Micro-Enterprise Development Programme (MEDEP)

05.18.2012 - Antti

MEDEP perustettiin yli 10 vuotta sitten YK:n kehitysohjelman, UNDP:n, avustuksella. Projektin tarkoituksena on identifioida Nepalin köyhistä köyhimmät syrjäseuduilta ja maalta ja tarjota heille mahdollisuus parempaan elämään pienyrittäjyyden kautta. Ohjelman keskeisinä kohderyhminä ovat naiset, kastittomat, vähemmistöryhmien edustajat sekä työttömät nuoret. Kaikki ohjelmaan valitut henkilöt ovat joka tapauksessa eläneet alle Nepalin köyhyysrajan, joka on vain 7696 Nepalin rupiaa (74 euroa) vuodessa ja 21 rupiaa (20 senttiä) päivässa –mikä taas on vain viidesosa kansainvälisestä yhden dollarin köyhyysrajasta! Osa yrittäjiksi koulutettavista on ns. hard core-köyhiä, joiden tulot ovat olleet alle 4617 rupiaa vuodessa. Voi siis sanoa, ettei näillä ihmisillä ole juuri ollut mitään ennen tähän projektiin pääsyä. Eikä yrittäjäksi ryhtyminenkään ole kovin helppoa näille ihmisille, jotka usein eivät osaa lukea tai kirjoittaa tai heillä ei ole mitään muutakaan koulutustaustaa. MEDEP kouluttaa yrittäjäksi ryhtyviä liiketoimintasuunnitelman tekemisessä, antaa tietoa kysynnästä ja markkinoista sekä tarjoaa teknistä ja taidollista koulutusta ja tukee heitä markkinoinnissa. Yksi tärkeä osa ohjelmaa on mikrolainoituslaitosten ja pankkien kanssa tehtävä yhteistyö; monet pankit kun pitävät köyhiä kelvottomina saamaan edes pienimpiä mahdollisia lainoja ja siksi yritysten perustaminen on usein mahdotonta.
Lapsi-karkkien tekoa
Lapsi-karkkien valmistusta
Lokta-paperin tekoa
Lokta-paperin valmistusta Daphne-kasvista

Toimintansa aikana projekti on ollut menestyksekäs ja MEDEP:in kautta n. 40 000 ihmistä on saatettu yrittäjyyden alkuun eri puolilla Nepalia. Haasteita silti riittää. Yritysten laajentaminen edes oman kylän sisällä olisi tärkeää, jotta yrittäjät voisivat työllistää muita alueen ihmisiä. Monesti vaikeakulkuisissa paikoissa asuvien yrittäjien on kuitenkin hankala pysyä selvillä markkinakysynnästä ja laatuvaatimuksista jne. Monesti mm. pitkät ja hankalat kuljetusmatkat lisäävät tuotteiden hintoja niin, etteivät he pysty kilpailemaan hinnoilla tehdas- ja massavalmisteisten tuotteiden kanssa (joita rahdataan Nepaliin myös Intiasta ja Kiinasta). Nepalin oman tuotannon, omien raaka-aineiden käytön ja viennin elvyttäminen olisi tärkeää, sillä maan talous on täysin epätasapainossa ja sitä uhkaa jopa romahtaminen. Lähes kaikki MEDEP:in alaisuudessa tehdyt tuotteet on valmistettu käsin alusta loppuun saakka ja materiaaleina on usein käytetty paikallisia raaka-aineita, kuten bambua (korit ja koriste-esineet), nokkosta (laukut ja huivit), daphne-kasvia (käsintehty Lokta-paperi) jne.

Suitsukkeiden tekoa
Suitsukkeiden valmistusta
Saippuan tekoa
Saippuan valmistusta
Olkalaukun tekoa nokkoskankaasta
Hari ompelee olkalaukkua nokkoskankaasta

MEDEP:in yrittäjien tuotteita/palveluita ovat mm.: puutavara (kestävä metsätalous), palvelut (parturi-kampaajat ja suutarit), elintarvikkeet (hunaja, makeiset, hedelmätuotteet, maitotuotteet), paperituotteet, käsityöt ja käsinkudotut kankaat, suitsukkeet, bio-briketit, nokkostuotteet, bambutuotteet, kasvisaippuat yms. Vuoden 2010 aikana tutkitaan myös mm. vesihyasintin ja elefanttiruohon käyttömahdollisuuksia pienyrittäjien tuotteissa.
Käsityöläisiä Länsi-Nepalissa
Käsityöläisiä Länsi-Nepalissa

Langan kehräystä nokkosesta
Gammaya kehrää langan nokkosesta

Dhaka-kankaan kudontaa
Dhaka-kankaan kudontaa

Tutustu tarkemmin:

Micro-Enterprice Development Programme: www.medep.org.np

Yhteistyö Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran kanssa.

01.15.2012 - Antti

Suomen Ympäristökasvatuksen Seura eli Sykse ry on ympäristökasvatuksen edistämiseen ja tukemiseen erikoistunut asiantuntijajärjestö. Järjestön toiminnan tavoitteena on konkreettisesti edistää kestävää elämäntapaa ympäristökasvatuksen keinoin. Järjestö tekee työtä sen puolesta, että Suomessa yhä laajenevalla joukolla kasvattajia on halua ja edellytyksiä välittää lapsille ja nuorille kestävän kehityksen mukaisia tietoja, taitoja ja asenteita.

Näkyvimmät toimintamuodot ovat kestävän kehityksen Vihreä lippu -ohjelma, valtakunnalliset Ympäristökasvatuspäivät ja Ympäristökasvatus -lehti. Seura toimii myös ympäristökasvatustyötä tekevien luonto- ja ympäristöjärjestöjen edustajana ympäristökasvatusasioissa.

Me Karmashopissa ajattelemme, että Suomen Ympäristökasvatuksen Seura tekee hyvää työtä ja siksi olemme ryhtyneet yhteistyöyritykseksi, josta Syksen jäsenet saavat jäsenetuja.

Lisätietoa jäseneduista sekä Syksen toiminnasta löydät järjestön kotisivuilta osoitteesta: www.ymparistokasvatus.fi

Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ry

Reilun kaupan viljelijöiden ansiot nousivat

01.15.2012 - Antti

Maailma.net 13.1.2012

Reilun kaupan tuotteiden kasvanut myynti on kasvattanut myös viljelijöiden ja työntekijöiden saamaa Reilun kaupan lisää, kertoo Fairtrade Internationalin tuore raportti.

Raportin mukaan vuosina 2009–2010 maksettu Reilun kaupan lisä kasvoi 22 prosenttia, mikä tarkoittaa 80 000 euron lisää tuottajaorganisaatiota kohti.

Reilun kaupan tuotteiden myyntien kasvu näkyy kehitysmaissa, missä sekä myyntivolyymit että niiden tuomat tulot kasvoivat. Huomattavaa kasvu on etenkin kaakaonviljelijöiden kohdalla, joiden tulot nousivat 163 prosenttia. Muista tunnetuimmista Reilun kaupan tuotteista kahvin ja teen myynnit pysyivät tasaisina ja kukkien myynnit laskivat hieman.

Lisä ei kuitenkaan jakautunut tasaisesti maittain, vaan myyntien mukaan. Maittain eniten Reilun kaupan lisää saivat Peru, Kenia, Dominikaaninen tasavalta ja Kolumbia.

Raportin mukaan Reilun kaupan lisää käytettiin sekä tuotannon kehittämiseen että koko yhteisöjä hyödyntäviin projekteihin, kuten koulutukseen, ympäristön hyvinvointiin ja terveydenhoitoon.

Raportissa näkyy myös viljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden määrän kasvu kuluneen vuoden aikana. Mukaan tuli myös uusia maita, kuten Fidži ja Uruguay.

Eniten Reilun kaupan järjestelmään kuuluvia viljelijöitä ja suurtilan työntekijöitä on Tansaniassa, Keniassa, Intiassa, Etiopiassa, Ghanassa ja Kolumbiassa.

Reilun kaupan edistämisyhdistyksen juttu uutisesta.

”Reilun kaupan vaate” -pilottiprojekti

09.02.2011 - Antti

Huomasin Reilun kaupan kansainvälisen yhteistyöjärjestön (FLO) uutisten joukosta tiedon ”Reilun kaupan vaate”-projektin etenemisestä ja ajattelin kirjoittaa siitä hieman myös teille. Suomessakin eri jälleenmyyjillä on myynnissä tuotteita, joita mainostetaan ekologisiksi ja/tai eettisiksi lukuisien sertifikaattien nojalla. Ymmärrettävästi asiakas ihmettelee, että mihin tässä nyt pitäisi luottaa ja mitä tämä kaikki tarkoittaa? Moniko tietää mitä WFTO (World Fair Trade Organization), GOTS (Global Organic Textile Standard), FLO-CERT, Soil Association Organic Standard, Fair Wear Foundation, Organic Trade Association, Fair Labour Association ovat ja kumman (eettisen vai ekologisen) kategorian puolesta järjestö tekee töitä? Toisaalta, tarvitseeko asiakkaan edes välttämättä tietää edellämainituista organisaatioista/niiden merkeistä sen enempää, onhan merkin saamisen takeena yleensä ulkopuolinen, puolueeton valvonta?

Mielestämme tässä esiin tulee meidän yritysten vastuu – ottaa asioista selvää ja tuoda asiakkaiden saataville mahdollisimman eettisesti ja ekologisesti valmistettuja, laadukkaita tuotteita. Tämä toki vaatii yrityksiltä ja niissä työskenteleviltä ihmisiltä tietoa ja halua tutustua myös eettisten ja ekologisten organisaatioiden/sertifikaattien viidakkoon. Suomessakin eettisten ja ekologisten vaatteiden saatavuus on parantunut huomattavasti näiden reilun 4 vuoden aikana, jotka Karma-verkkokauppa on ollut olemassa. Vauhti on ollut hurjaa, uusia vaatemerkkejä on tullut markkinoille huomattavasti ja sitä myöten myös uusia yrityksiä. Itse toivoisin, että myös tuotteiden jälleenmyyjillä olisi selvillä myymiensä tuotteiden taustat, eivätkä ”puurot ja vellit” menisi sekaisin (ja ettei tätä kautta myös kuluttajille välittyvästä tiedosta tulisi entistä vaikeaselkoisempaa). Yhtenä esimerkkinä tästä huomasin erään suomalaisen yrityksen sivuilla maininnan, että tuote on valmistettu ”WFTO-sertifioidusta puuvillasta” -tällaista sertifikaattia ei ikävä kyllä ole edes olemassa. Itse tuotteen valmistusprosessi (esim. ompelu) kuuluu WFTO:n piiriin, mutta materiaaleja WFTO ei selvitä/sertifioi. Vielä nykyisellään koko tuotteen Reiluksi sertifoivaa merkkiä ei siis ole, vaan esimerkiksi itse puuvilla raaka-aineen (ja sen tuotannon reiluuden) sertifioi FLO-CERT (FLO-merkki on tuttu monelle mm. kahvipaketin kyljestä tai banaaneista) ja WFTO:ssa, joka työskentelee lähinnä käsityötuotteita prosessoivien, pienten yhteisöjen kanssa, on kyse entisestä IFAT:sta (International Fair Trade Association), joka nykyisin tunnetaan nimellä World Fair Trade Organization (WFTO). Suomessa WFTO:n käsityötuotteita ovat perinteisesti tuoneet maahan Maailmankaupat jo 70-luvulta lähtien. WFTO:lla on käynnissä oma projektinsa Reilun kaupan tuotteen sertifioinniksi (Sustainable Fair Trade Management System, SFTMS), mutta tämä ei kuitenkaan suoraan liity juttuni aiheeseen.

Itse Reilun kaupan puuvilla tuli markkinoille vuonna 2004 Fairtrade International:in (FLO) toimesta. Reilun kaupan standardien mukaisesti puuvilla ostetaan sertifioiduilta Reilun kaupan puuvillan pienviljelijöiden organisaatioilta, jotka saavat puuvillastaan taatun vähimmäishinnan, Reilun kaupan lisän sekä muita etuja. Tekstiilituotantoketjussa toimivien valmistajien on tämän jälkeen osoitettava noudattavansa kansainvälisen työjärjestön ILO:n standardeja. Tällä hetkellä koko tuotantoketjua ei siis ole sertifioitu Reilun kaupan mukaiseksi, ainoastaan vaatteen raaka-aineena käytettävä puuvilla. Reilun kaupan valvontaorganisaatio FLO-CERT, tarkastaa suoraan vain osan tuotetta prosessoivista tekstiilitehtaista, joten tämän vuoksi tuotteet myydään kuluttajille ”Valmistettu Reilun kaupan puuvillasta”-merkinnällä ja Reilun kaupan logolla varustettuna – eikä esim. ”Reilun kaupan T-paita”.

FLO käynnisti kaksi vuotta sitten laajan hankkeen tutkiakseen miten Reilun kaupan hyödyt laajennettaisiin koskemaan kaikkia tekstiiliteollisuuden työntekijöitä. Käynnissä olevassa projektissa tutkitaan mahdollisuutta määritellä Reilun kaupan ehdot kattamaan koko puuvillan tuotantoketju – itse puuvillan tuotannosta, sen jalostukseen ja tuotteen valmistukseen – aina kuluttajan lopputuotteeseen saakka. Tavoitteena on siis selvittää olisiko mahdollista saada kehitettyä koko tuotantoketjun kattava Reilun kaupan standardi tekstiilialalle, jolloin tulevaisuudessa markkinoilla olisi saatavilla se ”Reilun kaupan t-paita”, josta kuluttaja tietäisi, että tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa noudatetaan tiettyjä standardeja.

Tällä hetkellä FLO tekee yhteistyötä eri yritysten ja organisaatioiden kanssa, joiden kanssa käynnistettiin vuosi sitten viisi erillistä rinnakkain toimivaa pilottiprojektia. Tänä syksynä FLO:n hallitus saa projektien perusteella suosituksen, jonka mukaisesti Reilun kaupan tekstiilistrategiaa pyritään tulevaisuudessa kehittämään. Suositus voi perustua yhteen viidestä pilottiprojektista saatuihin kokemuksiin tai usean pilottiprojektin yhdistelmään. Kaikki riippuu siitä, mitä käynnissä olevista projekteista opitaan. Projektien tulokset ja niiden vaikutukset Reilun kaupan tekstiilistrategiaan esitellään 17-18. lokakuuta 2011 Utrechtissä, Hollannissa.

Katsotaan millaisia tuloksia projekteista kuullaan ja millaiset standardit ”Reilun kaupan vaate” tulevaisuudessa saa?

Tässä lyhykäisesti esiteltynä käynnissä olevat pilottiprojektit:

Pilottiprojekti nro 1.) Tarkastus kolmannen osapuolen toimesta

Tätä pilottiprojektia johtaa Sveitsin Max Havelaar yhteistyössä Fair Wear Foundation:in (FWF) sekä Alankomaiden Max Havelaarin kanssa. Projektissa tarkastellaan, missä määrin ulkopuolisen tahon todentaja voi osaltaan mitattavasti parantaa Reilun kaupan puuvillan tuotantoketjussa työskentelevien työntekijöiden työ- ja elinoloja. FWF auditoi tekstiilien toimittajia ja tarkastaa tekstiilitoimittajien käyttämiä palkka-asteikkoja omiinsa sekä vertaa todellisia palkkoja erilaisiin määritelmiin kyseisen maan minimipalkasta ja riittävästä toimeentulosta. Projektista toivotaan opittavan, jos ja miten Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä voisi sisällyttää tarkastuksiinsa elinkustannuksiin suhteutetut palkat ja miten useita toimijoita koskeva aloite voitaisiin soveltaa Reilun kaupan tekstiilien tuotantoketjuun.

Projektissa on mukana Sveitsiläinen brändi Switcher ja heidän kumppaninsa Prem Durai, Nudie Jeans sekä heidän Intian Tirupurissa toimiva tavarantoimittajansa Armstrong Knitting Mills, Hollantilainen brändi Charlie & Mary ja heidän Pohjois-Intiassa toimiva huivituotantoon liittyvä hankkeensa.

Näiden yritysten tiloissa on suoritettu tarkastukset FWF:n tarkastusmenetelmien mukaisesti ja tarkastus on käsittänyt kaikki tuotantovaiheet ja -tilat, joissa käsitellään Reilun kaupan puuvillaa (siementenpoistoteollisuus, kehruu, neulonta, kudonta, värjäys, painaminen, leikkaus, ompelu ja viimeistely).

FWF:n ja FLO:n edustajien kanssa käydyissä neuvotteluissa valmistajien kanssa nousi esiin ongelmia kuten; työvoimapula, kestävän kehityksen mukaisia ostokäytäntöjä ei ole saatavilla sekä se että Intian Tirupurissa toimivia värjäystehtaita on suljettu ympäristön pilaantumisen vuoksi. Karmashopin Heidi kirjoitti aiemmassa blogi-jutussaan juuri Tirupurin värjäysasiasta – aiempaan blogijuttuun pääset TÄSTÄ.

Pilottiprojekti nro 2.) Tekstiiliteollisuuden työntekijöiden voimaantuminen ja vaikutusvallan lisääminen

Tätä pilottiprojektia johtaa Fairtrade Foundation Britanniassa, yhdessä TRAID:n (Textile Recycling for Aid and International Development) ja FLO:n kanssa. Projektissa tavoitteena on tutkia mahdollisuuksia laajentaa Reilun kaupan hyödyt työntekijöille tuotantoketjun kautta (keskittyen erityisesti lopputuotteen valmistukseen) käyttäen mallia, joka mahdollistaa työntekijöiden kehityksen ja edistää laajemmin parannuksia paikallisissa yhteisöissä. Projektissa tutkitaan mahdollisuutta vaikuttaa yhteisöjen hyvinvointiin Reilun kaupan lisää maksamalla.

Projektissa olevat kolme järjestöä vierailivat Intiassa Tirupurissa Reilun kaupan järjestelmään sitoutuneiden vaatevalmistajien luona. Mukana olivat seuraavat valmistajat; Armstrong Knitting Mills, Armstrong Spinning Mills, Jupiter Knitting, Hero Fashions sekä Pants to Poverty ja Tesco. Järjestöt kävivät keskusteluja johtoryhmien ja henkilökunnan kanssa ja esittelivät tavoitteita sekä toimintasuunnitelmia pilottiprojektista. Lisäksi FLO isännöi projektiin liittyvän konferenssin paikallisten ammattiyhdistysten kanssa, johon osallistui edustajia myös Intian tekstiilityöntekijöiden liitosta sekä yhteiskuntavastuuseen, työntekijöiden oikeuksiin ja koulutukseen liittyvät sidosryhmät SAVE ja CARE.

Pilottiprojekti nro 3.) Reilun kaupan puitteet mahdollisen standardin kehittämiseksi tekstiileille

FLO ja Etelä-Afrikan Reilun kaupan edistämisyhdistys suorittavat tämän pilottiprojektin yhteistyössä Etelä-Afrikkalaisen vaate- ja tekstiilityöntekijöiden liiton (SACTWU) kanssa. Tavoitteena on tunnistaa järjestäytyneet ja/tai työntekijöiden omistamat tekstiilitehtaat ja tutkia onko Kapkaupungissa mahdollista valmistaa tuotantoketjultaan järjestäytynyttä vaatetta Reilun kaupan puuvillan tuotannosta valmiiseen vaatteeseen asti. Tutkimuksen tulosten perusteella pohditaan, mitä standardeja Reilun kaupan tekstiiliin tulisi sisällyttää.

Ammattijärjestöt ja työntekijöiden oikeuksiin keskittyneet kansalaisjärjestöt auttavat tutkimuksessa ja havaintojen arvioinnissa. Projektissa ollaan erityisen kiinnostuneita siitä, mitä palkoista ja elämiseen riittävistä toimeentulolaskelmista voidaan oppia. Projektissa on mukana myös Keedo-merkki ja heidän tavarantoimittajansa, jotka kuuluvat vaate- ja tekstiilityöntekijöiden liittoon (SACTWU).

Pilottiprojekti nro 4.) Reilun kaupan lisän hyöty ja sosiaaliset investoinnit työntekijöille

Fair Trade USA:n (ent. Transfair USA) Fairtrade Certified ™ Apparel & Linens pilottiprojektissa tutkitaan mahdollisuuksia ja vaikutuksia maksaa Reilun kaupan lisää työntekijöille CMT-tehtaissa (leikkaus, ompelu ja viimeistely). Tavoitteena on lisätä työntekijöiden ja johdon tietoisuutta työntekijöiden oikeuksista ja Reilun kaupan periaatteista sekä rakentaa paremmat työ- ja elinolosuhteet tekstiilityöntekijöille. Työntekijät voivat investoida Reilun kaupan lisän yhteiskunnallisiin hankkeisiin parantaakseen omia työ- ja elinolojaan tai jakaa sen halutessaan keskenään käteisbonuksena. Ohjelma seuraa ja arvioi tuloksia sekä tehtaan, että työntekijöiden osuuskunnan näkökulmasta. FLO toimii läheisessä yhteistyössä Fair Trade USA:n kanssa pilottiprojektissa.

Osana tätä pilottiprojektia Fair Trade USA julkisti joulukuussa 2010 listan Yhdysvalloissa saatavilla olevista Fair Trade Certified ™ vaatteista. Tämän vuoden aikana useiden tuotemerkkien kanssa on aloitettu työ vaatevalikoiman lisäämiseksi. Nämä vaatteet ovat peräisin Intiasta, Liberiasta, Perusta ja Costa Ricasta. Projektin yhteistyökumppanien joukossa on Sosial Accountability International (SAI), Social Accountability Accrediton Services (SAAS) ja useita Yhdysvaltalaisia eettisiä muotimerkkejä kuten Maggie’s Organics ja prAna. Myöhemmin tänä syksynä Karmashopin valikoimasta löytyy naisille prAnan trikoopaita, joka on valmistettu Reilun kaupan luomupuuvillasta pilottiprojektin tuotantopaikoissa.

Pilottiprojekti nro 5.) Reilun kaupan puuvillastandardin parantaminen

FLO pyrkii tunnistamaan ja toteuttamaan keinoja, joilla voitaisiin parantaa nykyistä tapaa varmistaa, että tuotantoketjun toimijat osoittavat “pyrkimyksiä noudattaa” ILO:n yleissopimuksen ohjeita. FLO tekee useita tutkimuksia uudelleenarvioidakseen käytössä olevat standardit ja arvioidakseen, millä tavalla tekstiiliteollisuuden yritykset voivat osoittaa, että heidän työntekijöillään on sopimusten mukaiset oikeudet. Tutkimuksissa on myös tarkoitus arvioida eri tuotestandardeja, joilla on vaikutusta tekstiiliteollisuuden tuoteturvallisuuteen tai ympäristövaikutuksiin ja verrata vaatimuksia FLO:n standardeihin. Esimerkkinä tutkitaan mahdollisuuksia säätää ja yhdenmukaistaa FLO:n standardeja GOTS:n (Global Organic Textile Standard) ympäristöstandardin mukaiseksi. Projektissa ovat mukana Helvetas (Sveitsin kehitysyhteistyötaho) ja FLO-CERT. Lisäksi osana tutkimusta arvioidaan tekstiiliteollisuuden palkkoja ja riittävää toimeentuloa sekä näiden vaikutusta kansainvälisen Reilun kaupan järjestelmään.

Syksyn tuulahduksia

08.14.2011 - Heidi

Upean aurinkoisen kesän jälkeen alkaa ensimmäisiä merkkejä syksystä olla ilmassa pimenevien iltojen ja viileämpien päivien myötä. Myös meille on saapunut ensimmäisiä tuotteita syksyn 2011 mallistoista.

Mm. People Treen syksy-talvi 2011 mallisto on nimeltään “Forest and Floral” ja sitä kuvailee vaatemerkin perustaja Safia Minney näin: “Mallistomme on kokonaan valmistettu käyttäen Reilun kaupan luomupuuvillaa sekä käsinkudottuja kankaita. Syksyn 2011 malleja inspiroi 50-luku ja vintage -räätälöidyt leikkaukset, käsintehdyt kirjailut sekä ommelyksityiskohdat. Mallistossa on aiempiin sesonkeihin verrattuna hieman pidemmät helmat ja hihan pituudet sekä istuvammat silhuetit.” Paljon uutta ja ihanaa on siis taas tulossa kauppaamme sitä mukaa kun Reilun kaupan valmistajat saavat tuotteita valmiiksi Intiassa, Nepalissa ja Bangladeshissa ja ne saadaan laivakuljetuksilla Eurooppaan!

Lucy-ruutumekko, kudottu käsin Bangladeshissa

Lucy-ruutumekko, kudottu käsin Bangladeshissa

Suzie-mekko, Reilun kaupan luomupuuvillaa Intiasta

Suzie-mekko, Reilun kaupan luomupuuvillaa Intiasta

Sonia-mekko

Sonia-mekko, kudottu ja painettu käsin Bangladeshissa

Karmashop 4 vuotta!!

04.30.2011 - Antti

Niin uskomatonta kuin se onkin, täyttää toukokuussa 2007 puolisoni kanssa perustama Karmashop nyt neljä vuotta. Muistan vieläkin uuden yrittäjän valmiuden ottaa henkilökohtainen riski ja uskomattoman innon ja luoton omaan liikeideaan kun sitä yrityskonsultille esittelimme ja pohdimme, onko Suomessa tilausta Reiluun kauppaan ja luomutuotantoon erikoistuneelle vaatekaupalle ja tuotteille. Vielä silloinhan tilanne oli se, että Suomesta oli saatavilla vain muutamia tuotteita, jotka olivat sekä valmistettu Reilun kaupan sääntöjä noudattaen, että tehty luomu- tai ekomateriaaleista (perusperiaatteet, jotka halusimme yrityksemme tuotteissa yhdistää). Omaan ideaan oli suorastaan rakastunut erityisesti sen vuoksi, että se liittyi niin läheisesti omiin arvoihin ja elämäntapaan sekä haluun auttaa kehitysmaissa tapaamiaan ihmisiä ja edistää myös vaatetollisuudessa vielä tuolloin aika retuperällä olleita ympäristöasioita. Vielä neljä vuotta sitten Reilu kauppa tai ympäristöasiat (yleisesti tai juuri vaateteollisuuteen liittyen) olivat paljon pienemmän marginaalin puheenaiheita kuin nykyisin -muutos on ollut valtava sekä nopea ja hyvä niin!

Itse yrittäjälle tämä neljä vuotta ei ole ollut maailman helpointa aikaa; siihen on sisältynyt monenlaisten haasteiden ratkomista arkisen aherruksen lomassa täällä Suomessa, öitä rähjäisissä hostelleissa Aasiassa, torakoiden hyppiessä katosta päälle (kirjaimellisesti!), pitkien matkojen taittamista junilla, busseilla, rikshoilla, moottoripyörällä ja jalan luomupuuvillapelloille sekä pientuottajien luo. Kaikessa tässä työssä on aina ollut merkityksellisintä ja hienointa Reilusta kaupasta hyötyvien paikallisten ihmisten tapaaminen. Neljään vuoteen on myös sisältynyt hetkiä, jolloin oma usko yrittämiseen on monessakin mielessä meinannut loppua, taloudellisista tai ajallisista resursseista puhumattakaan. Olemme mieheni kanssa monesti nauraneetkin, että jos olisimme silloin 4 vuotta sitten tienneet yrittäjyydestä tai verkkokaupan ylläpidosta ja sen kehittämisestä saman kuin mitä tiedämme nyt, niin olisimme varmasti miettineet kymmenen kertaa, alkaako yrittäjäksi vaatekaupan vaativalle alalle. Suurin kiitos siitä, että Karmashop on saanut olla eräänlaisena Reilun kaupan ja luomuvaatetuksen edelläkävijänä Suomessa, kuuluu teille asiakkaamme! Joukossanne on monia, jotka ovat seuranneet tietämme hyvin vaatimattomasta alusta saakka, antaneet meille vinkkejä sekä olleet kiinnostuneita tuottajistamme ja kehitysmaiden ihmisten hyväksi tekemästämme työstä. Ilman teidän tukeanne Karmashop tuskin olisi kehittynyt nykyiseen laajuuteensa ja nähnyt tätä neljättä syntymäpäiväänsä!

Mukavaa Vappua kaikille,

Heidi ja Antti Karmashopista

Terveiset People Treen perustajalta Safia Minneyltä ja Intian puuvillan viljelijöiltä!

03.25.2011 - Heidi

People Tree -merkki täytti tänä keväänä 20 vuotta ja vaikka yritys onkin kasvanut alkuajoistaan aika roimasti, edelleen merkin perustaja, Safia Minney (ja hänen suunnittelutiiminsä) vierailee itse säännöllisesti vaatteiden valmistajien luona ja kerää tietoa Reilun kaupan ja luomuviljelyn merkityksestä People Treen vaatteita valmistaville ihmisille. Viimeisimmän matkansa Safia teki Intiaan ja vieraili mm. syrjäisillä seuduilla Intian ja Pakistanin rajalla Agrocellin puuvillan viljelijöiden luona. Näiden viljelijöiden Reilun kaupan luomupuuvillasta on myös meillä myynnissä olevat People Treen trikoovaatteet tehty. Itse vierailimme Gujaratin viljelijöiden luona pari vuotta sitten ja toivomme pääsevämme uudelle tuottajamatkalle heidän luokseen mahdollisimman pian. Kun pääsee omin silmin näkemään ne realiteetit, minkä kanssa syrjäisillä seuduilla asuvat kehitysmaiden tuottajat kamppailevat ja toisaalta, mitä etuja Reilun kaupan järjestelmästä on niin monille ihmisille, saa perspektiiviä myös sille ajoittaiselle kritiikille, jota Reilun kaupan järjestelmä tai luomutuotanto ovat osakseen saaneet.

Gujaratin puuvillanviljelijöitä ja People Treen perustaja Safia Minney

Gujaratin puuvillanviljelijöitä ja People Treen perustaja Safia Minney

Rappan alueella Gujaratin osavaltiossa on 1005 Agrocel-viljelijää, joista kaikki kuuluvat Reilun kaupan järjestelmään ja lisäksi 672:n viljelijän puuvilla on samaan aikaan myös luomusertifioitua. Vuoden 2009-2010 aikana Rappan viljelijöille maksettu Reilun kaupan lisä oli yli 76 000 euroa ja luomulisät olivat 23 000 euroa -näistä lisistä ovat eri kylät mm. parantaneet kaivoja ja lampia, jotka ovat ainoa juoma- ja pesuveden lähde tuhansille ihmisille tällä alueella. Reilun kaupan lisät ovat myös auttaneet naisia perustamaan oma-apuryhmiä, joiden kautta jokainen nainen on voinut avata oman pankkitilin ja aloittaa säästämisen. Ryhmissä naiset ovat oppineet ”taloudellista lukutaitoa” eli talouden suunnittelua sekä säästämistä ja saaneet näin lisää itsemääräämisoikeutta asioihinsa. Agrocellin edustajat kertovat, että näillä syrjäseuduilla naiset eivät normaalisti ole paljoa kontaktissa perheen ulkopuolisiin ihmisiin ja siksi naisten ryhmillä onkin niin suuri merkitys. Kesäaikaan kun naisilla on enemmän vapaata, he saavat myös luku- ja kirjoitustaito-opetusta 2-3 tuntia päivässä ja lisäksi heille opetetaan terveysasioita sekä kuinka parantaa puuvillan laatua mm. hyvän kompostin avulla. Agrocellin kautta viljelijät pääsevät myös ajoittain maanviljelys- ja käsityötapahtumiin. Viljelijät ovat kertoneet, että ennen Agrocelliin liittymistä he tunsivat itsensä todella eristäytyneiksi, mutta enää tilanne ei ole sama.

Viljelijöitä perheineen

Viljelijöitä perheineen

Aiemmin Länsi-Intian viljelijöiden piti matkustaa vähintään päivä viedäkseen puuvillansa markkinoille ja heidän oli todella hankalaa neuvotella raaka-aineelleen hyvää hintaa. Siksi Agrocellin neuvoja Sailash Patel sanookin, että on todella tärkeää saada viljelijät järjestäytymään ryhmiksi ja antaa heille teknistä tietoa kuten myös tarjota hyvälaatuisia siemeniä kohtuuhintaan -nämä kaikki ovat Agrocellin perustehtäviä. Yksi naisviljelijöistä, Amrut Charda, sanookin että Agrocellin tarjoamat siemenet ovat hyvälaatuisia, luomua ja GMO-vapaita -ja kaiken lisäksi viljelijät saavat niitä murto-osalla normaalista hinnasta. ”Ennen maksoimme siemenistä 900 rupiaa kilolta, nyt saamme saman määrän 30 rupialla Agrocellilta”.

Viljelijä Amrut Charda

Viljelijä Amrut Charda

Safia sai yhden toiveen Länsi-Intian viljelijöiltä -he haluaisivat rakentaa vedenottopisteitä lähemmäksi taloja, jotta naiset ja tytöt säästyisivät pitkiltä vedenhakumatkoilta. Nykyisin lähes kaikki alueen lapset aloittavat koulun 5-vuotiaina -tytöt jatkavat sitä 16-vuotiaiksi ja pojat 18-vuotiaiksi. Pojilla on edelleen tyttöjä paljon paremmat mahdollisuudet päästä jatkokoulutukseen, koska tyttöjä ei mielellään lähetetä pitkien matkojen päähän opiskelemaan. Tasa-arvo on yksi Reilun kaupan periaatteista ja tyttöjen ja naisten aseman parantaminen kuuluu myös People Treen tavoitteisiin. People Treen edustajat aikovat vierailla kylissä säännöllisesti nähdäkseen muutosten tapahtuvan ja tukeakseen kyliä eritoten tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamisessa.

Giddya Nagar-kylän lapsia

Giddya Nagar-kylän lapsia

Kaikki kuvat copyright: People Tree.

Tiruppurista kuuluu kummia

03.05.2011 - Heidi

Tamil Nadun osavaltiossa, Intian eteläkärjessä sijaitsee kaupunki nimeltä Tiruppur. Tiruppuria on joskus nimitetty maailman t-paitakeskukseksi siellä olevan tekstiiliteollisuuden vuoksi. Tekstiilituotanto on alueen sielu ja se on pystynyt tarjoamaan töitä miljoonille intialaisille eri puolilta maata. Kaupungin menestyksellä on myös toiset kasvot ja Tirupur pääsikin pari vuotta sitten Suomessakin esitettyyn, tekstiiliteollisuuden epäkohtia esitellesseen dokumenttiin. Tiruppurin halki nimittäin virtaa Noyyal-joki, jonka veden on sanottu vaihtavan väriä sen mukaan, mikä sattuu olemaan kunkin sesongin muotiväri. Vierailin itse Tiruppurissa vuonna 2006 ollessani Maailmankauppojen tuottajamatkalla tehtävänäni arvioida Reilun kaupan pientuotannon ympäristöseikkoja (eräs saippuoita käsin valmistava tuottajayhteisö sijaitsee Tiruppurin ulkopuolella). Huomioni kiinnittyi jo tuolloin paikallisissa sanomalehdissä olleisiin juttuihin Noyyal-joesta ja sen huonosta kunnosta (otin jutut talteen digikamerallani, mutten harmikseni löytänyt niitä tähän saumaan koneeni uumenista).

Tiruppur, Tamil Nadu, India

5 vuotta on siis kulunut ja nyt asialle on todellakin tehty jotain; Madraksen korkein oikeus nimittäin päätti sulkea kertaheitolla kaikki Tiruppurin värjäämöt ja tekstiilinkäsittely-yksiköt helmikuun alusta alkaen! Varmistaakseen, etteivät tehtaat voi toimia, oikeus määräsi myös katkaisemaan sähkönjakelun tehtaille. Intialaisille 5 vuoden reaktioaika tällaisissa asioissa lienee normaalia, mutta päätöksen jyrkkyys on nostattanut vastalauseita, etenkin tehtaanomistajien ja useiden liittojensa keskuudessa; nyt pelätään että koko Tirupur lamaantuu päätöksen vuoksi. Tehtaiden sulkeminen vaikuttaa parhaimmillaan 50 000 työntekijän elantoon (jos perheenjäsenet lasketaan mukaan, on vaikutus aikamoinen), tuottaahan Tirupur viidenneksen Intian vientitekstiileistä. Taloudellisten menetysten arvioidaan olevan 500 000 000 rupiaa eli kahdeksisen miljoonaa euroa päivässä. Erityisen pahana Intian vientitekstiilien liitossa pidetään sitä, että vain pari kuukautta sitten puuvillan ja puuvillalangan hinta nousi maailmalla useita kymmeniä prosentteja ja muutenkin alalla on kärsitty raaka-ainepulasta ja nyt heti perään seurasi taas uusi kriisi. Tekstiilialan vastapuolella, jos näin voi sanoa, ovat alueen maanviljelijät, joiden mukaan vettä ei voi käyttää viljelysten kasteluun sen ollessa niin pahasti saastunutta. Lisäksi vedentarve on noussut muutenkin, onhan kaupungin väkiluku kasvanut nopeasti sinne tekstiilialan perässä saapuneiden siirtotyöläisten vuoksi.

Vesi on elämän lähde ja rajallisia vesivarantoja tulisi suojella -erityisesti kehitysmaissa*, joihin länsimaiden kulutukseen vastaava teollisuus on siirtynyt ja joka on saanut hyvin pitkään saastuttaa ympäristöä aika vapaasti. Huomattavaa tässä oikeuden päätöksessä on kuitenkin se, että hallitus sulki kaikki tehtaat kerralla -joukossa on siis myös tehtaita, joilla on jo käytössään uudenaikaisimmat jätevesienpuhdistus- ja kemikaalien talteenottomenetelmät ja joista osalla on jopa kansainväliset standardit täyttävä luomusertifikaatti! Nyt jokaisen tehtaan täytyy erikseen hakea uutta toimintalupaa hallituksen asettamalta tarkastuslautakunnalta ja todistaa, että heidän tehtaansa ei päästä yhtään päästöjä vesistöön (päätös sisältää nollatoleranssin minkäänlaisista nestemäisistä päästöistä vesiin). Niiltäkin, joilla asiat ovat kunnossa, menee siis ennalta määrittelemätön aika tähän prosessiin ja intialaisen byrokratian tuntien se ei välttämättä käy käden käänteessä -erityisesti jos lupamenettely ja sen proseduurit ovat vasta kehitteillä…

Noyyal-joen suojelu ja kiistely asiasta alkoi itse asiassa jo vuonna 2006, jolloin oikeus määräsi saastuttajat maksamaan sakkoja siltä ajalta kun päästöjä vielä tulisi, tehtaiden pyrkiessä lopulta päästöttömään tuotantoon heinäkuuhun 2007 mennessä. Hallituksen virkamiehet eivät kuitenkaan suorittaneet välitarkastuksia ja toiminta jatkui entiseen tapaan, useiden tehtaiden jopa laajentaessa toimintaansa. Kun mikään ei ilmisesti tuntunut auttavan, vihellettiin peli nyt kerralla poikki. Tehtailijoiden liiton puheenjohtaja sanoo, että tehtaissa on jo käytössä vesienkäsittelyjärjestelmiä, mutta koska teknologia on niin uutta ja se täytyy tuoda Intiaan ulkomailta, täydelliselle nollapäästötasolle ei ole vielä päästy. Toki joukossa on luultavasti myös tehtaita, joilla näitä järjestelmiä ei ole ollenkaan… Kun näin äkillistä muutosta ajattelee tehtaanomistajan näkökulmasta, on selvää että päätös aiheuttaa hankaluuksia ja tilanteen pitkittyessä myös tehtaista palkkansa saavat työntekijät perheineen saavat kärsiä. Tirupurin talous on varmasti myös kokonaisuudessan niin riippuvainen tekstiilituotannosta, että ”lakon” vaikutukset heijastuvat koko kaupunkiin. Ei voi kuin toivoa, että tehtaat saadan kuntoon, toisaalta pahoin saastuneen ympäristön, toisaalta tehtaista riippuvaisten ihmistenkin vuoksi.

Toisaalta, en tiedä onko ihan reilua, jos vastuun lisääntyvistä kustannuksista eli puhdistuslaitteiston hankinnasta joutuvat kantamaan intialaiset tehtaanomistajat yksin. Isot ulkomaiset ostajat (joukossa useita meillä Suomessakin tuttuja muoti- ja urheiluvaatemerkkejä)  ovat vaatineet halpoja tuotteita ja tehneet jättimäisiä voittoja vuosien ajan, ilmeisesti kiinnittämättä mitään huomiota ympäristön pilaantumiseen. Kaikkihan me tiedämme, että pelkän hinnan tuijottaminen ei ainakaan kannusta suurten, ympäristön hyväksi tehtävien hankintojen tekoon. Jos siis ostajat eivät ole valmiita satsaamaan ympäristötekoihin tai eivät vaadi niitä, miksipä sen tekisi oma-aloitteisesti yksittäinen tehtaanomistajakaan? (Ihannemaailmassa näin tietenkin olisi, onhan se ympäristö kuitenkin myös tehtaanomistajankin oma ympäristö, mutta valitettavasti tässä kapitalistisessa maailmassamme  vain on niin, että yleensä ympäristö tulee arvojärjestyksessä viimeisenä ja sen eteen tehdään satsauksia vain jos on pakko tai jos siitä seuraa selkeästi mitattavia taloudellisia hyötyjä.) Olisi siis vähintäänkin kohtuullista jos kustannuksia jollain tapaa jaettaisiin tai ostajat osallistuisivat niihin, ovathan he hyötyneet halvoista vaatteista ja aiheuttaneet osaltaan koko alueen vesistöjen saastumisen käytökelvottomiksi. Jäämme seuraamaan tilanteen kehitystä -toivottavasti seuraavien uutisten kuulemiseen ei mene uutta viittä vuotta!

* Lisähuomautuksena mainittakoon, että Tiruppurin laitamilla asuvilla ihmisillä ei tietenkään ole käytössään vesijohtoverkostoa ja kaupunki jakaa esim. slummien asukkaille tankkiautolla juomakelpoista vettä 6 sankollista/viikko/perhe. Lopun tarvitsemansa veden ihmisten pitää ostaa, mutta millä ostaa, jos ei ole rahaa tai jos ainoat roposet menevät ruokaan? Pärjäisitkö sinä/koko perheesi alle sankollisella vettä päivässä? …Minä en. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka arvokas ja usein harvinainen lahja puhdas vesi on.

Sielläkin, missä on juoksevaa vettä, saatetaan sitä säännöstellä hyvinkin tiukasti. Lähde: www.agissonsensemble.org

Sielläkin, missä on juoksevaa vettä, saatetaan sitä säännöstellä hyvinkin tiukasti (kuva: www.agissonsensemble.org)

Asiaa muovista

02.24.2011 - Heidi

Olikohan jo pari vuotta sitten kun Kemikaalicocktail-blogissa keskusteltiin siitä, kuinka vielä nykyisinkin Suomessa on hankalaa saada omat muovijätteensä kierrätykseen. Jos oma kaupunkisi on niin edistynyt, että muovit kerätään, niistä ei suinkaan tehdä uusia muovituotteita eli niitä ei oikeastaan kierrätetä vaan ne poltetaan jätteenpolttolaitoksessa. Parempi sekin toki, kuin että muovit päätyisivät kaatopaikalle lojumaan vuosisadoiksi, kiihdyttäen sen alle hautautuvasta biojätteestä syntyviä mielettömiä metaanipäästöjä! Luulisin, että syy uusiokäytön vähäisyyteen on se, että muovilaatuja on niin paljon erilaisia, että niiden kierrätys on tämän vuoksi haastavaa. Jos kuluttajien pitäisi lajitella erilaiset muovit niiden laadun perusteella, oltaisiin haasteen edessä -vielä nyky-Suomessakin kun on aika hankalaa saada ihmiset noudattamaan jätteenkeräys/kierrätysohjeita; tämän olen huomannut omassa taloyhtiössämme noukkiessani viikottain muovipusseja pois biojäteastiasta (Oulussa biojätteestä saatavalla energialla lämmitetään yliopistollista keskussairaalaa eli ei mitään turhaa hommaa!!) tai huomatessani hiuslakkapullot ja loisteputket milloin sekajätteen, milloin lasi/-metallijätteen seassa.

Omassakin yritystoiminnassamme syntyy muovijätettä, vaikka olemmekin pieni yritys. Kaikki meille tulevat Reilun kaupan tuotteet tulevat Eurooppaan Aasiasta laivarahdilla ja se kestää noin puolitoista kuukautta. Tämän ajan vaatteiden tulee pysyä kunnossa ja siksi ne onkin aina pakattu yksittäisiin muoveihin. Jo yrityksemme alkuajoista olemme ottaneet käytännöksemme, että me emme kuitenkaan lähetä vaatteita asiakkaille näissä erillisissä muovipakkauksissa, jolloin asiakkaan tulisi huolehtia kaikkien pussien kierrättämisestä, vaan puramme vaatteet asiakkaan tilaukseen pusseistaan ja yhdistämme eri tuotteet yhteen pussiin. Näin ainakin voimme vähentää asiakkaille lähtevää muovimäärää murto-osaan ja huolehtia itse kootusti meille kertyvän muovin edelleenkäsittelystä. Emme kuitenkaan ole luopuneet kokonaan (siitä yhdestä viimeisestä) muovikääreestä, koska haluamme että meiltä lähtevät tuotteet ovat puhtaita ja hyvässä kunnossa kun ne asiakkaalle saapuvat; ikinä kun ei tiedä, miten posti paketteja käsittelee..

Tähän liittyen, tällä viikolla yksi vaatevalmistajistamme, Prana, ilmoitti että vastedes se lähettää osan kuluttajien tilaamista vaatteista ilman mitään muovikäärettä. Pranan tiedotteessa asiasta oli muutenkin mielenkiintoisia lukuja mm. muovimääristä, joita heille kertyy (ja hekin sanovat olevansa vielä pieni yritys :)

Muistan maininneeni taannoiseen Kemikaalikoktailin keskusteluun, että uskon muovin olevan tulevaisuudessa arvokasta materiaalia, jota tullaan hyötykäyttämään sen sijaan, että se vain dumpataan kaatopaikalle..loppuuhan sen valmistukseen käytettävä öljykin kai joskus..? Omista vaatteistamme Pranan urheiluvaatteita on jo vuosia tehty kokonaan/osaksi kierrätysmuovista. Katsoin eilen BBC:n Africa Business Report-ohjelmaa ja siinä esiteltiin Ugandan pääkaupungissa Kampalassa perustettua pienyritystä, joka kerää kaupungin vesistöihin kertyneet (valtavat määrät) muovipulloja, murskaa ja pesee ne ja myy ne Kiinaan vaatteiden, kuten talvitakkien, valmistusmateriaaliksi. Muovipulloja keräämällä Kampalan köyhät ovat voineet työllistää itseään myös satunnaisesti, kun esim. ovat tarvineet rahaa lastensa koulumaksuihin tai vaikkapa lääkäriin. Pikkuhiljaa siis tästäkin visiosta, että jätteillä on arvoa, alkaa tulla totta ja kuulemma potentiaalia toiminnan laajentamiseen ja ihmisten työllistämiseen riittää vielä vaikka kuinka!

Yk:n ympäristöohjelma UNEP uutisoi eilen, että maailmassa on PAKKO alkaa satsaamaan vihreään talouteen. Tämä uutinen on taatusti jäänyt Libyan ja Uuden Seelannin tragedioiden jalkoihin, mutta onneksi ainakin välillä tulee vastaan pieniä esimerkkejä siitä, että näin jo tehdäänkin (ainakin pienessä mittakaavassa).

Täydennystä ja hiukkasen uutta IDEO:lta!

01.26.2011 - Heidi

Saimme täydennystä eli lisää kokoja suosittuihin IDEO-merkin trikoo- ja samettipaitoihin tänään ja tuotteet onkin jo lisätty kauppaamme. Samalla saimme pari uutta keväisen pirteää t-paitaa, joissa on kiva malli ja kauniit yksityiskohdat.

Estelle t-paidat

Estelle t-paidat

Olemme muuten juuri tilailemassa kevät-kesän liikuttavia Prana-uutuuksia, joten jos sinulla on jokin tietty/tietynlainen tuote tai liikuntavaate, jollaista toivoisit meidän etsivän kauppaamme, lähetä meille sähköpostia! Pranan uudesta mallistosta löytyy tänäkin vuonna mm. rentoja shortseja ja laadukkaita t-paitoja miehille sekä ihanasti kuvioituja, teknisiä, mutta naisellisia liikuntavaatteita naisille!

Prana-meininkiä

…Vielä kun muutamat pakkaset kestetään, niin eiköhän se kevätkin sieltä pikkuhiljaa tule!

Prana-jooga