiaalisten etuuksien järjestelmää tälle ompelupajalle. Tämä ompelupaja on kuitenkin sen verran pieni, että sen kanssa olisi helppoa työskennellä ja verrattuna suuriin reilun kaupan yrityksiin tai yhteisöihin, Karmashopinkin kokoisella pikkuyrityksellä olisi oikeasti valtaa vaikuttaa paikan asioihin.

Näitä mahdollisuuksia minut johti ajattelemaan se kun ensi kerran vierailin ompelijoiden luona nyt syksyllä ja kuulin että erään ompelijamiehen vauva oli kuollut juuri anemiaan. Syy oli se, että köyhällä perheellä ei ollut varaa viedä vauvaa lääkäriin -eikä ilmeisesti heillä ollut ollut taitoa huolehtia lapsen ravinnonsaannista tätäkään ennen (tämä on todella yleistä täällä). Ompelupajan johtaja, joka siis on myös projektini kouluttama pienyrittäjä, antoi tilanteesta kuultuaan ompelijalle lääkäriin vaadittavat 1000 rupiaa eli 10 euroa. Mies ei kuitenkaan tajunnut tilanteen vakavuutta, vaan odotteli liian kauan ja vauva ehti kuolla. Ja tämä kaikki vain 10 euron tähden (…mikä on toki iso raha täällä)! Tämä ei todellakaan ole ainut tällainen tarina, lapsia kun kuolee mm. Nepalissa joka päivä ripuliin ja anemiaan, jotka olisi voitu hoitaa pienillä toimilla… Mutta on toki lohduttavaa, jos voimme esim. Karmashopin kautta työlistää näitä ihmisiä täällä ostamalla heiltä vaikkapa laukkuja ja samalla ohjata varoja perheiden terveydenhuotoon tai lasten koulunkäyntiin. Kerron siis kun laukkujen valmistus aloitetaan taas ja mitä ompelijoille silloin kuuluu. Mikäli muuten kukaan tietää käsityöalan, muotoilun tai vaatesuunnittelun opiskelijaa, joka haluaisi tehdä harjoittelun tai opinnäytetyön joko tälle MEDEP-projektille tai sitten Karmashopille ja suunnitella näille köyhille tuottajille uusia tuotteita (materiaaleina esim. bambu, puuvilla, nokkonen, banaanikuitu, elefanttiruoho jne. jne.), niin ottakaa meihin yhteyttä – apua kaivataan kipeästi!!!

Children Nepalille ja Kumbeshwar Technical Schoolille on muuten tulossa nyt kevään aikana opettajaopiskelijoita vanhasta opinahjostani, Oulun yliopistosta, joten sitten kuulemme heiltä myös kuulumisia paikan päältä näistä kahdesta Reilun kaupan järjestöstä. Children Nepalin uutuustuotteet löydät verkkokaupastamme lasten valikoimasta ja lisäksi KTS:n ihanat villatuotteet ovat juuri nyt alennuksessa!

Avainsanat: , , , , , ,
Kommentit: Ei kommentteja »

Muutoksia ja muistoja Katmandussa

01.15.2010 - Heidi

Kävimme eilen kuuntelemassa Social Science Baha-luentosarjan luennon: ”Landscape Change and Life History, jonka piti amerikkalainen maantieteen professori David Zurick. Hän on tutkinut jo kolmatta kymmentä vuotta luonnontilan ja maankäytön/maiseman muutosta Tiibetissä, Bhutanissa ja Nepalissa. Teknisempien välineiden ja satelliittikuvien yms. käytöstä hän oli siirtynyt ihan maan tasalta otettujen valokuvien käyttöön ja nyt Nepalissa hän oli päässyt käsiksi 100 vuotta vanhoihin, kuninkaallisen perheen valokuva-arkistoihin. Sieltä hän siis valitsi vanhoja kuvia eri puolilta Kathmandua ja on mennyt juuri noihin samoihin paikkoihin ottamaan uudet kuvat. Kun nämä kaksi kuvaa -50 tai 100 vuotta vanha laitetaan rinnakkain nykymaisemaa kuvaavan kuvan kanssa, ei kenellekään jää epäselväksi täällä tapahtuneen ja edelleen tapahtuvan muutoksen nopeus.

Ympäristön, mutta myös Kathmandun asukkaiden, kannalta suurimpia muutoksia ovat mm. Liikenteen ja väestön kasvu, joka johtaa teiden ja talojen rakentamiseen entisille maanviljelysalueille, maaperän ja vesistöjen saastumiseen ja vesipulaan, hökkelien pystyttämiseen jokien varsille ja uskonnollisten tai kulttuuristen rakennusten häviämiseen uudisrakennusten ”keskelle”. Jokainen paikallinen, kenen kanssa olen asioista jutellut (onhan kaupunki muuttunut hurjasti sinäkin 8 vuoden aikana, joka on kulunut oman ensimmäisen Nepalin matkani ja nykyhetken välillä…) on tuntunut olevan täysin voimaton näiden muutosten edessä. Eksponentiaalisesti lisääntynyt liikenne on toki lähes jokaisen kaupunkilaisen omaa syytä, mutta osa syystä liittyy myös poliittisiin toimijoihin. Tällaisissa maissa, joissa hallinto on heikko tai poliittinen tilanne on epävakaa, on yrityksillä ja kiinteistökeinottelijoilla helppoa tehdä mitä haluavat.

Oli mm. mielenkiintoista lukea lehdestä pari päivää sitten, että USA:han muuttaneet nepalilaiset (maasta lähtee tällä hetkellä ainakin 600 ihmistä päivittäin töihin ulkomaille, todellisuudessa luku on varmaan vieläkin suurempi) myyvät nyt vauhdilla omistamiaan taloja ja kiinteistöjä pois ja ostavat niillä rahoilla taloja USA:sta. Kathmandussa kiinteistöjen hinnat ovat nousseet järkyttävällä tahdilla ylös samalla kun USA:ssa ne ovat laskeneet talouskriisin myötä; lopputuloksena on se että Amerikoista saa asunnon halvemmalla kuin täältä -mikä kyllä tuntuu täysin hullulta paikallista rakennuslaatua katsellessa! Epävakaan poliittisen tilanteen ja turvattoman tulevaisuuden vuoksi kukaan ulkomailla asuva ei halua jättää rahojaan ”kiinni” kotimaahansa ja tietotaidon ja koulutetun väen lisäksi maasta valuu ulos suuria summia rahaa, jotka ovat kaikki pois tämän maan ja yhteiskunnan kehittämisestä.

Joka tapauksessa em. luennon aikana oli mm. liikuttavaa kuunnella nepalilaisen 72-vuotiaan herran ”life storya” eli omaa kokemustaan kotikaupunkinsa muutoksesta. Hän kertoi, kuinka hänellä ystävineen oli lapsena tapana aina mennä Bagmati-joelle vilvoittelemaan, leikkimään ja uimaan. Hänen mukaansa vesi oli tuolloin niin puhdasta ja kirkasta, että oli mahdollista erottaa jokainen hiekan jyväkin joen pohjassa. Nykyisin Bagmati-joki (joka kulkee kilometrin päässä asunnostamme), on enää pikkuruinen, kutistunut vesivana, joka löyhkää kammottavalta suht. kauas, se on täynnä roskia ja sen varrelle on ilmestynyt köyhien ihmisten rakentamia hökkeleitä. Vanhan herran kertomuksen viimeinen lause oli: ”se mitä täällä on tapahtunut ja missä kunnossa joki nyt on, tekee minut hulluksi, jos ajattelen sitä”. Moni paikallisista kysyikin, kuinka esim. David Zurickin valokuvista ja työstä saisi voimakkaan välineen, jolla vaikuttaa poliitikkoihin, gründereihin ja kaupunkisuunnittelijoihin ennen kuin koko kaupunki ja sen ympäristö on täysin ”tuhottu”.

Tuntuu kyllä itsestäkin hullulta, että vuoristoisessa maassa tämä Kathmandun laakso on koko Nepalin hedelmällisintä maanviljelysaluetta ja nyt sitä täytetään parhaillaan betonilla ja pakokaasulla. Kaupunkilaisten ruokaturva heikkenee koko ajan ja pian kaikki elintarvikkeet tuodaan tänne jostain ulkopuolelta. Luennon jälkeen tekee mieli lukea uudelleen uskomattoman venäläisen, Boris Lissanevitcin (mm. kuuluisa balettitanssija, Cathay Pasific-lentoyhtiön perustaja ja mies, joka avasi Nepalin ulkomaalaisille 50-luvulla) tarina: ”Tiger for Breakfast” (kirjoittaja Michel Peissel). Uskomaton kuvaus Nepalista aikana, jolloin täällä ei vielä ollut yhden yhtäkään moottoriajoneuvoa, ulkomaalaista/turistia ja ensimmäisistä Himalajan huippujen valloituksista vasta haaveiltiin.

Avainsanat: , , , ,
Kommentit: Ei kommentteja »

« Older Entries